sydämelleni, koska se meni rakastumaan mahdottomaan, mutta vielä vihaisempi olen järjelleni, koska siitä ei ole mihinkään.
Ja kaikista vihaisin olen itselleni, koska olen niin heikko ja selkärangaton, etten pääse tahdonvoimallani irti tästä kaikesta.
Haaveilen hänestä kaikin mahdollisin tavoin, vaikka tiedän kaiken turhaksi. Minusta on tullut täysin voimaton.
Ja kaikista vihaisin olen itselleni, koska olen niin heikko ja selkärangaton, etten pääse tahdonvoimallani irti tästä kaikesta.
Haaveilen hänestä kaikin mahdollisin tavoin, vaikka tiedän kaiken turhaksi. Minusta on tullut täysin voimaton.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Yhdyn sinuun. Samoin ajattelen.
Onko pahempaa hulluutta kuin rakkaus ? Järkihän tässä menee. Miten voi mennä näin tolaltaan !!
samaa miettinyt jo viimeiset kuukaudet...
Voisin sanoa, että onneksi en ole yksin / ainut, mutta mikä onneksi se on, jos joku kärsii tällaisesta " vaivasta " . Ei toivoisi muille:(
Kirjoitin tähän ensin pidemmän vastauksen, mutta pyyhin pois. Mitäpä siitä. Niin miksi rakkautesi on mahdoton? Onko ehkä mahdoton tyyppi, vaikeaselkoinen, joustamaton ei paljon puhu eikä pukahda?
Koko tilanne on mahdoton. Hyvin monia asioita. Ensinnäkin tunteeni ovat yksipuoliset. Ymmärrän järjelläni, että tämä on hullua, mutta sydämeni ei irrota hänestä. Olen niin vihainen itselleni ;(
Se ei ole sydämesi, vaan egosi. Se on paisunut liikaa ja haaveilee mahdottomasta. Toipumiseen auttaa vain itsensä täydellinen nöyryyttäminen ja huomata, ettei siihen kuole.
Oletko tosissasi ? ajatteleeko sydämesi noin tai järkesi tai jokin muu ?
Totta kai. Oikea rakkaus ei vaadi mahdottomia. Oikea rakkaus ymmärtää jos toista ei voi saada. Ja rakastaa silti, levollisin mielin. Viha johdattaa sinut oikean ongelman lähteille, se ei ole rakkaus.
Kyllä minä ymmärrän sen, enkä tietenkään ole vihainen hänelle tai muille. Olen vihainen, kun nämä tunteeni vaikuttavat käyttäytymiseeni, enkä pysty hallitsemaan niitä. Ehkä sinä olet voimakkaampi ja järkevämpi minua. Minusta ei ole levollisuuteen.
Tommy Tabermannilla oli tästä aiheesta runokin. Jospa löydän sen..
Ja vihasiko kertoo tunteidesi aitoudesta? Mielestäni viha kertoo aina tunteen epäpuhtaudesta, on niin helppoa vihata. Miksi et osaa rakastaa itseäsi? Voitko silloin rakastaa toistakaan?
En ole noin väittänytkään. Osaan arvostaa itseäni. Miksi vääntelet asioita ? Pystyn hyvin rakastamaan ihmisiä, vaikka vihaan tätä tilannetta. En vihaa yleisesti itseäni. Nähtävästi et nyt ymmärrä vaan olet hakoteillä ajatuksinesi sinäkin. Kääntelet ja vääntelet omien luulojesi perusteella tuntemuksiani. Hyvät yöt.
Yritätkö sanoa, että olen väärässä ?
En ole.
Rakastan oikeasti ja siinä olen oikeassa. Tiedän itse, mitä tunnen.
Siitä tietää varmasti ettei toinen välitä, kun sillä olis mahdollisuus tavata mutta se ei tule pelipaikoille.
Ehkä hänellä on estieitä ? Tai on liian ujo...pelkää
Siinä jää sitten kaadot tekemättä vai?
ja vastaus oli pelipaikasta, ettäs tiedätte.
Eikä kampata. No sinähän sen tiijät.
Ei vaan ei kiinnosta :) En ole tyhmä,
Mitäääh. Mitä vittua egolla on tekemistä ihastumisen ja rakstumisen kanssa?
Ap ei ole terve, itsensä vihaaminen kertoo epätasapainosta. Ei sellaisessa tilassa pysty rakastamaan.
saati nöyryyttämisellä? Ei ketään saa nöyryyttää eikä kenenkään tarvitse nöyryyttää itseään!
vihainen itselleen. Eri asia, ja kertoo kyllä itsensä ymmärtämisestä ja vahvasta luonteesta. Homma hanskassa siltä osin.
Nyt kuule höpsistä. Puurot ja vellit menee nyt sekaisin. Mikä sinä olet analysoimaan toisen tunteiden tasoa. Kyllä minä sekä rakastan häntä, että olen pettynyt itseeni ja samalla vihainenkin. Ihmisellä on monia tunteita. Kaikki ovat sallittuja. Eikä yhden tunteen tunteminen tarkoita sitä, ettei voi tuntea muita tunteita. Ajatus on liian mustavalkoinen ollakseen totta ja inhimillinen.
Ei toki, mutta joskus voi vaatia sen ennen kuin huomaa, että itseasiassa syynä on valheellinen minäkuva, joka ruokkii mahdottomuudesta haaveilua. Kun ottaa kerran ne rukkaset sitä hajoaa hieman, mutta voi myös parantua.
Ja se itsensä vihaaminen on vain tilanteeseen turhautumista, mitä se oikeasti muka ratkaisee jos itseään vihaa, turhaahan sellainen on.
Ihastuminen on ihana tunne, mutta se tulisi rakentaa sellaisessa ympäristössä, missä on mahdollista sitä toteuttaa.
Tunteita ei voi määräillä ja ohjailla. Ja kukaan ei voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Turhaan "ohjeitasi" jakelet.
Lopulta tunteiden rakenne on sama kuin minkä tahansa mahdottoman asian haluamisessa. Miksi pitää hullaantua jostain mihin ei ole mahdollisuuksia. Tunteidensa paljastaminen paljastaisi rajat, mutta sitä ei uskalla tehdä, siksi on vihainen itselleen, koska teoreettinen mahdollisuus on olemassa, entä jos, tämä ruokkii epätoivoista tunnetta.
Verraten, jos haluat jotain kallista esinettä, tiedät rahatilanteesi rajat, joten et voi toteuttaa haluasi, osaat päästää irti.
Ei tässä mistään sen kummallisemmasta lopulta ole kyse.
Oikeastaan en ole saanut rukkasia. Itsensä vihaaminen on turhaa, mutta inhimillistä. Ihastumista ei rakenneta, vaan se syntyy sydämessä. Yhteinen tulevaisuus on sitten eri asia. se rakennetaan sellaisessa ympäristössä, missä se on mahdollista. Mitä vasta tähän nimimerkki " Niinpä ". Sori, kun ryykäsin väliin.
Mitä tarkoitat "ottaa rukkaset"? Saa pakit, hyväksyy ne, jolloin illuusio särkyy, niinkö? Ehkä asiaa pitäisi kysyä ap:ltä, onko hän saanut pakit. AInakin hän sanoo tietävänsä, että tilanne on mahdoton. Häneläl ei tunnu olevan illusioita. Tunteet vain korventavat.
Eikä ihastuminen muuten ole rationaalista tomintaa, jota suunnitellaan ja toteutetaan fiksusti. Onneksi!
ristiin menee näk.
Ja miten voi verrata rahatilannetta ja tunteita keskenään ? On ihan eri asia olla rakastunut saamatta vastarakkautta kuin olla rahaton saamatta autoa !!
Minä kyllä ottaisin sen rakkauden ennenkuin auton !
Nehän palvelevat ihan eri tarkoitusta !!
"Kuulostit" kaipaamaltani mieheltä, mutta oletkin nainen:)
No voi harmi, mutta silti koomillista :) Meistä voisi tulla hyvät kaverit :D
Itse asiassa on olemassa ihmisiä jotka rakastuvat autoihinsa. Autot eivät vain aiheuta sinulle samanlaista pakkomiellettä.
Eikä mikään muukaan tavara :P Nyt lyödään kättä päälle sovinnon merkiksi ja mennään nukkumaan. Laitetaan rakastuneet, hieman höyrähtäneet päämme tyynyyn ja nähdään ihania unia. Itseasiassa, olit piristävä keskustelija. Sain tuulettaa kunnolla. Sait minut melkein hermostumaan :D Nyt nauran reaktiolleni täällä... :D Tulin siihen tulokseen kanssasi, että taidan olla pahemmassa jamassa tämän rakastumiseni kanssa kuin tiesinkään. Olin valmis tappelemaan sen puolesta kynsin ja hampain :D Hyvää yötä
Hyvä jos olin edes jollain tapaa avuksi :)
Ootko saanut vahvistuksen siitä ettei se välitä,oletko varma asiasta?
Melko varma. Ehkä pienen pieni mahdollisuus, mutta en oikein usko siihen. Niin pieni mahdollisuus, että Se tuntuu jo turhalta toiveajattelulta, jossa ei ole juurikaan todellisuuspohjaa.
Ota selvää!
Onko hän siis exäsi vai ketä kohtaan nämä tunteet?
Ei ole exä. Näyttää menevän melkoiseksi väittelyksi tämä ketju ja minunkin tunteeni jo kuohahtivat :D
Kenelle menee?
Miehelle, jolle olen kertonut, että tykkään hänestä. Ei vastannut mitään. Mutta antoi jatkossa mahdollisuuden yhteydenottoon.Tuskinpa hänellä on tunteita. Luulenpa, että Olisi muuten kertonut.
Ensi askel on hyväksyä tunteet, alistua niihin, tuntea hiljaisesti hyväksyen. Voiko ystävyys olla mahdollinen jos ei muuta?
Tuota olen yrittänyt työstää ja sisäistää viimeiset kuukaudet. Ystävyys ei ole pois suljettu mahdollisuus.
No jo on! Miksi kaikkein kauniinpaan asiaan, jota jokainen janoaa, sotketaan vihaamiset, nöyrtymiset, alistumiset, hyväksymiset ym.? Kysynpähän vaan.
Aito palava rakkaus. Elämä on
Ei vaikuta naisen kirjottamaks
Niinkö :D Kamalaa. Tekstejäni luullaan usein miehen kirjoittamiksi..Jos olenkin raivoisa rakastaja. No joo, tunnen voimakkaasti :)