Eikö uni tule ?
Miksi valvot ?
Mitä mietit ?
20220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jmiestämietin
Ken olet?
Muuten vain kyselen. Yksi nainen vain, joka ei saa unta.
Mistä tiiät et valvon? ;) Ei tule uni. Mietin monia juttuja. Meitä mm. Ja sitten on vielä jotain mikä vaikuttaa unen saantiini ja mistä en täällä halua kertoa.
mutta nyt yritin kuitenkin sitä unta, joten hyvää yötä :)
Hyvää yötä. Toivottavasti saisit tänä yönä nukkua hyvin.
Samaa voisi kysyä sulta?
Mietin häntä. Entä ?
En tiedä! Ajatukset hieman sekavia monen asian vuoksi! Niin paljon tapahtuu nyt
chattaan kaivattuni kanssa privana ja aattelen kuinka kiitollinen hänen olemassaolostaan olen ♥
Yöllä on aikaa miettiä asioita. Kaikki asiat mitkä stressaa pamahtavat mieleen..ei ihme ettei uni tule silmään. Molemmat vanhemmista sairastaa alzheimeria, siinä on stressiä tarpeeksi, kun on pitänyt ruveta huolehtimaan kaikista asioista heidän puolestaan. Enää ei ole edes ystävää jonka kanssa vois keskustella tai käydä vapaahetkenä vaikka kahvilla joskus. Ette usko miten yksinäiseltä tuntuu, kun ei ole olemassa kellekään, kukaan ei muista että olen olemassa. Jatkuva huoli hoitokodissa olevasta läheisestä, kun ei pysty niin usein käymään häntä katsomassa, kun joudun huolehtimaan kotona olevasta muistisairaasta. Raha-asiat stressaa, omat muistihäiriöt stressaa...joo, ei tarvi ihmetellä miksei uni tule silmään. Välillä on pakko ollut valvoa, kun muistisairas on raivonnut harhojen vallassa yöaikaan. Ehkä joskus pystyn nukkumaan yöni ilman jatkuvaa murhetta ja surua ja ahdistusta mielen päällä. Jos joku sanoo ett olen masentunut, niin eikö olis aika outoa etten olis masentunut tässä tilanteessa. Mutt eihän elämä voi aina olla pelkkää onnea ja auringonpaistetta, välillä on epäonnea ja pilvisiä, myrskyisiä päiviä. Tuskin olen ainut joka valvoo miettien omaa elämää, tarkoitusta omalle olemassa ololleen, syitä miks on epäonnistunut kaikessa, yksinäisyyttään jne...
Voimia sinne. Jokaiselle murheelle on hetkensä, jokaiselle onnelle omat. Jokaisella on tai tulee olemaan myös murheita. Toivotaan voimia sitä mukaan.
Yhdessä vaiheessa valvoin yöllä, kun pelkäsin hoivakodissa olevan muistisairaan omaiseni kuolevan keuhkokuumeeseen. Ihan kuin olisin pystynyt pitämään hänet hengissä valvomalla yöt, ehkä pelkäsin etten herää puhelimen soittoon jossa kerrotaan voinnin huonomisesta. Sekin valvottaa, kun ahdistaa etten saanut häntä lähempänä olevaan hoivakotiin vaikka kuinka yritin. Hän on parinkymmenen kilometrin päässä olevassa paikassa ja en pääse niin usein häntä katsomaan, kun on toinen muistisairas kotona hoidettavana. Se syö ihmistä, kun yhteiskunta halunnut tuossakaan asiassa tulla vastaan vaikka lähempänä on hoivakoteja vaikka kuinka monta. Yks palveluohjaaja kielsi mua jo soittamasta hänelle päin, aikoi muka ilmoittaa mulle kun hoitopaikka lähempää järjestyy. Sitä soittoa ei ole kuulunut vaikka kulunut melkein puoli vuotta. Eikä muutenkaan omaishoitajaa kuunnella tai apuja hevillä anneta tai myönnetä. Eikä kotona oleva muistisairaskaan mikään helppoluonteinen ole, tiuskii ja äyskii joka päivä jostain. Ei ihme että valvottaa ja masentaa. Helpommalla pääsis, kun menisin nurkan taakse ja vetäisisin liipamisesta, ei tarttis enää huolehtia ja hoitaa ketään. Varmaan moni muukin omaishoitaja ajattelee samalla tavalla tälläkin hetkellä. Ei tästä mustasta pilvestä hopeareunusta löydy vaikka suurennuslasilla yrittäisi sihdata. Hoitopaikkaakaan en kotona olevaa saa, vaikka yritin selittää yhdelle nk.palveluohjaajalle etten oikeasti jaksaisi toista muistisairasta enää hoitaa. Toista hoidin 3 vuotta, hän ei pystynyt loppuaikana edes omin voimin liikkumaan, mun piti nostaa hänet ylös ja kannatella käsivarsilla, kun vein häntä vessaan, syömään, nukkumaan jne.. Hänet piti syöttää, juottaa, pukea ja riisua ja käyttää pesulla. Silloin ei tarvinnut muuta kuin mennä yöllä pitkäkseen sängyn päälle, uni tuli ennen kuin ehdin edes yöpuvun vaihtaan. Aamulla taas olinsama rumba edessä. Hän pääsi välillä onneksi vuorohoitoon viikoksi, sain kerätä akkuun virtaa. Tämä toinen hoidettava ei suostu vuorohoitoon menemään, joten alan olla jo aika lopussa henkisest ja fyysisestikin viisi vuotta kestäneen hoitostressin takia. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei auta. Mun ei hyödytä mennä mihinkään edes valittamaan ett olen masentunut ja ett mullakin on jo muistamisessa ongelmia, ketä se kiinnostaa. Yhteiskuntaa ei ainakaan. Kai tuo toinen hoidettava johonkin pääsee hoitoon, kun mulla pumppu tilttaa tai teen itselle jotain. Ei se sitä ennen mihinkään pääse, paitsi jos menee niin huonoon kuntoon ettei omin jaloin pysty kulkemaan...mun tuurilla ei edes silloin, mä joudun yksin varmaan kantamaan häntäkin vaikka hän painaa melkein 80kg, ei mulle mitään apuja tulla antamaan vaikka kerjäisin. Korkeintaan nostopalvelua tarjotaan eli 12€ joka kerta kun hoidettava pistäis käyttää vessassa, viedä syömään jne... Kumpa olisikin rahaa, vois ostaa kaikki tarvittavat kotihoitopalvelut yksityiseltä, ei tarttis kaupungilta kerjätä mitään, sieltä ei apuja saa vaikka polvillaan ryömisit..lol.
Oon yrittäny mennä jo yli tunnin verran nukkumaan, mutta on tää suomi24 vaa niin pirun koukuttava paikka ;)
Olit sit mukavan häkeltynyt tänään sattumista tai palasesta joka yhtäkkiä loksahtaa paikoilleen :)
Sattumat ja palaset tuntuu loksahtavan paikalleen. Toivotaan...
häärin, siksi unikaan ei saa tulla :)
Öiseen aikaan saa siis ihan luvalla töissä someilla ja faceilla??
nyky - yököille pal tärkeempää kuin potilaat, jos nyt joku kuolla kupsahtaa kun yökkö häärii netissä niin sehän on vaan harmillinen sattuma.
koska kärsin unettomuudesta vaikka kuinka väsy illalla niin uni ei vaan tuu, ei ees lampaita laskemalla.
kumma juttu, itsellä ihan sama, illalla kuolemanväsynyt ja satavarma että nyt simahtaa ennekuin pää ehtii tyynyyn mutta mitä vielä, sitten taas käännetään ja väännetään ja valvotaan.