Ylpeys käy lankeemuksen tieltä, ahneus seuraa perässä
Sotkeutuu omiin ajatuksiinsa
Haluaa, ei halua
Rakastaa, ei rakasta
Kuihduttaa kaiken pois.
Äänet sanovat mitä haluatkin kuulla
Itsepetos ottaa uhrinsa
Syyllisyys vaatii sovitusta
Vääryys vaatii oikeutta
Minä en vaadi mitään
Mutta pystytkö itse katsomaan peiliin, ja sanomaan että olet ok?
Vieläkö syytät toista vaikka mitään et ole halunnut selvittää?
Omat ajatukset ovat liian yksityisiä, toisesta haluat tietää kaiken.
Tekopyhä.
Sotkeutuu omiin ajatuksiinsa
Haluaa, ei halua
Rakastaa, ei rakasta
Kuihduttaa kaiken pois.
Äänet sanovat mitä haluatkin kuulla
Itsepetos ottaa uhrinsa
Syyllisyys vaatii sovitusta
Vääryys vaatii oikeutta
Minä en vaadi mitään
Mutta pystytkö itse katsomaan peiliin, ja sanomaan että olet ok?
Vieläkö syytät toista vaikka mitään et ole halunnut selvittää?
Omat ajatukset ovat liian yksityisiä, toisesta haluat tietää kaiken.
Tekopyhä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lääkitys kohdallaan?
Miksei olisi? Etkö ymmärtänyt tekstiä? Se oli kato sellaseen runolliseen tyyliin kirjotettu.
Juu juu, no et taia olla sitten mikään Runeberg tai sitten et ole ihan kosketuksissa todellisuuden kanssa...
Ikään kuin sinä mistään runebergeistakaan mitään ymmärtäisit.
Perustele, miksen ymmärtäisi? :)
Ihan tiedoksesi, olen lukenut elämäni aikana ainakin sata kirjaa ja olen 32.v, aika hyvin mielestäni... Kyllä siihen muutama runokirjakin mahtuu... Äidinkieli minulla oli peruskoulussa 9.
Vau, minulla oli laudatur ylioppilaskirjoituksissa. Perusteluita halusit: et ymmärrä kielikuvia, joten sisälukutaitosi ei ole kovin kummoinen.
Okei, no sehän on hienoa, jos siis on totta... :)
No juu, se sisälukutaito nyt on vähän sellainen "tulkinnanvarainen" juttu, kun tuo nyt kuitenkin on r.u.n.o... ;)
Hyvät loppuelämät, toivottavasti dilemmasi selviää... Itsellä myös ollut tässä vähän samantapaista... Erona vaan, että minä en halua mitään selvittää.
Ihminen loukkasi sen verran pahasti, että minulle olisi aivan sama vaikka maa hänet nielisi. Ei tuntuisi öuultavasti missään, vaikka kuolisi... Hui, ompas minusta tullut kylmä häntä kohtaan... No, sitähän sitä saa, mitä tilaa... :)
Vituttaa vain, että joistakin ihmisistä ei tahdo päästä millään eroon! Aina joutuu kuulla yhteisiltä tutuilta. Tekisi mieli vain karjaista, että kuuleppa kun ei paskaakaan kiinnosta... Mutta, että sellaista....
Innosta Ammun Automaatilla... Loppuu se päitten leikkuu...
Mitä minä olen kuullut harhoista ja lukenut, niin eivät todellakaan sano "äänet" mitä haluaa kuulla...
Se oli sellanen runollinen tai vertauskuvallinen ilmaisu... Vaikea selittää. Kaikkea ei aina tarvitse lukea niin konkreettisesti. Vaikka mistäs minä tiedän vaikka hän kuulisikin jotain ääniä, eihän sitä voi tietää...
Niin tai jos sinä kuulet, sitäkään ei voi tietää...
Etkä sinä sitä voi päättää miten muiden tulee lukea, konkreettisesti tai ei ja monesti ihmiset lukee konkreettisesti.
Onko tämä ystäväsi sitten tutkituttanut päänsä? Jos, niin tiedätkö mitä psykologi on sanonut? Terveen papereissa taitaa kuitenkin kulkea vai? Kyllä ammatti ihmiset nimittäin tunnistaa esim. mahdollisen psykoosin...
En voikaan päättää, mutta jos joku tulee uikuttamaan tähän, niin sitten voin oikaista vähän asioita, niin sitten voin hieman laajentaa katsontakantaa, jos jollakulla on hieman ymmärtämisvaikeuksia. Enkä minä väittänyt että tämä henkilö on psykoottinen, sanoin vain, etten tiedä, en väittänyt yhtikäs mitään. Se ei ollut katsos mitenkään tämän jutun pointti, hänen mahdollinen psykoottisuutensa.
Toiselle kirjoittajalle voin todeta, että en kuule ääniä. En jaksa ruveta filosofiseen väittelyyn siitä, voinko kuvitella etten kuule ääniä, jos niitä kuitenkin kuulen, menee vähän överiksi.
Tuossa tekstissä on kolmannen osapuolen tuttuutta.
Uskon että peilin on hajonnut.
Siinä taas joku harhainen tunnistamassa...
Ja minkä kolmannen osapuolen....
Siis: tunnistin erään ihmisen, en aloittajaa enkä itseäni, eli kolmannen osapuolen. En luonnollisestikaan tiedä, onko ajattelemani ihminen se jota kirjoitus kuvaa, eikä se ole edes tärkeää.
Niinpä: "Meitä on täällä viisi miljoonaa..."
Mutta mihin katosi a.p? Tekstissä soimaa toista, kuinka ei halua selvittää asioita ja itse luikkii karkuun kuin kettu, häntä koipien välissä, kun pitäisi perustella.
Taitaa olla niitä ihmisiä, jotka osaa kyllä länkyttää vastaan ja arvostella muita, mutta kun pitäisi ottaa vastuu sanomisistaan, juostaan karkuun "kädet korvilla." Hyyyyvin aikuismaista käytöstä...
Täällähän ap on, mutta minulla on katsos elämä niin en roiku täällä koko aikaa.
Se täytyy kyllä vielä todeta, että olet sen kaltainen länkyttäjä, ettei kyllä irl tekisi mieli olla missään tekemisissä... :D
Ja juu, on tässä muillakin elämä, ihan isolla E:llä, mutta tässä vallitsevassa elämäntilanteessa on pakko olla paljon kotona... ;)
Mikä se syy sitten onkaan, jääköön kauniiksi arvoitukseksi, so long! :)
Pidä a.p tuoppi korkealla! :)
Tämä oli ap hieno ja runollinen kuvaus jostakusta. Musta tuntuu että jollakulla kolahti vaikkei sitä halunnut.
Et sinä ole kukaan määrittelemään kenenkään pyhyyttä ts. uskovaisuutta. Ne kun on enemmänkin pään ja sydämmen sisäisiä asioita ja ennenkaikkea HENKILÖKOHTAISIA asioita!!!!
Todella sivistymätöntä tuollainen...
Tekopyhyys voidaan määritellä kahtalaisesti, eli tekopyhä voi olla sekä vilpillinen että tekohurskas.
Minusta tämä oli todella osuva kuvaus, ja olen joskus miettinyt samaa itsekin eräästä.
Tekopyhä tarkoittaa ihmistä, jonka sanat ja teot ovat ristiriidassa, esim. joka saarnaa ylensyönnin vaaroista samaan aikaan kuin itse tupakoi. Voi käyttää uskonnollisessa kontekstissa muttei nyt tässä haettu sitä.
Nothing, I mean nothing is so black'n white... ;)
Joskus on myös tehtävä asioita, (ja päätöksiä) joita ei edes haluaisi tehdä, mutta kun on pakko.
Se kuuluu osana aikuisuuteen...
Ei elämässä ole pakko kuin syntyä ja kuolla.
Voin katsoa.
Apua, oliks toi mulle? Nyt mahdollinen jälleennäkeminen jännittää vielä enemmän,,,,
Kyllä mä sai just tarpeekseni ton yhen valheellisesta äititeresa-viitan kannattelusta. Paketti valmiina,selitelköön toimittajille miks esiinty huiipuäitinä ottamatta mitään vastuuta omista teoistaan. Mun päätös on mun oma päätös ja luulenpa että niin sairas mieli ku hänellä on, niin hän on siitäkin vaan tyytyväinen. Aika läjä noita "tapa ittes" tyylisiä vihjailuja. Äärimmäinen loukkaus joka koskee mulle kaikkein tärkeintä, eli lapsia, ja lupaus kiduttaa... Ei mun o pakko jaksaa ja odottaa että sukulaisensa edes puuttuis näkemäänsä esitykseen..