Arvostan äitejä,

Minulla on kissa, koska se oppii sisäsiistiksi itsestään. Possuista minulla ei ole kokemuksia muuten kuin sikalasta. Voi olla, että se oppisi käymään yhtä helposti hiekkalaatikolla kuin kissa tai sitten ei. Koiraakaan en viitsi ottaa, koska en jaksa siivoilla pentukoiran lätäköitä lattioilta.

Pidän helposta elämästä, enkä kaipaa lisähaasteita. Siksi en hanki possua, vaan ehkä joskus uuden kissan. Tosin ei kissanomistajakaan ihan hirveän helpolla pääse. Olen siis luonut kissalla kotiimme rauhoittavan tunnelman. Annoimme lastemme päättää, minkä lemmikin otamme. He eivät valinneet possua.

Minipossua eli SIKAA ei suositella vauva- tai taaperoperheisiin, koska possu saattaa haukata lapselta nenän tai sormen molempien siellä lattiarajassa touhutessa.
Tämä ihan minisikojen pito-oppaasta.

Eihän kysymys ole siitä, uskaltaako olla erilainen, vaan siitä mistä eläimestä pitää. On totta että lemmikki tuo kotiin tunnelmaa ja lemmikin hoito on lapsille kasvattavaa, mutta sama vaikutus on kaikilla lemmikeillä. Valintaan vaikuttaa se kuinka paljon perheellä on aikaa hoitamiseen, onko koti sellainen jota pitää varoa, minkä ikäisiä ovat lapset, onko eläimelle tilaa ja mahdollisuus ulkoiluun jne.

Sekin vaikuttaa, millaisiin eläimiin tunnetaan vetoa, ja siinä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Minä kyllä katselen sikaa mielelläni, mutta en ole kiinnostunut ottamaan sellaista perheeseen. En ottaisi koiraakaan, kun en viitsi ulkoiluttaa joka päivä. Kissa sopisi, tai joku pienempi

Sillä ei ole merkitystä miten harvinainen eläin on, eikä ole kyse uskalluksesta ellei eläin ole vaarallinen.

Mitä arvostettavaa siinä on, ottaakko kotieläimeksi possun vai jonkun muun? mitä hyötyä sinulle on siitä, jos joku ottaa possun?

Miksi hankkia? Useimmillahan on sekä possu että pässi yhdessä samassa persoonassa. Kyllä siinä luulisi olevan riittämiin possuttelua ja pässiasennetta.