Syksyn kuulaudesta pari sanaa

Mihin unohtui nyt Ruuneperiltä lukea ja arvostaa muitten kirjoituksia ?

Täällä on ollut niin upeita syksyisiä kuvauksia ja tunnelmia kaiken aikaa esillä, muutama sorastaan taiteellinen kirjoittaja. Kuka täällä on muka kurasta ja loasta valittanut ?

Mitä teille tulee mieleen sanasta kuulas ? Iho voi olla kuulas, kuin omenalajike valkea kuulas, puhdas ja valoa hohtava. Kuulas ilma on läpinäkyvää, valon läpäisevää, puhdasta ja mielestäni viileää. Kuulaudessa ei ole minun mielikuvissani jyrkkiä valoja eikä varjoja, siksi en kesähelteistä aurinkoista päivää kutsuisi kuulaaksi. Kuulaudessa ruskan värit pääsevät hehkumaan, mutta keskikesän kirkkaassa auringossa tuntuu kuin tulipunaisinkin ruusu haaltuisi. Myös varhaiskeväinen ilta voi olla kuulakas, kun valo viipyy vielä myöhään , varsinkin vesien yllä. Ihailen vesiväritöissä kuulautta, itsekin joskus yrittänyt siveltimellä saada ilmavaa jälkeä aikaan.

Taivas on sees silloin, kun se on pilvetön, ja seesteinen voi olla ihmisen mielikin. Lapsuuden iltarukouksen toisessa säkeistössä puhutaan, että "taivas on kirkas , kaunoinen, siellä on hyvä lapsosen, siellä on aina seijes sää , taivas ei koskaan pilveen jää" . Olen myös kuullut sanonnan, että sää seijastuu.

Eino Leinon runossa Hymyilevä Apollo on tällainenkin säkeistö:

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

♦●♦●♦●

Paljonhan syksyistä ruskan hehkua on palstalla kuvattu ja muistaakseni Saima Harmajan runon joku toi taiteen puolelta. Aina voi löytää uusia näkökulmia asioihin ja ottaa jonkun osan otsikosta miettiäkseen. Minua inspiroi tuo sana kuulaus ja siitä tuli mieleen seesteisyys.

Juuri tänään on täällä etelärannikolla kuulas syksyinen päivä, melko kylmää, aurinko paistaa , taivas on vain osin vaaleiden pilvien peitossa. Vaahteroissa vielä ruskalehtiä, eniten kellansävyjä, tammet ruskehtavina. Riemastuttavia lehtimattoja ja -kasoja on puistoissa, metsissä ja pihoissa...koiran kanssa niitä juuri pelmuteltiin.

Pelmutellut olen minäkin syksynlehtiä jätesäkkeihin. Mukavan kuivia ja rahisevia ne onkin käsitellä, vaan hirmuisen paljon niitä riittää! Lopulta otin pienen jakkaran jolla istuin kasan vieressä ja sulloin säkki toisensa jälkeen tupaten täyteen.

Kun pienellä alueella on 5 suurta tammea, voittekuvitella miten paljon niistä kertyy.
Tänään leijaili muutama lumihiutale alas ensi kerran, nyt odottelenkin aurinkoista säätä, jota on luvassa viiko vaihteeseen.

Onhan syksy kaunista aikaa, tässäkin näkyy niin pihlajan kuin vaahteroiden loistoa, ja auringossa ne hehkuu väriloistolaan upeasti. Koivut ovatkin jo lähes lehdettömiä, tuttu näkymä niiden hieno oksaverkosto. Viimeisiä aikoja tehdä metsälenkkejä on kohta, en mielelläni jäisillä metsäpoluilla kulje, kun lehtien alla on jäätä yllättävästi.

Lumen tultua voi kävellä polkujen sivuilla lumessa, se on raskaampaa, joten pian jää lähimetsäni talven valtaan. Järven jäällä on huikeaa kävellä, avaraa ja valoisaa, hiihtoladut kyllä kärsii kävelijöistä, mutta siinäkin voi sivummalla talsia.

Nyt vasta puuhaan aamuaskareet sisällä,...nukuinkin mökiltä tuomissani valkoisissa pitsilakanoissa, ja ymmärsin tyttöjeni ihastuksen kun valitsivat niitä vuoteisiinsa käymätieltään:D Romanttiselta nuo wanhan ajan väli-ja reunapitsit tuntuivatkin, joskaan eivät pysy paikoillaan niinkuin pussilakana.

Sorry kun poikkesin aiheesta, mutta hyvää ja kuulasta syksyä silti!

Aivan mahtavaa on syksyaika ollut, juuri sellaista kun toivoa voisikin. Illalla kulkiessa ihmisten pihat loistaa keltaisena varsinkin jos lähellä on valotolppa. Rapa-aikaa en odota kun sitten alkaa koirien jalkojen siivous.

Paatteja on laitureissa vielä ja jonkin verran vesiliikennettä.

Huh, nyt ovat yö pakkaset alkaneet näillä kulmilla. Maa on kuurassa, autojen katot samoin. Taitaa olla talvirenkaiden vaihdon aika joka minulla on ensi keskiviikkona.
Aurinko on noussut, kultaa puiden keltaiset lehdet puhumattakaan tammen lehtien upeasta kirjosta. Toivottavasti ei pian tule kovat tuulet jotka riepottelevat puiden lehdet pitkin maita ja mantuja.

Olenko ihan oikeassa, muistelen puiden lehtien kellastuvan senvuoksi kun puut
laskevat runkojen nesteet maahan, herätäkseen taas ensi kevään auringon lämmön voimasta ylös puiden oksiin jolloin lehtisilmut alkavat avautua.Tämä on sitä luonnon kiertokulkua.

Jos joku haluaa nauttia klapien teosta vanhalla menetelmällä, se onnistuu parhaiten helmi-maaliskuun vaihteessa kun puiden rungot ovat jäisiä. Ei tarvitse kun napauttaa pölkkyä hienosti pölkky pienenee klapeiksi.

Tällä kohtaa vuodenkiertoa eletään, kaunis, kuulas syksy on meneillään. Monista upeista päivistä olemme voineet nauttia, katsotaan mitä uudet aamut tuovat tullessaan. Pitääkö jo liukuesteitä varat framille liukastumisen pelossa?