http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014101418741252_fd.shtml
Tää artikkeli johti meillä aamiaispäydässä pitkään ja hartaasees keskusteluun siitä onko mitään kansallisominaisuuksia edes olemassa: Onko kansalliset/etniset/alueelliset luonteenpiirteemme ainoastaan kulttuurisidonnaisia vai onko geneettistä perinnettä ? Onko jokainenihminen tabula rasa syntyessään?
Kuuntelen mielelläni viisaampia tässä asiassa, koska huomasin joutuneeni pahasti alakynteen ja mun argumentit olivat hepposella pohjalla. Sosiaalinen darwinismi ei taida olla mikään kova sana nyky-yhteiskunnassa.
Tää artikkeli johti meillä aamiaispäydässä pitkään ja hartaasees keskusteluun siitä onko mitään kansallisominaisuuksia edes olemassa: Onko kansalliset/etniset/alueelliset luonteenpiirteemme ainoastaan kulttuurisidonnaisia vai onko geneettistä perinnettä ? Onko jokainenihminen tabula rasa syntyessään?
Kuuntelen mielelläni viisaampia tässä asiassa, koska huomasin joutuneeni pahasti alakynteen ja mun argumentit olivat hepposella pohjalla. Sosiaalinen darwinismi ei taida olla mikään kova sana nyky-yhteiskunnassa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Oliko teillä siis käsitys, että Suomessa vallitsee voimakas yhtenäiskulttuuri?
Sosiaalinen darwinismi loogisesti korjaisi esimerkiksi suomenruotsalaiset kulttuureineen historian unholaan, mutta niin vaan laulu raikaa säätiöissä.
Minä otin esimerkiksi suomalaisen sananparren: "Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta"
Suomenruotsalainen kulttuuriperinne ei ole sosiallidarwinismilla pois kitkettävää koska ne piirteet joilla he profiloivat ymmärretään yleisesti haluttaiksi tai mielellään eteenpäin vietäviksi. Mutta periytyvätkö luonteenpiirteet laisinkaan sukupolvelta toiselle vai onko kaikki johdatettavissa takaisin kulttuuriin?
Ei meillä ollut sellaista käsitystä (voimakas yhtennäiskulttuuri) pikemminkin että voiko luonteenpiirteitä periä eteenpäin tietyn kulttuurin raameissa.
Ajattelepa, otsikon voi käsittää ihan erilailla kuin sinä sen tarkoitit.
Minä olisin käyttänyt minusta-sanaa virhearvion välttämiseksi.
Hahaa olet oikeassa. Siis MINUSTA. Puhekielen käyttämisessä on aina omat vaaransa.
Tavallaan minä odotin uutisesta aloitusta.
Niin hentoisen höttöinen kun uutinen on.
Varsinkin kahden kansan välinen.
Luettuani tuon uutisen totesin että Obelixin täytyy olla Suomalainen.
Niin on Obelix yhden-suuntaisesti elämän taiteeseen orientoitunut.
Jos et ota taidettani omaksesi, heitän sen päällesi.
Siinähän sitten opit.
Päittesi kautta.
Ensi-asunnon ostajien määrä Suomessa romahti.
"Roomalaiset" alkavat astua tilalle.
Suomessa ei saa enää kairata kiviäkään.
Vaikka meille otettiin designari Ruotsista.
H.
>periytyvätkö luonteenpiirteet laisinkaan sukupolvelta toiselle
No haastatteleppa vaikka emäntää, joka ei ole synnyttänyt tyttäriä ja jolla on poikia armeijaiän molemmin puolin. Siinä sitä, esimerkiksi joulupöydässä, voi pohtia, mikä on perinnöllistä, mikä kulttuurin tulosta. Parasta tietysti on, että tutkimusotanta sijaitsee periferiassa.
Tää oli yks niistä poikkeuksista argumentin yleispätevyyteen. Mutta nyt jos jätetään Jukola ja seitsemän veljestä omaksi luvukseen ja keskitytään vaikkapa valtaväestöön pääkaupunkiseudulla...
Viimeksi kävin Helsingissa 60-luvulla. Muuallakin Suomessa on asutusta.
Suurin osa asuu muualla kuin pääkaupunkiseudulla.
Onon, mutta vain harvassa ja kulttuurivirtaukset ovat olleet vähäisiä. Mutta koska tässä nyt puhutaan yleistyksistä niin otanta jostain korven pikkukylästä jossa ei kukaan ole käynyt sen jälkeen kun saamelaiset vetäytyivät vieläkin pohjoisemmaksi ei vastaa tarkoitustaan. Tai oikeestaan joo, voisi tehdä tutkimuksen siitä miten genetiikka ja kulttuuri vahvistavat toinen toistaan,
Jospa me löydämmekin sitten sen artikkelissa mainitun suomalaisen prototyypin. Se on sukua sille Hermanni Heiskarille tai jollekin muulle Arto Paasilinnan karikatyyreista. Havukka-ahon ajattelija menettelisi myös.
Arvelen, että maailma on melko usein musta-valkoinen. Joskus voi kuitenkin elämään ilmestyä harmaita sävyjä.
Valtaväestöllä pääkaupunkiseudulla ei ole vahvaa yhteiskulttuuria. Silti väestösegmenteittäin esiintyy samansuuntaisia edesottamuksia. Joku osa on pakko olla geneettistä. Opitut tottumukset eivät tunnetusti periydy.
Tossa oli juuri se villakoiran ydin. Mikä osa voisi olla perittyä? Tavat ja tottumukset ja muutkin edesottamukset ovat perittyjä sukupolvelta toiselle ja kuuluvat kulttuuriperimään. Mikä osa voisi olla geneettistä perimää? Laihialaisten saituus? Savolaisten kierous? Karjalaisten epäluotettavuus? Hämäläisten hitaus? Pohjalaisten jäykkäniskaisuus? (Kaikki stereotypioita joita olen kuullut mainittavan jotka pitävät paikkansa tai sitten eivät pidä paikkansa)
Liikumme nyt tosi liukkaalla jäällä....
Oman elämäni kokemuksella nuo ovat täysin hupaa. Meillä tuskin on ainuttakaan ihmistä, jossa kumuloituu vaikkapa laihialainen saituus.
Nyt kun kukin ei enää elä ja kuole samassa pitäjässä.
Hyvät kun naitiinkin naapuriin.
Kyllä suomalaiset ovat oma ryhmä skandinaviassa kielen takia muuten olemme samanlaisia näkisin koko euroopassa.
Suomalaisia tarvittiin 60-70 muuten ei olisi kaikki tehtaat toimineet.
Rasismia olen kokenut hyvin vähän tuskin yhtään näiden 44 vuoden aikana, tosin muutamia tapauksia, erilaisissa töissä tavannut monia kansallisuuksia.
1986 piti ottaa ruotsinkansalaisuus muuten en olisi saanut töitä, tänään ei ole niin samassa työpaikassa (volvoaero).
Alku aika oli monelle huonoa useimmat muuttivat Suomeen takaisin.
Olen ylpeä siitä että olen saanut syntyä Suomessa.
Ei me suomalaiset kuuluta Skandinaviaan vaan Fennoskandiaan.
Meitä suomalaisia on paljon Skandinaviassa. Siitä ymmärtääkseni att2 kirjoittikin.
Onko kieli ainoa asia joka erottaa meidät ruotsalaisista?
Ei.
Vaan Pohjanlahti.
Mitähän toikin musta rasia sisällään pitänee.
Geneetistä on tietynlainen lahjakkuus. Se periytyy. Toki joku voi luonnehtia kieroutta lahjakkuudeksi. Vahvuudet ja heikkoudet on jossain määrin verenperintöä, esim. taipumus alkoholismiin.
Kaikki on geeneissä, eikä jokapekka ainakaan vielä voi niitä valita.
Kierous voi olla myös luovaa ajattelua....nokkeluutta, tilanneälykkyyttä jne. jos ne omassa kulttuurissa hahmotetaan siksi. Mutta jos on olemassa joku suomalainen perusluonne joka kokee kiertelyn ja tämäntapaisen asioiden ympäri johdattelun negatiivisena luonteenpiirteenä (kierous) onko se sitten opittua vai perittyä?
Alkoholismia, huumeita on kaikki alla tosin huumeet ovat Suomessa olleet jo sotien aika koska morfiin käyttö oli suurta muihin maihin verrattuna.
Armeijassa olo aikanani 1967 tapasin lääkärin joka näkyi käyttävän paljon, myös urheilussa on Suomella ollut suuria saavutuksia huumeiden käytössä.
-joop...jos vastasyntynyt adoptoidaan tms. pois heti, niin mitä biologisista vanhemmista häneen jää, muuta kuin tietty pintaa, eli ulkonäöstä jotain..?..kyl kasvatus ja olosuhteet kaikkineen muokkaavat ylivoimaisesti eniten ihmistä sellaiseksi mikä hänestä tulee, tämä selvä..periytyvää luonnetta varmasti on myös, mut sitä on vaikeampaa kai tutkia, kun loppujen lopuksi ihmisissä on niin paljon samaa kuitenkin, olit sitten mistä kotoisin...
-vaikka ollaan me suomalaiset kyl aika erilaisia; pienessä maassa esim. elokuvia tehdään vähän joka toisesta julkkiksesta; Badding, Irwin, Hurriganes, A.Auer (!!), jne....oliskohan tää joku kansanluonne meillä, pieni maa tarttee monia "sankareita"...no, de e en annan sak de....
"Pieni maa tarvii monia sankareita" sanoit (äijä) ja olet oikeassa, varmastikin. Olemme itse luoneet nämä kulttuuriamme "edustavat" hahmot kuten Loiri, Spede (ja etenkin se pikkunen mies joka oli hänen sidekick olen unohtanut kyllä nimen), kaikki turhapurot ja muut vain marginaalisesti lahjakkaat viihdehahmot viemään eteenpäin meidän yksinkertaisuuttamme ja pitämään yllä mainettamme jyksinkertaisena, rehellisenä, vähäpuheisena, ah niin, rehellisenä, lahjomattomana, raskasta työtä tekevänä kansana joka taipuu sorron alla vaan on katajainen , ei taitu.
Nyt jos joku sivullinen tulee ja katsoo touhujamme ulkoapäin niin ensivaikutelma voi pettää. (Koska oikeesti emme olekaan niin stereotyyppisiä juntteja ja juppeja, vaan lahjakas, omapiirteinen, upea kansa josta voi olla ylpeä)
Ja kuitenkin, eikö eestiläisetkin kutsu meitä poroiksi?
Oma kieli ei mitään muuta, koska tunnen paljon norjalaisia, tanskalaisia,saksalaisia paljon muitakin.
Suomalaisilla on ehkä omia piirteitä minun näin monen vuoden jälkeen on vaikea niitä nähdä.
Suomea puhun melko harvoin koska suomalaisia tuttavia ei oikeastaan ole viimeisessä työpaikassa oli 5-6 koko joukosta 4000 tuhatta parhaana aikana.
Lisä: kotikielemme oli suomenkieli minä vaimo ja kaksi lasta. Vaimoni kuoli 2007.
Lapset asuvat kauempana.