Voiko kaksi erittäin ujoa elää parisuhteessa?

Mielestäni voi eli on mahdollista jos kemiat muuten natsaa. Pitää vaan edetä hitaasti tutustumisen suhteen ja antaa toiselle tilaa ja aikaa.

tottakai, eihän ujous koske kuin sitä alkuvaihetta. Monilla on outoja ennakkoluuloja että "nehän kaksi ujoa vain istuisivat hiljaa"...

Mutta onko tällöin vain entistä suuremmassa riskissä syrjäytyä? Sen toisen samanhenkisen kanssa?

Kaksi ujoa voi olla yhdessä rohkeampia.

varmasti voi kunhan löytäisin ihtellekin oman kaltaisen herkän ujon naisen :)
yhdessä on hyvä parantaa maailmaa..

Eikö syrjäytyminen pidä sisällään myös sen työttömyyden, yhteiskunnasta syrjäytymisestä kun puhutaan?

Olen itse työtön nainen, ja tavannut netin kautta työttömän miehen... Alkuun ei siis edes seurustelumielessä, ei treffipalstan kautta. Huumori oli se joka alkuun yhdisti, emme taustoja sen enempää kertoneet. Itse ihastuin kuitenkin, -lujaa...

Menin fb:n kautta sitten katsomaan tarkempia tietoja miehestä, ja hän on suht korkeasti kouluttautunut, muttei jostain syystä ole ilmeisesti ollut koskaan töissä. Hän asuu toisella puolella Suomea, hyvin pienellä paikkakunnalla, keskellä -eimitään-, ja jossakin vanhempiensa tontilla olevassa pienehkössä rakennuksessa.

Kavereita hänellä ei juurikaan ole, ja on ihan äärettömän ujo ja siksi vaikeasti lähestyttävä. Olen tätä myös itsekkin, joten pelottaa että jos rikon tämän kaveruuden rajan, ei paluuta enää olisi... Välillä kuitenkin saan sellaisen käsityksen, että hänkin haluaisi enemmän...

Ja mitä jos hän haluaakin... Tuntuu ettei mies koskaan haluaisi suurkaupungin lähellekkään, jossa itse asun. Itse sopeutuisin kylläkin maalaiseloon, ihan mielellänikin, mutta kun olen itsekkin luonteeltani syrjäänvetäytyvä ihmisten kanssa lähemmässä kontaktissa, tulisinko tuollaisessa paikassa vielä yksinäisemmäksi kun nyt olen... Antaisiko pelkkä parisuhde niin paljon kuitenkaan, että tuntisi itsensä vähemmän yksinäiseksi kun ei näkisi enää kenties muita ihmisiä ollenkaan, kun sen oman kumppanin...?

Taloudellinen tilannekkaan tuskin olisi kovin hyvä? Muttei sekään minulle tärkeä asia olisi...

Paljon kysymyksiä pyörii jatkuvasti mielessä, enkä siksi ole uskaltanut edetä...

Haluaisin kylläkin. Tätä kirjoittaessani olen jo saanut mieheltä parikin yhteydenottoa, eli tiiviisti hän ainakin haluaa minuun yhteydessä olla...:)

Miten ihmeessä edetä? Onko kellään kokemusta vastaavasta, ja vaikuttavatko lähtökohdat liian vaikeilta yrittää edetä?

toiminnaline suhde omasta mielestä vaatii ainakin yhden räävä suun, vaahtopään tai minkä lie joka antaa maailmalle kuulua mitä on mieltä, siis tarkoitan ihmistä joka haluaa puhua eikä ujostele sanomaansa.

Ihan Kamala sanoa..mutta Rakkaus huumori ei elätä...Teillä on liian paljon
Probleema ainesta heti alkuun...
Hyvätkin lähtökohdat tahtovat "haalistua" aikaa myöden
"Pelkkä parisuhde" menettelee vain lyhyen ajan
.
Että se toinen on ujo tai ei ...ei merkitse mitään
Vaan tunne teidän välillänne..tolerans..toista kohtaan..respekt ..ymmärtämys
Loputtomiin Ymmätämys toista kohtaan

kyllä on mahdollista :)
mun exsä oli kans ujo ja mäkin mutta ite tulin rohkeammaksi hänen seurassaan.

Kyllä voi, vähän ehkä tarvitaan aikaa tutustumiseen aluksi enemmän ehkä ei.... ihmisetkin on erilailla ujoja, minä olen ujo uusien ihmisten kanssa ja en halua joutua huomion keskipisteeksi ja siis ahdistun julkisilla paikoilla joka välillä niin paha, etten ulos asunnosta lähde... mutta ei se vaikuta kovinkaan paljoa meidän parisuhteeseen. Mies on ujo ja yleensä minä hoidan puhumisen jos jossain käymme asioimassa, mutta emme ole ujoja kavereiden tai perheen kanssa. Olen perheen ja kavereiden kanssa se joka piristää päivän hassuilla kommenteillaan ja mies on myös kaveripiirissään se hauskuuttaja vaikka ujoja olemmekin molemmat.

Ihan yhtä tyhmää olisi väittää, että kaksi puheliasta olisi automaattisesti hyvät kumppanit toisilleen. Ei sillä puheliaisuudella ole kovin suurta vaikutusta. Enemmänkin on vaikutusta sillä, että haluaa elämältä suunnilleen samoja asioita.

Jos on ujo, niin joskus voi tarvita vähän kannustusta itselle tärkeältä ihmiseltä. En ymmärrä, että miksi tähän ujouteen liitetään syrjäytymisajatuksia, sillä eihän ujouden tarvitse merkitä sitä. Jos kaksi ujoa haluaa kumpikin tulla rohkeammaksi ja onnistua työpaikan löytämisessä jne, niin yhdessä on mahdollisuus tukea toista ja saada ymmärrystä siihen, että miten paljon pitää tehdä työtä, jotta pääsee edes jollakin tavoin samalle tasolle muiden kanssa.

kaksi ujoa hiirtä rakentaa oman pesän vastaan maailman avoimmuutta. siellä se ujous karisee viimeistään tiskivuoro, pyykkivuoroja arpoessa. :D :D

Heh heh. Muistakaa pitää jumala mielessä ja housut jalassa! Muutoin voi käydä todella huonosti.

Ota ihmeessä tuo askel ja tutustukaa toisiinne.

Itsekin olen hiljainen ja olen lopultakin onnellisessa suhteessa hiljaisen ja ujonkin miehen kanssa. Olemme onnellisia. Seurustelimme 17 ja 18 vuotiaina mutta olimme silloin liian ujoja molemmat ja seurustelu jäi. Tapasimme uudelleen 34 vuoden jälkeen ja rakastuimme uudelleen. Olemme todella onnellisia.

Voi varmasti hyvinkin, mutta entäs lisääntyminen? En välttämättä itse haluaisi ruveta lisääntymään ujon kanssa, koska sitten lapset sekä perisivät luonteenpirteen, että saisivat tartuntana ujot käyttäytymismallit vanhemmilta. Tässä maailmassa on todella negatiivinen asia olla ujo, joten olisi kauheaa nähdä sama ongelma omilla lapsilla.

Oon aika ujo mies uusien tuttavuuksien kanssa ja ottaa aikansa päästä tutuksi, joidenkin kanssa enemmän ja joidenkin vähemmän. Mutta erityisen hankalaa se on naisten kanssa joita ujostelen moninverroin enemmän, mutta kyllä niidenkin kanssa tutuiksi pääsen jos naisella vaan riittää pinna. Erään ujolta vaikuttavan nuoren naisen kanssa mulla taas meinaa pinna loppua, kun en tunnu pääsevän millään sen kanssa sinuiksi. Joudun aina itse aloittaa puhumisen johon nainen kyllä vastaa, mutta juttelut jää lyhyiksi kun tältä vaikuttaa puuttuvan täysin oma-aloitteisuus minun kohdallani. Sivusta seuraten jutun aloitus muille "jään särkeneille" (varatuille) miehille ei näytä teettävän vaikeuksia. Yksi päivä olin huomaavinani että tämä nainen tuijotteli mua epänormaalin intensiivisesti, josta menin melko lailla hämilleni enkä oikein tiennyt miten olla. Voiko ujon naisen passiivisuudella nyt olla joku "ihastuslamaannus" syynä? Toinen vaihtoehto tietysti että oon niin ällö ettei mun kaa viitti jutella :)

Minua enemmän mietityttää, että kestääkö sosiaalinen ihminen ujoa? Jos kyse ei ole pelkästään sellaisesta alku-ujoudesta.