Mikä oli se hetki kun tajusit rakastuneesi?

Siitä hetkestä kun hänet ensikerran kohtasin.Tiesin jotain ja tunsin myös.

Tajusin sen silloin kun hän lähti pois.. :(

Olen sen täällä jo joskus kertonut.

Joutuessamme lähes vuodeksi eri toimipisteisiin. Tuon vuoden aikana minulla oli aikaa ajatella häntä ja näimme vain muutamia kertoja. Ikäväni kasvoi sellaisiin mittoihin että minun ei tarvinnut rautalangasta itselleni vääntää kuinka tärkeä hänestä oli minulle tullut.

Ensimmäisellä silmäyksellä kun näin hänen silmänsä.

Silloin kun päästin hänestä irti :/

Tunteet katoavat jos niitä ei pidetä yllä, jos toisen mielipiteillä ei ole mitään väliä niin silloin ei tarvitse miettiä miksi asiat ei menekkään niin kuin haluaa, katse peiliin voi jopa auttaa asiaa olikohan itsessä kanssa jotain vikaa vai onko itse niin helvetin täydellinen ettei enää omia vikojaan huomaa.

"Silloin mä rakastuin, kun hetken sua katselin. Silmistä saman luin niin että kävi sullekin". Meidän välillä oli jotain erityistä, ensi hetkestä alkaen. Ei sitä katsetta voi unohtaa. Se tunne..se painui syvälle..eikä sitä voi unohtaa. Ei aika, ei etäisyys..ei mikään. Ikuinen kaipuu ja polte on sisälläni..Vain sinä, Mies..saat näistä tunteista tietää, ei kukaan muu. Hän lähti pois..silloin vasta ymmärsin tunteeni.

Viime yönä, kun rakastelumme päättyi yhtäaikaiseen huipennukseensa. Ja en ole trolli, vaan yksi onnekas nainen, joka on löytänyt sylin josta ei aio luopua.

Heti

Vuosi sitten. Viimeistään siinä kohdin, kun varvaskävelimme hitaasti kohti suihkua toistemme katseisiin uppotuneena ja välillä hellästi suudellen... muutaman metrin matka keski kauan. Sillon tajusin, että rakastan tuota miestä.

kun tuntui tosi pahalta.

En tiedä, mutta rakastan sinua nyt ja aina. Hyvää Yötä.

Ei - en voi sanoa yhtä hetkeä. Se tapahtui hitaasti kuin vajoaminen syvään veteen, mutta muistan ne hetket jolloin tiesin putoavani. Hitaat kuin ikuisuutta mittaavan kirkonkellon kumahdukset sunnuntaisin ja tiesin etten voi häntä väistää vaikka haluaisinkin.

Hän kertoi pelanneena pitkälle yöhön Yatzia. Istui siinä tuolilla vierelläni ja kertoi pelanneensa Yatzia - kuka nykyaikana pelaa Yatzia? Paitsi minä mielessäni kun ajattelen lapsuuteni kesiä ja telttaretkiä parhaan ystäväni kanssa kun heitimme noppia makuupussien päällä ja laskimme pisteitä. Miten minä olisinkaan halunnut pelata Yatzia. Valvoa yötä myöten ja pelata hänen kanssaan Yatzia.

Toisella kertaa hän pohti miten meidän kävisi jos suuri tappaja-asteroidi iskeytyisi maahan ja me sillä hetkellä siinä huoneessa olevat olisimme ainoat henkiinjääneet. Ei sellaisia kukaan mieti ja oli kuin hän olisi tunkeutunut aitojen läpi mielikuvitusmaailmaani, jossa rakentelin apokalyptisiä skenaarioita ja juoksen unissani pakoon zombeja ja maailmanloppuja. Minä jo melkein toivoin sen olevan totta ja maailman ulkopuolella tuhoutuneen.

Tai ne kerrat kun työpaikan roskiksessa lojui tyhjiä Domino-laatikoita. Oh, lempikeksejäni - ajattelin ja törmäsin häneen kuin kolmion takaa tulleeseen ajoneuvoon. Vai olinko se minä joka tuli kolmion takaa? Kuplassani, maailmassa, jossa kukaan eikä mikään voisi enää liikuttaa salaisuuksia sisimmässäni, suojassa kuin Europan meret jääkerrosten alla. Ja sitten tuli hän. Mahdoton, mahdoton mies.

Heti kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Tosin en tehnyt asialle mitän pitkään aikaan, vaan kieriskelin omassa tunteessani pitkään.

Enpä ole toistaiseksi ketään rakastanut, eikä kyllä kukaan ole minuakaan. Ei vielä ole ollut ketään kumppania tähän 36v ikään mennessä. Jospa se ensimmäinen joskus löytys.Mikälie vikana ihan kunnollinen mies olen, joskin hieman ujohko ja en baareissakaan liiku.

Kerran heräsin olin lähdössä jonnekkin. Hän nukui vielä sängyssä.
Pysähdyin katselemaan kaunista nukkuvaa olentoa sängyllä.
Ainoa ajatus etten haluaisi lähteä mihinkään hänen luotaan koskaan.
Rakastin ensimmäistä kertaa elämässäni naista. Olin kyllä ollut suhteissa aikaisemminkin. Rakastuin ensikertaa. Tiesin sen jo ennen sitä, mutta tuo hetki vahvisti, sitä tunnetta isosti.