Pohdin tässä tällä kertaa ;-) sellaista asiaa että mitä sulle merkitsee "ensitunne" kun tutustut uuteen ihmiseen? Lähinnä tarkoitan nettituttavuuksia, koska se on yleinen tapa tutustua toisiin lesboihin, siis kirjoittelemalla.
Olen joutunut päättelemään, etten itse saa laskea millekään fiilikselle liikaa arvoa. Olen tuntenut voimakasta "huumaa", kipinöintiä, ja saanutkin havaita että ihminen ei olekaan ollut mulle sopiva, arvot liian erilaiset tms. Sitten olen myös ollut tuntemuksiltani aluksi neutraali, "viisarit eivät ole värähtäneet", ja pikkuhiljaa oppinutkin arvostamaan toisen ajatuksia ja arvoja.
En voi kuin päätellä että niin ihana kuin se kihelmöivä tunne onkin mikä joidenkin kanssa syntyy, sen suhteen ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä. Että se kiva tunne voi syntyä myös pikkuhiljaa ja kenties kestää pidemmälle.
Mut sytyttää pitkät kirjeet, todellinen ajatustenvaihto. Älykkyys. Joka tosin on hyvin suhteellinen käsite. Mutta ei kaikki osaa tai edes ehdi raapustaa pitkiä ja syvällisiä viestejä mutta voivat silti olla älykkäitä ja sytyttäviä livenä. Niinpä niin! Ettei vain olisi LIIAN yksinkertaista tämä ihmissuhdeviidakko. ;-)
Mikähän pointtini olikaan? ;-) Ai niin, kuinka paljon luotat ensitunteeseen? Lasketko mitään sen varaan?
Olen joutunut päättelemään, etten itse saa laskea millekään fiilikselle liikaa arvoa. Olen tuntenut voimakasta "huumaa", kipinöintiä, ja saanutkin havaita että ihminen ei olekaan ollut mulle sopiva, arvot liian erilaiset tms. Sitten olen myös ollut tuntemuksiltani aluksi neutraali, "viisarit eivät ole värähtäneet", ja pikkuhiljaa oppinutkin arvostamaan toisen ajatuksia ja arvoja.
En voi kuin päätellä että niin ihana kuin se kihelmöivä tunne onkin mikä joidenkin kanssa syntyy, sen suhteen ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä. Että se kiva tunne voi syntyä myös pikkuhiljaa ja kenties kestää pidemmälle.
Mut sytyttää pitkät kirjeet, todellinen ajatustenvaihto. Älykkyys. Joka tosin on hyvin suhteellinen käsite. Mutta ei kaikki osaa tai edes ehdi raapustaa pitkiä ja syvällisiä viestejä mutta voivat silti olla älykkäitä ja sytyttäviä livenä. Niinpä niin! Ettei vain olisi LIIAN yksinkertaista tämä ihmissuhdeviidakko. ;-)
Mikähän pointtini olikaan? ;-) Ai niin, kuinka paljon luotat ensitunteeseen? Lasketko mitään sen varaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tervehdys Zorro!
En jostain syystä saanut kirjattua nikkiäni =(.
Olen kanssasi samoilla linjoilla, että ensitunteeseen ei kannattaisi luottaa liikaa. Tähän tulokseen ainakin itse olen tullut.
Olen aikoinani tutustunut tyttöön, joka vaikutti ensin fiksulta ja kivalta, myöhemmin huomasin hänen olevan omahyväinen ja itseään täynnä, eipä siinä muiden tunteilla ollut paljon väliä..
Olen myös tutustunut aikoinani kivan tuntuiseen tyttöön, joka paljastuikin todella rikkaan perheen itsekeskeiseksi kakaraksi, jolle raha oli ainoa merkitsevä asia.. Ei ollut hyvä sekään, kun itse arvostan aivan muita asioita, kuin rahaa..
Mutta täytyy myös kertoa, että olen tutustunut tyttöön, josta ensitunteena oli fiksu ja kaikinpuolin suloinen tyttö, ja sitä hän myös oikeastikin oli =)
Mutta kaiken kaikkiaan, mielestäni kannattaa tutustua toiseen hieman paremmin, ihan alussa ei välttämättä tule toisen oikea persoona täysin esille. Monimutkaista!
Yritän olla luottamatta, mutta eihän sille mitään voi. Vähän sama, kuin jos tapaat IRL jonkun tosi ihanan ihmisen ja tykkäät siitä ihan kauheasti, ehkä liikaakin, ja sitten yrittäisit olla tykkäämättä. Tai jos tapaat jonkun ihmisen joka heti ensialkuun läjäyttää pöytään jotain ihan vastenmielistä, on siitä vaikeaa ruveta myöhemmin tykkäämään, vaikka se olisikin loppupeleissä vaikka miten fiksu tyyppi.
Loppujen lopuksi aika monesti olen huomannut, että ensivaikutelmat pitävät paikkansa, ainakin oikeessa elämässä (ainakin joskus!)Netistä en menen sanomaan, koska kirjoittaminen on kuitenkin aika vaativainen kommunikointitapa, eivätkä kaikki ole siinä hyviä.
Suhteet muuttuvat, kun oppii tuntemaan toisen paremmin, mutta monesti ensitapaamisella pidättyväinen henkilö on oikeastikin pidättyvä henkilö, ainakin jossain määrin. Sosiaaliselta vaikuttava on monesti sosiaalinen. Uutta voi tietysti aina paljastua matkanvarrella...
En tosiaankaan tiedä mitä oikein jauhan, ainakaan en tainnut vastata kysymykseesi.
8)
luotan vahvasti ensitunteeseen. kyllä ensimmäisen tai viimeistään toisen tapaamisen jälkeen tietää, onko toinen osapuoli lähemmän tutustumisen arvoinen tapaus.
"Mut sytyttää pitkät kirjeet, todellinen ajatustenvaihto. Älykkyys. Joka tosin on hyvin suhteellinen käsite. Mutta ei kaikki osaa tai edes ehdi raapustaa pitkiä ja syvällisiä viestejä mutta voivat silti olla älykkäitä ja sytyttäviä livenä. Niinpä niin! Ettei vain olisi LIIAN yksinkertaista tämä ihmissuhdeviidakko. ;-) "
Siinä tapauksessa sinulla olisi sellainen ensitunne, että minä sopisin sinun kumppaniksesi erittäin hyvin sillä teen juuri tuota ja olen älykäs ja syvällinen livenä.
(Kokemukseni mukaan) ulkonäköni kuitenkin tulee pettymyksenä (lihava, "liikaa" maskuliinisuutta).
Olen vapaana, muuten ;)
"Mikähän pointtini olikaan? ;-) Ai niin, kuinka paljon luotat ensitunteeseen? Lasketko mitään sen varaan?"
Minulle älykkyys ja henkevyys on kaikki kaikessa ja jos nainen täyttää ne kriteerit niin paljonpa annan anteeksi. KUITENKIN loppupelissä ratkaisee myös henkilön mielenterveysongelmat jotka paljastuvat tietenkin yllätyksenä myöhemmin.
Noh, älykkyys on kovin suhteellinen käsite. Eräille se merkkaa ihan puhtaasti korkeahkoa koulutusta, toiselle vaikka sitä, että tietää kaiken maan ja taivaan väliltä elokuvista, musiikista, kirjoista tai mistä vaan itselle tärkeästä. Ja jollekin sitten ainoaa oikeaa älykkyyttä on tunneäly ja "elämänviisaus", joita niitäkin on miljoonaa eri sorttia.
Ja alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: yritän olla luottamatta ensivaikutelmaan. Minulla ainakin kestää ennen kuin olen uuden ihmisen seurassa yhtään sitä, mitä todella koen olevani... Tämä koskee sekä todellista elämää että nettituttavuuksia (joita kylläkään en harrasta).
Luotan ensitunteeseen ja aina on mennyt vikaan. Ihmiset ovat erilaisia ja minä pidän monenlaisista ihmisistä. Sekin taitaa olla ongelma, ja myös se, että harva taitaa pitää minunlaisistani ihmisistä. Välillä en aina itsekään. Olen pettynyt enimmäkseen itseeni. Ei muissa mitään vikaa ole, varmaankaan.
ensitunteeseen kyllä, vaikka sen menestyksekkyys onkin välillä kyseenalaista :) Itse pyrin tapaamaan nettituttavuudet aika nopeasti myös IRL, pelkästään kirjoituksista ei kuitenkaan saa koko kuvaa ihmisestä. Tärkeimmät ihmissuhteet on mun kohdalla perustuneet täysin ensitunteeseen.
..joopa joo, vähän hymyilyttää..;)
"Minut sytyttää pitkät kirjeet.." No heh-heh, minun meilini eivät olisi kolahtaneet sinuun sitten ollenkaan, sillä kirjoitan yleensä neljä rivillistä ja ehdotan tapaamista.
Miksi näin?
Olen tullut siihen tulokseen, että pitkään runoilevat naiset ovat niin valmiiksi kaiken pähkäilleet, ettei siinä ole minulle ja uudelle tuttavuudelle enää mitään tilaa. En millään olen sen muotoinen palikka, joka sopii heidän tarkkaan harkittuun palapeliinsä.
Toki nämä ovat vain minun kokemuksiani, mutta näin minulle on käynyt. Joten en laita mitään merkitystä ensifiiliksille ja meileille. Siis JOS ne eivät ole epämiellyttäviä. Toki sellaisiakin on joskus tullut, että heti ensi meiliin on saneltu joukko erinäisiä ehtoja ja milteipä riidan haastamista, heh. No joo, joku epätoivoinen varmaan. Edellisistä kokemuksistahan jokainen aloittaa uuden ja varsin harva pystyy tekemään sen aivan puhtoiselta pöydältä.
jos mahdollisimman yksinkertaisesti kuitenki yrittäisin asian omalta kohdalta selostaa...
pitkät mailit - en jaksa lukea saati sitten itse kirjottaa
tekstarit - sopii mainiosti
jos tyyppi vaikuttaa kivalta ja aidolta, saatan uskaltaa lähteä tapaamiseen.
mutta sitten se oikea elämä joka onkin varsin kaukana tästä virtuaalimaailmasta... jos ei heti kolahda ja miellytä millään tavalla niin en vaivaudu uuteen tapaamiseen. mielummin lähestyn ihmisiä suoraan oikeassa elämässä, en täällä verkossa tms... silloin toki kiinnittää ensimmäiseksi huomiota ulkonäköön mutta se kertoo monesti enemmän kuin arvaakaan. ei mua vedä puoleensa kauniit tapaukset vaan ne persoonalliset. eleet, ilmeet, HYMY ja käyttäytyminen... jne. näitä seikkoja seuraan tarkasti ennen kuin menen juttusille. ne ratkaisevat seuraavan siirron. korkeasti koulutettu ei tarvitse olla. kunhan vaan löytyy tunneälyä ja vähän elemänviisautta...
Näin sitä vain aina saa uutta näkökulmaa asiohin, fiksuilta naisilta. :D
Catsylle sanoisin omasta puolestani, ettei ulkonäkö merkitse mulle kauheasti, elämä on aina vain paremmin opettanut arvostamaan ihan oikeasti sitä mitä on korvien välissä ja sydämessä. Sitä paitsi, JOKAINEN nainen on omalla tavallaan kaunis, jokaisessa on jotain söpöä, oli se sitten katse, hymy tai mitä vain. Sitä paitsi, ei tässä moni itsekään ole mikään Miss Maailma. ;-) Tosin minä en missityypeistä itse edes pidä, vaan luonnollisen rennot naiset vetoaa.
Jennifer antoi myös ajattelemisen aihetta. On totta että joskus sortuu ylianalysointiin, ja siihen muottiin on vaikeaa kenenkään päästä. Hyvä pointti.
Ja olen myös ihan viime aikoina oppinut sen että EN laske ensitunteen varaan paljoa. Ennen laskin mutta kokemus on opettanut toisin. Puhun nyt sekä kirjoittamisesta että livetapaamisesta. Kummassakin on syytä antaa toiselle kunnollinen tilaisuus, sillä harva meistä on alussa "ihan oma itsensä", minä ainakin ujoilen ja jännitän tavallani aina uusia tapaamisia, vaikka toisaalta itsevarma olenkin. ;-)
Uskon olevani herkkävaistoinen ihminen mutta silti en enää usko liikaa ensitunteeseen vaan annan aikaa, se on mulle paras keino. :D Jotain oppia siis tähänkin kovaan kalloon on uponnut.
Ensi vaikutelma, pärstäkerroin, haloefekti tai miksi sitä kutsutaankaan, niin, kyllä se vaikuttaa. Vaikuttaa jokaiseen, tahtoi tai ei. Mutta viisas se, joka ei jättäydy vain sen varaan. Rumasta ankanpoikasesta (en tarkoita nyt vain ulkonäköä) voi kehkeytyä joutsen jonkun silmissä, jonkun toisen silmissä ei.
Zor-ro mainitsi mm. ujouden, monen moni meistä tietää, miten vaikeaa sen kanssa on. Jäykkyyttä, korostettua ylivilkkautta, näyteltyä kovuutta tms. Muutamien viikkojen sisällä kuoriutuu esiin se todellinen ihminen, ja ihmeteltävää, hyvässä tai huonossa, paljastuu vielä paljon myöhemminkin. Minulla arvostus, lämpö ja kiintymys kehittyvät yleensä aika hitaasti. Mutta varmasti, jos on sellainen tapaus.
Olen kokenut, että kannattaa tutustua pidempään ennen lopullisia kannanottoja. Mutta tietysti, aika paljon ratkeaa jo kättelyssä. On tunnustettava, että meikäläiselle merkitsee ilmaisutaito kai liikaakin, omaksi harmikseni. Ja minä siis todella ihastuneena luen muutamien kirjoittajien juttuja tälläkin palstalla (vaikken niihin vastaisikaan), vain kirjoitusten perusteella.
No joo, ehkä tuo on sitten aika lähellä totuutta, että vaikuttaahan se tavallaan se ulkoinen olemus, mutta että se ei saa vaikuttaa liikaa. Kyllä kai sitä jotain viboja siitä saa millainen ihminen toinen on, ei siis välttämättä mitään negatiivista. Mutta edelleen, muut asiat ratkaisevat. Äly ja kultainen sydän. Taito keskustella. Yhteiset kiinnostuksen kohteet, arvot ja moraalikäsitys. Huumorintaju. Jne.
Ja sekin, mitä kukakin pitää kauniina/söpönä/viehättävänä vaihtelee suuresti.
Perinteisen kaunis nainen ei sytytä mua koska on niin kaukana siitä mitä naisessa arvostan. Ylimeikattu, pikku mekossa, korkkareissa ja hajuvedessä leijuva "kaunotar" saa multa lähinnä sellaisen reaktion kuin katsoisin kaunista esinettä. Siis romanttisia ajatuksia ei herätä kuin sellainen suloinen, hieman poikamainen nainen, jolla on lämmin hymy ja luonnollinen olemus. Saa meikata ja käyttää hajuvettä, mutta jossain rajoissa. ;-)
En siis tarkoita moittia muunkaanlaisia naisia, mutta he eivät sytytä mua.
Aivan, ujous voi aiheuttaa vaikka minkälaisia reaktioita, mutta menee aikanaan ohi.
uskon, taidan sitten olla tavallista intuitiivisempi, mutta ensitunne on lähes aina pitänyt paikkaansa niin hyvässä kuin pahassa,negatiivista ensivaikutelmaa on vaikea kääntää enää positiiviseksi, ja ihmisistä,joiden kanssa on heti tullut voimakkaita positiivisia vaikutelmia, vaikka vain kirjeen perusteella, on tullut ystäviä ja muuta ja enemmänkin. Jännä juttu,miten sitä aika pian tutustuttuaan jotenkin vain tietää, tuleeko tästä ihmisestä ystävä/tuttu lopuksi ikää, vai ei, vaikka sanat sanoisivat toista.