Sairastan vaikeaa masennusta. Olen niin yksin, vaikka ympärilläni onkin ihmisiä. Mutta kun se ei auta. Mietin itsemurhaa todella suuren osan päivistä.
Nytkin haluaisin tehdä sen, mutta en voi koska jos menisin hyppäämään tuolta yheltä korkeelta katolta niin joku ehtisi kumminkin estämään.
Mietin vain aina joka päivä että ehkä illalla sitten teen sen itsemurhan, mutta sitten heräänkin aina uuteen samanlaiseen paskaan päivään. Olisi ihanaa nähdä asiat kauniina, mutta kun menen ulos ja vaikka yritänkin ajatella positiivisesti, jalat ei kanna. Nyt makaan kotona ja olen koneella, yritän saada tämän kauhean päivän kulumaan.
Tätä on kestänyt niin kauan ettei vaan jaksaisi enää elää sellaista masentuneen elämää.
Nytkin haluaisin tehdä sen, mutta en voi koska jos menisin hyppäämään tuolta yheltä korkeelta katolta niin joku ehtisi kumminkin estämään.
Mietin vain aina joka päivä että ehkä illalla sitten teen sen itsemurhan, mutta sitten heräänkin aina uuteen samanlaiseen paskaan päivään. Olisi ihanaa nähdä asiat kauniina, mutta kun menen ulos ja vaikka yritänkin ajatella positiivisesti, jalat ei kanna. Nyt makaan kotona ja olen koneella, yritän saada tämän kauhean päivän kulumaan.
Tätä on kestänyt niin kauan ettei vaan jaksaisi enää elää sellaista masentuneen elämää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ne ssri-myrkyt pois, hitaasti ja korvata ne luontaistuotteilla. Niillä on samat vaikutukset mutta eivät tee hulluiksi.
Niin mä juuri tein, olin osastolla ja siellä määräsivät mulle lääkkeitä jotka lopetin seinään. En vain enää pystynyt syömään niitä
Onko jo kauan kulunut lopettamisesta? Mitä aineista antoivat ja kuinka kauan ehdit ottaa? Mistä syystä alunperin voit niin huonosti, että hakeuduit psykiatrian palveluiden pariin? MItä elämässäsi on tapahtunut? Jos vain haluat kertoa suurin piirtein niin voisi paremmin ymmärtää miten olet päätynyt tilanteeseen ja ajatuksiisi.
Muutama päivä lopettamisesta. Venlafaxinia söin 5mg ja sitten risperdal... ja fakeuduin hoitoon sen takia että mulla oli hajoamisen tunne. Se sama oli vuosi sittwen jolloin jouduin osastolle.
Mikä johti tai edelsi hajoamisen tunnetta? Tarkoittanet suurempaa annosta venlafaksiina. Muistaakseni pienen myyntiannos on 37,5mg.
Kyllä, mutta parannuin.
Saako kysyy miten oot parantunu?
Aloin käydä terapiassa. Ensin en ollut kovinkaan halukas, mutta kun huomasin palojen loksahtelevan paikoilleen aloin pitämään terapiasta. 3 vuotta kävin ja vain hieman parempaan suuntaan päästiin. Kunnes rakastuin ja se sai asiaan vauhtia. yhteensä kävin terapiassa 5 vuotta. Kauan siihen meni, mutta se on mahdollista. En koskaan syönyt lääkkeitä.
Tällähetkellä olen 21 vuotta ja ikionnellinen, että parannuin.
Halu parantua on paras lääke masennukseen.
"En koskaan syönyt lääkkeitä." Excellent Move.
No oho aikas kauan kyllä jaksoit. Mä käyn terapiassa myös. Mäkin oon kyl huomannuet palat on loksahdellu mut on ollu niin raskasta se masennus. Mut juu toi et pystyis käymää koulua tai töitä nii ois kyllä hyvä mut mun mielestä pitää ekana saada apua.
samanlaisii tuntemuksii täälläki, tuntuu että koko elämä on pilalla. mielummin oisin vaikka ilman jalkaa.
Niimpä... Mun isillä on ollu näin paha masennus myös ja se sanoo että siitä poikennneesta jalasta ei voi parantua joten pitää olla ilonen mutta masentuneena ei ainakaa mulla oo mitään toivoo jäljellä. Mut tänään on ollu vähäsen helpompi olla kun isi ymmärsi mua. Tuntuu ettei se oo koskaa ennen ees yrittäny..