Laura Kolben teos on ilmestynyt vast'ikään.
Kuinka on sinun laitasi, onko meillä vielä luokkarajat.
Kolben lailla myönnän, että koen meillä olevan ainakin yläluokan.
Ei se ollenkaan aina liity rahaan ja muuhun maalliseen mammonaan,
vaan se on sisäinen tunne, suvusta sukuun periytyvä, hienostuneisuus, jota ei äkkirikkauden miljardeilla voi saavuttaa:
"Suomalaisilla on Kolben mukaan paljon opittavaa ja omaksuttavaa vanhan yläluokan arvoista, joihin kuuluvat klassiset hyveet kuten velvollisuudentunto, vaatimattomuus ja lojaalisuus."
"– Yläluokkaisuus ei ole koskaan vain materiaalista, vaan keskeistä on oman kulttuuriperinnön ja suvun tarinan vaaliminen, johon suhtaudutaan kunnioituksella ja pieteetillä. Arvonimiä ja kunniamerkkejä voi ostaa, mutta yläluokkaisuuden henkinen ulottuvuus on äärimmäisen tärkeä."
" Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on nähty ennennäkemätön äkkirikastuneisuus. Uusvauraiden ryhmä tekee kaikkensa saadakseen kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Äkkirikkailta puuttuu kuitenkin vanhan yläluokan moraalis-eettinen latinki, jota ei voi rahalla ostaa."
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/kartanon-saa-rahalla-henkista-perintoa-ei/1861328
Kuinka on sinun laitasi, onko meillä vielä luokkarajat.
Kolben lailla myönnän, että koen meillä olevan ainakin yläluokan.
Ei se ollenkaan aina liity rahaan ja muuhun maalliseen mammonaan,
vaan se on sisäinen tunne, suvusta sukuun periytyvä, hienostuneisuus, jota ei äkkirikkauden miljardeilla voi saavuttaa:
"Suomalaisilla on Kolben mukaan paljon opittavaa ja omaksuttavaa vanhan yläluokan arvoista, joihin kuuluvat klassiset hyveet kuten velvollisuudentunto, vaatimattomuus ja lojaalisuus."
"– Yläluokkaisuus ei ole koskaan vain materiaalista, vaan keskeistä on oman kulttuuriperinnön ja suvun tarinan vaaliminen, johon suhtaudutaan kunnioituksella ja pieteetillä. Arvonimiä ja kunniamerkkejä voi ostaa, mutta yläluokkaisuuden henkinen ulottuvuus on äärimmäisen tärkeä."
" Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on nähty ennennäkemätön äkkirikastuneisuus. Uusvauraiden ryhmä tekee kaikkensa saadakseen kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Äkkirikkailta puuttuu kuitenkin vanhan yläluokan moraalis-eettinen latinki, jota ei voi rahalla ostaa."
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/kartanon-saa-rahalla-henkista-perintoa-ei/1861328
Vastaukset 146
Vanhimmat
Kirjoitin tämän jo jokunen päivä sitten:
"Minäkin luin tuon kirjoituksen, jossa pelättiin ylä-luokan nousevan taas.
Ruottalaisista kirjoitti.
Ja koulutuksesta.
Minä en enää vaivaudu kakaroita opettamaan.
Kuhan kirjoittelen, lukee kuka lukee.
Aikasti laajaksi sait aikaiseksi kommenttisi.
Noh, sanojahan meillä Suomessa on."
H.
Olen palikkakasan alimmaisena ja siihenkin vahvuuteni riittää.
Minä sen palikkakasan alla olevan maton alla.
Etkä ole, kun mie olen paljaalla lattialla, kellarissa. :)
Lopettakaa tommonen liiottelu,kohta jompi kumpi on maan alla ja sielt ei enää liiotella.
Meidän kellarissa on vahva betonilattia, se ei petä isonkaan kasan alla.
Meillon huono kellari keittiön alla.
Tehtiin ekana keväänä simaa, niin yhtenä iltana luultiin, että on syttynyt sota.
Kellaristahan se sota yleensä alkaa, tai vaikea kai sitä on hahmottaa, mistä suunnasta rytinä kuuluu.
Meillä on myös maakellari, siellä on maalattia, ainakin viimeksi olin, kun oven avasin.
Meillä on mökillä maakellari. Viimeksi käydessä herra rotta oli pyhittänyt sen kuolinkammiokseen.
Ei siellä ole koskaan mitään säilytetty.
Ehdottomasti kiinnostava kirja.
Laura Kolben sanomiset on aina kiinnostaneet, fiksu nainen, olihan äitinsä Pii.
Bogotassa syntynyt, kertoi WP.
Tuossa kirjan aiheessa on jotain mystistä, ei näkyvää, mutta vuosisadoista toiseen jatkuvaa.
En ole kannattamassa ketään, vaan olen avoin kaikelle ihmisyydelle, puhuttiin sitten vaikka siansaksaa.
Vaikka emme enää luokka- ja/tai sääty-yhteiskunnassa eläkään, niin mielestäni yläluokka, keskiluokat ja vielä alaluokkakin ovat ainakin käsitteinä käyttökelpoisia. Ja olemassa olevia.
Sanonpa suoraan että meillä on nykyään jopa luokka 'valkoinen roskaväki', veemäinen akka kun olen.
Pelkkää realismia bessie, rikkaruohoja Vartiaisen sanoin.
Toi oli aika paha Vartiaiseltakin."Rikkaruhoja" olin kuulevinani eilen televisiosta, mutta en ole varma kun keittiössä touhusin juuri silloin.
@bessie*
Samaa mieltä, nykyisin vain entistä vähemmän luokan voi eroittaa pelkän ulkoisen habituksen perusteella.
Alkoi kiinnostamaan tuo valkoinen roskaväki, joten piipahdin googlettamassa aukkoa
sivistyksessäni. Sain käsityksen, että suurin osa valkoihoisista kuuluu kastiin valkoinen roskaväki. Käsitinköhän oikein?
Kolbelta:
"lojaalisuus"
"Äkkirikkailta puuttuu kuitenkin vanhan yläluokan moraalis-eettinen latinki, jota ei voi rahalla ostaa."
Nuo kaksi asiaa ovat toistensa vastakohtia!!!!!
Ettekö huomaa (tekisi mieli sanoa pöhköt, mutten sano)?
Tuo lauseke oli jo aloituksessa, ja ihan fiksu sanoma.
Ei sielun viisautta voi kaupasta ostaa.
ap.
Et ymmärtänyt, mitä tarkoitin!
"lojaalisuus"
Jos on lojaali jollekin, niin ei voi olla oikeudenmukainen kaikille.
Loyal to one friend to none.
Mitkä asiat ovat toistensa vastakohtia, "Pyh, sanon minä"?
Sortsit, niin taisin tehdä, luin väärää sanaa.
Ei tietenkään, kukaan ei voi olla kaikkea kaikille.
Tämä kehuskelu ei pidä paikkaansa, jos on lojaali johonkin suuntaan esim. toiselle yläluokkalaiselle.
""Äkkirikkailta puuttuu kuitenkin vanhan yläluokan moraalis-eettinen latinki, jota ei voi rahalla ostaa."
Kyllä voi, jos ei ole lojaali jollekin.
Ja jos ei ole oikeudenmukainen ja kohtele tasapuolisesti kaikkia, niin voi olla ihan hiljaa ja hissukseen yläluokan moraalis-eettisestä latingista.
Ei korppi korpin silmää noki, sopii paremmin yläluokan latingiksi.
"Siellä katsotaan mies eikä nuttu.
Reilu jätkä on kaikille tuttu."
https://www.youtube.com/watch?v=I_oHRoQN79w
Niin minä asian ymmärsinkin, vaikka vain luin tuon linkin, ja katsoin Kolbea telkkarissa.
Tarkoituskin on säilyttää sininen veri piilossa, kunnioittaa sitä sukupolvien saatossa, omana, jonka omansa tunnistavat.
Ei heillä syvällä sisimmmässään ole minhinkään muuhun kaipuutakaan.
Eiköhän se ole punaista heidänkin verensä. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa esitetään hauskaksi, millaisiksi oikeasta elämästä vieraantuneiksi sisäänlämpiävissä salongeissaan kehittyvät. Olen tämän omakohtaisestikin nähnyt.
Ihmisillä on taipumus muodostaa hierarkioita, nokkimisjärjestyksiä. Mutta toisaalta Kolbe aivan aiheetta hehkuttaa vanhan yläluokan hyveellisyyttä ja vähättelee nykyajan äkkirikastuneita. Omakehua, kun Kolbe pitää itseään vanhan yläluokan jälkeläisen.
Turhaa kai minäkin mietin, mutta mikäköhän antoi kirjailijalle aiheen opukseensa.
En minäkään usko, että jokainen äkkirikas on sieluton ja vailla hienostuneita luonteenpiirteitä.
Eikä joka aatelisen kumminkaimanviimeisinpesuvesi käppäile elämänpolkua henkisesti ilmassa, vaan ihan samalla kivipolulla kuin muutkin.
Pitää minun odottaa, josko ehtii kirjaston kirjaa lainata.
Ekana mieleen tuli Oi Ihana Toukokuu. Siinä prikaatikenraali, koinsyömässä unovormussaan kutsuttiin joka kalaaseihin.
Larkinit, julkiköyhät, salarikkaat, eivät kelvanneet.
Siinä luokkataistelua kerrakseen.
Kyllä se naurettavaksi menee, kun jotkut alkavat esittää parempia ihmisiä. Keisarin uudet vaatteet-satua muistuttavaa myös.
Olisi todellakin toivottavaa, että Suomessa ei kehitys menisi siihen suuntaan, että jonkun kansanosan lapsilla ei ole mahdollisuutta opiskeluun niin pitkälle kuin lahjat riittävät.
Mikähän antoi kirjailijalle aiheen opukseensa, kysyy aloittaja.
Jospa hän halusi edelleen kehitellä sitä teemaa, minkä aloitti Luokkaretket-kirjassa, jonka hän kirjoitti Katariina Järvisen kanssa. Luin kirjan, mutta minusta se oli jotenkin väkinäisesti kokoonkyhätty, enkä näe, miksi noita asioita pitäisi taas nostaa esille - siis luokkaeroja.
Muutoksia on tapahtunut, voidaan siirtyä yhteiskuntaluokasta toiseen koulutuksen ja/tai rahan turvin, mutta entä sitten ? Sivistyksestä minäkin olisin huolissani, en luokkaeroista niinkään.
Kerrassaan mainiota luokkayhteiskunnan kuvausta sisältää minusta Downtown Abbey-sarja telkkarissa. Ei osoittelua, ei streotypioita, ei vastakkainasettelua...
No tuo nyt kuulostaa pikemminkin joidenkin ryhmien, (hyvin alaluokkaisten ja marginaalissa elävien esim.) vallankäytön välineeksi väkisin tehdyltä opilta, tuo että lojaalisuus omia kohtaan ennen kaikkea, moraalista ja eettisyydestä viis.
Valintojahan joudutaan aina tekemään, ja toiset ajattelevat ja tekevät vaikka eivät niin joutuisikaan, myös yläluokkaan kuuluvat.
Mitkä lahjat? Tuolla ne luojan lahjat maleksivat tatuoituina, kaljuina, lävistettyinä raskailla kengillään, päällään sellaiset vetimet, ettei tarvitse paljon miettiä, mihin luokkaan kuuluvat.
Ja tämä kaikki vain siksi, että vanhemmiltaan puuttuu taito, ymmärrys ja viisaus ohjata lapsiaan oikeaan suuntaan. Siksi ajautuvat kaltaistensa seuraan, eikä heistä koskaan tulee mitään minnekään. Yhtäkään heistä en olisi palkannut työhön paikkaan, jota johdin.
Hatunnostoni kaikille niille, jotka ovat toivottomista kotioloistaan huolimatta luoneet itselleen ja läheisilleen hyvän ja ihmisarvoisen elämän.
Pyh, sanon minä...
Ja tuo valkoinen rahvasko on lojaali edes toisiaan kohtaan, kuten ymmärtääkseni yläluokkaisen kasvatuksen saaneet edes ovat?
suvenkorento.
Ihmisen suurin perintö ja rikkaus on viisaat, -huolehtivat, -hyvät vanhemmat; ikävä kyllä sitä lahjaa ei kaikille ole suotu, ei edes rikkaiden lapsille.
Onneksi minulla oli yksi kunnollinen, toinen lievästi kunnoton.
Mutta rakkaita olivat molemmat.
Ei rikkaus anna välttämättä pätkääkään rakkautta ja suojaa, senhän tiedämme.
Vanhempiaan ei voi valita, eikä lapsi osaa muuta odottaa, kuin sen minkä saa.
Ukon kanssa kun olemme analysoineet omia vanhempiamme, vähän oudoiksi melkein kaikki neljä tuntuivat.
Mutta kaipa omenat eivät ole pudonneet puista kauaksi. :))
Pirre*
Kanssasi samaa mieltä, näin se on. On surullista, kun vanhemmuus on täysin hukassa, olivat sitten rikkaita tai köyhiä.
Mnaah.
Jonkinlainen luokkajako on ollut aina. Sitä vaan keinotekoisesti yritetty gävittää "pohjoismainen hyvinvointi" jargonilla. Kaikkien pitäisi olla keskiluokkaa ja pikku porvareita. No ei se nyt niin mene. Idea rahallisesta tasavertaisuudesta sotkee terminologian käsitteitä.
Just äkkirikkaat olettavat jotenkin olevansa yläluokkaa. Noh, juntti on juntti. Jossain slummissa saattaa elellä vaatimattomasti pitkän kulttuuriperinnön ja sukuhistorian omaava aatelinen luokanope. Raha niinkuin koitttaa kääntää asiat ylösalaisin.
Ihan hyvähän tuo, että asiaa nostettu tapetille. Sillä suomessa oleva alaluokka on peitelty tie millä "syrjäytynyt" tms ilmaisuilla. Alakasti saanut vain erilaisia uusia nimiä. Tämä on tätä sosiaalidemokratiaa.
=DW=
Lukematta kirjaa (edellistäkään) noin heti ensimmäiseksi tulee mieleen että mikä on ollut kirjoittajan motiivina. Luokkayhteiskunta kuuluu menneisyyteen, johon onneksemme ei ole enää paluuta ja vaikka varmasti kirjoittaja on oikeassa arvioidessaan perinteisen yläluokan meriittejä niin arvokkaiksi että niiden perinteitä tulisi vaalia. Mutta että velvollisuudentunto, vaatimattomuus, jne.olisivat jotenkin leimaa-antavia juuri vanhoille (aatelis) suvuille ei taida kuitenkaan pitää täysin paikkaansa.
Yläluokka on edelleenkin olemassa ja onko se kasvamassa vai kutistumassa en ole aivan varma. Kuilu suurituloisten ja pienituloisten välillä kasvaa koko ajan ja on tehnyt sitä ainakin täällä Ruotsissa nyt jo pitkään ja tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Suuret tulot yhdistyneenä poliittiseen valtaan (päättäjämme kuuluvat nyt jo osaltaan eliittiin joka on vähemmistönä maassa) on yhdistelmä joka yrittää tuoda takaisin 1800-luvun yhteiskuntajärjestelmän jossa kansan rivit ovat vain työväkeä (lakki kourassa) rikkaiden teollisuus ja finanssipamppujen tuotantoahjojen ovella pyrkimässä nöyrästi sisään ansaitsemaan pennosiaan.
Mikä sitten on säilyttämisen arvoista: sivistyneistön hienostunut maku ja pitkä perinne joka varmistaa sen että illallispöydässä jopa lapsetkin tietävät mitä veistä, mitä haarukkaa kulloinkin käytetään? Vai ne oikeudet mitä torpanpoika on taistossa saavuttanut kahdeksan tunnin työpäivään ja kesälomaan?
(Luokkayhteiskunnasta omia kokemuksia yli kymmenen vuoden ajalta....automaattisesti yläluokkaan omittuna vain ihonvärin ja koulutuksen sekä syntyperän perusteella).
Miten sinä reakoisit seuraavaan asiaan. Kävelisit kotiin illan suussa ja kolmannen polven nuoret maahanmuuttajaklopit huutasivat sinulle kotiportillasi.
fucking western pig.
Eilisen vierailumme lopuksi ystävämme halusivat viedä meidät autollaan kotiin, turvallisuussyistä.
Kuinkahan 'sivistynyt hienosto', miksi sitten itseään kutsuvatkin ( ..keidenkä orjuuttamisen avulla ovatkaan omaisuutensa kähmineet ja kiitos niiden mukavien verolakien aukkojen, mitkä mahdollistavat alkupääoman pöhistymisen veroparatiisikätköissä...) suhtautuu nuihin uskonnollisiin kulttuuririkastuttajiin? Onko heille tehty mahdolliseksi eristäytyä arkielämästä omiin rakennelmiinsa? No, totta pirussa on. Tavallista veronmaksajaahan on hokemalla koulutettu sivistymään sanalla "suvatsevaisuus". Tuosta taivutellaan eri sijamuotoja ja jos et ymmärrä tai halua ymmärtää sanan merkitystä ja hymyillen vain päätä nyökyttämällä vastaanottaa ilkeitä herjoja mediassa tai jopa ratikkaa odotellessasi taikka vaikkapa kaupan kassajonossa ------ sinut tuomitaan "populistiksi, rasistiksi, suvaitsemattomaksi juntiksi".
Tuo ajatus (miten sinne yläluokkaan ja sivistyneistöön on päästy,, miten se vanha raha on ansaittu) kävi mielessäni myös, mutta unohdin sen sitten.
Aatelissukuun päästiin kait kun kuningas lahjoitti kartanon jollekin uskolliselle soturilleen. mutta jos ei oteta mukaan näitä lahjoitustiloja ja aatelissukuja, vaan ainoastaan porvareiden säädystä nousseet eliitit: kauppiassuvut, teollisuuden patruunat jne...kuinkahan monta luurankoa on heidänkin gaarderoobeissaan, miten likaisesti ja käyttämällä hyväksi muita nuokin omaisuudet ovat hankittu?
Tulee mieleen suuremmasta maailmasta esim. Kennedyt jotka olivat johtava poliitikkoperhe pitkään USA:ssa; varallisuus aikanaan hankittu viinan salakuljetuksella. Esimerkkejä riittää varmaan pilvin pimein.
Luultavasti samoin kuin sinä.
Siinä olikin jo mukana se toinen yhteiskunnan kangasta riekaileiksi syövä tuholainen: luokkavihan lisäksi oli mukana kolonialismin ajalta peritty käänteisrasismi, joka oikeesti ei ole rasismia, vaan vastareaktio rotusortoon.
Minä olen liikkunut paljon paikoissa missä en mene yksin ulos pimeyden laskeuduttua. Tämä tosin siellä missä luokkayhteiskunta ja rotusorto yhdessä ovat olleet auttamassa luomaan erästä maailman väkivaltaisinta kaupunkikulttuuria. Cali oli viime vuonna maailman kolmanneksi vaarallisin kaupunki (kolmanneksi eniten murhia per capita maailmassa).
Itse emme tulleet uhkailun kohteeksi vaan ystäväpariskunnan mies kun hän palasi eräänä iltana kotiin. Alue, jossa he asuvat on siisti ja pääosiltaan hollantilaisten asuttama, tosin sekaan mahtuu "valkoista roskaväkeä" (olen oppinut uuden termin); ja emigrantteja.
Ei tarvitse mennä toiseen maanosaan etsimään rotusortoa ja luokkayhteikunnan muutosksen tuomaa väkivaltaa. Se on lähempänä kuin uskommekaan.
Tuo ei ole aloituksen aihe.
Oletko aloittaja?
Haittaako jos keskustelu rönsyilee hieman käsittämään muita luokkayhteiskuntaan kuuluvia ilmiöitä?
Niinkö, no mitä on sinun mielipiteesi Laura Kolben ajatuksista?
Minä kirjoitin ajatuksiani luokkayhteiskunnan väistämättömästä muutoksesta eri kansalaisuuksien sulautuessa yhteen rikastumisen toivossa. Valkoisista roskaväestöstä, keskiluokasta, köyhistä.
Onhan se hyvä ettei rahalla saa kaikkea. Ja vaikka muun menettää, verenperintöä ei. Aika hienoa että muulla, kun rahalla ja omaisuudella, on isompi arvo.
"Raha ratkaisee" on toinen mun inhokki-ilmaisuni. Valitettavan usein se pitää paikkansa. mutta ei aina, ei kakkialla, ei kaikille. On helppoa olla idealisti, antaa muiden arvojen mennä ekonomisen voiton edelle, kun siihen on varaa, eikä se vaadi minkäänlaisia uhrauksia.
Olen Laura Kolben kanssa samaa mieltä siitä että yläluokka (perinteinen) on kantanut vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta ja samalla vaalinut perinnettä pitkään jopa Suomessa (usein ruotsinsuomalainen yläluokka) ja että heidän joukossaan on ollut merkittäviä kulttuurihenkilöitä, politikkoja ja mahtimiehiä ja naisia. Heidän ansioitaan en ole missään nimessä väheksymässä. Mutta että juuri nuo hänen mainitsemansa arvot (lojaalisuus, velvollisuudentunto ja vaatimattomuus) jollakin tavalla kuuluisivat juuri tälle yhteiskuntaluokalle on parhaimmillaankin vain hänen oma. subjektiivinen mielipiteensä ja ei kuvasta asioiden todellista tilaa.
Aloin miettimään tuota lojaalisuutta, velvollisuudentuntoa ja vaatimattomuutta yläluokan ominaisuuksina..
Luin Venäjän Romanovien perheen matkasta kohti kuolemaa. Kirjasta sain kuvan perheen vaatimattomasta ja kohteliaasta käytöksestä heitä vankinaan pitäviä kohtaan.
Olisiko käytös sitä yläluokan opittua lojaalisuutta, velvollisuudentuntoa ja vaatimattomuutta.
Hallitsijahan saattoi antaa ohjeita tappaa, mutta hallitsijan kotona vallitsi vaatimattomuus ja ihmisten kunnioittaminen.
Ei kai se ollut mikään isottelun paikka Romanoveillekaan.
Pistin merkille tavan miten yläluokan ystäväni puhuivat ihmisille joita he eivät pitäneet tasaveroisina (tää mun ent. kotimaassani vuosi sitten mieleen jäänyttä), siis kotiapulaiselle ja meidän autonkuljettajallemme (nuorehko nainen). Erittäin hienostuneen kohteliasti ja ottaen huomioon juuri erityisesti hänet. Kutsuttiin sisään ja istutettiin parhaaseen tuoliin. Luulen että heitä opetetaan siihen ihan syntymästä saakka: alempaa luokkaa on käsiteltävä silkkihansikkain.
Kirjoitit heitä opetetaan syntymästä saakka, että alempaa luokkaa on käsiteltävä silkkihanskoin. En pääse sisään ajatusmailmasi.
Kolumbialainen yläluokka...siis jos laskee siihen kuuluvaksi vanhat perheet, teollisuuspatruunat, sokeriparoonien jälkeläiset jne. jotka ovat myös ottaneet vastuun poliittisesta johdosta, käyttäytyvät erittäin kohteliaasti ja hienotunteisesti alempia kansanluokkia kohtaan joiden kanssa he tulevat kosketukseen, esim. autonkuljettajia, kotiapulaisia, vahteja jne.kohtaan.
Ei ole sopivaa että varallisuudella pröystäillään tai että köyhiä puhutellaan alentuvasti tai karkeasti. Niin käyttäytyvät vain nousukkaat, uusi raha, etenkin huumekaupoilla ja sen sellasella äkkirikastuneet tollot joilla ei ole perinteitä, nimeä, koulutusta eikä käytöstapoja.
Vanha raha=korkea koulutus=hyvät tavat=yhteiskunnalliset velvoitteet ja vastuu ovat itsestäänselviä yläluokan tunnusmerkkejä.
Olemme periaatteessa vajaat satavuotta olleet itsenäinen valtio. Säätyläisyys on aina ollut sivujuonnetta joko idän tai lännen puolelta. Kalevala on meidän käsikirjamme ja luontomme perusvire. muu on vain harhaista marionetti kukkoilua ja alistumista.
Näin lähelle ollaan päästy, sini- ja punaveriset.
Onneksi ei enää prinsseillä ja prinsessoilla ole pakkoa naida serkkujaan, tai muita sukulaisiaan.
Alentaako sukuun naitu rahvas aateliston aateperinteitä, vai opetetaanko talonpojat ja -tytöt aatelin tavoille?
https://pbs.twimg.com/media/BtTkD73CQAAIxnZ.jpg
Yläluokat ovat myöskin rahan ja vallan voimalla pitkään sulkeneet tietä sivistykseen alemmilta luokilta.
Nyt, kun maailma on alkanut muuttua. Yhä enemmän naidaan luokista ja kansallisuudesta piittaamatta. Muutetaan maasta toiseen. Matkustellaan.
Niin miltähän maailma näyttääkään 300 vuoden kuluttua, jos on yhä paikoillaan.
"Omakehua, kun Kolbe pitää itseään vanhan yläluokan jälkeläisen." Kirjoittaa Pyh, sanon minä -nimimerkki. Ihan samaa mieltä olen. Kolben pitää sitä omasta mielestään erinomaisuuttaan mennä torille huutelemaan. Varsinaista erinomaisuutta. Sielläkös huutelee. Ei kiinnosta hänen tai määrittelemänsä yläluokan erinomaisuus.
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että rehellisyys on sinisilmäisten luokkaan kuuluvien ominaisuus ja petollisuus ruskeasilmäisten luokkaan kuuluva ominaisuus. - Sanoisin, että sananmukaisesti rajoittunutta ajattelua Kolbelta. No, jostakin pitää hänen ilmeisesti aiheensa vääntää ja on päättänyt tekemällä tehdä itsestään erinomaisen. (Ainakin omissa silmissään ja tapahtuen asettamalla itsensä vertailussa paremmaksi kuin muut.)
Aleksis Kivi ei kuulunut Kolben hienostoväkeen, mutta ylevyyttä ja sisäistä rikkautta oli tällä miehellä yllin kyllin. Hänen aikansa ylhäiset ja 'Kolbet' ristiinnaulitsivat tätä miestä arvottomien kastiin.
Ei ollut Kolbella muuta sanottavaa. En ole lukenut, enkä lue. Ei oikeasti kiinnosta noin lokeroiva ajattelu. Säälittävää ihmiset, jotka uskovat täällä maapallolla yhden ihmisen olevan arvokkaampi kuin toisen. Samalla tavalla mätänemme kuolleina.
Kyllä se on se nahkapuvun sisällä oleva henkinen olemus, ei vaatteet ja korut ja arvomerkit, mikä jää jälkeen, kun puku riisutaan.
"t. pölvästiina"
Aleksis on Alexis Stenvall.
Ei mikään Möttönen.
Minunkaan suku-nimeni ei ole mikään Turtiainen eikä Muuriainen.
Se on paljon hienostuneempi.
Silmäni ovat siniset.
Tunnen syvästi olevani ylä-luokkainen.
Postin-kantajan ja sähkö-asentajan jälkeläinen.
Huutelen alempi-arvoisille näin palstallakin.
H.
Hohhoijaa.
Ja toinen hohhoijaa.
Olivatko molemmat miespuolisia?
Sähköpostijälkeläinen.
H.
Miepä taidan ottaa käyttööni äitini saksalaisen pappissuvun sukunimen, ihan takuulla on paaaaljon hienompi kuin sinun mikälienimesi.
Alkaa Rach... tosi hieno, harva osaa edes lausua.
YP.
Mun tarvii nyt ihankysyä kumpi oli sun äiti ja kumpi isä? Sähköasentaja oli vissiin se isä ja postinkantaja äiti.
Minullakin on hienot sukunimet. Oikein vaakunakin löytyy. Tosin ne ovat edesmenneen mieheni :))
Nimiä voi muuttaa, ottaa uusia, hyljätä vanhoja.
Möttösestäkin voi taivutella hioenost Van Der Mötten. Vehmaisesta tulee hienosti De La Vega. Von ja Af tarkoittaaa vain alkeperää, mistä kotoisin. Vähän niinkuin supisuomalainen maalaisaatelinen -nen.
Isänpuolelta veljekset suomensivat sukunimensä.
Kukin, minkä halusi, niimpä veljiä oli kolmella eri sukunimellä.
Äiti kertoi että hänen enonsa riitelivät keskenään ja ottivat eri sukunimet eli tällaista on varmaan tapahtunut ja tapahtuu. Se vaikeuttaa sukututkimusta myöskin.
Ennen usein otettiin perheen nimeksi tilan nimi.
1600-luvulle asti. Niin tai eläimen, puun, maiseman, paikkakunnan, kylän , ammatinkin (työn) mukaan ihmisiä nimettiin.
Papisto täällä kai se ensimmäinen sivistyneistö oli, ei välttämättä sivistynein yksilönä.
Laura Kolbea haastateltiin tänään Studio55 :ssa.
Haastattelu avarsi kyllä omaa näkemystäni aiheesta (luokkaerot).
Mielestäni Kolbe katsoi, että oman yhteiskuntaluokan, ja sen muutosten, tiedostaminen vahvistaa ja rikastuttaa identiteettiä, auttaa näkemään millaisten rakenteitten varassa minuus lepää. Se ei varmasti ole kenellekään pahaksi.
Se, että Björn Wahlroos, monien inhokki, on nostettu erityistarkastelun kohteeksi,
on mielenkiintoinen yritys lisätä ymmärrystä valtaeliittiä kohtaan. Sitä yritti mielestäni myös Kari Hotakainen kirjassaan "Jumalan sana" siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tuon haastettelun jälkeen meinaan kyllä kirjan lukea heti kun sen käsiini saan.
Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä haastattelusta. Jos satuitte näkemään.
Onko jokin normaali fakta vasta sitten mielenkiintoista ja erityistä, kun sen ääneen lausuu professori?
Minusta koko asissa ei ole mitään uutta eikä erityistä.
http://www.katsomo.fi/?progId=402148
Minulle on erityistä se, että joku on perehtynyt tiettyyn aiheeseen ja esittää siitä erilaisen näkemyksen kuin omani. Parempaa mahdollisuutta oman ymmärrykseni lisäämiseen en ole keksinyt.
Huomena aamulla tulee uusintana haastattelu. Kirjan ostin, sitäkun saa odottaa
niin kauan että kiinnostus jo lopahtaa. Ostan yleensä kiinnostavat uutuudet.
Voi heti perustaa oman mielipiteensä, eikä jää kuuntelemaan toisten kaikuja.
Yhden euron maksaa 10v kuluttua, nyt 29 euroa, uteliaisuus on tiedonhalua.
Aivan. (Viaton sivullinen) Ensin kannattaa tutkia ja vasta sitten hutkia. Kuten itse tässä tapauksessa tein.
Ei ole Suomessa, kaikki on samasta muotista valettu. Mutta suurinpiirtein kaikkialla muualla on suuret luokkaerot paitsi Pohjoismaissa.
Tosin luokka-ajattelu on kiinni siitä miten sen itse kokee. Suomessa voi olla vapaa mutta muualla sosiaalinen paine on kova ja paikka yhteiskunnassa on tarkoin määritelty.
Kannattaa asua vaikka muutama vuosi muualla ja tajuta ettei demokratia ole mikään itsestäänselvyys maailmassa.
Siitä huolimatta ihmiset aina haluavat tavalla tai toisellla erottua joukosta. Siihen on sitten erilaisia keinoja.
Uskoisin että informaation eli tiedon vallankäyttö tulee luomaan uutta luokkatietoisuutta maailmassa.
Kolbe on aika fiksu mutta näkökulma hieman vanhentunut. Ei perhetausta tms ole enään tae paikasta auringossa. Tosin suomenruotsalaisilla on Suomessa vielä todella vanhakantainen illuusio jostain perityvästä asemasta. Suomen rajojen ulkopuolella sekin on katoava kuvitelma.
Minun ymmärrykseni mukaan ei Kolbe hakenutkaan paikkaa auriingossa, vaan vanhaa perinnerikkautta viiisauden ja ylemmyyden jalossa taidossa, joka hänen mukaansa on periytyvää, ei rahassa mitattavaa.
Se on kuin maaginen kultahippu, joska saa syntyissään, ei sitä saa louhimalla eikä huuhtomalla.
Ei sitä saa rahalla.
En ole lukenut kirjaa näin vain haastattelun. Minusta tuo ns kultahippuajattelukin on kohta historiaa. Nykyään ei enää arvosteta laajaa sivistyneisyyttä tai perityvää kultturipääomaa vaan ollaan kovaa kyytiä liukumassa informaationvallankäyttöön.
Ei siis todellakaan ole mitään kultahippua jonka syntyessään saa tai ei saa. Se on myytti johon joku voi uskoa tai olla uskomatta. Mutta mikään arvo se ei ole itsessään, Suomessa.
Tosin muualla asema kyllä vielä ns perityy mutta sekin pitää pystyä säilyttämään mikään sukutausta tai perhetausta ei sitä enään kovin pitkään tee.
Suomessa edetään kuitenkin lähes täysihoitola elämää verratuuna viidakon lakeihin muuaalla maailmassa. Suomessa myös nauretaan jos joku lähtee kuvitellun asemansa vuoksi pyytelemään itselleen jotain etuoikeuksia. Ihan ollaan tasavertaista mattimeikäläisporukkaa ja hyvä niin.
Yleisöpalvelussa elämäntyöni tehneenä näin kyllä, että me olemme kaikkea muuta kuin tasavertaista populaa.
Kuka sai ylivertaista palvelua sukutaustansa, kuka pahapäisyytensä takia.
Hipihiirenhiljaiset saivat murupalat, jotka pöydältä saattoivat vahingossa tipahtaa.
No, miksi ihmeessä annoit "ylivertaista palvelua" sukutaustan?! tai pahapäisyyden?! takia kenellekään, ja hipihiirenhiljaisille vain murupaloja, nekin vahingossa, ap.?
Olisit edes itse kohdellut asiakkaita yhdenvertaisesti, asiallisesti ja oikeudenmukaisesti.
Kyllähän Suomessa hyvin tasa-arvoisia ollaan, ilmainen koulutus tasoittaa 'luokkaeroja'.
"Näin"
Itse en ollut suorassa asiakaspalvelussa. Olisit lukenut sen, mikä on kirjoitettu.
Suomessa ei myöskään ole juuri lainkaan sellaista 'alemman tason' korruptiota, joten rahallakaan ei yleensä pääse etuilemaan. Tai no, terveydenhuollossa nyt on eräänlainen ohituskaista, kun yksityisiä palveluja käyttäneetkin saavat kelakorvauksen, mutta ymmärtääkseni hekään eivät pääse esim. leikkausjonoissa etuilemaan.
Asiakaspalvelijoissa, kuten asiakkaissakin, on yksilöitä. Mielistelijöitä ja osaamattomiakin on, mutta ei sellainen mitenkään yleistä ole.
Mielenkiintoista keskustelua, "Joopa joo", "ap". Ilo lukea.
Tiedon vallankäyttö ja kultahippu jäivät mietityttämään.
Jos asiantuntijat ovat jo nyt tuon Erolan listan kärjessä, niin eikö meillä jo ole tiedon hallintaan perustuva eliitti ? "Digitaalisesti syrjäytyneet" (uusi sanapari minulle) jäävät alimpaan kastiin, vaikka olisivat entisillä mittareilla mitaten hyvinkin lukuun otettavia.
Vähän pelottaa tuollainen visio, uusi luokkajako, tiedon hallinnan perusteella.
Kuten Kolbekin sanoi, nykyinen valtaeliitti ei välttämättä käytä lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Voiko siitä päätellä, että jotakin ihmisyydestä on menetetty liian nopean "kehityksen" vauhdissa, tiedon ylikorostuksen vuoksi ?
Matti Sarmelan nettikirja "Rakennemuutos tulevaisuuteen" esittää vähän erilaisen tulevaisuuden vision painottamalla tiedon haavoittuvuutta.
Tuosta kultahipustakin tulin vähän toisiin ajatuksiin tämän ketjun ja Kolben ansiosta. Paloma kuvasi aikaisemmin kolumbialaista yläluokkaa ja löysin siitä paljon yhtäläisyyksiä suomenruotsalaisiin. Heissä - ainakin niissä, jotka itse tunnen - on tuota samaa luontaista hienostuneisuutta, mikä näkyy toisten kunnioittamisena, arvonantona "alempia" kohtaan. Tietysti voi kyynisesti ajatella, että ystävällisyys on heille edullista - pidetään huonompiosaiset hiljaisena, ei tehdä heistä vihollisia...
Silti, Kolben kirjaan ja sen merkitykseen palatakseni, ajattelen, että kirja voisi olla yritys paitsi itsensä, oman identiteettinsä tunnistamiseen, myös keino syventää ymmärrystään parempiosaisia kohtaan.
Kauppareissulla Iltis - vai sen toinen iltapäivälehti - kirjoitti lööpissään, että Aatos Erkko ei ollut onnellinen ihminen. Eikä ollut rahasta kiinni - tuskin kultahipustakaan..
Olipa ilo lukea asiallinen ja asiaan monipuolisesti paneutunut mielipide asiasta.
Itse koen, että perhetaustaan ja yliopistolliseen sivistykseen perustuva asema ovat pikkuhiljaa väistymässä. Laajaa sivistystä ei enään arvosteta, ikävä kyllä, samalla tavalla kuin ennen. Tällä tarkoitan lähinnä sivistyksen luihin ja ytimiin sisäistänyttä hiljaista tietoa joka aina näihin päiviin saakka on ollut arvo itsessään.
Venäjän ja Ukrainan tapahtumien valossa olen kovin pettynyt valtioiden väliseen sivistyneeseen käyttäytymiseen. Minne se on kadonnut ja miksi se ei enään ole se 'hyvä' ,jota ihminen tavoittelee. Se että kohtelisimme ja arvostaisimme niin ihmisiä kuin valtioitakin samalla tavalla. Eli kaikki länsimaiset hyveet joita ihminen joutui opiskelemaan ja opettelemaan on kuin poispyyhkäisty viimeaikaisten tapahtumien valossa.
Tähän kun sitten lisätään maailmanlaajuinen tiedonkeruu ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään kaikenlaisen materialistisen manipuloinnin onnistumiseksi häikäilemättömin keinoin, romuttaa tälläinen kehitys ns länsimaisen sivistysyhteiskunnan ja tilalle tulee yhteiskunta missä suurilla massoilla on vain välinearvo niille joiden käsissä tiedon manipulointi on ja jotka siitä hyötyvät.
Täytyy toivoa, että jokin tekijä palauttaa kehityksen sillä tavalla oikeille raiteille, että inhimillisyys, ihmisarvo ja kaikenlainen informatiivinen kehitys tukisivat toisiaan manipuloinnin ja hyväksikäytön sijaan.
Sillä aikaa voikin sitten katsella Downton Abbeyn uusia jaksoja, jotka alkavat tänään.
Positiivisen asenteen säilyttäminen kaikissa olosuhteissa on kuitenkin tie henkilökohtaiseen onneen ja vapauteen, joka taas takaa sen, että edellä mainittuja asioita voi vapaasti miettiä.
Aivan (joopa joo), vaikka tieto lisää tuskaa, toivoa paremmasta ei saisi koskaan menettää.
Miten sitten kukin tykönään toimii toivon vahvistamiseksi ja ylläpitämiseksi, on varmasti hyvin henkilökohtaista. Itse pidän tärkeänä avointa, mutta kriittistä asennetta ja sitä, että asettuu hyvän puolelle - miten "hyvän" sitten ymmärtääkin.
Pienelle ihmiselle se on riittävän iso haaste.
"demeter1"
"Paloma kuvasi aikaisemmin kolumbialaista yläluokkaa ja löysin siitä paljon yhtäläisyyksiä suomenruotsalaisiin. Heissä - ainakin niissä, jotka itse tunnen - on tuota samaa luontaista hienostuneisuutta, mikä näkyy toisten kunnioittamisena, arvonantona "alempia" kohtaan."
Minulla on ollut ilo jo nuorena pohjanmaalaisen pientilan tyttönä päästä lukion kesälomallani piikomaan (ja kieltä opin) varakkaaseen suomenruotsalaiseen pääkaupunkiseudun perheeseen. Vanhahtavia he olivat ja ulkona, vaikkeivat sitä täysin tiedostaneet. Tietenkin sikäli ymmärsivät olevansa erilaisia, että rouvakaan ei ollut saanut keittiötöihin osallistua kotonaan ja naimisiin mentyään oli ollut aivan avuton, kun ei osannut tehdä mitään. Minua ihailivat, kun osasin vaikka mitä jo 17-vuotiaana - pikkusiskoa hoitaneena ja koulun kotitaloustunneista tykänneenä ja kaiken opin ottaneena ja kotona ruokaa ja leipomisia harrastaneena. Mutta että olisivat jotain luontaista hienostuneisuutta osoittaneet ja arvonantoa, niin ei sellaista näkynyt. Ihmettelivät suomalaisia ja omituisena pitivät suomalaisemännän tapaa olla tulematta kahvipöytään ja keskittyessä vain palvelemaan, kun kävivät maitotinkitalossa. Eikä minuakaan kohtaan mitään hienostuneisuutta osoitettu, kyllä minun paikkani oli piian paikka loppu viimeksi. Asiallisesti toki kohteliavat mutta kummastellen suomalaisia vanhoja elokuvia, joita minun kotonani ja naapurustossa innokkaina katsottiin tv:stä Luulivat, että pohjoisemmassa Suomessa on aivan kamalaa, eivätkä huomanneet, että heillä oli moni asia kamalaa, kuten vanha surkea pölynimuri, kun mun kodissani oli tehokas imevä ja puhaltava pyöreä pallo-Hoover. Tulimme hyvin toimeen ja siinä oli syy heidän erityiskivuuteensa minua kohtaan. Olivat todella vanhaa ruotsinsuomalaista sukua, minut vietiin naytille heti eka iltana, kun saavuin sinne, tapaamaan miehen äitiä.
On tietenkin ruotsinsuomalaisessa yläluokassa ollut sinisilmäisiä ihmisiä, kuten sukulaisemme, joka varakkaana kohteli ympäristön köyhiä ja työntekijöitään hyvin, lahjoitti varoja ja tuki koulun rakentamista. Hän katkeroitui niin, että vietti viimeiset vuotensa huoneessaan, kun kansalaissodan aikaan nämä hänen hyvin kohtelemansa eivät sitä muistelleet vaan kohtelivat häntä julmasti. Ei yltäkylläisyydestä alaspäin annettu almu aiheuta kiitollisuutta ihmisessä vaan katkeruutta, kostonhalua ja vihaa.
Piti olla suomenruotsalaisessa.
Ei ruotsinsuomalaisessa, joiden kanssa olen puuhaillut tänään ja siksi sekaannus :)
"Pyh, sanon minä"
sinun kuvauksesi vanhasta suomenruotsalaisesta perheestä jossa olit piikomassa on kiinnostavaa luettavaa ja ensikäden kokemuksena hyvinkin arvokas. Nuorena tulkitsee tosin asiota mustavalkoisemmin kuin aikuisena ja vaikka varmastikin on totta että kit että sinua ja kotikulttuuriasi ei riittävästi arvostettu siinä miljöössä niin epäilen että vanhempi pariskunta ei tehnyt noita huomautuksiaan pahansuopaisesti, vaan ehkä he olivat tosiaan niin "pihalla" mitä heidän pienen maailmansa ulkopuolella tapahtuu,
Joka tapauksessa, otoksesi on aivan liian pieni että siitä voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Samoin kuin minun kokemukseni Kolumbian yläluokasta ja heidän tavastaan kohdella palvelusväkeä ja alaisiaan on aivan liian rajoitettu ja koskee ainoastaan vain noin pariakymmentä perhettä, mistä minulla on ensi käden kokemuksia.
@Paloma.se.co
"Nuorena tulkitsee tosin asiota mustavalkoisemmin kuin aikuisena"
Minulla on käynyt oikeastaan päinvastoin :)
Nuorena, kun itse eka kertaa törmäsin tähän (silloin minulle ihmeeseen ), että meillä Suomessakin on toisiaan vierastavia ryhmiä, niin se oli minusta huvittavaa ja kiva uusi kokemus.
Pitkän elämäni varrella, kun on tullut ja tulee jatkuvasti vastaavaa esiin, niin huoh. Ei enää ainakaan jaksa taistella mitenkään laajempien ryhmien puolesta, vain omalla kohdallaan tyrmätä oitis moinen eriarvoistaminen.
Puolisoni äiti oli suomenruotsalaista yläluokkaa.
Netti on kansainvälinen ja siellä tulee esiin muunkin maailman kuin pienen Suomemme eriarvoisuus jatkuvasti, jos on paljon kontakteja ulkomaalaisten kanssa.
Viimeksi muutama päivä sitten sain random-asiakkaana amerikkalaisen firman helpdeskiltä kylmää kyytiä puuta-heinää-vastauksen muodossa - kaukaa Suomesta kun olen ja en varmaan edes osaa ja ymmärrä hyvin enklantia. Noh, vastasin tiukkasävyisesti ja johan sieltä jenkkilän päästä alkoi asialinjakin löytyä.
Perheessä, jota piioin oli kaksi pientä lasta, joita myös hoidin ja ruokaa tein ja siivosin, kun oli kesä ja mökilläkin vietimme paljon aikaa - jopa olin miehelle ja lapsille emäntänä muutaman viikon mökillä, kun rouva oli kaupungissa töissä.
Tapasin useita perheen sukulaisia, kaikenikäisiä perheitä ja perheettömiä. Raittiita olivat. Pappissukuakin mutta eivät kirkossa käyneet eikä usko tullut mitenkään esiin, kirkkoja käytiin ulkoapäin katsomassa ja esivanhempiensa haudoilla.
Kotonani kerroin esim. juuri tuosta, miten ihmettelivät, kun ei mökkinaapuri-tinkimaitotilan emäntä tullut kahvipöytään vaan toimi tarjoilijana. Selitettivät nauraen, että se on todella maalla usein tapana, koska silleen menee jouhevammin.
Kotonani äitini ja mummoni kertoi mielellään entisajoista ja sitten kun aloin viitsiä kuunnella, niin sain paljonkin tietoa. Mummollani oli omia kokemuksia paikkakuntansa kirkonkylän ruotsinkielisestä herrasväestä 1900-luvun taitteen molemmin puolin (ruotsinkieliset juuretkin, jotka tosin pakkosuometettiin).
Äitini sittemmin kirjoitti kaikenlaisista perheensä kokemuksista ja kirjaksi painatettiin mun avustuksellani, koska minusta on hyvin tärkeää, että alempien kansanosien kokemukset historian tapahtumista, kuten kansalaissota ja talvisota ja jatkosota, tulevat kirjatuiksi.
En tiedä, kenen joukoissa aikuisiälläni olen seisonut. Pelle Peloton kai olen ja otan oman paikkani kaikissa yhteisöissä ylpeästi, vaikka henki menisi. Jos joku ei leikkisän koppavasta käytöksisetäni pidä eikä paikkaani minulle soisi, niin olkoon antamatta kunhan ei tule nenilleni hyppimään. Kovimman vastuksen annan ylemmilleni, alempiani kuuntelen ja pyrin tukemaan - typerää kenties, viisaampaa olisi nuolla ylempiään ja pyrkyrinä yrittää kiivetä ylemmän yhteiskuntaluokan tikapuupuolalle ;)
Pyh sanon minä @
Niin, ankkalammikossahan suomenruotsalaisten sanotaan asuvan ja sinun kuvauksesi oli oivallinen esimerkki siitä.
Omat kokemukseni tulevat pitkäaikaisesta esimiehestäni, hänen perheestään ja parista ystävästä. Otos ei siis ole minunkaan kohdallani iso.
Maailmankuvan ahtauden huomasin toki minäkin, vaikka nuori olinkin. Oma perhe ja suku oli myös sillä tavoin "pyhä", että omaa pesää ei liattu.
Saavutettu asema katsottiin pelkästään omaksi ansioksi, eikä nähty sitä, että samaan asemaan pääseminen vaatii "väärään" yhteiskuntaluokkaan syntyneeltä paljon enemmän lahjakkuutta, enemmän ponnisteluja kuin heiltä.
Vieläkään en oikein osaa "syyttää" ketään siitä, että syntyi tiettyyn perheeseen. tiettyyn aikaan ja imi itseensä sitä ilmapiiriä, missä eli pitkään.
"Ei yltäkylläisyydestä alaspäin annettu almu aiheuta kiitollisuutta ihmisessä vaan katkeruutta, kostonhalua ja vihaa", kirjoitat.
Näinhän näyttää olevan, mutta eikö se myös aiheuta syvenevän vihanpidon, koston kierteen ? Ja ketä se lopulta palvelee? Sodassakin on vain uhreja...
Niin, enhän minäkään ole asiasta varsinaista tutkimusta tehnyt :) otokset ovat omasta elämästäni ja niistä henkilöistä joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisissä. Minun tarvitsee myöskin tähdentää, että kokemukseni kolumbialaisesta yläluokasta sisältävät myös paljon negatiivista eriarvoisuuden esilletuomista, mutta silloin oli melkein aina kysymys nousukasperheestä ja uudesta rahasta. Avioiuduin nuorena ylempään keskiluokkaan (sikäläisten normien mukaan) ja etenkin anoppini saattoi puhutella hyvinkin alentuvasti palvelijoitaan jne. alempaa yhteiskuntaluokkaa.
Toisaalta taas minulla on kokemusta myös amerikkalaisesta yläluokasta, olin au pairina Palm Beachilla muutaman kuukauden ja "au pair" olin vain omasta mielestäni, herrasväki (italialainen condesa ja perulainen miljönääri) kohtelivat minua tosin ystävällisesti, mutta paikkani oili selvästi osoitettu: alakerran väkeä.). No, se kesti muutaman kuukauden ja sitten totesin että ei ollut minun juttujani ja jatkoin opiskelua. "Luokkaretkeni" oli vielä kesken silloin koska vuosi pari sen jälkeen asuin E-Amerikassa, minulla oli omia piikoja joita komentelin (silkkihansikkain) ja kaksikymmentäkolmevuotiaan nuoren naisen erehtymättömällä maailmankokemuksella ja määrätiedolla. Paljon on vettä virrannut siitä....
(sarjasta Paloma bloggaa nuoruudenmuistoistaan, luku: oma luokkaretkeni) :))
Omat kokemukseni yläluokasta liittyvät työelämään. poliittiseen osallistumiseen, siis Suomessa. Muualta ei ole kokemusta, mutta ilmeisesti samat lait pätevät missä vain, kuten kuvasit. (Paloma)
Samoin oli minulla: kohdeltiin hyvin, mutta paikka oli osoitettu. En siitä mieltäni pahoittanut, koska paikka oli mielestäni oikea. Enhän minä pystynyt kisaamaan asiantuntijuudessa enkä pätemään politikan kiemuroissa - siihen minulla ei ollut riittävää pyrkyä eikä ehkä edellytyksiäkään, mutta oli mielenkiintoista olla mukana.
En silti katso olleeni "nobody" missään kuvioissani, minuun luotettiin, minua kuunneltiin, sovittelevasta luonteestani sain kiitosta. Oikeastaan unohtumattomia aikoja olivat nekin...
Niin, että itse en ole koskaan häiriintynyt eri luokkaista ihmisistä, yhtä vähän kuin ihmisten välisistä lahjakkuuseroista.
Miietin vähän, että olisiko tämä kirja tavallaan paljastanut erään aikamme tabun: meillä kun ei pidetä oikein soveliaana kertoa omaa koulutustaan, eikä ammattiakaan välttämättä. Nehän sen yhteiskuntaluokan yleensä paljastavat. Pelätäänkö eriarvoisuutta vai luullaanko, että tätäkin tietoa voidaan käyttää lyömäaseena ? Niin kuin tietysti voidaankin.
http://www.studio55.fi/tvohjelma
Katsoin juuri haastattelun. Pikuisen jäi vaivaamaan tuo aika tiukka näkemys siitä miten me kaikki olemme jollain tapaa sidottuja oman säätymme ja taustamme kahleisiin.
Miykä ovat ne kahdeksan eri yhteiskuntaluokkaa jotka Kolben mukaan sosiologit ovat tunnistaneet muodostavan suomalaisen yhteiskunnan? Miksi yleensäkään vaivautua lajittelemaan, luokittelemaan ja karsinoimaan ihmisiä?
Yksi seikka mihin kiinnitin huomiota oli se että Kolbe otti yläluokkan käsitteeseen mukaan ylemmän keskiluokan, siis tehtailijat, kauppiaat jne. varakkuuden avulla "piireihin" nousseet suvut, jotka mielestäni eivät sinne oikein kuulu, koska varallisuus ei sinänänsä markkeeraa yläluokkaa, mutta hyvinkin ylempää keskiluokkaa. Perinteet ja koulutus ja vastuun ottaminenyhteisitä asioista ovat pikemminkin yläluokan tunnusmerkkejä. No, ehkä olen väärässä ja suomalaisessa yhteiskunnassa tuo putkimies "Virtanen" jolla on oma firma ja 20 alaista on yläluokkaa, mutta muualla maailmassa ei.
Ehkä asiassa voi käyttää omaa maalaisjärkeään.
Kunnioittaa mielessään ihmistä, joka suo hyvinvointia muillekin.
Ei vain kiereksi menneen maailman muistoissa, hypistellen isoisoisoäitinsä muinaista, ajan kolhuissa kulunutta sukukultasormustaan, jonka kivikin tippui jo joskus menneellä tuhatluvulla.
Jani Erolan kahdeksanluokkainen erottelu.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/luokkayhteiskunnan_paluu_
Kiitos linkistä. Kommentoin myöhemmin. Kiinnostavaa asiaa.
Jani Erolan tutkimus olisi kiinnostavaa luettavaa kokonaisuudessaankin. Tuo "herrahissi"- käsite oli minulle uusi, vaikka olen aina tiennyt että avain menestykseen elämässä on usein ollut koulutus, ainakin meillä jotka emme ole syntyneet kultalusikka suussa. Erolan kahdeksan ammattiin ja varallisuuteen perustuvaa yhteiskuntaluokkaa kuvaa mielestäni paremmin nykyaikaista pohjoismaista yhteiskuntamallia, tosin erojakin on maiden välillä. Liikkuvuus luokkien välillä, eli siis mahdollisuus kiivetä (80% suomalaisita on muuttanut ylempään rappuun) on loistava esimerkki siitä että loppujen lopuksi ei kaikki olekaan kiinni vanhempien varallisuudesta eikä sukunimistä, kuten jossain muualla maailmassa jossa tuon sosiaalisen liikkuvuuden vaikeus tai melkein mahdottomuus luo toivottomuuden tunteen joka taas on puolestaan erinomainen maaperä rikollisuudelle, poliittiselle ja sosiaaliselle levottomuudelle jne.
toinen asia mikä on aina vahvistanut ylempien kansanluokkien jatkuvuuden on heidän perinteellinen helppoutensa verkostoitumiseen: samat koulut, klubit, piirit jne joissa sitten tavataan tulevat aviopuolisot, liikekumppanit, mentorit jne.
Ammattiliitot tulivat joskus sitten mukaan kuvaan auttamaan työväkeä verkostoitumaan, saamaan tukea vertaisistaan: taidon jonka yläluokka on osannut jo pitkään.
Yrittäjyys kunniaan, mutta ei se yrittäjäkään pitkälle potki ilman niitä tuloksen tekijöitä, palkollisiaan.
Missän muulla paitsi Suomessa ja kommunistisissa maissa virkamiehillä ei ole stausarvoa. Jani Erolan listassa pankkivirkailijoilla on korkea statusarvo, heh, se on hupaisaa. Suomessa myös kaikenlaiset asiantuntijat ovat ylintä kermaa.
Suomessa ainoastaan suomeruotsalaisilla on syntymänsä perusteella stausarvo muilla sitä ei ole. Eikä Suomi ole sillä tavalla sivistysvaltiokaan että ystävällinen ja toisia ihmisiä arvostava käytös erottaisi sivistyneen ja sivistymättömän ihmisen toisistaan. Mykkää sakkia vain viina tekee Suomessa ihmisistä soiaalisesti kykeneviä hetkeksi ennekuin nousuhumala vaihtuu änkyröintiin ja siinä lajissa kaikki suomalaiset ovat täysin samanarvoisia keskenään.
Juovat, ei kuulu kaikkien siistykseen.
Aloittajalle. En ole lukenut Kolben kirjaa. Katsoin hänen haastattelunsa ja luin tuon lehtiartikkelin.
Minua kovasti mietityttää miksi Kolbe juuri nyt julkaisee ko. teoksen. Hän painottaa kovasti koulutusta ja että eliitti on laiskistunut ja pitäisi antaa yhteiskuntaan enemmän.
Minusta on nyt hieman paha aika tämän kaltaiseen keskusteluun, kun yhä useampi maisteri putoaa työttömyyskortistoon.
Vähän huvitti, ehkä se sellaiseksi oli tarkoitettukin, Nalle Wahlroosin kartanon osto ja itse luomansa eliittistatuksena.
Tässä ajassa kun maapallon varannot ovat huolestuttavasti vähenemässä pidän kartanon hankintaa itse vähän sivistymättömänä ylläpitokustannuksineen.
Muutenkin elitismiä ja luokkajakoa nostattamalla nyt kun toisaalla bossit vetävät bonuksia ja toisaalla syrjäytyneitä yritetään vetää esiin vaikkapa etsivän nuorisotyön kautta.
Ja tällä kommentillani itse ruokin tuota kummaa luokkajakoisuuden esiinnostamista. Pois se minusta.
No ehkä Kolbe historian tutkijana on pyytetön eikä tarkoitushakuinen.
En ole lukenut minäkään, ja ihan ekaksi tuli mieleeni juuri sinuakin askarruttaneet asiat.
Miksi juuri nyt, ja missä mielessä. Useampia artikkeleita netissä lukeneeni, kaipa hänen mielessään on entisaikojen paluu, arvot mitataan rahassa, taustalla velloo monet eri merivirtaukset.
Kauanhan on ollut muualla maailmassa, nyt jo meilläkin, jos ei jää muuta perintöä, niin ainakin työttömyys.
Yhteiskunta eriytyy rahan voimalla, yksityiskoulut, yliopistot anoivat apua suurfirmoilta.
" Kylmä väre hiipi selkään tämän uutisen äärellä: ruotsinkielinen yläluokka tekee paluuta, nyt koulutusputkea pitkin, Kolbe kirjoittaa.
Näin 1800-luvulla Suomea hallinnut yläluokka syntyy Kolben mukaan uudestaan meritokratiana, jos se on koskaan poistunutkaan.
Hänen mukaansa koulutus, ammatit ja asemat vaikuttavat taas periytyvän. Näin siitä huolimatta, että selvästi erottuvaa yläluokkaa on vaikea osoittaa. "
http://www.taloussanomat.fi/raha/2014/10/16/ylaluokka-tekee-paluuta-kylma-vare-hiipi-selkaan/201414315/139
Kiitos linkistä ap. Olipa hyvin kirjoitettua tekstiä. Täytyy myöntää, että nyt kyllä hiipi kylmä väre ja ihokarvat nousi pystyyn.
Puistattaa nyt oma järjenjuoksuni, on pakko väkisin pysäyttää, menee muuten yöunet eikä siihen ole tällä haavaa varaa, sen verran rankka loppuviikko töissä on edessä.
Mollis
Ehkä ei meidän elinaikana kumminkaan, nykynen pää ja puolustusministeri ovat pikkasen kloppimaisia ,ei katuuskottavia.
Nalle käy ulkoisen olemuksen perusteella herrasta,tavoistaan en tierä.
Jos me ollaan menossa herraluokkaan niin tulee vaan mieleen viimeinen kunnon patruuna joka oli herra mut piti huolen työmiehistään.
Juuso Walden oli sellanen joka tajus vastuunsa ja siitä voi nää nykyset herraluokkaan pyrkivät ottaa mallia miten touhuta.
Jos ei muutokselle mitään mahdeta niin sitten olis suotavaa jos herrat olis juuson kaltasia.
Muutoin saattaa mennä kiväärien jakamiseksi.
Mitä noilla kivääreillä meinaat?
Luokkasotaako?
Suomalaiset kärsii liian kauan ja sit kun se pato murtuu niin jälki on ikävää.
Ehkä kannattais puhua enemän.
Jos se kurjuus maksimoidaan niin siit seuraa sekasorto,nykyinen yhteiskunta joka jakaa rahaa avustuksina on hyvä tae rauhasta.
Jos joku porukka nousee korostetusti esiin etujensa kanssa se huomataan ja se herättää myös närää.
Harva kärsii ainakaan nälkää tai janoa.
Aikoinaan kärsittiin, jaksettiin jopa taistella periaatteen vuoksi, oli unelma uudesta ja paremmasta.
Nytkö lie haaveet kaatuneet, ei jakseta enää mitään, kun kaikilla on ainakin tarpeeksi, yrittämättäkin.
Tyydytetty näköala.
Vastaukses herätti mielikuvan kirkasotsaisesta nuorukaisesta joka tiesi ja osasi laittaa asiat kuntoon.
Vuoret järjestöhommis vei ruusut poskilta ja näytti miten vähän yks ihminen mailmaa muuttaa.
Nyt keinutuolis istuessaan sitä voi rauhoituttuaan vaan toivoa et maltti olis valttia kun mailma menee eteenpäin.
Toivoisin myös et kotona tai koulussa opetettais miten yhteiskunta toimii ja miten sitä rahotetaan ,oppisivat eres sen et ei ole ilmasta lounasta.
Sekin olis hyvä oppia et toisen onni ei ole multa pois.
Olihan ne aikoja nuoruuden, kun uskoi yhdeksään hyvään ja kymmeneen kauniiseen.
Sulla on kouratuntumaa asioihin, joista minulla on vain aavistus, tai kerrottuja muistoja menneiltä ajoilta, uskoa utuisiin unelmiin.
Sanonpa vain, vaikka lapsellinen olenkin, ennen oli miehet rautaa.
Monien luonteenvikojeni lisäksi en osaa olla kateellinen, ja se on täysi tosi.
Mitenkäs kävikään Juuson kartanon, se jäi ihan seuraamatta, muistan vaan kun siitä kohkattiin mediassa.
Jotenkin tuo Nalle puistattaa, mikä lie, että minulle hänen olemuksen on kopea.
Eihän me tosiaan olla näkemässä, mutta tuo jälkipolvi, en soisi niitä kiväärejä heidän käsiinsä joutuvat joidenkin eliittipatruunojen ja patronellien takia.
Nallella on uudet silmälasit ja miami-rusketus. Hän on myös ohentanut viiksipöheikköä joten hymyn karekin näkyi, uutisissa oli. Ei niin kopea ulkoisesti enää.
Kun voisi tarkastella asioita eri ikkunoiden kautta
- kaupallisuus " ihmiset saa just sitä mitä tilaa" . Melkein joka iikka varsin hyvin tietää että oikeassa elämässä tapahtuu sangen paljon asioita, mitä ikinä ole elämäänsä tilannut, myös biib traagisia juttuja, ettei edes pahimpana vainoojankaan kohdalle sattuisi.
-uskontojen valossa voisi paljastua vaikka mitä tarkasteltuna, kai niissä kaikissa
joku totuuen helmikin on kätkettynä vaikka ihmisistä joku täsmäusko puuttuisikin , kaikki mystiset idänuskonnot mukaanluettuna - paljonkin asiaa.
-- ei koskaan etsijän tielle lepoa lempeää luotu.
Mitäs tiedeikkunat valottaisi ihmisten "luokkaisuudesta"`? ,
Tai ihmiskunnan historian valossa. ilman että ihmiset olis siunattuja tai kirottuja lompsan paksuudella mitattuna. Kiihkoilematta.
Voishan sitä joskus ihmiset pohtia jotain mikä olemisesta niin raskastakin
teki oikeassa elämässä - ilman voi voi -huutoja ja maailmanlopun tunnelmia.
Kaikki virkamiehet varmaankin tarkastelee asioita omien työmenetelmiensä kautta - ? Minkään alan asiantuntijuutta ei tämäkään kirjoitteluni edusta
- lähinnä kirjoitusvirheitä ja sanojen helinää.
-
Kovin niukka on maailmankuva, jos sitä vain yhdestä räppänästä tiirailee.
Luokkaisuus on vähän lientynyt teoriassa, käytännössä vaikkapa Intiassa tuskin lainkaan.
Olisi jo aika ennustettu, kun olisi enää meillä täällä maailman viimeinen blondi.
Millä mallillaan maailma sitten.
Entisenkölaillaan.
Mitä väliä on, onko kaikessa järkeä, helisköön sanat kuin vaski. Kunhan aivoilla on askarreltavaa.
Silmät antoivat myöden lukea tätä ketjua, eikä mielikään malttanut poistua.
Jouduin pari vuotta sitten kuulemaan toteamuksen erään elitistiseen yläluokkaan kuuluvan suusta, monivammaisen, mutta älykkään lapsen poistuttua kuuloetäisyydeltä: "Vielä muutama vuosikymmen sitten tuon kaltaiset eivät olisi saanut jäädä eloon". Se jäykisti minut sillä hetkellä niin henkisesti kuin fyysisesti ja tuo tapaus nousi tämän luokkakeskustelun myötä mieleen. Se sanojen käyttö "tuon" kaltaiset jne.
Tosi, kuin vesi.
Kamala asenne. Meistä kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
Kuuluuko jokainen tuleva tulokas A-luokkaan.
Kuka ihminen voi kieltää toisen ihmisen ihmisyyden?
Hyvä kun toit tuon vireen keskusteluun, ei raha ole ainoa asia, mikä meitä ihmisiä luokittelee.
Oikeastaan olen sanaton, noin ihminen voi tallata toistaan.
Kaikilla ihmisillä ei kai ole omaatuntoa. Rakkaudesta puhumattakaan.
Oli lähinnä totuus.
En usko millään luokkajaolla nykyaikana olevan lausahduksen kanssa mitään tekemistä. Jollein sen verran, että tyyppi oli lukenut enenpi historiaa ja perehtynyt asiaan jossain vaiheessa.
Nykyaikana tollanen periuskoulutus on sama kaikille. Ennen ei ollut ja silloin tietenkin tuli luokkaerot esiin just, vaikkapa keskusteluissa. Mutta pitäis kai sunkin ikäisen ihmisen tietää tollanen asia.
=DW=
MIstä mahdat puhua?
Lastoista vai lestoista?
@...
Olisiko Stephen Hawking pitänyt potkia persieltään pois olemattomuuteen?
Millä oikeudella sinä tuomitset, jos niin teet?
Etkö jaksa laittaa viestisi alkuun kelle sen osoitat?
Kyllä "luokka" erot ovat aina niiden ei tarvitse olla rikkaus.
Muistuu nyt mieleen vaimoni sairaala käynnit, kerran lääkäri kutsui minut käytävälle ja sanoi ei ihmistä voi pitää hengissä kuinka kauan tahansa, hän eli lähes vuoden kotona hoidossani. Tämä lääkäri mielessäni kuuluu alaluokkaan.
Vaimoni kyllä käveli lähes kuolemaan asti. Lääkäreillä on pienipalkka tekevät kauan töitä.
Niin, Mollis
Ylä- ja alaluokkaisuutta peilataan usein hieno sukutausta/ tavis,
Korkea koulutus/ ei koulutusta, terve/sairas, rikas/köyhä.
Mutta on olemassa myös yksi luokka, joka läpäisee kaikki luokat.
Se on sydämen sivistyksen luokka.
Se tuli mieleeni, kun kerroit mitä yläluokkainen sanoi vammaisesta.
Eppu
Sydämen sivistys on asia jota voisi tutkia. Miksi sitä toisilla on ja toisilla ei. Sitä ei pänttäämällä saa. Se ei kohtelias/huomaavainen käytös, Se ei ole kirjasivistystä.
Kyseinen henkilöhän vain totesi miten asiat olivat olleet ennen.
Ei käsittääkseni mitään 'tuomiota' antanut kyseiselle vammaiselle.
Kuulija (kirjoittja) taisi mennä oman mielikuvituksensa hirttonuoraan.
ja muut laumana perässä.
Perisuomalaista.
Kuulija kuuli myös äänensävyn, jota muut eivät kuulleet.
Myös ´´tuon kaltaiset´´ kertoo jotakin.
Jos hän halusi vain ja ainoastaan asiallisesti kertoa miten asiat oli ennen, miksi hän ei kertonut sitä vammaisen ollessa paikalla.
Minun mielestäni hänen käyttämänsä lause kokonaisuudessakaan ei ollut asiallinen.
?
Mitä tarkoitat tuomitsemisella, kirjoitin yksiselitteisen asian.
Etkö osaa lukea keskusteluketjun rakennetta. Ei tämä ole puumalli enää, että on vaikeaselkoisempi, mutta kyllä näistä selvää saa, kenen kommenttiin vastataan.
Sitä en tajua, mitä sekoilet sen tyypin mainitsemisella.
=DW=
Et taida tuntea tyyppiä, mutta sekoilettaako se, ei.
Perhe veti nelirattaisessa lapsena.
Mitäpä tämä turhan tupiseminen jalostaa, ei yhtään mitään. :))
En ymmärrä, mitä se tyyppi vedettiin keskusteluun, kaikki sen tietää. Joku haluaa saada aikaan jotain sosiaalipornotyylistä keskustelua, sinällään mielenkiintoisesta aloituksesta.
=DW=
-DW-
Minun mainitsemani yläluokan toteaja on lääketieteen tohtori. Elitismi on periytynyt myös Laura Rädyn kohdalla. Hänen tietämättömyytensä peruspalkoista veti hiljaiseksi. Jos status ja yhteiskunnallinen asema peritään ja hyvät veljet siinä ympärillä, niin inhimillisyys ja empatia jää jalkoihin kun priorisoidaan.
Elitismi eri asia kuin yläluokka. Kaksi täysin erilaisia ja erimerkityksellisiä luokituksia.
=DW=
"Kyllä se on se nahkapuvun sisällä oleva henkinen olemus, ei vaatteet ja korut ja arvomerkit, mikä jää jälkeen, kun puku riisutaan." Nim merkki pölvästiina tuolla keskellä ketjua.
Ihmisen 'luokan' määrittelee ihmisen moraalin taso. Se, joka katsoo olevansa oikeutetumpi elämään kuin joku toinen, on määritellyt oman olemassaolonsa arvokkaammaksi kuin tämän toisen.
Tän ketjun innoittaja oli aamutelkkarissa Karhuvaaran vieraana ,fiksulle vaikutti se professori.
Pitääpi lukee sen kirja niin tietää kenen joukoissa seisoo.
akateemiset ?, jotenkin tuntuu kun kuuntelee keskusteluja et muut ei ole mitään kuin vaan akateemiset ja me, me,...
"ihmisiä ollaan"
Ei se siitä johdu.
Olet vaan nyt joutunut ihmettelemään joidenkin fiksujen ihmisten kirjoituksia.
H.
Eiköhän tuo ole mustavalkoisten SF-filmien aikaa tuo.
Akateeminen oppiarvo ei ole enää mikään erikoisuus, eikä ylioppilasmössy tee maailmaa avoimeksi.
Ateemisia on laumoittain työttömänä.
@ihmisiä ollaan
Missä moisia keskusteluja olet kuullut? Itse olen puoliakateeminen, mutta enpä minä ole tuollaista kuullut missään.
Täällä nyt kukin voi olla olevinaan vaikka teatraalinen.
olet siis fiksu, silläkös en ymmärrä juttujasi
Oletko koskaan tehnyt älykkyysosamäärätestiä? Älä nyt ymmärrä kettuiluksi.
Minulla on yksi silleen jotenkuten tuttu, entinen koulukaveri menneiltä ajoilta. Hän oli porukassa aina hiljaa ja rypisteli otsaansa sen näköisenä kuin ei olisi ymmärtänyt, mistä toiset puhuu. Sitten, kun hän avasi suunsa, niin me kukaan muut ei ymmärretty mitä hän tarkoittaa. Häntä pidettiin vähän hidasälyisenä ja omituisena.
Se hidasälyinen on Mensan jäsen, olen kuullut.
Joop
Pitää muistaa gaussinkäyrä. Jos jollain on äo 140 ja keskiarvo on 100, pakkohan se jollain on olla sitten se 70. Siinä on muuten 70 pojon ero.
Noin mainitsemastasi tapauksesta, mun kokemuksen mukaan alykkyyttä on niin monenlaista, monet huippulahjakkuudet ja huippuälykkäät on porukoista eroittuvia jollain tavoin. Yleisin, mitä päällepäin kai huomaa on jonkinlainen introverttiys. Se ei todellakaan ole mitään ujoutta, syrjäänvetäytyväisyyttä, sosiaalista kyvyttömyytt. Se vaan ilmenee eri tavalla, kuin nykyisin niin suuresti suositussa ylisosiaalisuudessa ja ulospäin suuntautuvaisuudessa. Jotenkin hiljaista sosiaalisuutta. Ja sen takia monia suunnalleen neroja, pidetään matalaotsaisten vajaaälyisten toimesta urpoina.
=DW=
Minäkin toisten älykkyysosamääriä kyselen, vaikka ei itseänikään ole testattu.
Pääni on kyllä röntgattu ja tohtori sanoi, että sieltä ei löytynyt mitään. Ihan niinkuin minä en olisi sitä itse tiennyt ilman röntgeniä, että tyhjäähän siellä...
Asiat ovat hyvin kun ihminen voi itse vaikuttaa asemaansa yhteiskunnassa kaikille vapaan koulutuksen kautta. Muutenkin Suomessa on pient tuloerot muuhun maailmaan verrattuna. Ja se onkin Suomessa parasta. Yksi tasarvoisimmista maista maailmassa.
Pahoinvointia syntyy jos ihmisellä ei ole mitään keinoja esim nousta köyhyydestä tai tietämättömyydestä pois vaan on pakotettu elämään yhteiskunnan ja luokkasyteemin mukasesti ulkoapaäin määritellyissä ahtaissa raameissa esim afrikka, osa aasia , etelä-ameriikka, venäjä ...
Mutta perinteinen luokkayhteiskunta on murenemassa muuallakin hiljalleen, ehkä. Tilalle voi kuitenkin tulla nämä dataa keräävät systeemit joissa ihmisistä tulee bulkkitavaraa jota jaotellaan erilaisiin luokkiin heidän sitä tietämättään ja näitä kerättyjen tietojen perusteella syntyneitä luokkia kohdellaan sitten eri tavoin. Pahinta on jos ihmisen identiteetti muuttuu datankeruusta muodostuneeksi yhteenvedoksi johon hän ei juurikaan voi itse vaikuttaa.
Eli ihminen ei itse voisi enään vaikuttaa siihen kuka hän on ja mikä hänen paikkansa yhteiskunnassa on, vaan sen tekisi hakukoneet kaikesta luovutetusta tiedosta pikkuhiljaa.
Sillon yhteiskunnan huipulla olisivat ne tahot joilla on pääsy käyttää näitä tietoja omaksi edukseen. Muutama monikansallinen yhtiö ja hyvin harvoille jaettu hyöty.
Sellainen tulevaisuuden näkymä olisi todella ahdistava ja toivottavasti ei toteudu koskaan.
Sinä nuori tavallaan olet oikeassa, kirjoitan vanhasta ajasta Suomessa 60 luku ehkä myös tänään--jokasella kunnalla oli määrätty määrä oppilaita jotka voivat opiskella ex ammatti koulussa eri aloilla---määrätty määrä,niistä jotka selvisivät kokeet.
Suomi tänään on varmaan hyvä maa, mutta tullessani Ruotsiin 1970 alkoi elämä, sitä ei Suomessa ollut tavallisella tavalla, siellä tiedettiin kuka on kuka---mutta sitä ei Aina nähnyt kun oli hyvin pukeutunut ja osasi puhua... siis todessa kansa jo silloin oli hyvin hölmöä jos näin voi sanoa.
Luulen Suomi tänään on pikku-Venäjä tavalla tai toisella.
Mitä olen nähnyt venäläisistä suomessa 2013 he kuin onnen tuuli tanssilattialla.
Aihe alusta---muistan kuin minua kutsuttiin pikku punikki. (hän oli vanha)
Joopa joolle
Tulin samaan tulokseen katsottuani ennen viittä tulleen ohjelman.
Näin ylä luokka mitä se koulu.... se ... >Luokka ovat järkevät ei muuta.
Säädyistä meritokrtatiaan ja siitä eteenpäin korporaatioiden yksinvaltaan...ei tunnu lupaavalta.
Eipä meillä taida suomalaisissa olla kovinkaan montaa ylhäisöön kuuluvaa sukua. Näitä rikastuneita tietysti on, ja sivistyneistöä tietenkin myös.
Kyl ne sukujuurekset on aika lyhyitä, muutama vuosisata korkeintaan, sieltä savupirtistä ulos tulleita suurin osa suomalaisista on, ei mistään linnoista.
No niin, korjaus itselleni, ketjussahan ei puhuttukaan ylhäisöstä, vaan onko meillä yläluokkaa, on on..
Ei ne luokkarajat enää ole niin näkyviä, ainakaan kuin joskus aikoinaan, - luokkajakohan perustui perittyyn arvovaltaan joka taas pohjautui perittyyn omaisuuteen, maahan esim. Nyt melkein kaikilla on maallista mammonaa kasattuna, tai ainakin mahdollisuus kerätä sitä.
Luokista--- koulut - elämä opettaa.
Minulle ei ole luokkia.
Syrjäytyneet valtiot ottavat huoltoon apinat...
en ole edes puoliakateeminen mutta juttuja olen kuullut :)
sivistys on sydämessä, ei sitä kirjoista lueta
Kolben kirjaa luen tässä pikkuhiljaa. Valkenee tämäkin puoli ja tulee ajantasalle.
Löytyykö Suomesta pätevämpää tätä kertomaan, ei ainakaan montaa.
Matti Klinge on myös kiinnostava henkilö historian puolella.
Helsingin yliopistossa molemmat, Klinge jo eläkkeellä.
Kyseinen yliopisto tullut tutuksi tyttären kautta. Sieltä hän valmistunut.
Katsoin Kolben haastattelun netistä, kirjaansa en ole lukenut.
Jäin ihmettelemään - miks yksi on joukosta poissa?
Eli Jani Erolan jako:
1. Ylemmät professioammatit: muun muassa ylimmät johtajat, tuomarit, lääkärit ja erityisasiantuntijat, 9 %
2. Alemmat professioammatit: muun muassa opettajat ja ylemmät pankkitoimihenkilöt, 24 %
3. Rutiininomaisen ei-ruumiillisen työn tekijät: palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, 23 %
4. Itsenäiset ammatinharjoittajat 7 %
5. Maanviljelijät 4 %
6. Ammattitaitoinen työväestö: putkimiehet, muurarit ja hitsarit, 14 %
7. Muu työväestö: sekatyömiehet ja varastotyömiehet, 16 %
8. Muu työväestö maataloudessa 2 %
Kuinka paljon Suomessa onkaan työttömiä? Luulisi olevan vähintään yhden oman ryhmän väärti? Vai eivätkö he ole oikeasti yhteiskuntaan kuuluvia ihmisiä?
Kakkosryhmäkin on vähän outo. Selvästi huomaa että pankeilla on valta ja kunnia, ainakin tutkijan mielestä. Ja opettajilla, vaikka opettaisivat suunnilleen Takahikiän peruskoulun kahta ekaluokkaa.
Ettei vain unohtunut pistää kohdilleen esimerkiksi insinööritaso (DI ja AMK) jota ilman teollisuuslaitokset eivät kehittyisi ja innovaatiot tuotannossa puuttuisivat täysin. Eiköhän ylempi työnjohtokin kuuluisi samaan joukkoon? Ei niitä hommia pankinjohtajat etc. tee eivätkä osaisikaan. Ja ilman toimivaa tuotantoa ja vientiä olisimme ihan 'kuusessa'.
Silti: ihan turhaa ryhmittelyä näin moni-ilmeisessä yhteiskunnassa. Joku tuolla jo mainitsi vaikkapa sydämen sivistyksen ja perheen/vanhempien merkityksen. Ovat paljon tärkeämpiä asioita elämässä - ja löytyvät kaikista ns. yhteiskuntaluokista varallisuuteen tai sukutaustaan katsomatta.
Juu ja eläkeläisiäkin on sen verran, että olisi yhden ryhmän väärti.
Vaan samaa mieltä olen, että ihan turhaa ryhmittelyä tuollainen.