Tämä tuttu tarina, olin hyvin herkkä tyttö ja minua koulukiusattiin jo yläasteella,opettaja kiusasi.Tajusin mistä kaikki johtuu ja se on ollut kuin elämänlanka.Elämä oli silloin kuin kaaosta olin sivuraiteilla monta vuotta ja silti en anatanut periksi olin kuin muutkin sen ikäiset ja jouduin jopa kamppailemaan pahaa oloa vastaan.Ei mitään lääkitystä, vaan tutkistelua ja ihmettelyä, olen selvinnyt hyvin masennuksesta ja pahasta olosta, olen nyt jo aikuinen nainen ja naimisissa ja lapsia on ja mies. käyn töissä ja on paniikkihäiriö määrätyssä tilanteessa mutta olen sinut sen kanssa se muodoustui silloin jo nuorena ja ei lähde pois,mutta elämälle silti kiitos olen kaikinpuolin pärjännyt, vaikkakin ihmissuhteissa on häikkää määrättyjä naisihmisiä kartan se johtuu siitä opettajasta. ROHKAISEN KAIKKIA MASENTUNEITA LUOTTAKAA JUMALAAN HÄN TEITÄ AUTTAA SOPIVALLA TAVALLA VAIKKA EI POISTA KAIKKIA SAIRAUKSIA ,MUTTA ANTAA VOIMAA, ILOITA JA HYVÄKSYÄ ELÄMÄ. TERV, MINÄ
kaikki alkoi jo 14 vuotiaana
mutta masennuksesta ei ylio...
5577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No joo... itse olen ateisti mut uskon et aika paljon pystyy itse tutkiskelulla auttaa itseään! mut mä en siispä meen kallonkutistajalle! mut tsemppiä sulle ja elämälles! koitetaa kaikki löytää se oma juttu!
...johonkin on jo suuri askel parempaan. En katso olevani ateisti, tai no, jos ottaa sen kirjaimellisesti, eli jumalan kieltämisenä, niin pitää vissiin olla. Mutta uskon hyvyyteen ja ihmisyyteen, ne kuuluvat mielestäni yhteen. Jotkut menettävät uskonsa ihmisiin kun näkevät joidenkin ihmisten tekevän toisille väärin. Ei kai siinä vika ole ihmisyydessä, vaan niissä jotka kohtelevat muita huonosti. Kuta huonommin muut kohtelevat toisiaan, sitä enemmän pitää pyrkiä pitämään yllä omaa hyvyyttään. En väitä olevani mikään pulmunen, ihan takuulla olen oman osani kurjuutta kylvänyt ympärilleni, mutta muistaakseni en ole koskaan ajanut omaa etuani muiden kustannuksella, en silkkaa ilkeyttäni lyönyt ketään enkä jättänyt auttamatta ketään jos vain olen ollut asemissa auttaa.
...No jaa, tässä vaiheessa rupeaa muisti palailemaan pätkittäin, kyllä sitä omalle käyttäytymiselleen aina löytää yleviä syitä. Luultavasti sitä olisi pystynyt parempaankin, mutta jos pitäisi omaa olemistaan moitteettomana niin ei kai enää pyrkisi parempaan.
Toivottavasti en nyt ärsyttänyt ketään ihan kamalasti, välillä pitää kirjoittaa tuntemuksiaan että pääsisi itsestään paremmin perille.
Mä kyllä väittäisin ettei se jumalaan uskominen mitenkään masennusta vähennä, saattaa kuule hyvinki lisätä. Ois aika mielenkiintosta tehdä tutkimus siitä että kuinka moni kristitty on masentunu ja verrata sitten koko yhteiskunna prosentteihin... Voisit yllättyä.
Tai sitten on niin, että oman heikkouden tajuaminen saa etsimään Jumalaa. Joku tutkimus muistaakseni on siitä, että kirkon työntekijöiksi hakeutuvat ovat usein masennukseen taipuvaisia. Minusta Jumalaan uskominen voi olla suuri voimavara väsyneelle ihmiselle hänen kokiessaan että on jokin suurempi voima joka kantaa. Tietysti jos ihmisen jumalakuva on hyvin vaativa ja tuomitseva, niin ehkä tämä pahentaa ahdistusta ja masennusta.
Tähän sanoisin, että masentuneelle mielelle Jumalan sana on on hieno ja lohduttava asia kun vain löytää ne oikeat sanat, armon sanat ei tuomion ja kadotuksen sanoja.
Masennusta ei koskaan pidä eikä saisi hoitaa itse esimerkiksi luottamalla Jumalan apuun.Se saattaa jopa pahentaa tilannetta, kun huomaa, että tämä olotila senkun pahenee vain, sillä sairaanloisesta masentunut ihminen ei selviä ilman lääkitystä. Masennushan (sairaanloinen) on todettu selvästi johtuvan erään välittäjä aineen puutostilasta, siksi masaentuneelle ensisijaisen tärkeää on oikea lääkitys, eli löydetään se lääke joka korjaa aivoissa tapahtuneen hävikin.
Alakuloisuus ja normaali depistely on aivan eri asia kuin sairastua masennukseen. Nuorilla varsinkin on tuota depistelyä, joista selvitään omin voimin.
Mutta jos tuntuu, että pilvet ovat mustaakin mustemmat ja ainoa vaihtoehto tässä elämän kulussa on lopettaa sen kulku omatoimisesti kannattaa mennä oitis lääkärin puheille, silloin on kysymys sairaudesta nimeltä masennus.
Mutta mikäli mieli on maassa ja mikään ei tunnu miltään ja kaikki vaan kiusaa ja kattoo hiukan kieroon ja mua ottaa se päähän ja itkettää, mutta henkeä en itseltäni sen takia halua riistää itkettää vaan , niin kyseessä on normaali pahanolon tunne.
se siitä.
hyviä vointeja sinulle, auttaahan se jumala , mutta mahdottomuuksiakaan ei pidä odotella. Jumala on anatanut lahjana ihmiselle lääketieteen että sinne vain kaikki jotka todella tuntevat olevansa syvissä mustissa vesiisä, joista ei ole ulospääsyä.