Eikö perhe enää kiinnosta

Meidän isin kans nappas joku epäkypsä nainen, joka ei välittänyt miltä lapsista tuntuu kun isi lähtee ja jättää, eikä enää edes soita mitä kuuluu. Konkreettisesti jätti oman onnensa ja äitisä nojaan!

Luulen että kyse on muoti-ilmiöstä, että kun kaverikin niin miksei minäkin. Miesten keskuudessa se on yleisempää, harvoin se äiti perhettään jättää.

Itse olen nyt lasteni täyspäiväinen äiti ja isi. Onneks on laaja ystäväpiiri, jotta voin joskus lähteä tuulettumaan ja etsimään niitä perheellisiä miehiä jotta voin aiheuttaa tuskaa ja surua niille, jotka siitä ei vielä tiedä mitään.
Säälin kyllä lapsia, mutta en niitä vaimoja. Mutta mitä siitä, eihän muutkaan meistä.

Sitten voinkin sanoa, että en minä väkisin ketään ole vienyt, se perhe oli jo hajonnut ennen minua, ja minkäs voin jos se mies rakastui minuun, eikä tuntenut enää oman avioliiton toimivan. Näinhän ne rikkojanaiset aina sanoo ja puolustaa tekosiaan.

Sekä mollaan huonosti käyttäytyvät lapset jotka ei osaa vetää vessaa tai huutaa ja kiljuu kuin hyeenat. Äidit ovat huonosti kasvattaneet ja häiriköivät ja soittelevat milloin sattuu!
Jotain sentää täältäkin oppii.

Kostaja-nainen kirjoitti:

Meidän isin kans nappas joku epäkypsä nainen, joka ei välittänyt miltä lapsista tuntuu kun isi lähtee ja jättää, eikä enää edes soita mitä kuuluu. Konkreettisesti jätti oman onnensa ja äitisä nojaan!

Luulen että kyse on muoti-ilmiöstä, että kun kaverikin niin miksei minäkin. Miesten keskuudessa se on yleisempää, harvoin se äiti perhettään jättää.

Itse olen nyt lasteni täyspäiväinen äiti ja isi. Onneks on laaja ystäväpiiri, jotta voin joskus lähteä tuulettumaan ja etsimään niitä perheellisiä miehiä jotta voin aiheuttaa tuskaa ja surua niille, jotka siitä ei vielä tiedä mitään.
Säälin kyllä lapsia, mutta en niitä vaimoja. Mutta mitä siitä, eihän muutkaan meistä.

Sitten voinkin sanoa, että en minä väkisin ketään ole vienyt, se perhe oli jo hajonnut ennen minua, ja minkäs voin jos se mies rakastui minuun, eikä tuntenut enää oman avioliiton toimivan. Näinhän ne rikkojanaiset aina sanoo ja puolustaa tekosiaan.

Sekä mollaan huonosti käyttäytyvät lapset jotka ei osaa vetää vessaa tai huutaa ja kiljuu kuin hyeenat. Äidit ovat huonosti kasvattaneet ja häiriköivät ja soittelevat milloin sattuu!
Jotain sentää täältäkin oppii.

Voi hyvä tavaton...onpas "aikuista" tekstiä..

"Meidän isin nappas.."
Eli teidän isillä ei ollut omia aivoja, tunteita tai omaa päätösvaltaa? Hän oli riisipussi mikä vain otetaan tai jätetään?

Kävikö mielessä, että teidän isi ei välittänyt paskaakaan vaimostaan tai lapsistaan, eikä sillä "epäkypsällä naisella" ole mitään tekemistä asian kanssa? Kukaan ei lähde onnellisesta liitosta, ei kukaan. Eli jos joku pääsi väliin, kaikki ei ollut kunnossa.

Olen itsekin eronnut, mutta ei tulisi mieleenikään syyttää kolmatta pyörää. Kyllä se oli mies joka päätti lähteä. KESTÄ SINÄKIN SE KUIN AIKUINEN.

Äiti kirjoitti:

Voi hyvä tavaton...onpas "aikuista" tekstiä..

"Meidän isin nappas.."
Eli teidän isillä ei ollut omia aivoja, tunteita tai omaa päätösvaltaa? Hän oli riisipussi mikä vain otetaan tai jätetään?

Kävikö mielessä, että teidän isi ei välittänyt paskaakaan vaimostaan tai lapsistaan, eikä sillä "epäkypsällä naisella" ole mitään tekemistä asian kanssa? Kukaan ei lähde onnellisesta liitosta, ei kukaan. Eli jos joku pääsi väliin, kaikki ei ollut kunnossa.

Olen itsekin eronnut, mutta ei tulisi mieleenikään syyttää kolmatta pyörää. Kyllä se oli mies joka päätti lähteä. KESTÄ SINÄKIN SE KUIN AIKUINEN.

Aivan näin siinä kävi.

Meidän isi välitti minusta ja lapsistaan aivan valtavasti. Hän oli oikea perhe ja koti-isä. Naapureiden ja sukulaisten mielestä , että noin hyvää isää ei voi olla!

Mutta sitten nämä perheenrikkojanaiset iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siinä isi oli aivan sekaisin kaikista lupauksista ja vannomisista, kuinka ihanaa se elämä onkaan kun ei ole huolta lapsista, kokeile vaikka. Ja meidän isihän kokeili. Enkä takasin huolinu vaikka kuukausikaupalla mourusi kuin kissa maaliskuussa.

No sun tapauksessa sinä et miehestäs välittänyt pätkääkään, olit onnellinen kun pääsit siitä hulttiosta eroon. Asia joka ei satuta, se ei ole tärkeä ollutkaan. No nyt sulla on varmaan uusi ukkeli, varmaan jostain perheestä napattu.

Kostaja-nainen kirjoitti:

Meidän isin kans nappas joku epäkypsä nainen, joka ei välittänyt miltä lapsista tuntuu kun isi lähtee ja jättää, eikä enää edes soita mitä kuuluu. Konkreettisesti jätti oman onnensa ja äitisä nojaan!

Luulen että kyse on muoti-ilmiöstä, että kun kaverikin niin miksei minäkin. Miesten keskuudessa se on yleisempää, harvoin se äiti perhettään jättää.

Itse olen nyt lasteni täyspäiväinen äiti ja isi. Onneks on laaja ystäväpiiri, jotta voin joskus lähteä tuulettumaan ja etsimään niitä perheellisiä miehiä jotta voin aiheuttaa tuskaa ja surua niille, jotka siitä ei vielä tiedä mitään.
Säälin kyllä lapsia, mutta en niitä vaimoja. Mutta mitä siitä, eihän muutkaan meistä.

Sitten voinkin sanoa, että en minä väkisin ketään ole vienyt, se perhe oli jo hajonnut ennen minua, ja minkäs voin jos se mies rakastui minuun, eikä tuntenut enää oman avioliiton toimivan. Näinhän ne rikkojanaiset aina sanoo ja puolustaa tekosiaan.

Sekä mollaan huonosti käyttäytyvät lapset jotka ei osaa vetää vessaa tai huutaa ja kiljuu kuin hyeenat. Äidit ovat huonosti kasvattaneet ja häiriköivät ja soittelevat milloin sattuu!
Jotain sentää täältäkin oppii.

Vai että epäkypsä nainen nappasi viisaan, älykkään, rakastettavan, kunnollisen, ym, ym, miehen sinulta!!!
Viittitkö vilkaista peiliin.
Se nainen oli kypsempi, kuin sinä, siinä se selitys.
Äläkä yritäkään väittää, että jopa kaikkien mielestä täydellinen mies olisi rakastunut sinua huonompaan naiseen. Miksi noinkin älykäs mies vaihtaa mersun ladaan?
Ehei, ei se niin mene.
Niele oma riittämättömyytesi ja hyväksy se, mitä on tapahtunut, äläkä koeta vierittää syytä muiden niskoille.
Ei siellä välttämättä syytä edes ole. Niin vain kävi.

Ja kun etsit niitä perheellisiä miehiä, joita voisit iskeä aiheuttaaksesi tuskaa, annan vinkin; tule kokeile miten minunlainen tavallinen mies suhtautuu sinuun -epäkypsään naiseen.
Kyllä minäkin naisista pidän, mutta en tyhmistä naisista.

Kypsä mies kirjoitti:

Vai että epäkypsä nainen nappasi viisaan, älykkään, rakastettavan, kunnollisen, ym, ym, miehen sinulta!!!
Viittitkö vilkaista peiliin.
Se nainen oli kypsempi, kuin sinä, siinä se selitys.
Äläkä yritäkään väittää, että jopa kaikkien mielestä täydellinen mies olisi rakastunut sinua huonompaan naiseen. Miksi noinkin älykäs mies vaihtaa mersun ladaan?
Ehei, ei se niin mene.
Niele oma riittämättömyytesi ja hyväksy se, mitä on tapahtunut, äläkä koeta vierittää syytä muiden niskoille.
Ei siellä välttämättä syytä edes ole. Niin vain kävi.

Ja kun etsit niitä perheellisiä miehiä, joita voisit iskeä aiheuttaaksesi tuskaa, annan vinkin; tule kokeile miten minunlainen tavallinen mies suhtautuu sinuun -epäkypsään naiseen.
Kyllä minäkin naisista pidän, mutta en tyhmistä naisista.

Peiliin on tullut katsottua useammin kuin kerran, ja aina sieltä takaisin katsoo yhtä kaunis nainen.

Kuule, sun on turha tuntemattomista sanoaa kuka on kypsä ja kuka ei. Sellaisia harakoita kuule kasvaa joka kaupungissa ainakin tuhat.

Joka erossa on halutsitpa tai et, kolmas aina tullut väliin. Miksi erota alkaa elää yksin, ellei ole joku harakka joka kulmassa. Ei kaikki miehet niin tyhmiä ole että vaihtais lastensa äidin huonompaan. Toiset on.

Ja tiedätkö, tein testin kaverini kanssa. Kokeilimme miten helposti naimisissa oleva mies lähtisi mukaan? Ja lähijöitä olis riittäny, mutta miesten ulkonäkö ei riittänyt meille.

Ja voinpa väittää, että monellakaan ei avioliitossa ole moittimista ennenkuin nämä ylimääräset naiset iskee. Silloin kyllä on kyse juuri kolmannesta osapuolesta. Kyllä ne miehet mukaan lähtee vaikka avioliitto olis kuinka kunnossa tahansa.
Testattu on.

Kostaja kirjoitti:

Aivan näin siinä kävi.

Meidän isi välitti minusta ja lapsistaan aivan valtavasti. Hän oli oikea perhe ja koti-isä. Naapureiden ja sukulaisten mielestä , että noin hyvää isää ei voi olla!

Mutta sitten nämä perheenrikkojanaiset iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siinä isi oli aivan sekaisin kaikista lupauksista ja vannomisista, kuinka ihanaa se elämä onkaan kun ei ole huolta lapsista, kokeile vaikka. Ja meidän isihän kokeili. Enkä takasin huolinu vaikka kuukausikaupalla mourusi kuin kissa maaliskuussa.

No sun tapauksessa sinä et miehestäs välittänyt pätkääkään, olit onnellinen kun pääsit siitä hulttiosta eroon. Asia joka ei satuta, se ei ole tärkeä ollutkaan. No nyt sulla on varmaan uusi ukkeli, varmaan jostain perheestä napattu.

Minulla ei ole uutta miestä ja tuskin tuleekaan, se ero sattui sen verran. Mieheni oli koko elämäni ja erosta en selvinnyt ilman terapiaa. Joten se siitä tärkeydestä. Mutta asioista voi oppia ja päästä yli.

Mutta luitko omaa tekstiäsi?
Kirjoitit, että kaikki ihastelivat, että noin hyvää isää ei voi olla. Eihän sitä ollutkaan, vai mitä? Mies lähti, kyllästyi siihen hyvän isän rooliin. Hän halusi jotain muuta.

Mikä teillä ihmisillä on, kun ette kykene myöntämään, että suhteesta on vain puuttunut jotain jos toinen lähtee? Viekö se kaiken itsetunnon vai mikä siinä on? Sattuuko se liikaa myöntää, että ehkä olettekin eläneet haavemaailmassa?

Eikä ole olemassakaan "perheenrikkojanaisia"..mieti nyt hyvä ihminen. Ne ovat tavallisia naisia, joilla vain on tarjota jotain, mitä me emme ole pystyneet antamaan.
Mies tekee sen ratkaisunsa yksin ja itse. Oikein se ei ole, mutta ei häntä kukaan väkisin vie.

Kostaja kirjoitti:

Peiliin on tullut katsottua useammin kuin kerran, ja aina sieltä takaisin katsoo yhtä kaunis nainen.

Kuule, sun on turha tuntemattomista sanoaa kuka on kypsä ja kuka ei. Sellaisia harakoita kuule kasvaa joka kaupungissa ainakin tuhat.

Joka erossa on halutsitpa tai et, kolmas aina tullut väliin. Miksi erota alkaa elää yksin, ellei ole joku harakka joka kulmassa. Ei kaikki miehet niin tyhmiä ole että vaihtais lastensa äidin huonompaan. Toiset on.

Ja tiedätkö, tein testin kaverini kanssa. Kokeilimme miten helposti naimisissa oleva mies lähtisi mukaan? Ja lähijöitä olis riittäny, mutta miesten ulkonäkö ei riittänyt meille.

Ja voinpa väittää, että monellakaan ei avioliitossa ole moittimista ennenkuin nämä ylimääräset naiset iskee. Silloin kyllä on kyse juuri kolmannesta osapuolesta. Kyllä ne miehet mukaan lähtee vaikka avioliitto olis kuinka kunnossa tahansa.
Testattu on.

Kyllä selvisi mikä oli teidän eron syy..kauneus ja järki eivät viihdy samassa päässä..

Äiti kirjoitti:

Kyllä selvisi mikä oli teidän eron syy..kauneus ja järki eivät viihdy samassa päässä..

Ja sun on hirmun vaikea tunnustaa tosi-asiat. Sillä jos mies on lähtiäkseen, toisen naisen kanssa kyllä se lähtee vaikka avioliitto kukoistaakin. Ei siihen aina riitaa tarvi. Silloin siinä on kolmas tullut väliin.

mää kirjoitti:

Ja sun on hirmun vaikea tunnustaa tosi-asiat. Sillä jos mies on lähtiäkseen, toisen naisen kanssa kyllä se lähtee vaikka avioliitto kukoistaakin. Ei siihen aina riitaa tarvi. Silloin siinä on kolmas tullut väliin.

"Silloin siinä on kolmas tullut väliin".
Miten se kolmas hepsankeikka siihen väliin tulee, jos sitä ei siihen joku halua?
Eli syy on jo olemassa ja kolmas pyörä on seuraus.

Ei koskaan ole kolmas ollut änkeämässä ainakaan minun ja puolisoni väliin. Sopii vaikka yrittää.
Siinä vaiheessa kun se kolmas astuu kuvioihin, on edellinen suhde jo finaalissa aika pahasti, eikä se sitä kolmatta syyttelemällä korjaannu, vaan asia pitäisi osata nähdä rehellisesti niin kuin se on.

Vika ei ole kolmannessa, eikä yksin miehessä, eikä yksin naisessa, vaan parisuhteessa kun on kaksi osapuolta, niin vika on 50% kummallakin.
Eihän kukaan voi parisuhdetta yksinään kantaa. Eihän se silloin olisi edes parisuhde.

mää kirjoitti:

Ja sun on hirmun vaikea tunnustaa tosi-asiat. Sillä jos mies on lähtiäkseen, toisen naisen kanssa kyllä se lähtee vaikka avioliitto kukoistaakin. Ei siihen aina riitaa tarvi. Silloin siinä on kolmas tullut väliin.

..että joku mies sanoisi, että avioliitto KUKOISTI, mutta päätin kokeilla vierasta?
Kyllä siinä on kukoistus ohi suhteesta, jos vieraissa käy.
Minä olen tunnustanut tosiasiat. Mies lähti koska liitto ei tyydyttänyt. Joku tarjosi parempaa ja toivottavasti hän löysi onnensa. Sääli että hän oli minun onneni.
Olen sujut itseni kanssa ja uskon, että joku jää rinnalleni vielä joskus. KUKAAN EI LÄHDE ONNLLISESTA LIITOSTA. Sehän olisi tyhmää, eikö?

Äiti kirjoitti:

Minulla ei ole uutta miestä ja tuskin tuleekaan, se ero sattui sen verran. Mieheni oli koko elämäni ja erosta en selvinnyt ilman terapiaa. Joten se siitä tärkeydestä. Mutta asioista voi oppia ja päästä yli.

Mutta luitko omaa tekstiäsi?
Kirjoitit, että kaikki ihastelivat, että noin hyvää isää ei voi olla. Eihän sitä ollutkaan, vai mitä? Mies lähti, kyllästyi siihen hyvän isän rooliin. Hän halusi jotain muuta.

Mikä teillä ihmisillä on, kun ette kykene myöntämään, että suhteesta on vain puuttunut jotain jos toinen lähtee? Viekö se kaiken itsetunnon vai mikä siinä on? Sattuuko se liikaa myöntää, että ehkä olettekin eläneet haavemaailmassa?

Eikä ole olemassakaan "perheenrikkojanaisia"..mieti nyt hyvä ihminen. Ne ovat tavallisia naisia, joilla vain on tarjota jotain, mitä me emme ole pystyneet antamaan.
Mies tekee sen ratkaisunsa yksin ja itse. Oikein se ei ole, mutta ei häntä kukaan väkisin vie.

että olet oikeasti pohtinut asioita ja saavuttanut hyvin järkevät johtopäätökset.
En käsitä tätä venkaajaa, joka jääräpäisesti syyttää sitä kolmatta, ottamatta huomioon tosiasioita.
Ilmeisesti on helpompaa näitä "hepsankeikkoja" syyttää, ettei tarvitsisi omia puutteita huomata.

Toivon, että rinnallesi löytyy arvoisesi mies ja saat nauttia kaikesta siitäkin, missä olet joutunut pettymään.
Kunhan et vain väkisellä mene kolmanneksi....
:-))

Kypsä mies kirjoitti:

että olet oikeasti pohtinut asioita ja saavuttanut hyvin järkevät johtopäätökset.
En käsitä tätä venkaajaa, joka jääräpäisesti syyttää sitä kolmatta, ottamatta huomioon tosiasioita.
Ilmeisesti on helpompaa näitä "hepsankeikkoja" syyttää, ettei tarvitsisi omia puutteita huomata.

Toivon, että rinnallesi löytyy arvoisesi mies ja saat nauttia kaikesta siitäkin, missä olet joutunut pettymään.
Kunhan et vain väkisellä mene kolmanneksi....
:-))

Naisia vaivaa miehen lähdettyä riittämättömyyden tunne. Sitä tuntee itsensä huonoksi sen uuden naisen rinnalla. Niiden asioiden käsitteleminen vaatii voimaa ja rohkeutta. Tässä jo joku totesi, että kukaan ei tule suhteeseen väliin, jos suhteen osapuolet eivät sitä salli.
Itse olen opetellut nauttimaan itsestäni ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. On hyvä todeta, että on rakkauden arvoinen.

Silti en jaksa uskoa, että rinnalleni löytyy ketään. Sain kerran kokea miltä tuntuu löytää se puuttuva pala. On uskomaton tunne, kun voi rakastaa jotain joka päivä enemmän. Tätä tunnetta ei löydä kuin kerran elämässä ja vähempään en aio tyytyä. Mutta pärjään yksinkin, minun on hyvä olla.

Ties vaikka päättäisin etsiä naimissa olevan miehen..ihan vaikka hauskanpitoon.. ; )

Hyvää elämää sinulle Kypsä mies. Sinunlaisiasi saisi olla enemmän.

Äiti kirjoitti:

..että joku mies sanoisi, että avioliitto KUKOISTI, mutta päätin kokeilla vierasta?
Kyllä siinä on kukoistus ohi suhteesta, jos vieraissa käy.
Minä olen tunnustanut tosiasiat. Mies lähti koska liitto ei tyydyttänyt. Joku tarjosi parempaa ja toivottavasti hän löysi onnensa. Sääli että hän oli minun onneni.
Olen sujut itseni kanssa ja uskon, että joku jää rinnalleni vielä joskus. KUKAAN EI LÄHDE ONNLLISESTA LIITOSTA. Sehän olisi tyhmää, eikö?

Väitän, sillä ei nykyiset liitot ole perustettu rakkaudelle, vaan naimisiinmennään vaan hetken mielijohteesta.

Miksi muuten niin paljon eroja olisi?

Jos kyseessä olisi rakkautta, se kestäisi, mutta kuinka moni ihminen voi sanoa puolisolleen, että minä rakastan sinua? Ei varmaan moni.

Siksi erot on helppoja, ja uusi löytyy samantien.

Myös röyhkeästi mennään sekoittamaan toisten liittoja, koska ei kestetä toisen onnea.

mää kirjoitti:

Väitän, sillä ei nykyiset liitot ole perustettu rakkaudelle, vaan naimisiinmennään vaan hetken mielijohteesta.

Miksi muuten niin paljon eroja olisi?

Jos kyseessä olisi rakkautta, se kestäisi, mutta kuinka moni ihminen voi sanoa puolisolleen, että minä rakastan sinua? Ei varmaan moni.

Siksi erot on helppoja, ja uusi löytyy samantien.

Myös röyhkeästi mennään sekoittamaan toisten liittoja, koska ei kestetä toisen onnea.

Eli myönsit ongelman viestissäsi jo itsekin:

"Naimisiin mennään vaan hetken mielijohteesta"
Eikös tämä nyt tarkoita sitä, että liitossa ei ole ollut kaikki kunnossa? Kyse ei ole alunperinkään ollut rakkaudesta, vaan vain halusta mennä naimisiin.
Eli tämä todistaa sen, että ei kukaan pääse väliin ja kolmanneksi, jos parisuhde on kunnossa. Mutta jos toista ei edes voi sanoa rakastavansa, niin helppohan sellainen liitto on rikkoa ja jompikumpi lähtee varmasti, jos rakastuu oikeasti johonkin. Surisitko itse miehesi lähtöä, jos et olisi edes rakastanut häntä?

Eikä tässä tosiaan ole enää kyse "syöjätär-naisista" eikä "kodinrikkojista". Rakkaudettomasta liitosta haluaa pois varmasti jokainen ja sietää lähteäkin. Ei sellaisessa liitossa ole kyse enää onnesta, jonka joku kolmas osapuoli rikkoisi. Jos joku on oikeasti onnellinen, hän ei siitä irti laske ja vaihda uuteen kumppaniin.

Arvoisat naiset!

Suurin osa suomalaisista miehistä on täysin naisten kasvattamia. Miesten arvomaailma ja asenteet ovat sieltä lähtöisin. Mikä heidän kasvatuksessa on mennyt pieleen? Toivottavasti nykyiset äidit katkaisevat tämän ketjun ja kasvattavat lapsensa paremmin yhteiskuntakelpoisiksi.

Onko näissä ikuisissa miesten mollaamisissa kyseessä se ikuinen naisten välinen kisailu (anoppi/vaimo)?

yksinhuoltajaisä kirjoitti:

Arvoisat naiset!

Suurin osa suomalaisista miehistä on täysin naisten kasvattamia. Miesten arvomaailma ja asenteet ovat sieltä lähtöisin. Mikä heidän kasvatuksessa on mennyt pieleen? Toivottavasti nykyiset äidit katkaisevat tämän ketjun ja kasvattavat lapsensa paremmin yhteiskuntakelpoisiksi.

Onko näissä ikuisissa miesten mollaamisissa kyseessä se ikuinen naisten välinen kisailu (anoppi/vaimo)?

No niin, ensimmäinen lauseesi; suurin osa suomal. miehistä on NAISTEN kasvattamia. Aivan, missä siis oli mies?? Jopa miehen suusta tuli totuus.
Jospa siinä meni pieleen, että isi ei ollut/tahtonut olla siinä mukana.

Kyse ei ole mollaamisesta, vaan siitä, että naisten vastuu lapsista on edelleen suurin. On isiä, jotka osallistuvat lastenhoitoon ja kasvatukseen ym kodin askareisiin työnsä ohella, mutta vieläkin on edelleen tapauksia että ei osallistu.
Kun mies kyllästyy perhe-elämään, hänen on helpompi lähteä ja jättää lapset kuin naisen. Ja siitä tulee se sanasota, kun tavallaan miehellä on helpompi elämä sen jäleen, on vain työ ja oma itsensä, mutta naisella työ ,lapset ja omaa itseään ei olekaan. Koska kuitenkin tapaamiset ovat lähes aina viikonloppuihin järkätty ja isin vapaapäiviin.

Katsos moni äiti on jäänyt aivan yksin huolehtimaan kaikesta, ja tuntee katkeruutena sen, ja helposti alkaa syyttää miestä kaikista vaikeuksista, josta selviäisi helpommalla kun tehtäisiin aiat yhdessä aivan kuin lapsetkin ovat yhdessä tehty!

Jaana kirjoitti:

No niin, ensimmäinen lauseesi; suurin osa suomal. miehistä on NAISTEN kasvattamia. Aivan, missä siis oli mies?? Jopa miehen suusta tuli totuus.
Jospa siinä meni pieleen, että isi ei ollut/tahtonut olla siinä mukana.

Kyse ei ole mollaamisesta, vaan siitä, että naisten vastuu lapsista on edelleen suurin. On isiä, jotka osallistuvat lastenhoitoon ja kasvatukseen ym kodin askareisiin työnsä ohella, mutta vieläkin on edelleen tapauksia että ei osallistu.
Kun mies kyllästyy perhe-elämään, hänen on helpompi lähteä ja jättää lapset kuin naisen. Ja siitä tulee se sanasota, kun tavallaan miehellä on helpompi elämä sen jäleen, on vain työ ja oma itsensä, mutta naisella työ ,lapset ja omaa itseään ei olekaan. Koska kuitenkin tapaamiset ovat lähes aina viikonloppuihin järkätty ja isin vapaapäiviin.

Katsos moni äiti on jäänyt aivan yksin huolehtimaan kaikesta, ja tuntee katkeruutena sen, ja helposti alkaa syyttää miestä kaikista vaikeuksista, josta selviäisi helpommalla kun tehtäisiin aiat yhdessä aivan kuin lapsetkin ovat yhdessä tehty!

Kaikille naisille ei sitten kuitenkaan kelpaa mies, joka hoitaa sitä kotia ja lapsia, ottaa vastuuta sen mitä nainen nyt antaa. Nainen haluaa, että mies olisi vähän renttu. Välillä nyrkkiä edes pöytää, jos nyt ei enempää. Välillä katoisi jonnekin ja tulisi sitten joskus. Olisi siten ihan kunnolla syytä, mistä nalkuttaa ja haukkua miestä ja kokisi olevansa itse parempi ja vastuullisempi.

Pahinta kait näissä kunnon perheeniseissä on se (naisen kannalta), että lapset tykkäävät tämmöisestä isistä. Odottavat, että isi tulee kotiin, roikkuvat sylissä eivätkä sitten enää ole kiinnostuneita äidistä vaan selittävät asiansa ja tarpeensa isille.

Mitä tämmösellä miehellä tekee? Ei muuta kuin pihalle koko äijä, yh:na on kivempaa. Mutta kun ilman miestä ei pärjää: tuletko vaihtamaan autoon renkaat, vietkö auton katsastukseen, tuletko synttäreille (lapsia viihdyttämään kuten ennenkin).
Isin pitäisi olla lapsenlikkana juuri silloin kun nyk.yh. haluaa. Eihän eronneella miehellä mitään menoja voi olla, ja jos onkin, suunnitelkoot ne silleesti että on käytettävissä silloin kun äiti haluaa lapsilleen hoitajaa..

Järkytys on melkoinen, kun isi ei sitten suostukaan pompotettavaksi vaan asettaa rajat. Ja järkytys on vielä suurempi, kun tämän epäkelpo liian kiltti ei-renttu mies tapaakin naisen, muuttaa tämän kanssa yhteen. Tekee yhteisiä lapsia tai sitten ei, mutta mies ei olekaan uikuttamassa yksinäisyyttään vaan elääkin täyttä elämää..

Ihan vakavasti puhuen, vaikka totta tuokin kaikki on.. parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Autotkin huolletaan kerran-pari vuodessa jotta pysyvät toimintakuntoisena. Samaa panostusta parisuhteeseenkin.
Ei kukkakaan kasva ellei sitä hoida. Ei parisuhdekaan kestä, ei rakkaus kukoista, ellei sitä hoida.

Miksi mennään "väärän " ihmisen kanssa yksiin ja tehdään lapsiakin? Siinäpä on yhtä monta vastausta kuin on eroakin.
Rakkaus on sokea ja ehkä sitä ihminen alkuun selittää itselleen kaikki kumppanin viat ja virheet. Jossain vaiheessa niitä ei enää jaksa selittää..
Tai kumppani muuttuu niin, että on ihan eri ihminen kuin tavatessa.. tai sitten se todellinen lunto paljastuukin..
Esiin tulee alkoholismia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä sitä enää jaksa, haluaa normaalia edes lapsilleen..

Joskus on ihan hyvä että pariskunta eroaa, nimenomaan lasten kannalta ero on usein parempi kuin liitto, jossa kiusataan hengiltä niin puoliso kuin lapsetkin.

yksinhuoltajaisä kirjoitti:

Arvoisat naiset!

Suurin osa suomalaisista miehistä on täysin naisten kasvattamia. Miesten arvomaailma ja asenteet ovat sieltä lähtöisin. Mikä heidän kasvatuksessa on mennyt pieleen? Toivottavasti nykyiset äidit katkaisevat tämän ketjun ja kasvattavat lapsensa paremmin yhteiskuntakelpoisiksi.

Onko näissä ikuisissa miesten mollaamisissa kyseessä se ikuinen naisten välinen kisailu (anoppi/vaimo)?

historiamme miehet sotivat
olivat raskaissa töissä
kaukana kotoaan
siitä huolimatta he jaksoivat

toisin kuin nykymies
joka pakenee pupunlailla
kuka minnekin
tärkeimpää velvollisuuttaan
olla lapsilleen miehenmallina
sekä tytöilleen että pojilleen

ennenkin naiset pääosin kasvattivat
isän taustatuella
ja pojista kasvoi miehiä
turha syyllistää äitejä

syy on arvoissa


ei tässä mollailla miehiä
vaan puhutaan rehellisest käsityksiämme

-silmäluomi vilkkuu-

nykyinen vaimo kirjoitti:

Kaikille naisille ei sitten kuitenkaan kelpaa mies, joka hoitaa sitä kotia ja lapsia, ottaa vastuuta sen mitä nainen nyt antaa. Nainen haluaa, että mies olisi vähän renttu. Välillä nyrkkiä edes pöytää, jos nyt ei enempää. Välillä katoisi jonnekin ja tulisi sitten joskus. Olisi siten ihan kunnolla syytä, mistä nalkuttaa ja haukkua miestä ja kokisi olevansa itse parempi ja vastuullisempi.

Pahinta kait näissä kunnon perheeniseissä on se (naisen kannalta), että lapset tykkäävät tämmöisestä isistä. Odottavat, että isi tulee kotiin, roikkuvat sylissä eivätkä sitten enää ole kiinnostuneita äidistä vaan selittävät asiansa ja tarpeensa isille.

Mitä tämmösellä miehellä tekee? Ei muuta kuin pihalle koko äijä, yh:na on kivempaa. Mutta kun ilman miestä ei pärjää: tuletko vaihtamaan autoon renkaat, vietkö auton katsastukseen, tuletko synttäreille (lapsia viihdyttämään kuten ennenkin).
Isin pitäisi olla lapsenlikkana juuri silloin kun nyk.yh. haluaa. Eihän eronneella miehellä mitään menoja voi olla, ja jos onkin, suunnitelkoot ne silleesti että on käytettävissä silloin kun äiti haluaa lapsilleen hoitajaa..

Järkytys on melkoinen, kun isi ei sitten suostukaan pompotettavaksi vaan asettaa rajat. Ja järkytys on vielä suurempi, kun tämän epäkelpo liian kiltti ei-renttu mies tapaakin naisen, muuttaa tämän kanssa yhteen. Tekee yhteisiä lapsia tai sitten ei, mutta mies ei olekaan uikuttamassa yksinäisyyttään vaan elääkin täyttä elämää..

Ihan vakavasti puhuen, vaikka totta tuokin kaikki on.. parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Autotkin huolletaan kerran-pari vuodessa jotta pysyvät toimintakuntoisena. Samaa panostusta parisuhteeseenkin.
Ei kukkakaan kasva ellei sitä hoida. Ei parisuhdekaan kestä, ei rakkaus kukoista, ellei sitä hoida.

Miksi mennään "väärän " ihmisen kanssa yksiin ja tehdään lapsiakin? Siinäpä on yhtä monta vastausta kuin on eroakin.
Rakkaus on sokea ja ehkä sitä ihminen alkuun selittää itselleen kaikki kumppanin viat ja virheet. Jossain vaiheessa niitä ei enää jaksa selittää..
Tai kumppani muuttuu niin, että on ihan eri ihminen kuin tavatessa.. tai sitten se todellinen lunto paljastuukin..
Esiin tulee alkoholismia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä sitä enää jaksa, haluaa normaalia edes lapsilleen..

Joskus on ihan hyvä että pariskunta eroaa, nimenomaan lasten kannalta ero on usein parempi kuin liitto, jossa kiusataan hengiltä niin puoliso kuin lapsetkin.

Niin järkytys on suuri kun isi teki valinnan ja valitsi lasten tilalle helpon naisen, jolla ei ole lapsia. Kun haluaa olla lasten kanssa niin on hyvä että niitä on olemassa, mutta ei siinä jokapäivä kiukuttelemassa. Näin se isi ajattelee ja se helppo nainen vieressä myäilee, kun sai mitä halusi.

Liian paljon nykyisin on tällälailla eronneita vain hetken mielijohteesta. Sitten surkutellaan kun paluu oman perheen pariin ei olekaan niin helppo kuin kuvitteli.
Olisko sittenkin pitänyt miettiä tarkempaa, kumpi on parempi, perhe ja ne lapset, vai uusi mitään sanomaton pikkuhutsu.

Monta kertaa myöhäistä se on katua. Onneksi ne jätetyt aviovaimot ovat niin viisaita, että eivät huoli enää takaisin. Jopa lasten takia on tehtävä se päätös, että jos isi lähti, isi on ja pysyy pois perheestä. Kuviteltu onni ei ollutkaan ihmemaasta.
Ja olishan se järkyttävän järkyttävää jos lasten elämään putkahtelisi isin uusia naikkosia joka viikko. Silloin pitäisi jo äidin kellot soida, ja estää näitä lapsia edes näkemästä näitä hupimimmejä.
Joskus on hyvä että perhe pysyy kasassa, ettei kiusata hengiltä vaimoa ja varsinkaan lapsia.

nykyinen vaimo kirjoitti:

Kaikille naisille ei sitten kuitenkaan kelpaa mies, joka hoitaa sitä kotia ja lapsia, ottaa vastuuta sen mitä nainen nyt antaa. Nainen haluaa, että mies olisi vähän renttu. Välillä nyrkkiä edes pöytää, jos nyt ei enempää. Välillä katoisi jonnekin ja tulisi sitten joskus. Olisi siten ihan kunnolla syytä, mistä nalkuttaa ja haukkua miestä ja kokisi olevansa itse parempi ja vastuullisempi.

Pahinta kait näissä kunnon perheeniseissä on se (naisen kannalta), että lapset tykkäävät tämmöisestä isistä. Odottavat, että isi tulee kotiin, roikkuvat sylissä eivätkä sitten enää ole kiinnostuneita äidistä vaan selittävät asiansa ja tarpeensa isille.

Mitä tämmösellä miehellä tekee? Ei muuta kuin pihalle koko äijä, yh:na on kivempaa. Mutta kun ilman miestä ei pärjää: tuletko vaihtamaan autoon renkaat, vietkö auton katsastukseen, tuletko synttäreille (lapsia viihdyttämään kuten ennenkin).
Isin pitäisi olla lapsenlikkana juuri silloin kun nyk.yh. haluaa. Eihän eronneella miehellä mitään menoja voi olla, ja jos onkin, suunnitelkoot ne silleesti että on käytettävissä silloin kun äiti haluaa lapsilleen hoitajaa..

Järkytys on melkoinen, kun isi ei sitten suostukaan pompotettavaksi vaan asettaa rajat. Ja järkytys on vielä suurempi, kun tämän epäkelpo liian kiltti ei-renttu mies tapaakin naisen, muuttaa tämän kanssa yhteen. Tekee yhteisiä lapsia tai sitten ei, mutta mies ei olekaan uikuttamassa yksinäisyyttään vaan elääkin täyttä elämää..

Ihan vakavasti puhuen, vaikka totta tuokin kaikki on.. parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Autotkin huolletaan kerran-pari vuodessa jotta pysyvät toimintakuntoisena. Samaa panostusta parisuhteeseenkin.
Ei kukkakaan kasva ellei sitä hoida. Ei parisuhdekaan kestä, ei rakkaus kukoista, ellei sitä hoida.

Miksi mennään "väärän " ihmisen kanssa yksiin ja tehdään lapsiakin? Siinäpä on yhtä monta vastausta kuin on eroakin.
Rakkaus on sokea ja ehkä sitä ihminen alkuun selittää itselleen kaikki kumppanin viat ja virheet. Jossain vaiheessa niitä ei enää jaksa selittää..
Tai kumppani muuttuu niin, että on ihan eri ihminen kuin tavatessa.. tai sitten se todellinen lunto paljastuukin..
Esiin tulee alkoholismia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä sitä enää jaksa, haluaa normaalia edes lapsilleen..

Joskus on ihan hyvä että pariskunta eroaa, nimenomaan lasten kannalta ero on usein parempi kuin liitto, jossa kiusataan hengiltä niin puoliso kuin lapsetkin.

oletko itse ollut yh?

-arvailee niitä näitä-

etäpesäke kirjoitti:

historiamme miehet sotivat
olivat raskaissa töissä
kaukana kotoaan
siitä huolimatta he jaksoivat

toisin kuin nykymies
joka pakenee pupunlailla
kuka minnekin
tärkeimpää velvollisuuttaan
olla lapsilleen miehenmallina
sekä tytöilleen että pojilleen

ennenkin naiset pääosin kasvattivat
isän taustatuella
ja pojista kasvoi miehiä
turha syyllistää äitejä

syy on arvoissa


ei tässä mollailla miehiä
vaan puhutaan rehellisest käsityksiämme

-silmäluomi vilkkuu-

juu nyt sovivat tämän aikamme aviovaimot ja isin uudet naiset. Ja aina vaan vaimot/äidit jaksavat kantaa huolta lapsista. Miehet pakenee, tosi on, etsien helppoa elämää ja naiset raataa ja taistelee.

Jaana kirjoitti:

No niin, ensimmäinen lauseesi; suurin osa suomal. miehistä on NAISTEN kasvattamia. Aivan, missä siis oli mies?? Jopa miehen suusta tuli totuus.
Jospa siinä meni pieleen, että isi ei ollut/tahtonut olla siinä mukana.

Kyse ei ole mollaamisesta, vaan siitä, että naisten vastuu lapsista on edelleen suurin. On isiä, jotka osallistuvat lastenhoitoon ja kasvatukseen ym kodin askareisiin työnsä ohella, mutta vieläkin on edelleen tapauksia että ei osallistu.
Kun mies kyllästyy perhe-elämään, hänen on helpompi lähteä ja jättää lapset kuin naisen. Ja siitä tulee se sanasota, kun tavallaan miehellä on helpompi elämä sen jäleen, on vain työ ja oma itsensä, mutta naisella työ ,lapset ja omaa itseään ei olekaan. Koska kuitenkin tapaamiset ovat lähes aina viikonloppuihin järkätty ja isin vapaapäiviin.

Katsos moni äiti on jäänyt aivan yksin huolehtimaan kaikesta, ja tuntee katkeruutena sen, ja helposti alkaa syyttää miestä kaikista vaikeuksista, josta selviäisi helpommalla kun tehtäisiin aiat yhdessä aivan kuin lapsetkin ovat yhdessä tehty!

Täällä vain moititaan jättäviä miehiä, vaikka jokainen tilasto todistaa sitä tosiasiaa, että naiset jättää. Ja jokaisessa naisessa asuu Outi Koski, joka haluaa pisteenä iin päälle, erottaa lapset isästään. Ihan vain siksi, että voisi marttyyrinä todeta olevansa hulttiomiehen uhri, vaikka jokainen tietää, että naisista kaikki on lähtöisin.

etäpesäke kirjoitti:

historiamme miehet sotivat
olivat raskaissa töissä
kaukana kotoaan
siitä huolimatta he jaksoivat

toisin kuin nykymies
joka pakenee pupunlailla
kuka minnekin
tärkeimpää velvollisuuttaan
olla lapsilleen miehenmallina
sekä tytöilleen että pojilleen

ennenkin naiset pääosin kasvattivat
isän taustatuella
ja pojista kasvoi miehiä
turha syyllistää äitejä

syy on arvoissa


ei tässä mollailla miehiä
vaan puhutaan rehellisest käsityksiämme

-silmäluomi vilkkuu-

Historiamme miehien kasvatustehtävät rajoittuivat lähinnä selkäsaunan antamiseen päivän päätteeksi.

Eniten minua harmittaa tässä keskustelussa se, että ihmiset ovat niin juukelin tyhmiä. Jos itselle tai kaiman serkulle on käynyt jonkunlainen erotapaus, niin sitten dissataan toisten puheet täysin ja julistetaan suurella äänellä että:" hoi te typerykset, erojen syyt ovat tämä ja tämä. MINÄ tiedän, koska näin kävi Kylli-serkullekin!!"

Ei tämä maailma ole niin paljon muuttunut. Erojen määrä on noussut, koska eroamisesta on tullut helpompaa ja sosiaalisesti hyväksytympää. Kenties myös tietoisuus oikeudesta onneen ja elämän ainutkertaisuudesta lisää erojen määrää. Aviomies pettää vaimoaan... joka kymmenennellä lapsella on "väärä" isä, eli aviovaimo pettää miestään... kummatkin sukupuolet pettävät... ja ovat pettäneet kautta aikojen.

Erkki kirjoitti:

Historiamme miehien kasvatustehtävät rajoittuivat lähinnä selkäsaunan antamiseen päivän päätteeksi.

Eniten minua harmittaa tässä keskustelussa se, että ihmiset ovat niin juukelin tyhmiä. Jos itselle tai kaiman serkulle on käynyt jonkunlainen erotapaus, niin sitten dissataan toisten puheet täysin ja julistetaan suurella äänellä että:" hoi te typerykset, erojen syyt ovat tämä ja tämä. MINÄ tiedän, koska näin kävi Kylli-serkullekin!!"

Ei tämä maailma ole niin paljon muuttunut. Erojen määrä on noussut, koska eroamisesta on tullut helpompaa ja sosiaalisesti hyväksytympää. Kenties myös tietoisuus oikeudesta onneen ja elämän ainutkertaisuudesta lisää erojen määrää. Aviomies pettää vaimoaan... joka kymmenennellä lapsella on "väärä" isä, eli aviovaimo pettää miestään... kummatkin sukupuolet pettävät... ja ovat pettäneet kautta aikojen.

Tuli tässä vaan mieleen, että eiks olis kätevämpää ja fiksumpaa että kaikki nämä isit ja heidän ex vaimot, nykyiset vaimot ja tulevat, sekä entiset lapset, avovaimon lapset ja yhteiset lapset sekä tulevat lapset, asuisivat saman katon alla.
Lapsilla olisi kavereita ja nämä entiset ja nykyiset vaimot voisivat sotia paremmin keskenään, eikä koskaan enää nykyiset vaimot hermostuisi siitä että ex vaimo soittelee "häirikkö" puheluja keskellä yötä?!
Eikä isi hylkäisi entisiä lapsia ja lapset näkisivät useimmin isiä. Samalla ex vaimot voisivat turvata omien lastensa elämän näiltä uusilta naisilta ja heidän hyökkäyksiltään, ja huonolta kohtelulta.

Ja entiset puolisot voisivat muistella menneitä kun nykyisen vaimon päätä särkee...

Näin asumiskustannukset pienenee ja kaikki muutkin laskut ja maksut menisivät moneen osaan. Olis aina lastenhoito-apu kotona, siivouskin sujuisi paremmin ym. kodin askareet. Kätevää eiks totta?

Erkki kirjoitti:

Historiamme miehien kasvatustehtävät rajoittuivat lähinnä selkäsaunan antamiseen päivän päätteeksi.

Eniten minua harmittaa tässä keskustelussa se, että ihmiset ovat niin juukelin tyhmiä. Jos itselle tai kaiman serkulle on käynyt jonkunlainen erotapaus, niin sitten dissataan toisten puheet täysin ja julistetaan suurella äänellä että:" hoi te typerykset, erojen syyt ovat tämä ja tämä. MINÄ tiedän, koska näin kävi Kylli-serkullekin!!"

Ei tämä maailma ole niin paljon muuttunut. Erojen määrä on noussut, koska eroamisesta on tullut helpompaa ja sosiaalisesti hyväksytympää. Kenties myös tietoisuus oikeudesta onneen ja elämän ainutkertaisuudesta lisää erojen määrää. Aviomies pettää vaimoaan... joka kymmenennellä lapsella on "väärä" isä, eli aviovaimo pettää miestään... kummatkin sukupuolet pettävät... ja ovat pettäneet kautta aikojen.

sosiaalisesti hyväksytympää erota
allekirjoitan ko lauseesi

samaa toitottelin
vastuunpakenijaisää ei kukaan enää tuomitse
hänellä on ainutkertainen elämä ja oikeus onneen

nykyään tuomitaan lähtevä äiti
kuten isä ennen

yhäidit ovat vieläkin yhteiskuntamme
kuvainnollisesti arvottomia
alimmalla portaalla olevia

kuten olet huomannut
tätäkin palstaa lukiessasi

muistaakseni olin mieltä
että jättämistä tapahtuu
ilman liitosta lähtemistäkin
tarkoitin jotain muuta
kuin naimapuuhia

ihminen kokee omien kokemustensa kautta
muuten hän ei ihminen olisikaan

-ohhoijaa-

Niinpä. Näillä palstoilla näyttävät yleisimmin asioivan henkilöt, joilla on ongelmia oman minänsä kanssa, heikolla itsetunnolla varustettuja henkilöitä. Tällä tavalla he pyrkivät pönkittämään omaa päivittäistä jaksamistaan. Pidemmässä juoksussa he saisivat apua kuitenkin vain tutkiskelemalla itseään.

Syyt siihen löytyvät jokaisen omasta menneisyydestä, ei entisen tai nykyisen siipan menneisyydestä.

perheensä voi jättää myös lähtemättä liitosta
jättämiseen ei tarvita uutta suhdetta

vastuunpakoilu on avaisana

jättämällä arjen yksin naisen hoidettavaksi
vetoamalla syihin out-there
sekin on jättämistä

moni nainen jaksaa vetää rekeä perässään
useita vuosia -yksin
kunnes mitta tulee täyteen
eikä mies tule koskaan ymmärtämään syitä
koska pitää itseään kunnon miehenä
ja kunnon isänä

näitä esimerkkejä on lähipiirini tulvillaan
jaksavia naisia
kunnes voimat loppuvat
ja siinä samalla rakkaus

etäpesäke kirjoitti:

perheensä voi jättää myös lähtemättä liitosta
jättämiseen ei tarvita uutta suhdetta

vastuunpakoilu on avaisana

jättämällä arjen yksin naisen hoidettavaksi
vetoamalla syihin out-there
sekin on jättämistä

moni nainen jaksaa vetää rekeä perässään
useita vuosia -yksin
kunnes mitta tulee täyteen
eikä mies tule koskaan ymmärtämään syitä
koska pitää itseään kunnon miehenä
ja kunnon isänä

näitä esimerkkejä on lähipiirini tulvillaan
jaksavia naisia
kunnes voimat loppuvat
ja siinä samalla rakkaus

kannattaa varmasti lujasti pohtia syitä vaikenemiseen!
Miksi nainen alistuu? Riippuvaisuuttaa? Heikkouttaan, huonommuuttaan? Passiivisuuttaan?

Tällaisella naismallilla on oikein tyyppinimikin;
pirttihirmu!

syyt menneisyydessä... kirjoitti:

Niinpä. Näillä palstoilla näyttävät yleisimmin asioivan henkilöt, joilla on ongelmia oman minänsä kanssa, heikolla itsetunnolla varustettuja henkilöitä. Tällä tavalla he pyrkivät pönkittämään omaa päivittäistä jaksamistaan. Pidemmässä juoksussa he saisivat apua kuitenkin vain tutkiskelemalla itseään.

Syyt siihen löytyvät jokaisen omasta menneisyydestä, ei entisen tai nykyisen siipan menneisyydestä.

aivan oikeassa.
Heikolla itsetunnolla varustettu on hukassa oman itsensä kanssa. Hän ei yleensä kestä katsoa itseään, ei missään muodossa.

Kehittyminen todellakin vaatii "pöydän putsaamista" ja asioiden hyväksymistä sellaisinaan!
Itsepetos asuu myös näiden henkilöiden rinnalla, enemmän kuin usein!

Entistä siippaa on paras syyttää, jos aikoo jatkaa itsepetoksessa elämistä.
Omaa osuutta pahaan oloon tuskin voi tutkia. Se voisi jopa vaikka vahingossa parantua!
;)

Taitaa olla niin, että tänne kirjoittavat katkeroituneet ja toisia syyllistävät ihmiset. Eivät osaa/kykene selviämään omasta erostaan, eivät pysty katsomaan peiliin.
Itsekin eronneena ihmettelen näitä juttuja "kolmansista". Ei kahden ihmisen väliin voi tulla kolmatta jos he rakastavat toisiaan.

Tämän viestiketjun ensimmäinen kirjoittaja on tunnustanut olevansa itsekin aikamoinen noita. Iskee naimisissaolevia miehiä ja todistaa sillä oman eronsa syyn... Itse kuvittelee todistavansa miehensä tyhmyyttä mutta miten se mahtaakaan olla??

Pitää muuten oikeesti paikkansa. Itse olen ollut vuosia ihan huvikseni työtön, kun saan käteen enemmän kuin jos olisin töissä. Sitäpaitsi olisi melko rankkaa jos olisi kodin ulkopuolinen työ ja kotityöt vielä päälle, ei olisi omaa elämää ollenkaan, ei omia harrastuksia kun ei enää töiden jälkeen jaksaisi, enkä olisi tai jaksaisi olla lapsilleni näin kiltti. Varmasti valittaisin aina että mua väsyyttää ja olkaa hiljaa ym, olisin pahalla päällä enemmin kuin nyt.
Kyllä näillä tuloilla pärjää. Nyt ostin eilen lapselleni 200 euron kännyn eikä tehnyt tiukkaakaan. Kylpylöissä käydään monesti vuodessa ja koskaan ei tarvi valittaa ettei ole rahaa.

Liia kirjoitti:

Pitää muuten oikeesti paikkansa. Itse olen ollut vuosia ihan huvikseni työtön, kun saan käteen enemmän kuin jos olisin töissä. Sitäpaitsi olisi melko rankkaa jos olisi kodin ulkopuolinen työ ja kotityöt vielä päälle, ei olisi omaa elämää ollenkaan, ei omia harrastuksia kun ei enää töiden jälkeen jaksaisi, enkä olisi tai jaksaisi olla lapsilleni näin kiltti. Varmasti valittaisin aina että mua väsyyttää ja olkaa hiljaa ym, olisin pahalla päällä enemmin kuin nyt.
Kyllä näillä tuloilla pärjää. Nyt ostin eilen lapselleni 200 euron kännyn eikä tehnyt tiukkaakaan. Kylpylöissä käydään monesti vuodessa ja koskaan ei tarvi valittaa ettei ole rahaa.

annat lapsillesi!
Ei voi kun hattua nostaa kaltaisellesi yhteiskunnan loiselle.
Mene kuule kylpylään (kun se mielestäsi on jotain ylellisyyttä??) ja huku sinne!

mamma kirjoitti:

annat lapsillesi!
Ei voi kun hattua nostaa kaltaisellesi yhteiskunnan loiselle.
Mene kuule kylpylään (kun se mielestäsi on jotain ylellisyyttä??) ja huku sinne!

Se on meidän normaalia elämää. Jos meillä on rahaa käytössä normaalia enemmän, ei siinä pitäis mitään väärää olla. Sitäpaitsi yhteiskunnan tuet kuuluvat kaikille, enkä ole koskaan nostanut muuta kuin sitä, mikä minulle kuuluu. Sitä nyt vaan sattuu olemaan muutenkin meikäläisellä .

Olishan se hölmöä, jos menisin töihin ja meidän tulot alentuisi. Mitä järkeä siinä on? Ei varmaan kuka ole niin hölmö, että rahaa antaisi suosiolla pois???

Kyllä kylpyläviikot on ylellisyyttä, kun vertaa niitä uimahalleihin. Ja emme huku sinne valitettavasti, sillä kaikki lapsenikin osaavat uida. Suosittelen lämpimästi sinullekin.