Tämä on enimmäkseen ajatusten purkamista, jonnekkin täytyy niitä vain laittaa...
Minulla ei ole montaa ystävää, jos heitä voi sanoa ystäviksi. Olen aina ollut syrjitty, se joka jätetään yksin, mutta ainahan niitä muitakin syrjittyjä on ollut, joten en koskaan ole ollut periaatteessa yksin. Minulla on aina eri näkökulmat asioista, mielipiteet, ehkä minut on siksi jätetty ulkopuolelle, ihmiset ovat aika pinnallisia nykyään.
Luokallani on lisäkseni 3 syrjittyä tyttöä, mutta en laske heitä oikeiksi ystävikseni.
1. tytöllä on puh.numeroni, annoin sen hänelle 7. luokalla hetken mielijohteesta. Hän soittaa minulle joka ilta ja viettää koulussa paljon aikaa kanssani, mutta jos puhun, että tekisimme jotain vapaa-ajalla, hän menee vaikeaksi ja on heti: "En tiedä. Mun täytyy kysyä äidiltä." Häntä on kyllä kiusattu koko ikänsä, on aina kotona, eikä hän halua oikeastaan kunnon sosiaalista suhdetta kehenkään ihmiseen. En ymmärrä häntä, mutta annan asian olla.
2. tyttö on seurassani ainoastaan, koska pitää tytöstä 1. Hän vittuilee minulle, puhuu paskaa muille ihmisille ja jos huomautan hänelle tästä asiasta, hän vetää porkkanan perseseeseen ja alkaa huutamaan miten syyllistän ja inhoan häntä. Mutta olen myös huomannut, ettei kukaan ota hänen puheitaan tosissaan, joten olen jättänyt asian sikseen. Olen hänelle "varakaveri". Jos tyttö 1. on poissa, olenkin aivan ihana ihminen. En ymmärrä häntä lainkaan.
3. tyttö enemmänkin roikuu perässä. Hän ei halua tehdä mitään valintoja itse, jonkun pitää aina päättää hänen puolestaan. Itsenäistä elämistä, kiitos... Hänen ainoa puheenaiheensa on pojat. Jätkät. Olkoot laulaja, näyttelijä tai koululainen, aina hän puhuu pojista. Miksi? Kun huomautin hänelle tästä, hän sanoi, etten itse ikinä puhu mistään mielenkiintoisesta. Huoh...
Koulussani on lisäksi n. 10 ihmistä, ketkä ovat minulle mukavia, niin sanottuja hyvänpäivän tuttuja. Muille olen joko ilmaa tai hyvä vitsi.
Vapaa-ajallani usein luen, tai teen kotitöitä. Rakastan lukemista. Kirjat ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Minulla on suht. iso perhe, joten kotitöitä riittää...
Itseäni myös häiritsee nämä asiat: Ensimmäiseksi, puhun aina älyttömän nopeasti, ihmisten on joskus vaikeaa saada selvää, mikä hävettää minua. Toiseksi, saatan saada jonkilaisen hysteerisen kikatuskohtauksen, eli nauran kaikelle ja saatan tehdä asioita, mitä en edes harkitsisi "selvänä" (mm. sanon ihastukselle kuinka seksikäs hän on, opettajalle, että hän näyttää aivan lehmän perseeltä...) enkä yleensä muista puoliakaan, mitä olen tilanteessa tehnyt. What?
Haluaisin ystävän, joka ei tuomitse minua tai outoja tapojani. Niitä tuntuu vain olevan niin harvassa...
Kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun :3
Minulla ei ole montaa ystävää, jos heitä voi sanoa ystäviksi. Olen aina ollut syrjitty, se joka jätetään yksin, mutta ainahan niitä muitakin syrjittyjä on ollut, joten en koskaan ole ollut periaatteessa yksin. Minulla on aina eri näkökulmat asioista, mielipiteet, ehkä minut on siksi jätetty ulkopuolelle, ihmiset ovat aika pinnallisia nykyään.
Luokallani on lisäkseni 3 syrjittyä tyttöä, mutta en laske heitä oikeiksi ystävikseni.
1. tytöllä on puh.numeroni, annoin sen hänelle 7. luokalla hetken mielijohteesta. Hän soittaa minulle joka ilta ja viettää koulussa paljon aikaa kanssani, mutta jos puhun, että tekisimme jotain vapaa-ajalla, hän menee vaikeaksi ja on heti: "En tiedä. Mun täytyy kysyä äidiltä." Häntä on kyllä kiusattu koko ikänsä, on aina kotona, eikä hän halua oikeastaan kunnon sosiaalista suhdetta kehenkään ihmiseen. En ymmärrä häntä, mutta annan asian olla.
2. tyttö on seurassani ainoastaan, koska pitää tytöstä 1. Hän vittuilee minulle, puhuu paskaa muille ihmisille ja jos huomautan hänelle tästä asiasta, hän vetää porkkanan perseseeseen ja alkaa huutamaan miten syyllistän ja inhoan häntä. Mutta olen myös huomannut, ettei kukaan ota hänen puheitaan tosissaan, joten olen jättänyt asian sikseen. Olen hänelle "varakaveri". Jos tyttö 1. on poissa, olenkin aivan ihana ihminen. En ymmärrä häntä lainkaan.
3. tyttö enemmänkin roikuu perässä. Hän ei halua tehdä mitään valintoja itse, jonkun pitää aina päättää hänen puolestaan. Itsenäistä elämistä, kiitos... Hänen ainoa puheenaiheensa on pojat. Jätkät. Olkoot laulaja, näyttelijä tai koululainen, aina hän puhuu pojista. Miksi? Kun huomautin hänelle tästä, hän sanoi, etten itse ikinä puhu mistään mielenkiintoisesta. Huoh...
Koulussani on lisäksi n. 10 ihmistä, ketkä ovat minulle mukavia, niin sanottuja hyvänpäivän tuttuja. Muille olen joko ilmaa tai hyvä vitsi.
Vapaa-ajallani usein luen, tai teen kotitöitä. Rakastan lukemista. Kirjat ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Minulla on suht. iso perhe, joten kotitöitä riittää...
Itseäni myös häiritsee nämä asiat: Ensimmäiseksi, puhun aina älyttömän nopeasti, ihmisten on joskus vaikeaa saada selvää, mikä hävettää minua. Toiseksi, saatan saada jonkilaisen hysteerisen kikatuskohtauksen, eli nauran kaikelle ja saatan tehdä asioita, mitä en edes harkitsisi "selvänä" (mm. sanon ihastukselle kuinka seksikäs hän on, opettajalle, että hän näyttää aivan lehmän perseeltä...) enkä yleensä muista puoliakaan, mitä olen tilanteessa tehnyt. What?
Haluaisin ystävän, joka ei tuomitse minua tai outoja tapojani. Niitä tuntuu vain olevan niin harvassa...
Kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun :3
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei yksinäisyys niin kamalaa ole. Mulla on vaan yks ystävä jota tapaan viälä, mutta tapaamisetkin on harventunu. Sit on niitä koulukavereita, joiden kanssa saatan joskus viettää aikaa, mutta meillä ei ole oikein mitään yhteistä. Tyttöystäväkin asuu kaukana täältä, joten häntäkin tapaan aika harvoin. Toki puhun hänelle joka päivä ja sillai, mutta ei minulla oikeassa elämässä paljoa ystäviä ole. En yleensäkkään pyydä ystäviäni tapaamaan vaan odotan, että he kutsuvat minut. Mutta sitä ihanampaa on tavata kavereita ja ystäviä, mitä harvemmin tapaa.
Mutta minulla on harrastus ja vietän vanhempieni kanssa aikaa. Harrastan luonnonvalokuvausta ja käyn melkein joka päivä kuvailemassa ulkona. Harrastus auttaa myös ja mitäpä jos koittaisit hankkia poikakavereita? Joskus vastakkainen sukupuoli on parempi kaveri, en nyt tarkota mitään friendzonee. Itelkin on tyttökavereita, jotka välillä tuntuu mukavimmalta kun pojat. Oon siis poika.
Lukeminen on myös harrastukseni, mistä nautin paljon :) Tietysti olen koittanut saada pojistakin kavereita, mutta eipä siitäkään sen enempää ole tullut...
Mitä tohon ny sanos, perus paskaa enemmänki.
Aluksi sun tieteski itte pitää käyttäytyä silleen että hyväksy itte ittes, sillon muidenki on paljon helpompi hyväksyä sut semmosena ko oot.
Kaikki ihmiset on omanlaisiaa, muiden vaa on hankalampi hyväksyä yksilöitä.
Ainaki mulla on menny nii et ko oon hyväksyny muut nii ne on hyväksyny mut.
Kun meet amikseen tai lukioon/hope so amikseen koska ihmiset on enemmän omanlaisiaan... Asiat tuppaa helpottumaan huomattavasti.
Niin, nykyään monilla on samaa kuin minulla :/
Olen hyväksynyt itseni, paitsi nuo pari juttua vain joten kuten, mutta ei se tunnu muuttavan tilannetta mitenkään. Pysyn omissa mielipiteissa, eikä minulle ole väliä, mitä muut ajattelevat minusta. Läheisten ihmisten mielipiteet ratkaisevat.
Ja kyllä, odotan innolla, että pääsisin lukioon/amikseen :)
Naisten on aivan turha itkeä yksinäisyydestä, koska jokainen saa miehen silmiä räpsäyttämällä. Vain mies pystyy kokemaan oikeaa yksinäisyyttä.
Seksisuhde ei ole sama kuin ystävyys eikä seksi tuntemattoman kanssa ole rakkautta.
^^
Nainen saa SEURUSTELUKUMPPANIN silmiä räpsäyttämällä. Ei vain seksiseuraa, sen saaminen käy vielä silmien räpsäyttämistä helpommin.
JA PASKANMARJAT SANON MIE!!! Tiijjäks sie kui vaativia jätkät on? Tiijjäks sie kui helvetillisiä ulkonäköpaineita nyky yhteiskunta aiheuttaa nuorille, varsinki tytöille.
Jätkätkää ei saa muijaa koska iha vitu moni kattoo ulkonäköä ja käyttäytyy muute paskamaisesti, mikä on iha aiheellista ko miettii miten tytöt kohtelee muita.
Asias on vaa nii monta tekijää.
MUTTA JÄTÄ SE TURHA YLEISTYS NIILLE JOTKA EI TAJUA MISTÄÄ MITÄÄ
ocetherunq hieman valaistuneena jostain ;)
Ei jätkillä ole muita vaatimuksia kuin että näyttää edes jotenkin naiselta. Se riittää yli 90 prosentille miehistä, sitten on tietenkin nämä uber-alfat jotka haluavat vain kaikista parhaimmat.
Kyllä se on ihan fakta, että vain naisella on vara valita. Miehen on tyytyminen siihen kenet saa.
Niin jätkillä kuin tytöillä molemmilla on aika varmasti ulkonäköpaineita, ei voi sanoa, että niitä olisi vain toisella. En ole kuullut, että kukaan olisi "silmiä räpäyttämällä" saanut kunnollista seurustelukumppania.
Tietenkin jos lampsisin nyt baariin jonkun monen promillen kännissä olevan 50-äijän käppänän juttusille, tuskin minun tietenkään tarvitsisi paljoa tehdä. (Mutta syystä en tee niin)
Joo ei kyl näytä siltä, sen verran satun tuntemaan ihmisiä ettei se ihan noin mee.
Toi ei sit ollu sulle Kurpizza kultaseni.
XD Ihan positiivista.
Hmmm... Aikuisena 33v miehenä sanoisin, että pidä mielipiteistäsi kiinni ja ole oma itsesi! Sillä pärjää todella pitkälle, tiedän itse, koska kirjoituksesi on vähän niinkuin minun nuoruudesta.
Tsemppiä!!
Mitä 33v mies tekee nuortenpalstalla?
Onko nasse nuori??? En tiennyt että täällä on ikäraja.. Voisin heittää vastakysymyksen, mutta vaikenen, vaikka tiukkaa tekeekin!
Minua kiinnostaa nuorten asiat ja huolet ja trendit. Lueskelen, mutta en kommentoi juurikaan.
Aja pois jos tuntuu siltä!
Nasse on minun veikkaukseni mukaan jonkin verran yli 20...
Nassen kaveri BL on vielä vanhempi, muttei pyöri täällä niin usein.
Bl? öö... no silti on kiva lueskella teidän nuorien luovia tarinoita. Minun kohdalla annettiin pedoalertti, täysin turha! Minua sattuu kiinnostamaan nuorten asiat ja ajatukset, Ehkä tuleva ammatti, miksi??? koska olen sellainen nuorisomagneetti. Livenä moni nuori sanoo et milloin (mun nimi) tulee taaas. Tällä palstalla on todella fiksua porukkaa!
Mitä olet täältä lueskellut...?
Hei, on aina hauskaa kysellä ulkopuolisten mielipiteitä!
Kotkoklubi-ketjujen sisältö on sitten jokseenkin omituista.