Jotain alas!!

Eli tiesin, et tää tankkauspäivä on vaikee, mutta pakko se on joka toinen viikko tehä, kun niin tää demoni on määränny! Eli heräsin eilen illalla/ yöllä väkisin kännit, koska selvinpäin en uskalla syödä ja kännissä menee melkeen mikä vaan ja rasvanen! No tässä nyt sit tuijotan sipsiä, pastaa, pitsaa ja karjalanpiirakoita, mut pelkkä ajatuskin saa lyömään itteensä. Yöllä tuli joku 700 kaloria viinasta, eikä ole edes paha olo. Ruokaa kyllä tekee mieli, tavallaan nälkä, mut joku estää ja kertoo et muka lihon! Eli onko kohtalontovereita? Kellä muulla on vaikeuksia syödä tankkauspäivänä? Kerrottakoon, et olen 33 vuotias, 178 pitkä ja 63 kiloa painava nainen. Ruuan kanssa olen vammaillu aina, mutta siihen puututtiin vasta noin parikymppisenä. Tiiänhän mää ite, et tauti on nyt palannu. Mut olen siitä pahassa/ihanassa tilanteessa, et läheiset, vanhemmat ja kaverit on kuollu tai lähteny, ja olen eronnu, joten voin rauhassa "harrastaa" anoreksiaa ilman että kukaan puuttuu. Miten vitussa mää saisin edes vähän suklaata alas, kun tuntuu et noi herkut tossa pöydällä on mun vihollisia!
1133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kuinka kauan olit "terve"? Mulla on kanssa vaikeuksia syyä. Olet normipainossaa, joten kannattasko pysäyttää toi, ennen kun menee taas pahemmaksi....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miten mässätä?apuja? kirjoitti:

Eli tiesin, et tää tankkauspäivä on vaikee, mutta pakko se on joka toinen viikko tehä, kun niin tää demoni on määränny! Eli heräsin eilen illalla/ yöllä väkisin kännit, koska selvinpäin en uskalla syödä ja kännissä menee melkeen mikä vaan ja rasvanen! No tässä nyt sit tuijotan sipsiä, pastaa, pitsaa ja karjalanpiirakoita, mut pelkkä ajatuskin saa lyömään itteensä. Yöllä tuli joku 700 kaloria viinasta, eikä ole edes paha olo. Ruokaa kyllä tekee mieli, tavallaan nälkä, mut joku estää ja kertoo et muka lihon! Eli onko kohtalontovereita? Kellä muulla on vaikeuksia syödä tankkauspäivänä? Kerrottakoon, et olen 33 vuotias, 178 pitkä ja 63 kiloa painava nainen. Ruuan kanssa olen vammaillu aina, mutta siihen puututtiin vasta noin parikymppisenä. Tiiänhän mää ite, et tauti on nyt palannu. Mut olen siitä pahassa/ihanassa tilanteessa, et läheiset, vanhemmat ja kaverit on kuollu tai lähteny, ja olen eronnu, joten voin rauhassa "harrastaa" anoreksiaa ilman että kukaan puuttuu. Miten vitussa mää saisin edes vähän suklaata alas, kun tuntuu et noi herkut tossa pöydällä on mun vihollisia!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu