Mulla on tämä diagnoosi ja olen ihmetellyt yhtä juttua, millainen olen toisten ihmisten seurassa... siis olen mukava kun haluan olla jne. mutta sitten se menee sellaiseksi töksäyttelyksi jolloin toinen ei haluakaan olla paljoa kanssani tekemisissä. Mulla on aina sellainen kova kuori ja kovat jutut ja pehmeys puuttuu. Sitten kun ihmiset kaikkoavat luotani niin olen siitä itseasiassa vain onnellinen. En halua että kukaan tutustuu minuun kun elämäni on muutenkin ihan sekaisin! Mutta se, että en ole mitenkään harmistunutkaan, jos ei ole ystäviä, ajattelen vain että "heh, taisin vähän suututtaa toisen" en tunne syyllisyyttä asiasta. En kuitenkaan hauku ketään mutta ehkä eleilläni ja puheillani ikäänkuin työnnän kaikki pois. Kuitenkin sitä vain haluan ja kerjään, että minut jätetään yksin. Silti en halua olla yksin ja kaipaan ihmisten seuraa... silti aina, joka kerta käännytän ihmiset pois.
Aika ristiriitaista... olen niin hiton vaikea tyyppi!
Aika ristiriitaista... olen niin hiton vaikea tyyppi!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.