Haluttomuus eron jälkeen

Ehkäpä olet tehnyt asiasta turhan ison peikon selkääsi, asiaa jatkuvasti miettimällä ja sitä stressaamalla homma muuttuu vain väkinäisemmäksi? Mitä jos antaisit vain yksinkertaisesti ajan hoitaa tehtävänsä ja yrittää lakata miettimästä asiaa, keskittää ajatukset vaikkapa harrastuksiin? Riko vanhat rutiinit ja tee jotain uutta jne, On toiminut muutamalle mutta kaikkihan ovat toisaalta yksilöitä.

Varmasti palaset naksahtavat aikanaan takaisin oikeille kohdilleen kunhan olet saanut asian alitajuisesti käsiteltyä, joillakin se vain vie enemmän aikaa kuin toisilla.

Haikailet vanhaan? Mulla ihan sama tilanne, vaikka en haikaile vanhaan yhtään. Kai se siitä ajan kanssa tosiaan...

Enpä varsinaisesti edes haikaile vanhaan koska tuo ex-kumppani kohteli huonosti. Toki jos ja jos ja jos, niin sitten haikailisin, koska tuo entinen oli monella tapaa myös todella ihana ihminen. Olen kuitenkin sen verran realisti, että tiedän ettei toista voi muuttaa, enkä itse halua muuttua siihen suuntaan mihin tuo entinen olisi minua vienyt.

Enpä vain osannut arvata, että haluni katoaisi näin totaalisesti. Kai tämä sitten jotain uutta on tuomassa elämään - hieman vain pääsi tämä haluttomuus yllättämään kun ensimmäistä kertaa elämässäni tällainen kausi näin pahana tuli. Aiemminkin on eron jälkeen ollut jotain samansuuntaista, mutta ei vielä näin pahana koskaan...

Voisiko liittyä surutyöhön jollain tapaan?
Itse olen/olin sellaisissa tunnelmissa, ettei seksi tullut kovin usein edes mieleen. Ja taas välillä tuli vähän liiankin kovaa mieleen, tai lähinnä se läheisyys, se tunne kun on toista ihan liki ja näiden myötä myös seksi.
Olin kauan ja olen edelleen melko turta. Tapasin kuitenkin jossain vaiheessa ihmisen jonka kanssa hormonit heräsi, ainakin hetkeksi. Ihana tunne tuntea! Harmi vain ettei se ollut sitä miksi sitä luulin. Sain kuitenkin huomata että osaan vielä tuntea ihastumista, halua ja onnea.. Nyt on ajoittain ihan mahdoton läheisyyden kaipuu. Harmi vain etten pysty siihen ilman tunteita, eli ei luonnistu yhdenillan suhteet. Sinkuuden huonoja puolia, mutta ei auta kuin ajatella niin että kyllä minäkin vielä joku päivä...

Sama juttu. En saa ees runkkamaalla orgasmia. Ja runkkaamine tuntuu epämiellyttävältä. Jotenki naisen ruumis ei herätä mitää tunteita sama ku kattos itteä peilistä.

Tässä on Jumalal tai saatanal näppinsä pelissä tää on nii outoa

Juu, noin on sama juttu, et haluaisin haluaa jotain mutta ei vain pysty, eikä naiset oikein jaksa kiinnostaa kun ajatukset on aina exässä, vaikka en häntä haluaisikaan enää takaisin kaiken hänen tekemänsä jälkeen..

Mullon tämä sama tilanne meneillään...
Ajauduin suhteesteesern nopea tempoisesti suurten odotusten kanssa...
Tulos oli se etten minä riitänyt eikä mies ollut lopulta yhtää mitää siitä mitä olin odottsnyt...
Ja se et sain kuukssi tolkulla alun hetken ihanuden jälkeen vaan pelkää negatiivista ryöpytystä tappoi kaiken ilon seksin suhteen..
Mun oman kehon ja ulkonäön suhtern.. Se oli jatkuvan kritiikin alla..
Olis pitäny olla sitä tätä ja tuota...
Mikää ei riitäny kyseiselle miespuoliselle ämmälle....
Sillä oli oineudet mulla ei mitään..

Nyt kun oon taas yksin en tiedä edes enää mitä haluan. Kysenen mulkku löysi uuden ns lelun..
Oon täs ny yrittäny korjailla itseäni...
Yritän kai kedkittyä muuhun kun siihen et haukeutuisinkaan seksin tsi uusien ihmisten pariin...
Kun mikää mikä himotti ei kiinosta enää...
Niin pahain petyin...

Kun ei edes ihmisuhde ja rakksus voinu toimia elämässä joka on ollu vaikea alusts asti...
Vituttas lukes köyhistä joilla rskkaus ja muut ihmisuhteet toimii ku itellä on niiddäki ihan paska tuuri..
Oditin kai et ihmisuhteet olis ollu se juttu mun elämässä joka tuo onnen ja. Valon ku köyhänä... Sairaseläkkeellä, lapsettomana ja suvun kanssa välirikossa ei oo mitää järkevää syytä elää.
Ei oo sitä kissaakaa enää..

Odotin jotenkin et rakkaus olis tuonu mulle paremman elämän mukanaan mut ei ei ...
Mut ei tuonu... Oon vasn entistä pahemin voiva
Ja vittuuntunu...
En haluu lukee kirjoi nähä leffoi kuunella musiikki niis ihanists haaveista ja onelisista lopuista ku ne ei mun elämään osu.
Mun elämä on ihan pahkähullu kestävyys testi mut semoisesta ei kukaa maksa... Eikä kärsimyksestäkää...
Oon nöyryytetty ja yksinäinen ja nolo ja elemäsdä pärjäämäton sekunda jonka elämänsuunta ei vaan parane vaikka on kaiken kokeillu ja tehny..
En kuulu tähän masilmasn ja aikaan..
Oon se syrjäytyny ja ulkopuolinen...

En etene prkle edes varakaampaan suuntaankaa..
Minä oon kaikkeni tehny...
Olis reilua et ois edes rikas kun kaikki muu on perselään...

Mut elämä ei oo reilua oon saanu oppia sen jo ajat sitte
.Se on kärsimystä ja kidutusta eteenpäin...
Mulle alkaa riittää ku yhtää mikää ei suju..
Vituttaa lukea miten ihmiset löytävät sen yhden asian mikä muuttaa niiden elämän..
Kun minä en sitä prkl sitä löydä millään...
Oon perkele kåöyhå paska koko elämän...


Ja jos joku perkele tulee tähän jesseileen niin listin... Se vitun teidän jumala , ja jesse ei mua kuule! Ei sitä ainakaan mulle tyrkylle tulee entistä pahee mieli.
En tiedä miks ees kirjoitsn kun ei se muuta mitää tai vie sitä pois et mullon paha mieli.