Halloweenin juhlintaan on aikojen kuluessa liittynyt valtava määrä piirteitä eri kulttuureista. Halloweenin alkuperä on kuitenkin johdettavissa Eurooppaan ja erityisesti kelttiläisten kulttuurien alueilla esiintyneeseen uuden vuoden juhlaan. Ihminen on aina halunnut elämäänsä rituaaleja ja merkkipäiviä. Erityisen tärkeitä juhlapäiviä ovat olleet vuotuistöiden alkamis- ja lopettamishetket sekä koko vuoden alku ja loppu. Maa- ja karjatalouspohjaisissa yhteisöissä oli yleisesti tapana sijoittaa vuodenvaihde syksyyn. Vanha satokausi hyvästeltiin ja uusi vuosi otettiin vastaan riemukkailla juhlilla lokakuun viimeisinä öinä. Kansantapana syksyinen sadonkorjuujuhla säilyi pitkään myös sen jälkeen, kun tammikuuhun sijoitettu vuodenalku oli vakiintunut.
Esikristillisellä ajalla kelttiläisillä alueilla vietettiin suomalaisen kekrijuhlan kaltaista vuodenvaihteen ja talvenalun juhlaa. Irlannissa juhla tunnettiin iirinkielisellä nimellä samhain, joka tarkoittaa yksinkertaisesti "kesän loppua". Kristinuskon levitessä monet pakanalliset juhlat korvattiin kristillisillä juhlilla ja niin kävi myös sadonkorjuujuhlille. Vuonna 835 jKr. katolinen kirkko omisti marraskuun ensimmäisen päivän marttyyreille, pyhien miesten päiväksi. Irlannissa vanha samhain-juhla samaistettiin pyhäinpäivään ja se sai nimekseen All Hallows Eve eli "kaikkien pyhien yö". Juhlintaan sekoittui myös monia kelttiläisiä uskomuksia. Kelttiläisen perinteen mukaan samhain tai halloweenin aikana rajat tämän- ja tuonpuolisen maailman välillä olivat auki; jumalat, vainajat ja henget vaelsivat maan päällä etsimässä uusia sieluja. Meluisten juhlien sekä naamiaisasujen tarkoituksena oli eksyttää maan päällä liikkuvat haamut. Yhdysvaltoihin halloween-tavat levisivät 1840-luvulla irlantilaisten siirtolaisten mukana ja juhla vakiinnutti nopeasti asemansa amerikkalaisten kalenterissa.
Halloweenin symboliksi on muodostunut kurpitsalyhty, Jack O´Lantern. Vastaavaa lyhtyä intiaanit käyttivät sadonkorjuujuhlissaan ja myös irlantilaisperinteessä löytyy lyhdyn alkuperään liittyviä tarinoita. Erään tarinan mukaan Jack-niminen juoppo sai kiristetyksi pirulta lupauksen, ettei tämä veisi Jackin sielua helvettiin, mutta eipä sitä hyväksytty myöskään taivaaseen. Lopulta piru heitti Jackille helvetistä hehkuvan hiilen, jonka tämä säilöi lyhdyksi nauriin sisälle. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen ikuista lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa.
Naamioitumisen ja lyhtyjen lisäksi halloweeniin on aina kuulunut Karkki vai kepponen -tapa. Se on todennäköisesti lähtöisin keskiaikaisesta eurooppalaisesta perinteestä. Pyhäinpäivänä kristityt kiersivät talosta taloon pyytäen "sieluleipiä". Leipien vastineeksi lahjoittajat saivat rukouksia kuolleiden omaistensa puolesta. Nykyään karkin antajat eivät säästy aaveilta, eikä heidän puolestaan rukoilla, mutta he saattavat säästyä lasten luvalliselta pahanilkisyydeltä. Yhdysvalloista halloween-juhlan nykymuotoinen vietto on hitaasti leviämässä takaisin Eurooppaan.
Esikristillisellä ajalla kelttiläisillä alueilla vietettiin suomalaisen kekrijuhlan kaltaista vuodenvaihteen ja talvenalun juhlaa. Irlannissa juhla tunnettiin iirinkielisellä nimellä samhain, joka tarkoittaa yksinkertaisesti "kesän loppua". Kristinuskon levitessä monet pakanalliset juhlat korvattiin kristillisillä juhlilla ja niin kävi myös sadonkorjuujuhlille. Vuonna 835 jKr. katolinen kirkko omisti marraskuun ensimmäisen päivän marttyyreille, pyhien miesten päiväksi. Irlannissa vanha samhain-juhla samaistettiin pyhäinpäivään ja se sai nimekseen All Hallows Eve eli "kaikkien pyhien yö". Juhlintaan sekoittui myös monia kelttiläisiä uskomuksia. Kelttiläisen perinteen mukaan samhain tai halloweenin aikana rajat tämän- ja tuonpuolisen maailman välillä olivat auki; jumalat, vainajat ja henget vaelsivat maan päällä etsimässä uusia sieluja. Meluisten juhlien sekä naamiaisasujen tarkoituksena oli eksyttää maan päällä liikkuvat haamut. Yhdysvaltoihin halloween-tavat levisivät 1840-luvulla irlantilaisten siirtolaisten mukana ja juhla vakiinnutti nopeasti asemansa amerikkalaisten kalenterissa.
Halloweenin symboliksi on muodostunut kurpitsalyhty, Jack O´Lantern. Vastaavaa lyhtyä intiaanit käyttivät sadonkorjuujuhlissaan ja myös irlantilaisperinteessä löytyy lyhdyn alkuperään liittyviä tarinoita. Erään tarinan mukaan Jack-niminen juoppo sai kiristetyksi pirulta lupauksen, ettei tämä veisi Jackin sielua helvettiin, mutta eipä sitä hyväksytty myöskään taivaaseen. Lopulta piru heitti Jackille helvetistä hehkuvan hiilen, jonka tämä säilöi lyhdyksi nauriin sisälle. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen ikuista lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa.
Naamioitumisen ja lyhtyjen lisäksi halloweeniin on aina kuulunut Karkki vai kepponen -tapa. Se on todennäköisesti lähtöisin keskiaikaisesta eurooppalaisesta perinteestä. Pyhäinpäivänä kristityt kiersivät talosta taloon pyytäen "sieluleipiä". Leipien vastineeksi lahjoittajat saivat rukouksia kuolleiden omaistensa puolesta. Nykyään karkin antajat eivät säästy aaveilta, eikä heidän puolestaan rukoilla, mutta he saattavat säästyä lasten luvalliselta pahanilkisyydeltä. Yhdysvalloista halloween-juhlan nykymuotoinen vietto on hitaasti leviämässä takaisin Eurooppaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli aika pitkä toi sun tiedotus mukavaa kun joku jaksaa kirjottaa noin pitkiä juttuja ihmisten lukemisesksi ja kaikki sanat oli varmaan oikein olet aika KONE!!!!...!!!!....!!!,!!,,,!!