Pilluni sykki luentosalin hehkuvaa valkoista ja sydämessäni kuplivaa runoa.
Mies puhui minulle viisautensa sanoja katederilta. Hänen ruumiinsa liikahteli meduusan lailla. Lahjakkuuteni lahjoitti hänelle kahdeksantoista runoa luennon ensimmäisen puoliskon aikana ja ruumiini oli kaunis kuin keväinen pajunvitsa, nöpökät rintani kiihottuneet kuin talven jäästä vapautunut puro.
Vieressäni istuva opiskelijapoika - sellainen, jolle luovuus, todellinen luovuus on täydellisen vieras asia - katseli housunetumus pullistellen kun kostutin kakkoskovuuden omaavan lyijykynäni pillussani: levitin haarani, hivutin lyhyttä, kauniinväristä ja maulla valittua hamettani ylös ja työnsin lyijykynän pään häpyhuulieni väliin. Pikkuhousut olin jättänyt kotiin. Olihan runoilijoitten ja taiteilijoitten kevät. Huumaavasti levisi pillustani kirpeä, ihana tuoksuni luentosalin ilmaan. Haistelkaa, ajattelin, haistelkaa, te epätaiteilijat ja tietäkää mitä jäätte paitsi.
Olin varma, että mies katederillakin haistoi pilluni valloittavan, nuoren hajun keväisessä auringonsäteessä. Siksi kirjoitin hänelle mielessäni vielä yhdeksännentoista runon - parhaan, parhaan, sillä olin lahjakas, mutta vaatimaton:
Sinä haluat pilluani
pilluni haluaa sinua
työnnä kyrpäsi sisälleni
kuin kuusipuun latva
ja ime ihanan kauniita tissejäni
sinä nostokurki
mastodontti, minun mastoni.
Luennon loputtua nousin paikaltani, kävelin katederin luokse ja painoin märän häpyni luentosalin pitkän kirjoituspöydän kulmaan. Hieroin sitä siihen. Mies katseli minua. Hänen silmissään oli varmasti himo. Värisin hänen taiteilijaisuutensa läheisyyttä. Mieleni oli täynnä omaa viisauttani, lahjakkuuttani.
Mies kohotti kulmakarvojaan kysyvästi, kutsuvasti:
- Niin, hän sanoi kuin olisi sanonut: "Haluan panna ihanaa pientä, kaunista pilluasi rusikoivalla elimelläni heti!"
- Olimme sopineet harjoitustyön ohjaamisesta, sanoin hänelle hiljaisella, pienellä äänellä, joka tuntui sopivan tilanteeseen. Olihan hän opettaja - taiteilija - ja minä oppilas. Kohta hän ottaisi minut.
Mutta hän esitti - tietysti, olihan muita ihmisiä paikalla - välinpitämätöntä. - Ihan niin, menes kuule edeltä minun toimistoon. Tiedäthän missä se on?
- Kyllä, vastasin lyhyesti, vaikka olisin voinut kirjoittaa hänen toimistostaan runokirjan. Olin eräänä iltana hieronut vuotavaa pilluani hänen toimistonsa ovenkahvaan - aina orgasmiin saakka. Kotona olin tyydyttänyt itseni kuvittelemalla häntä koskettelemassa ovenkahvaa - häntä, luennoitsijaa, taiteilijaa. Värähtelin muistoa.
Juoksin nopeasti hissille, menin sisään ja sillä ylös miehen toimiston käytävälle. Kiirehdin käytävän lävitse miehen ovelle, avasin sen, syöksyin kynnyksen ylitse ja painoin huohottaen oven perässäni kiinni. Olin tainnut saada orgasmin käytävän puolessavälissä. Reiteni olivat aivan märät.
Hengitykseni laannuttua hyväilin katseellani miehen toimistoa: kaikkia viisauteni kirjoja ja luovuuteni pikkutavaroita. Hänen vaimonsa ja kahden lapsensa valokuvat irroitin kehyksistään, revin pieneksi silpuksi ja heitin roskapönttöön. Kehysten lasien päälle istuin niin että pilluni märkyydestä jäi niitten pintaan tuoksuva muisto.
Sitten riisuuduin. Työnsin runollisella liikkeellä turhat tavarat pois hänen työpöydältään ja asetuin makaamaan sille niin, että pilluni oli avonaisena miehelle heti, kun hän astuisi ovesta. Hän voisi ottaa minut siinä ja heti. Ja varmasti ottaisikin. Hieroin häpyhuuliani ja klitoristani poeettisesti ja ajattelin hänen ääntään. Vieressäni oli pöydälle kenottamaan jäänyt joulukynttilä. Otin sen, sytytin ja työnsin pilluuni. Olkoon se hänen syntymäpäivälahjansa, vaikkei hänellä syntymäpäivä ollutkaan, hihittelin. Oikealla taiteilijalla on joka päivä syntymäpäivä.
Vapisin ihanan kiihottuneesta odotuksesta kuullessai miehen tarttuvan ovenkahvaan. Alaston vatsani kävi kananlihalle, pilluni värisi ja paljastetut, kauniinihanat rintani tiivistyivät vielä ihanammiksi. Oven auetessa sulkijalihakseni löysentyi hiukan ja persereiästäni valahti löysää paskaa valumaan miehen kirjoituspöydän kiillotettua, mahonkista pintaa pitkin. En välittänyt. Aloin laulaa Ultra Bran kauneinta kappaletta miehen avatessa oven kokonaan.
Kun kohotin hymyilevän, kaikenlupaavan katseeni joulukynttilä pillussani vavahdellen, löysä paska pöydältä lattialle tippuen ja "...minä katselin parvekkeelta..."-säe suloisilla huulillani kiemurtaen, näin oven jännittävässä neliössä paitsi miehen myös yliopiston kanslistin sekä ikälopun konsistorin, vanhan siivojan ja erään kotimaisen kirjallisuudenlaitoksen nuoren amanuenssin. Heillä kaikilla oli suu hullunkurisesti auki kuin olisivat olleet valmiina suihinottoon.
Sulkijalihakseni petti uudelleen - ja pahasti.
Mies puhui minulle viisautensa sanoja katederilta. Hänen ruumiinsa liikahteli meduusan lailla. Lahjakkuuteni lahjoitti hänelle kahdeksantoista runoa luennon ensimmäisen puoliskon aikana ja ruumiini oli kaunis kuin keväinen pajunvitsa, nöpökät rintani kiihottuneet kuin talven jäästä vapautunut puro.
Vieressäni istuva opiskelijapoika - sellainen, jolle luovuus, todellinen luovuus on täydellisen vieras asia - katseli housunetumus pullistellen kun kostutin kakkoskovuuden omaavan lyijykynäni pillussani: levitin haarani, hivutin lyhyttä, kauniinväristä ja maulla valittua hamettani ylös ja työnsin lyijykynän pään häpyhuulieni väliin. Pikkuhousut olin jättänyt kotiin. Olihan runoilijoitten ja taiteilijoitten kevät. Huumaavasti levisi pillustani kirpeä, ihana tuoksuni luentosalin ilmaan. Haistelkaa, ajattelin, haistelkaa, te epätaiteilijat ja tietäkää mitä jäätte paitsi.
Olin varma, että mies katederillakin haistoi pilluni valloittavan, nuoren hajun keväisessä auringonsäteessä. Siksi kirjoitin hänelle mielessäni vielä yhdeksännentoista runon - parhaan, parhaan, sillä olin lahjakas, mutta vaatimaton:
Sinä haluat pilluani
pilluni haluaa sinua
työnnä kyrpäsi sisälleni
kuin kuusipuun latva
ja ime ihanan kauniita tissejäni
sinä nostokurki
mastodontti, minun mastoni.
Luennon loputtua nousin paikaltani, kävelin katederin luokse ja painoin märän häpyni luentosalin pitkän kirjoituspöydän kulmaan. Hieroin sitä siihen. Mies katseli minua. Hänen silmissään oli varmasti himo. Värisin hänen taiteilijaisuutensa läheisyyttä. Mieleni oli täynnä omaa viisauttani, lahjakkuuttani.
Mies kohotti kulmakarvojaan kysyvästi, kutsuvasti:
- Niin, hän sanoi kuin olisi sanonut: "Haluan panna ihanaa pientä, kaunista pilluasi rusikoivalla elimelläni heti!"
- Olimme sopineet harjoitustyön ohjaamisesta, sanoin hänelle hiljaisella, pienellä äänellä, joka tuntui sopivan tilanteeseen. Olihan hän opettaja - taiteilija - ja minä oppilas. Kohta hän ottaisi minut.
Mutta hän esitti - tietysti, olihan muita ihmisiä paikalla - välinpitämätöntä. - Ihan niin, menes kuule edeltä minun toimistoon. Tiedäthän missä se on?
- Kyllä, vastasin lyhyesti, vaikka olisin voinut kirjoittaa hänen toimistostaan runokirjan. Olin eräänä iltana hieronut vuotavaa pilluani hänen toimistonsa ovenkahvaan - aina orgasmiin saakka. Kotona olin tyydyttänyt itseni kuvittelemalla häntä koskettelemassa ovenkahvaa - häntä, luennoitsijaa, taiteilijaa. Värähtelin muistoa.
Juoksin nopeasti hissille, menin sisään ja sillä ylös miehen toimiston käytävälle. Kiirehdin käytävän lävitse miehen ovelle, avasin sen, syöksyin kynnyksen ylitse ja painoin huohottaen oven perässäni kiinni. Olin tainnut saada orgasmin käytävän puolessavälissä. Reiteni olivat aivan märät.
Hengitykseni laannuttua hyväilin katseellani miehen toimistoa: kaikkia viisauteni kirjoja ja luovuuteni pikkutavaroita. Hänen vaimonsa ja kahden lapsensa valokuvat irroitin kehyksistään, revin pieneksi silpuksi ja heitin roskapönttöön. Kehysten lasien päälle istuin niin että pilluni märkyydestä jäi niitten pintaan tuoksuva muisto.
Sitten riisuuduin. Työnsin runollisella liikkeellä turhat tavarat pois hänen työpöydältään ja asetuin makaamaan sille niin, että pilluni oli avonaisena miehelle heti, kun hän astuisi ovesta. Hän voisi ottaa minut siinä ja heti. Ja varmasti ottaisikin. Hieroin häpyhuuliani ja klitoristani poeettisesti ja ajattelin hänen ääntään. Vieressäni oli pöydälle kenottamaan jäänyt joulukynttilä. Otin sen, sytytin ja työnsin pilluuni. Olkoon se hänen syntymäpäivälahjansa, vaikkei hänellä syntymäpäivä ollutkaan, hihittelin. Oikealla taiteilijalla on joka päivä syntymäpäivä.
Vapisin ihanan kiihottuneesta odotuksesta kuullessai miehen tarttuvan ovenkahvaan. Alaston vatsani kävi kananlihalle, pilluni värisi ja paljastetut, kauniinihanat rintani tiivistyivät vielä ihanammiksi. Oven auetessa sulkijalihakseni löysentyi hiukan ja persereiästäni valahti löysää paskaa valumaan miehen kirjoituspöydän kiillotettua, mahonkista pintaa pitkin. En välittänyt. Aloin laulaa Ultra Bran kauneinta kappaletta miehen avatessa oven kokonaan.
Kun kohotin hymyilevän, kaikenlupaavan katseeni joulukynttilä pillussani vavahdellen, löysä paska pöydältä lattialle tippuen ja "...minä katselin parvekkeelta..."-säe suloisilla huulillani kiemurtaen, näin oven jännittävässä neliössä paitsi miehen myös yliopiston kanslistin sekä ikälopun konsistorin, vanhan siivojan ja erään kotimaisen kirjallisuudenlaitoksen nuoren amanuenssin. Heillä kaikilla oli suu hullunkurisesti auki kuin olisivat olleet valmiina suihinottoon.
Sulkijalihakseni petti uudelleen - ja pahasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koskahan tulet minun luennolleni?
paska
mä olen aina tiennyt että sussa piilee eläin...
Olemme kolleegoiden kanssa joskun keskustelleet miten tämä akateeminen opetusala ei sovellu kaikille: aina kun kävelet saliin alkaa opiskelijatytöt voihkimaan ja repimään vaatteita päältään.
Kunniaan siis kaikki vanhat ja harmaat akateemikot jotka saavat pimpit kosteiksi ja emotionaaliset tipat pippelien päähän pelkästään hehkuttamalla tieteen paloa hurmokseen asti!
Ja pelkkää pillua täynnä.