Minulla on ollut ihana elämä, ihanan perheen ja sukulaisten ympäröimänä. Minun sisaruksista on vain tullut ihan erilaisia, he ovat niin vihaisia ja ilkeitä vanhemmille. Seurustelevat "kumppaniensa" kanssa. En haluaisi elää tällaista elämää. Haluan takaisin siihen huolettomaan, iloiseen ja onnelliseen lapsuuteen jolloin kaikki oli hyvin. Perhe oli koossa ja kaikki olivat niin kilttejä. Täällä minä itken kaipuutta huolettomaan elämään. Ahdistaa kamalasti kun sisar huutaa äidillensä. Sydämeen koskee. En halunnut että elämä muuttuu tällaiseksi. Joskus mietin että olisi hyvä vain kadota, pois mutta en halua kadota koska minulla on niin ihana perhe. En halua satuttaa tai tuottaa yhtään surua kenellekään sukulaisilleni. Miksi kaikki emme voisi vain elää yhdessä, sovussa. Olla onnellisia. Palata menneisiin ja yrittää elää samanlaista elämää kuin silloin pienenä. Olen niin kamalan surullinen :( Miten ihmiset voivatkaan olla niin julmia ja ilkeitä. Minun on paha olla vaikka rakastan perhettäni ja sukulaisiani.
Muutokset tekee minut surulliseksi
Haluan olla lapsi!
154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taidat olla nuorin sisaruksista. Kotiin ja perheeseen kuuluu lupa näyttää koko tunteiden kirjo: on lupa ilmaista, jos on paha olla, saa kiukutella, jopa räiskyä. Pitää oppia riitelemään rakentavasti. Sekin on harjoittelua elämään.
Oletko seurannut esim. luonto-ohjelmia. Leijonaperheessä tai susilaumassa jälkikasvu ottaa usein kovastikin yhteen, myös leikin varjossa.
On hienoa että kunnioitat vanhempiasi ja et halua olla pahansuopa, mutta ethän tee sitä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Alistumalla, sopeutumalla ja olemalla ylikiltti et opi pitämään puoliasi ja voit joutua alistetuksi. Ei ole hyvä, jos joutuu kätkemään kaiken pahan olon sisimpäänsä.