Olen monessa tuulessa riepoteltu lakana. Reikiä paljon, mutta kaiken mä kestän. Uusi myrsky alkaa, tyyntä vain hetken. Herään päivään uuteen. Myrsky pauhaa päässäni. Näen taas ne kasvot. Tuntuu hyvältä. Enää en ole myrskyn alainen, olen sulautunut siihen. Mutta se kestää vain hetken. Tiedän, minun täytyy kohdata myrsky.
Tuulet tuovat taas ajatuksia: Miksi minä... Miksi hän... Mitä jos...? Vastatuuli yrittää kieltää tunteeni, mutta myötätuuli kapinoi vastaan. Haluan vihdoin tyyntä ja tällä kertaa pitkäksi aikaa. Miksi hän toisi sen minulle kaiken tämän jälkeen. Palaan kotiin ja mietin, että mitä tänään taas tapahtui. Kohta ajattelen, että olisipa hän juuri nyt tässä lähelläni.
Tuulet tuovat taas ajatuksia: Miksi minä... Miksi hän... Mitä jos...? Vastatuuli yrittää kieltää tunteeni, mutta myötätuuli kapinoi vastaan. Haluan vihdoin tyyntä ja tällä kertaa pitkäksi aikaa. Miksi hän toisi sen minulle kaiken tämän jälkeen. Palaan kotiin ja mietin, että mitä tänään taas tapahtui. Kohta ajattelen, että olisipa hän juuri nyt tässä lähelläni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tuuli....Rakkaita tuulia tuomassa....Sä oot kuvotus.
ihana kirjoitus.
Vaikuttava aloitus, hienoa, että kirjoittaja on uskaltanut kertoa tunnelmistaan.
Myrskyn jälkeen on poutasää - elämässä tilanteet vaihtelevat ja yllätykset ovat aina mahdollisia. Järjellä ei ymmärrä tunteita, ja niitä ei voi kun hämmästellä . .
Toivottelen kirjoittajalle sopivaa tuulta - levollisuutta, mutta ei tylsyyttä.
Syvällistä. Pidin.
Tuu tänne mun kans kattoon Ethan Hawken Hamletia sängystä käsin vällyjen alta. Paksuja voikkareit on ja Colaa. Rapsuttelen, silittelen :)