Nuoren miehen kasvutarina...

Olisikohan tämä pitänyt laittaa tuonne tositarinoiden puolelle? Nooh. Koska kyseessä on tässäkin ensikokemukset, niin olkoon täällä.

Juttu kertoo lähes tavallisen nuoren miehen kohtalosta ja kivistävästä arjesta. Tarinan opetus...: Jokaisessa pilvessä on hopeareunus.


=========================TUHKIMO========================

Osa 1

Asuipa kerran Rumpaskogenin kuningaskunnan itälaidalla omituinen perhe. Perheeseen kuului omituinen isä, kaksi omituista poikaa ja heidän melko tavallinen nuorempi veli. Äitiä ei ollut. Äiti oli lähtenyt samoihin aikoihin, kuin talon isomunainen renkikin, jonka kanssa isä oli tavannut vaimonsa pelehtimässä heinäladossa. 
Isä kertoi heidän muuttaneen Australiaan ja itse kertoi kyydittäneensä heidät laivalle, annettuaan jalosti anteeksi vaimolleen monet syrjähypyt rengin kanssa. Heistä ei lähdön jälkeen kuulunut mitään. Myöhemmin oli löydetty rengin matkasaappaat, äidin rintaliivit ja tyhjien betonisäkkien kuoria suolammen reunalta. 
Kylän poliisi ei epäillyt rikosta.

Nuorin veljeksistä oli alistetussa asemassa ja joutuikin tekemään kaikki kotiaskareet isän ja kahden muun veljen vedellessä päivät päästään kännejä keittämästään pontikasta. Nuorinta veljeä tilanne vítutti ankarasti, mutta mitäpä hän noille örveltäjille mahtoi. Joskus öisin kuseskeli rankkitynnyriin, mutta rankin seasta ei pienet kusiliraukset erottuneet.

Nuorin veli kärsi myöhäisestä puberteetista, eikä vielä 18 vuotta täytettyäänkään ollut saanut tuppikulliinsa mittaa eikä karvoitusta. Mälliä ei tietenkään irronnut myöskään, jonka vuoksi veljet olivat alkaneet kutsumaan häntä tuhkamunaksi, tai tuttavallisemmin Tuhkimoksi.
Sekös Tuhkimoa vítutti ainakin yhtä paljon, kuin pieni nappula reisien välissä. 

"VOE KU SAESIN ISOJ JA TOEMIVA KULLLIN", - huokaili hän lypsäessään illalla talon kuutta lehmää. 
Hyvä haltia sattui kuulemaan Tuhkimon huokailut. Koska hän oli hyvä haltia ja erityisestä syystä hyvällä päällä, päätti hän toteuttaa Tuhkimon toiveen.

"Kuules Tuhkimo. Satuin kuulemaan toivomuksesi ja koska olen hyvällä päällä aina pilvessä ollessani, annan sinun valita näistä kolmesta vaihtoehdosta itsellesi kullín." - Haltia näytti kolmiulotteisia kuvia vaihtoehdoista. 
"On tällainen melko yleinen kuusituumainen, silläkin panee ja pissii. Sitten tällainen iso jerkku, 20-senttinen melko paksu ja sitten on vielä tämä Mandingo-malli, joka onkin jo sellainen jytky, että harvalla moista..." - 
Näin kuvaili vaihtoehtoja hyvä haltia ja valmistautui jo asentamaan Mandingo-mallin...
Tuhkimo epäröi hetkisen, mutta kysyi sitten kuitenkin hyvältä haltijalta: 
"Suakos tätä Mandingova vualeampana?
"Toki saa. Pannaanko pakettiin?

Ja niin Tuhkimo sai jalkojensa väliin kaksin käsin käsiteltävän kullin, jota alkoikin hetimmiten testaamaan. Lehmien kosteiden silmien alla, hän runkkasi elämänsä ensimmäiset mällit ja päähänsä pälkähtänyt hyvä idea oli, vetäistä mäihät isälle ja veljelle menevään maitoämpäriin. Maidon proteiinipitoisuus nousi huomattavasti.

Hyvä haltia palasi vielä hakemaan pudottamansa kukkapussin ja ihasteli myös Tuhkimolle loihtimaansa lemmennuijaa.

"Hyvältä näyttää. Nyt se pitää saada töihin. Illalla on partyt kuninkaanlinnassa. Minäpä puen sinut vielä asialliseen kuosiin. Menet sinne ladon taakse parkkeeratuilla kurpitsavaunuilla ja pidät lystiä. Prinsessa, se on hotti narttu ja hän kyllä huomaa sinut." - Haltia henkäisi bongillisen taikasavua ja jatkoi. 

"Iltapukusi housujen leikkaus korostaa kullisi pullotusta ja ison kullín tuomalla itsevarmuudella varmaan pärjäilet oikein hyvin siellä kansan verta imevien loisijoiden joukossa. Mutta muista, että taika puvun ja vankkureiden osalta päättyy keskiyöllä. Kullí pysyy loppuelämäsi. Puvun povitaskussa on kullillesi käypäisiä neljän äksällän kortsuja, jos niin kuin paneminen tulee mieleen...!" - 
Tuon sanottuaan haltia hönkäisi bongistaan vielä pitkät savut, kukkapussukan painoi perstaskuunsa. Aikansa lenteli melkoisen päättömästi navetassa, ennen kuin osasi ulos.

Jätettyään maidot talon eteiseen, huikkasi Tuhkimo nopeasti tuvan ovesta:

"Lähenkii tästä kylile. Tulen kö ehin. Ottakkee maitova, niin jaksatta ryypätä. Sinisessä sankossa on kermasemppoo..."

Etsittyään turhaan kurpitsakärryn ajohjetta, Tuhkimo tuskastuneena tuumasi: 
"Alaha perkkeleen kurpihta jolokottellee tae tien siust pikkelssii."

Tämä toimi.