entäs jos et olisi tavannut häntä laisinkaan?
Mietitkö koskaan että
outo kysymys
21364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos en koskaan tapaa omaa naistani,niin me ei voida koskaan olla yhdessä.
Mietin, elämäntilanne olisi varmaan toinen....... hemmetti!!!!!!!!!!!
Mietin välillä. Harvemmin enää...
Elämä olisi jatkunut samaa rataa kun siihenkin asti.
olishan tää jonkin verran iisimpää, sydän olisi rauhallisempi ja mieli tasaisempi.
outokaan kysymys. paljonkin miettiny,, jos en olis tavannu, en varmaan tänne kirjottelis, vaan eläisin sitä hulvatonta mutta surullista elämää, hakisin tyhjään elämään täytettä hinnalla millä hyvänsä, etsisin sitä kuuluisaa onnea..kaikesta.
Ehkä siihen "huonoon" elämäntyyliin vielä ajaudun, kunhan tuo nainen ja ikävä
häneen jää taka-alalle? tietysti toivon etten häntä unohda, enkä sitä mitä hän mulle antoi. Hänen kanssaan olin onnellinen, siitäkin huolimatta vaikka pahakin oli olla, mutta niinhän se aina on, että kaiken näkee jälkeenpäin, silloin kun sen menettää :(
En tietäisi juuri mitään pahuudesta, irstaudesta ja siitä miten rumasti sairas ihminen voikaan kohdella muita.
Itse oot kyl viel pahempi jos yhtää omaa käytöstäs mietit.
Mietin. Ennen olin täydesti onnellinen yksinäisyyteni kanssa, enää en. Nyt minulla on hänen näköisensä ja kokoisensa tyhjä kohta tuoliani vastapäätä, muistuttamassa, mistä jään paitsi. Ennen häntä kaikki sujui. Nyt minä tiedän ettei millään ole mitään merkitystä, ellen saa sitä ja tätä kaikkea jakaa ja puntaroida jonkun sellaisen kanssa kuin hän, koskettaa hänenlaistaan, nähdä hänenlaisensa hymyilevän. Yksinäisyyden hän on mulle opettanut.
Ihana!
En ole aiemmin miettinyt millaista olisi jos en olisi tavannut häntä lainkaan. Hmmm, elämäni olisi kai melko erilaista. Olisin kai työnarkomaani ja aivan tietäätön omista ns. mokista. Ahmisin rakkausromaaneja ja tekisin päähöyryten etätöitä koko sunnuntain.
Hän on avanut silmäni. En ole aiemmin käsittänyt millaisen kuvan muut ovat saaneet minusta. Olen melko hämilläni. Voi olla että vetäydyn taas pois ihmisten ilmoilta pois. Toisaalta haluaisin oikaista muutaman suuren väärinkäsityksem itsestäni.
kauhistuttaa jos en olisi tavannut häntä. Hän taitaa olla ainoita hyviä miehiä ketä olen koskaan tavannut. Ihana, raikas, reipas pohjoisen mies. Hyvä mies.
Hän ei tiedä mutta hän on kiskonut minut melkoisista syvyyksistä takaisin elämään. Hän on toive paremmasta.
Ehkä niin olisi ollut parempi kun tunteet eivät kuitenkaan kohdanneet en tiedä on niin montaa muutakin ongelmaa mitkä häiritsevät ei ole mahdollista elää niinkuin haluaisi.
Samaan aikaan ajattelen, että kamalaa. En eläisi, jos en olisi kohdannut häntä. Hän on lifesaver. On mies hän.
paljonkin reilun vuoden aikana. olisin varmaan se vanha minä, uskoisin ja luottaisin vieläkin "näin vanhana" ihmisten reiluuteen. ei olisi omakohtaista kokemusta ihmisestä joka soutaa ja huopaa, etsii seläntakana sitä vielä sopivampaa. en tietäisi että on ihmisiä joille tärkeämpää on että kotona on joku koska ei osaa olla yksin.
mutta jotain hyvääkin on, en luottaisi näin paljon itseeni, tietäisi että niin syvästä suosta pystyy nousemaan, vuosi sitten en siihen uskonut - aikansa kutakin, kuinka paikkaansa pitävä lause.
vuoden aikana paljon muuttunut, erittäin paljon. en kadu mutta en kyllä uusinta kierrokselle lähtisi.
Mistä sinä tiedät että joku " etsii seläntakana sitä vielä sopivampaa"? Onko hän sanonut sinulle niin irl? Tai tehnyt jotain sellaista irl, josta voit päätellä näin? Ethän palstahöpinöistä päättele vaan ihan faktoja latelet?
Tiedätkö takuuvarmasti että millaista on jonkun varatun ihmisen elämä? Tiedätkö toisten suhteen laadun? Oletko varma että hän on varattu?
ihan faktaa tuolta ulkoelämästä latelen. ei ollut varattu kun tapasimme, olimme molemmat vapaat seurustelemaan, seurustelu päättyi kun selvisi että "seikkaili" nettideiteissä samalla. löytyihän sieltä nopeastikkin, ei kerennyt minun aiheuttama pöly laskeutua kun uusi jo ajoi pihaan. ainoa ajatus perustuu omaan "mielikuvitukseen" on että taisi toinen jo kyläillä ennenkuin minä sieltä viimeistä kertaa poistuin.
joten kyllä olen ihan oikeassa elämässä saanut kokea sen mikä on seuraus kun luottaa mutta luottamuksen kohde osoittautuu vääräksi; minulle kuukausien suru. pelko mikä tästä seurasi on se että luotanko taas väärään ihmiseen kun seuraavan kerran uskaltaudun ihastumaan. mene ja tiedä; sen näkee sitten.
se millaista on heidän elämä nyt, en tiedä. alussa ei niin ruusuista mahtanut olla kun minun perään vielä soiteltiin. onko vielä varattu; en tiedä.
kysymys ja tullut pohdittua, paljonkin. Suoraan sanoen: kunpa en olisi koskaan tavannutkaan. Olisi säästynyt paljolta murheelta.
En halua olla enää missään tekemisissä.
No onnex "et" ite aiheuta tälle henkilölle murhetta.
Olisin monta kokemusta köyhempi, ja luultavasti olisin kuitenkin ajatunut nykyiseen tilanteeseeni ilman häntä.
Olis elämäni helpompaa,mutta niin paljon tylsempää!!!!
Olen