Raivostuttava & huonosti käyttäytyvä (!!) sukulaislapsi

Toivottavasti tätisi lukee tämän tekstin.

Näin joulun alla minuakin muistutetaan siitä, etten kertakaikkiaan voi sietää sukulaispoikaa. Kyseessä perheen B-lapsi (A:ssa puolestaan ei ole valittamista, hän on hyvin sympaattinen, kiltti ja fiksu). Ongelma on vanhemmissa ja luultavasti koko kodin ilmapiirissä. Vietämme aina joulun heillä ja aina se on yhtä kamalaa. Lapsen isä on negatiivisuuden ja takakireyden perikuva. Ennen hän oli lepsu ja hauska, nykyään en jaksa olla samassa tilassa. Hän nälvii vaimoaan ja sukulaisiaan, enkä halua kuunnella sellaista. Sukulaisia ei nälviminen haittaa, alistuvat ja hihittelevät, vaimo pistää laimeasti vastaan, mutta tilanne on ulkopuoliselle todella tukala ja ahdistava.

B puolestaan on perusluonteeltaan kiltti ja kohtelias, mutta selvästi lapsi, joka tarvitsisi kuria ja sääntöjä. Oma lapseni halusi leikkiä hänen kanssaan, jolloin B kävi päälle, löi, potki ja sylki. Siis sylki näyttävästi ison räkäklöntin keskelle poikani paitaa. Jos oma lapseni olisi tehnyt jotain tuollaista, olisin räjähtänyt ja taluttanut lapsen miettimään, ehkä jopa lähtenyt tämän kanssa ulos kävelylle, jotta käytöstavat olisivat muistuneet mieleen. B sai vähän toruja, mutta isänsä vihjaili ja katsoi lastani siihen malliin, että tämän vika kuitenkin. Sen olisi vielä voinut antaa mennä poikien tappeluna.

Myöhemmin B kielsi poikaani menemästä huoneeseensa ja koskemasta leluihinsa. Olen sitä mieltä, jos lapsi sanoo noin, sitä pitää kunnioittaa ellei aikuinen kumoa sitä. Meillä kotona olen aina sanonut, että kaikki lapset ovat tervetulleita lastenhuoneeseen ja saavat leikkiä kaikilla leluilla. B on yleensä ollut se, joka on heitellyt puisia tavaroita seiniin, ikkunaan ja muita lapsia päin. Lisäksi haistatellut aikuisille. Olen poistanut lelut, joita on heitelty, mutten koskaan kieltänyt häntä leikkimästä. Olen vain purrut hammasta.

Nyt jouluna poikani ei kuitenkaan saanut mennä B:n huoneeseen. B oli isänsä kanssa sisällä, pitivät ovea kiinni eivätkä päästäneet poikaani sisälle. Poika koputteli ja minä kävin avaamassa oven. Isä sanoi painokkaasti, että kyseessä on B:n huone ja B:n säännöt. Poikani nyökkäsi, lähti olohuoneeseen ja itki siellä siihen asti, että lahjat jaettiin. Toki siinä tädit ja sedät tarjosivat jotain olohuonepuuhaa vastapainoksi, mutta missään vaiheessa kukaan ei ottanut kantaa siihen, mitä lastenhuoneessa oli tapahtunut.

Lähtötohinassa B tuli vielä ilmoittamaan tyttärelleni, että koska olemme heidän talossaan, tyttäreni lahjat kuuluvat hänelle. Tyttäreni tosin on poikaani kipakampi luonteeltaan, hämmentyi kyllä ilmoituksesta, mutta pisti vastaan.

En ole heitä meille kutsunut paitsi syntymäpäivillä ja vastaavilla. En vain jaksa B:tä tai sitä, ettei äitinsä puutu millään tavalla tämän toimiin. Isänsä ei onneksi tule edes meidän juhliimme. B itsessään ei ole todellinen ongelma vaan vanhempien lepsuus, mutta olen alkanut vihata lastakin. Päätin jo kotiin palatessani, että ensi joulun olemme matkoilla. Ihan sama, mitä mummit ja vaarit kitisee, en halua enää kertaakaan, että lapseni joutuu itkemään jouluaattona siksi, ettei saa leikkiä.