Palstalla keskustellaan lähes aina ostajan ahdingosta homeongelman seurauksena.
Ymmärrykseni mukaan jokaisessa riidassa on myös takana myyjä, jolla on samanlaiset taloudelliset realiteetit kuten ostajallakin.
Nämä homevalittajat jotka ovat ostaneet ehyen talon ovat useasti uusavuttomia nuoria, joiden pitäisi ehdottomasti asua kerrostalossa.
Omakotitalon pitäminen ja siitä huolehtiminen on aivan erilainen asumismuoto kuin täysihoitola.
Ymmärrykseni mukaan jokaisessa riidassa on myös takana myyjä, jolla on samanlaiset taloudelliset realiteetit kuten ostajallakin.
Nämä homevalittajat jotka ovat ostaneet ehyen talon ovat useasti uusavuttomia nuoria, joiden pitäisi ehdottomasti asua kerrostalossa.
Omakotitalon pitäminen ja siitä huolehtiminen on aivan erilainen asumismuoto kuin täysihoitola.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuluttajaliiton lakimies, joka työkseen painii näiden ongelmien kanssa kirjoitti taannoin asiasta liiton lehdessä:
"Mikä on vialla Suomen viranomaisissa ja rakennusfirmoissa ? Kuinka tällainen kansantaloudellinen katastrofi on päässyt sattumaan ja jatkumaan ? Suomalaiset rakentavat yhä kertakäyttökorttitaloja ja fuskaaminen on jo maan tapa. Halvat neliöt näyttävät olevan sekä viranomaisille että ammattirakentajille tärkein laatukriteeri. Hävetkää."
Halvatkaan neliöt eivät homehdu oikein tehtynä. Rakennusalalla on valvontatyhjiö eli kukaan ei valvo varsinkaan pienrakentajia, että tuleeko rakenteet tehtyä oikein. Pienestä rakennevirheestä kasvaa suuri vahinko. Sama lienee suunnittelun suhteen, kukaan ei valvo onko suunniteltu oikein.
suojella vain ostajaa ja kaupassa on aina kaksi osapuolta. Homeongelmissa on myös ilmennyt kiistattomasti ongelman hyväksikäyttäjiä.
On tapauksia jossa ostaja on päästänyt vettä lattianraoista ja näin hankitulla ongelmalla yritetty rahastaa myyjää.
Kai onnistumisiakin on. Yksi iso ryhmä on perilliset, jotka yrittävät saada kosteusongelmalla ennakkoperintöä vanhuksilta ja vanhuksen sellaiseen asemaan, että luopuu omaisuudestaan ennenaikaisesti.
Homeongelmassa on selvityksen paikka myös ongelman yleisyydessä. Täällä väittää osa kirjoittajista hometta olevan koko Suomen asuntokannassa mutta minä tiedän oman asuinalueeni olevan puhtaan homeesta.
Olemme keskustelleet yhteisissä tilaisuuksissa asiasta ja olen käynyt lähes kaikissa asunnoissa kyläilemässä (47 taloa) eikä hometta ole varmasti ollut.
kun päästelit tuollaista tekstiä?
"Rakennusalalla on valvontatyhjiö eli kukaan ei valvo varsinkaan pienrakentajia, että tuleeko rakenteet tehtyä oikein."
Koulut, sairaalat, virastot, uimahallit ja lähes kaikki julkinen rakentaminen on homeessa. Ainut mihin valvontaa on lisätty sattuu olemaan omakotirakentaminen.
ravassta - on jo yrittänyt virittää keskustelua asian puolesta. Itse olen perheeni kanssa ostamassa omakotitaloa, ja taloja on käyty ahkerasti katsomassa. Olemme törmänneet jatkuvasti noihin kuvattuihin ongelmiin. Sokkelit ovat matalia, kallistukset ovat miten sattuu. Tarkistuskaivot puuttuvat, tai ovat pienet.
Mieleemme on tullut, että eikö tarkistuskaivoja voisi rakentaa niin suuriksi, että sinne mies voisi tarvittaessa mennä. Ei liene suuri kustannnuskysymys. Useimpien talojen kohdalle olemme ruksanneet ison kysymysmerkin kosteusvaurio-mielessä. Emme ole uusavuttomia nuoria!
Pisti silmään tuo sokkelihomma: tiedän parikin rakentajaa, jotka ovat tapelleet rakennusvalvonnan kanssa saadakseen korkeammat sokkelit. Ei ole oikein käynyt tehdä korkeampaa kuin muilla vanhastaan niillä alueilla...
Aivan käsitäämätöntä, kun vielä tiedetään, että matala sokkeli on kosteusmielessä riskitekijä.
Ja jos vielä mennään vaikkapa talon ulkonäköön, niin kyllä talo korkealla sokkelilla on paremmannäköinenkin!
Olen myyjänä 5 vuotta vastuussa kaikista piilevistä vioista.
Millä pystyn valvomaan, ettei esimerkiksi rossipohjan tuuletusaukkoja pidetä suljettuna tai että sauna kuivataan saunomisen jälkeen tai ettei huolimattomuutta päästetä vettä rakenteisiin, jne.
Myyjällä pitäisi olla oikeus tehdä rakennukseen yllätysratsioita em. asioiden varmistamiseksi. Koska on vastuussa, niin pitäisi olla oikeus myös valvontaan.
kannatan joka suuntaan valvonnan lisäämistä!
Sehän on kaikkien yhteinen etu!
Useista kirjoittajista ymmärsit keskustelun aiheen oikein .
Ei todellakaan ole helppoa näyttää myyjänä toteen käyttäjän virheitä, koska et voi todentaa käyttövirheitä käytännöllisesti katsoen mitenkään,ellei ostaja tee jotain joka näkyy ulkopuolelle,
Oletkohan ymmärtänyt taloudelliset vastuut ihan oikein ? :
" Nämä homevalittajat jotka ovat ostaneet ehyen talon ovat useasti uusavuttomia nuoria, joiden pitäisi ehdottomasti asua kerrostalossa. "
Eihän ehyen talon myyjä ole minkään lain mukaan vastuussa, jos ostaja uusavuttomuudellaan tahi jotenkin muuten itse aiheuttaa homeongelman.
Alalla esiintyvä rikollisuus onkin sitten jo toinen juttu ja siitä voit kirjoitella Laki & Rikos -palstalle.
tuohon.
Olisiko asiallista saada myyjälle oikeus tehdä ylläritarkastuksia myytyyn asuntoon, että uudet asukkaat eivät aiheuta vahinkoa, josta voi seurata kosteus- ja homeongelma.
Luulen, että asuntojen myyjillä on paljolti tarpeettomia huolia, jotka varmaankin perustuvat urbaanilegendoihin ja lehdistössä olleisiin yksittäisiin kärjäoikeuksien skandaalituomioihin, jotka on sitten ylemmissä asteissa oikaistu. Sitkeässä on myös käsitys, että myyjien asemaa olisi tiukennettu, vaikka maakaaren uudistuksen myötä myyjän vastuuaikaa vähennettiin puoleen entisestä.
Myyjän vastuulla ei ole homeongelmat, joiden syntymisen syyt eivät ole olleet olemassa kaupantekohetkellä. Ostaja ei siis voi vaatia korvausta yht'äkkiä tulleesta homevaurioista, ellei hän pysty osoittamaan, että se johtuu viasta, joka on ollut olemassa ennen kauppatapahtumaa. Korvausta ei siis voi saada esim. alusrakenteiden homeongelmasta, joka syntyy ostajan ruiskutettua lattianraot täyteen vettä. Mahdolliseen korvaukseen oikeuttava syy pitää löytyä itse rakennuksesta - väärin toteutetut salaojat, virheellinen alustäyttö yms.
Unettomia öitä ei tarvitse viettää eikä miettiä yllätystarkastuksia, jos kaupankohteeseen teetetään asiantuntijalla perusteellinen kuntotutkimus (ei siis tarkastus/arvio/kartoitus) ennen kauppaa. Se edellyttää myös rakenteiden sisään menemistä jossain määrin ja esim. salaojien toiminnan selvittämistä. Rakenteita ei tarvitse purkaa, vaan on olemassa erilaisia laitteita ja apuvälineitä, joiden avulla niiden kunto voidaan riittävällä varmuudella selvittää. Se maksaa jotain, mutta sen avulla saa mielenrauhan.
jos mahdollinen syy on niin silloin voi tehdä vesivahingon ja saada hometta rakenteisiin.
"Mahdolliseen korvaukseen oikeuttava syy pitää löytyä itse rakennuksesta - väärin toteutetut salaojat, virheellinen alustäyttö yms."
Voiko talo olla niin kuivalla paikalla että salaojien toimimattomuus ei vielä aiheuta ongelmia?
tää on ihan pakko olla vitsi.
Pakko tosiaankin on ees kerran olla Liisan kanssa eri mieltä.
Kiinteistöön liittyvän tarkastuksen ensimmäisen vaiheen on pakko olla kuntoarviotyyppinen oli sitten kyse asuntokauppaan tai vaikka piilossa olevaan kosteusvaurioon liittyvästä toimeksiannosta.
Kuntoarviolla löydetään useimmiten riittävällä tarkkuudella taloa rasittavat puutteellisuudet ja nimenomaan ne riskirakenteet.
Arvion perusteella vasta voidaan tehdä päätös niistä mainitsemistasi kuntotutkimuksista. Kaikki talot ovat yksiloitä ja niitä ostavat ihmiset erilaisia. Tilaajasta riippuu jatkotutkimusten laajuus ja tekotapa. Arvioitsijan tehtävä on tapauskohtaisesti kertoa, miten esiin tulleita riskiarviointeja voidaan tutkia.
Ihan vaan esimerkki tämänpäiväisestä. Tyypillinen rintamamiestalo, tyypillisine riskeineen ja puutteineen. Salaojat 50 vuotta ja kunto ihan varmaan puuttellinen. Kellarin alapohjassa ja seinien alaosissa tyypillisellä tavalla kosteutta. Ominaisuus vaiko vika? Miten tutkia. Kuoppa talon vierelle riittävän moneen paikkaan ja sitten huuhtelu korkeapainepesulla ja lopuksi kameralla nauhoitus. 1 1/2 seinää olisi jo tällä rahalla salaojitettu.
Kellarin kosteus ja mitä se sitten on aiheuttanut. Pintamittarilla todettiin rakenteet kosteiksi, mutta se onkin vaan arviointia. Pitää tehdä rakennemittaus poraamalla, tulppaamalla, odottamalla ja viikon päästä puoli päivää mittaamalla. Sitten vasta se rakenne on kuntotutkittuna kostea.
Entä mikrobit? Nyt voi jo lonkalta sanoa, että kasvustoa kosteusrasituksen johdosta on. Haittaako se tällaisessa puolikäytössä olevassa kellarissa, siitä keskusteltiin. Taas jos tutkitaan otetaan ilmanäytteitä pari kpl ulkoilmasta vartailunäyte. Selvistä pinnoista muutama sively lajiston määrittämiseksi ja varmuuden vuoksi puuvaraston alimmista lahonneista klapeista lahottajanäyte. Lopputulos huoneilmassa kohonneita määriä kosteusindikoivia home- ja bakteerilajeja.
Entä vokit? Ilmasta pari näytettä koska epäiltiin pvc-maton hajoamisen tuottavan haitallisia yhdisteitä kellarin ilmatilaan. Varmuuden vuoksi vielä pari mattonäytettä laboratorioon mukaan. Lopputulos vokkiarvot koholla, tosin epäilyttää seinien pien ja vanhan koksivaraston tekemät lisämausteet keitokseen.
Entä putkisto? 50 vuotta vanhana kerroin sen olevan piiloputkistoina riski asumiselle. Voihan sitäkin tutkia. Koepaineistus, ultraääni, röntgen, kuvaukset, ym. Tutkimustuksena todennäköisesti tulisi suositus uusia putket.
Entä välipohja. Betoniholvin päällä on todennäköisesti joku purutyyppinen eristys, jonka painumisen johdosta eristeen ja laudan välissä on rako, jossa hiiret tykkää vilistellä ja talvella se korvausilmareittinä tekee lattiat kylmiksi. Voihan niitä tutkia, rasiaporalla reikiä joka huoneen lattiaan ja varmuuden vuoksi purusta näyte viljellyyn, jos vaikka mikrobeja. Lopputuloksena suositus uusia painuneet eristeet.
Entä kosteat tilat? Pari kylppäriä oli talossa. Pintakosteumittarilla toteamalla näyttivät ongelmattomilta. Varmuuden vuoksi täytyy varmaan tehdä kosteusmittauksia. Seiniin pääsee joihinkin kiinni poraamalla kuivalle puolelle reijät ja tutkimalla sitä kautta. Lattiaa voidaan tutkia naapurihuoneesta vinosti poraamalla (ja taas tietenkin tulppaus, odotus ja mittaus) tai alakerran lattian läpi tehtävällä aukolla. Lopputuloksena joitain vanhoja tummuneita ja paikoin hieman lahonneitakin kuivia rakenteita. Näytteenotton siinäkin kait on pakko mennä.
Entä seinät? Vanha puru ja niissä arviolta pientä painumaa yläpäistä ja ikkunoiden alta. Tutkia voidaan lämpökuvauksella ja rakenteita auki poraamalla. Lopputuloksena hyvän purueristeisen talon sijasta täysin epätiivis lämpöä haaskaava rakenne, e-arvoltaan surkea eristys ja paikoin pelkkää ilmaa seinän välissä. Uusintaa on kait pakko suositella.
Entä ikkunat. Oma arvio oli hyvässä kunnossa olevat 2 k vanhat ikkunat. Lämpökuvauksessa tosin vuotavat joka puolelta, puu on paikoin pehmennyt ja kondenssi on tehnyt pieniä mikrobihaittoja. Uusiksi vaan.
Entä vesikatto? Tuuletusraot, tuuletus, höyrysulku puuttuu ja vanhan peltikaton aluslaudoissa on jonkinasteista kasvustoa. kerroin riskistä ja suosittelin tuuletusaukkojen tekoa päätyharjalle ja lapekaton ilmavälin avaamista. Mikrobihaitan asteesta keskusteltiin ja mietittiin pahimpia vaihtoehtoja. Mut voihan sitä tutkia. Ilmamittauksella selvinnee jotain, rakenteita avaamalla nähdään niiltä paikoin alusrakenteiden kunto ja lämpökuvaus taas tuo esiin sen surkean lämmöneristystason. pakko kait sekin on suositella uusittavaksi.
En tiedä tajustitteko homman ydintä. Mahdotonta on edellämainituillakaan toimenpiteillä kokonaan ottaa vastuuta kohteen ongelmattomuudesta. Tossa tämänpäiväisessä ostaja mielestäni ymmärsi (kuntoarvion perusteella) kohteen riskit, viat, puutteet ja rakenteille ominaiset seikat. Hän uskalsi ottaa riskin ja ymmärsi, että salaojista, kellarin kosteudesta, putkistojen vanhenemisesta tai ullakon tuuletuspuuttesta aiheutuneista ongelmista ei voi kiukutella myyjälle. Joku muu olisi voinut hylätä kaupan tai edellyyttää jotain jatkotutkimuksia.
Tiedän eräiden piirien alkaneen näíden laajojen kuntotutkimusten markkinoimisen. Kumpaa se sitten on todellista selvilleottoa rakennuksen kunnosta vai meneekö bisnespuolelle. Mielestäni tutkimuskäyttäytymistä olisi syytä enemmän kääntää maalaisjärkitasolle, keskittyä olennaiseen ja poistaa raporteista se laaja yleishöpinä, jonka sisään todelliset riskipaikat usein kätketään.
Meilläpäin on valitettavasti tapana teettää tarkastus vasta viime tingassa ennen kauppaa, eikä mihinkään uusintakäynteihin ole aikaa. Niinpä pitää yrittää keskittyä olennaiseen, eli merkittäviin virheisiin, vaurioihin tai riskeihin, asioihin, joita piiloon jäädessään ja myöhemmin paljastuessaan puitaisiin käräjätuvassa. Itse pyrin noita porauksia suorittamaan rutiiniluontoisesti, mikäli se vain onnistuu siten, ettei kohtuuttomia jälkiä jää. -Edellinen ei tietenkään koske tulppaamalla tehtäviä.
Lämmityslaitteiden tms. arviointeja tai elinkaarihöpinöitä en paperiini edes laita.
Mielestäni tärkeimpiä asioita on juuri tuo ostajalle asian selittäminen, että hän ymmärtää riskit/ominaisuudet/viat joita on ostamassa. Ja tästä tullaan sitten raportin luettavuuteen, koska ostajaehdokas ei välttämättä ole paikalla katsomassa kohteesta väännettyä rautalankamallia. Raportin ymmärrettävyyttä ei taatusti paranna se mainitsemasi yleishöpinä. Usein näkee raportteja, jotka on tehty systeemillä rasti ruutuun, muutama tekstirivi ja loput 5 sivua kopioimalla tekstiä rakmk:sta tai muualta. Pitää itsekin perehtyä raporttiin oikein ajatuksella, että siitä saa olennaisen kaivettua.
Jos nyt jotain olen kymmenessä vuodessa oppinut, niin sen, että aina ei päällepäin alapohjan kosteusvaurio näy. Poraamalla onkin sitten löytynyt, vaikka ei osattu epäillä. Ja myös sen, ettei löydy poraamallakaan jos sattuu huono tuuri. Siinä mielessä kannatan rakenteita rikkovia menetelmiä, koska siten paljastuu ainakin osa niistä piilevistä vioista, joita ei silmällä tai pintamittarilla näe.
ajattelemisen aihetta.
Jos mulla olisi liike, joka saa työtä kosteus- ja homeongelmasta kehoittaisin kaikkia täällä käyviä laajoihin tutkimuksiin ja ajelisin mersulla.
En usko, että olet eri mieltä ainakaan, jos huomasit asiayhteyden. Kommenttini koski siis tilannetta, jossa myyjät ovat niin huolissaan ostajien mahdollisista vaatimuksista, että haluaisivat tehdä yllätystarkastuskäyntejä kaupan jälkeen. Kun kysymyksessä on näinkin pelottavaksi koettu tilanne, niin mielestäni silloin on huomattavasti järkevämpi vaihtoehto varautua siihen ennakkoon huolella ja listata niin tarkasti kuin mahdollista kaikki ongelmakohdat. Kuten esittämästäsi esimerkkitapauksestakin ilmenee, niin homma on suuritöinen, mutta sen ansioista ostajalla on kaupan jälkeen olemattomat mahdollisuudet esittää menestyviä vaatimuksia. Vaiva ja hinta ovat mielestäni varsinkin tällaisissa tapauksissa pienempi ongelma kuin viiden vuoden painajainen ja yllätystarkastustoiminta (,joka tuskin sekään voisi olla 100 %:sta ellei sitä nyt ottaisi sitten ihan kokopäivätyöksi).
Olen toki muutenkin skeptinen näiden YTM-mallin mukaisten kuntoarvioiden suhteen. Syynkin tiedät miksi. Asiat olisivat siinä suhteessa paljon paremmin tässä maassa, jos edes puolet kuntotarkastajista olisi yhtä ammattitaitoisia ja tunnollisia kuin sinä ja myös ppp ja jos ihmisillä olisi edes todellisia keinoja myös käytännössä tietää, kuka on pätevä tarkastaja. Nykyään valinta tehdään turhan usein sen mukaan, kuka satsaa eniten markkinointiin.
Todellisuudessahan valtaosa näistä tarkastuksista tehdään kiinteistönvälittäjien ehdoilla mahdollisimman myyntiystävällisiksi ja vain pintapuolisesti eivätkä asuntojen myyjätkään yleensä halua kustannussyistä, että mennään rakenteiden sisälle, vaikka selvää aihetta olisi. Siinä kylvetään usein turhia siemeniä rankoille riidoille, joiden osapuoliksi jäävät loppujen lopuksi ainoastaan asuntojen myyjät ja ostajat. Tämän vuoden Sisäilmastoseminaarissa oli aiheeesta ääriesimerkkinä talo, jota kiinteistönvälittäjä markkinoi kuntotarkastettuna ja niin hyväkuntoisena, ettei edes pintaremonttiin ollut tarvetta. Tosiasiassa talon rakenteet olivat niin pahoin homevaurioituneet, että talo oli korjauskelvoton. Muistaakseni kyseessä oli kaiken lisäksi melko uusi talo.