Säälipelokas

Tällainen juova ajattelee itseään ja haluaa sinut silloin kun hän haluaa milloin mihinkin.
Ehdotus: Kokeileppa ottaa aikalisä ja ilmoita se hänelle. Voit vain ilmoittaa miettiväsi tunteitasi. Älä tapaa häntä, äläkä edes vastaa puhelimeen. Tällainen "välinpitämätön" tapa saattaa saada hänet itse pysähtymään.
Katso hänen reaktionsa.
Hänen exänsä jo yritti onnistumatta..
Vain itse äijä voi muuttua, ei kenenkään toiveista.
Älä lähde hoitamaan tai hyysäämään. Jos juonut rahansa ja kamojaan hukannut, niin itse ongelmansa hoitakoon, kun korkinkin on avata osannut.

Mietiskelin tässä vielä lisää tätä tilannetta. Vaatii se itseltänikin rohkeutta ottaa aikalisä. Pienin perustein en kuitenkaan ole varoitustakaan hänelle jo antanut. Pitkään harkitsin asiaa. Tuntuu siltä että kun aikalisän otan, on suhteemme samantien mennyttä. Tilanne on juuri niin paha. Hirvittää!

Mietiskelin kans tuota, että eiköhän hänellä ole ollut jo itseasiassa kuukausia aikaa tehdä tilanteelle jotain (vaikkapa vain tässä nyt mun kanssani ollessaan). Miksi odottaisin vielä hetkeäkään. Aikalisästä kaiketi kannattaisi puhua semmoisena hetkenä kun hän ei ole edes krapulassa - nyt työpäivän jälkeen tms..

Hän sai raivarin kun kerroin haluavani mietiskellä asioita, tunteitani ja tarpeitani. Kerroin myös että tunnen itseni kovin yksinäiseksi. Ihan asiallisesti aloitin enkä tuon pidemmälle päässyt. Piti sit jo lähteä pois, kun huuto nousi kattoon. Aikalisän kuitenkin otin. Voipa olla etten kuule hänestä tämän jälkeen. Viesteihin tai puhelimeen en kuitenkaan vastaa, jos niitä häneltä edes tulee.

Moi! Eipä meinannut miehelle mennä jakeluun että olen tosissani.

Tekstiviestejä pukkasi tulemaan ja ensin sisältö oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Sitten tuli rakkausviestejä sitä kuinka huolissaan hän oli minusta ja siitä etten tajua kuinka hän minua rakastaa ja tahtoo olla kanssani. Sen jälkeen seurasi vihan ja syytösten sekamelska joissa ei ollut päätä eikä häntää. Sitten taas viestit sisälsivät rakkautta ja lupauksia. Viestien asusta iltaa kohden oli aika helppo huomata hänen olevan juovuksissa. Sillehän minä en mitään mahda.

On tämä vaikeaa! Se ainakin on selvä asia ettei tämmöisessä toihussa ole mitään tulevaisuutta. Mitään yhteistä elämää ei tule olemaan näillä eväillä. Olisi mukavaa, kun edes joskus olisi selvin päin oleva mies juttukaverina ja kumppanina. Kaikki menee vaan juopuneen sekavan höpinän kuunteluun ja hiljaa istumiseen.

Omapa oli valintani. En ainakaan lähde häntä syyllistämään tai painostamaan. Siitä ei ole mitään hyötyä! Joskus vaan tuntuu siltä että voisin huutaa hänelle päin naamaa yhtä sun toista vähemmän fiksua. En myöskään ryhdy sponsoriksi! Olen aikani koittanut asiallisesti hänelle tilannetta ja huoltani hänestä ja meistäkin selvittää (vähän vaan pintaa raapimalla), mutta jankuttamaan en rupea! Hän on ne silloin ymmärtänyt mutta samat kuviot vaan toistuvat.

Ei hän tuosta enää parane ainakaan ilman ammattiapua ja siihenhän hän ei ole suostunut.
Hän pelkää työpaikkansa puolesta, jos asia paljastuu. Ahdistusta ja masennusta hänellä on (joo, viinallahan ne lähteekin), joita pitäisi mielenterveyspuolella selvitellä mutta sinnekään hän ei mene kun se kuulemma on samassa rakennuksessa kuin A-klinikka? Tsiisus! (eiköhän siellä ole fysioterapiakin). Tuotakin hurjempi syy olla hoitamatta itseään on se, että "kun ne siellä mielenterveystoimistossa puhalluttavat joka kerta." Täh?

Mies polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Työtä yrittää tehdä, vaikka kokee sen henkisesti liian raskaaksi ja lopun aikaa ryyppää itsetuhoisasti! Sääliksi käy!

Mutta, mutta! Ei tämä valittamalla parane! Se ainakin on selvä asia että minun itseni on todellakin huolehdittava itsestäni ja jostain tempaistava jotain iloakin elämääni.

Jo kauan sitten olen luvannut olla hänen tukenaan, jos hän yrittää päästä alkoholista eroon. Eipä ole elettäkään siihen suuntaan tehnyt. Rohkeuttahan se vaatisi monellakin tavalla. Urakka ei taida olla helpoimmasta päästä, mutta ei se työmaa juomalla valmistu.

Olen yrittänyt saada häntä vaikka vaan pienelle kävelylle kanssani ja kannustanut hänen omiin vanhoihin harrastuksiinsa. Mies ei liikahdakaan rakkaiden viinojensa vierestä. Missäpä välissä tuo enää jaksaisikaan (ennättäisi) muuta kuin raahautua lähikuppilaan.

Omalta kannaltani tämä on sikäli tukala tilanne, (tuntemani säälin ja huolen lisäksi), että jään toivottoman yksin. En tunne täältä ketään ja on kovin yksinäistä. Varmasti monellakin on kumppanin jättämättömyyden syynä pelko yksin jäämisestä. Ikään kuin olisi parempi olla "huonon" kaverin kanssa kuin kokonaan yksi. En voi siltikään ripustautua näin itseänikin tuhoavaan suhteeseen. Kukas se minua sitten hyysää jos väsyn ja katkean. Turha tässä on ainakaan mitään marttyyria ruveta esittämään.

Suositeltava märä alkoholia on 17 annosta vuorokaudessa.

17 annosta ei muuten riitä, jos ajattelis että veressä pitäis koko ajan olla alkomahoolia.
Jaa juu
Meillä miestenmittaisilla kulutus on paljon suurempaa (ei ku, suositeltava alkoholimäärä vuorokautta kohti pitää olla suurempi kuin esim. 17 kolmos kaljatölkkiä) Riisitautiset, akat ja imeväiset juo 17 annosta - ei tosi uroot semmoseen edes rupee!

Alottaja, älä pilaa omaa elämääs! Älä sääli! Ei se jätkäkää sua sääli tai mitää. Sorry vaa!

Olin kertomassa hyvän neuvon mitä sinun kannattaa tehdä,mutta vihasi kristittyjä kohtaan on esteenä.Joten sanon vain että teet omat valintasi itse.Et vain sitä ymmärrä.

Moi! Ei ole paljon sanottavaa! Minusta tuli sitten sinkku ja kirjaimellisesti yksineläjä!

Mies on tietääkseni vaan kiristänyt juomatahtiaan. Töistä on ollut kolme päivää pois. Syytähän en voi tietenkään tietää ja turha arvailla. Ainakin sen tiedän, että myös neljän päivän ryyppyputki hänellä tässä välillä jo oli. En tiedä hänen työvuoroistaan osuivatko samaan aikaan.
Pahaltahan tuo hänen touhunsa on jo ennenkin näyttänyt. Voi sitä onnetonta:-(

Minulla on kauhea sääli, pelko ja suru hänen vuokseen! Tämä on vaan nyt koitettava käsitellä jotenkin pois päiväjärjestyksestä. Kovettaa kait pitäisi itsensä! Sen ainakin tiedän, etten ole hänen arvoisensa. Alkoholi on hänen suurin rakkautensa!