Otsikossa mainitaan aihe jota käsittelemme eli väestönosaa joka väittää avoimesti ajattelevansa järjellä eivätkä he itsensä mielestä päästä tunteita määräämään suhtautumisestaan käsiteltävään ongelmaan.
Mistä nuo edellistä väitettä viljelevät "älykkäät" miehet ja naiset edes ovat saaneet varmistuksen asiaan? Ovatko he tunnekehitykseltään niin vammaisella tasolla että he tietävät olevansa tunteettomia ja täten järki on diktatoiva tekijä heidän päätöksissään vai väittävätkö he ajattelevansa järjellä ainoastaan antaakseen itsestään sivistyneen ja praktisen kuvan ylidramaattisen itkupillin sijaan?
Miksi harvat (ei tietääkseni kukaan) myöntävät käyttävänsä molempia? Tai miksi suoran väitteen esittämisen sijaan ei kerrota että tavoitteeni on panostaa järjenkäyttöön enemmän kuin tunteisiin.
Kuinka kukaan joka ajattelee järjellä tunteiden sijaan pystyy välittämään muista ihmisistä? Eikö järjen ensisijainen tehtävä ole omaan selviytymiseen pyrkiminen muista välittämättä joten miksi kommunistit voivat väittää ajattelevansa järjellä vaikka oikeasti he ovat tunteellisia hyysäreitä?
Miksi ihmiset eivät pyri tasapainottamaan ajattelunsa molempia puolia vaan yrittävät antaa itsestään älykkään kuvan "ajattelemalla järjellä tunteiden sijaan"; jos kuulisin kyseisen ilmauksen ensimmäistä kertaa olettaisin lausujan sanovan "pystyn hyväksymään vaikka kansanmurhan, koska se säästää resursseja, estää liikakansoittumista ja on siinä mielessä hyvä idea".
Mistä nuo edellistä väitettä viljelevät "älykkäät" miehet ja naiset edes ovat saaneet varmistuksen asiaan? Ovatko he tunnekehitykseltään niin vammaisella tasolla että he tietävät olevansa tunteettomia ja täten järki on diktatoiva tekijä heidän päätöksissään vai väittävätkö he ajattelevansa järjellä ainoastaan antaakseen itsestään sivistyneen ja praktisen kuvan ylidramaattisen itkupillin sijaan?
Miksi harvat (ei tietääkseni kukaan) myöntävät käyttävänsä molempia? Tai miksi suoran väitteen esittämisen sijaan ei kerrota että tavoitteeni on panostaa järjenkäyttöön enemmän kuin tunteisiin.
Kuinka kukaan joka ajattelee järjellä tunteiden sijaan pystyy välittämään muista ihmisistä? Eikö järjen ensisijainen tehtävä ole omaan selviytymiseen pyrkiminen muista välittämättä joten miksi kommunistit voivat väittää ajattelevansa järjellä vaikka oikeasti he ovat tunteellisia hyysäreitä?
Miksi ihmiset eivät pyri tasapainottamaan ajattelunsa molempia puolia vaan yrittävät antaa itsestään älykkään kuvan "ajattelemalla järjellä tunteiden sijaan"; jos kuulisin kyseisen ilmauksen ensimmäistä kertaa olettaisin lausujan sanovan "pystyn hyväksymään vaikka kansanmurhan, koska se säästää resursseja, estää liikakansoittumista ja on siinä mielessä hyvä idea".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Selittäisin omalta kohdaltani tämän niin, että oikeustajuni perustuu järjelle, mikä on äärimmäisen hyvä. Puhuessani puhun kuitenkin tunteen äänellä ja vetoan tunteisiin järkeen perustuvien väitteiden lisäksi.
Tunteideni ansiosta olen altruisti, mutta kommunisti olen myös järkiperusteiden takia. Jos ajattelisin vain itseäni tai olisin tunteeton, pyrkisin varmaankin ajamaan omaa etuani järkeni mukaan, mutta tunteitteni ansiosta kärsimyksen näkeminen tuntuu minusta pahalta. Etsiessäni ratkaisua tähän totesin kommunismin hyväksi aatesuunnaksi ja sosialismin kannattavaksi yhteiskuntajärjestelmäksi. Tähän tulokseen tulin juuri järjellisen ajattelun lopputuloksena.
(Itse en ota kantaa järki/tunne -vääntöön, koska en pystyisi kertomaan jumalallista totuutta; ainoa mitä sanon on että en ota mitään mielipidettä omakseni saatan vaihtaa aatteitani vaikka joka kuukausi jos tarvitsee. Sekä en kerro ajattelevani tunteilla enkä järjellä koska mielestäni pyrin tasapainottamaan kaiken armon ja oikeuden kesken; näistä oikeus on järkiperäinen ja armo sensijaan tunneperäinen ilmiö.)
[Tuosta ei tajunnut kukaan joten siirrymme sinuun]
Miten järkeenperustuva oikeustaju ilmenee? Eikö reiluus (jota kohti sosialismi itsensä mukaan pyrkii) ole enemmän tunnetila kuin järkeenperustuvaa toimintaa, sillä Hammurabin lain pystyy perustelemaan järjellä että jokainen saa juuri sen mitä ansaitsee tekonsa seurauksena. Oikeus ja armo kun sulkevat toisensa pois piirileikistä...
Mielestäni olet melko tunteellinen yksilö vaikka et myöntäisi sitä;
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12759573/#comment-72142533
"Minua taas masentaa ja ahdistaa, koska minulla itselläni meney hyvin ja niin monella miljoonalla niin huonosti, enkä voi tehdä paljoa."
Viestisi antaa olettamuksen että kommunismi on ensisijaisesti tunneperäinen ilmiö, eikö totta?
Viestilläni ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa. Noin saattaisi sanoa kansallissosialisti, keskustalainen, anarkisti, antinatalisti tai vaikka sosiaalidarwinisti, enkä ole mitään noista. Ulkoinen ongelma on kärsimys, joka aiheuttaa sisäisen ongelman eli viestissä kuvatun henkisen tuskan, johon sisäinen ratkaisu on ulkoisen ongelman korjaamiseen pyrkiminen parhaaksi katsotulla tavalla. Parhaaksi katsotun tavan valitsin järkiperustein.
Oikeusjärjestelmän tasapuolisuus ja kohtalaisen lievät rangaistukset ovat helppoja perustella järjellä, sillä kovien rangaistusten on huomattu vahingoittavan yhteisöä. Tasapuolisuus hyödyttää siis koko yhteiskuntaa. Hammurabin laki taas perustuu alkeelliseen kostontarpeeseen ja vihantunteeseen, eikä kumpikaan näistä hyödytä yhteisöä.
En kannata Hammurabin lakia tai kostamista, mutta mielestäni nykyrangaistukset Suomen vankiloissa ovat liian heppoiset. Anteeksi vain.
Minun mielestäni järjellä ajattelu on sitä, kun punnitaan eri vaihtoehtojen järkevyyttä ja vaikutuksia ja tunteella sitä, että valitaan se omasta mielestä parhain. Mutta loppujen lopuksi on vaikea sanoa, kun niitä molempia sitten loppu peleissä käytetään
Hammurabin laki oli esimerkki, - eikä se liity merkittävästi keskusteluun -, sillä sen kautta voi perustella järkiperäisen "jokaiselle ansionsa mukaan" -periaatteen tai tunneperäisesti se voi olla "RAISKAAJALTA PALLIT IRTI!" -kommentti joita raiskauksesta kertovat uutiset ovat täynnä.
Tunneperäinen ajattelu painottunee enemmän muiden ihmisten tai tekijän itsensä kärsimykseen jota tunneperäinen ajattelija potentiaalisesti haluaisi välttää joskus tämä on tervettä mutta liaan korostuneena eskapismia; ongelmien hylkäämistä oman satumaailmansa tieltä.
Yups. Mutta minun ÄO:ni (=järkeni) ja muukaan ajattelukykyni (=olen ilkeä ihminen) riitä tähän keskusteluun, mutta kommentoin sitten kun sain jostain otteen. X)
Lisäksi oli muutenkin aika hiljaista.
En uskottelisi alitajunnalle tuollaista paskoo, mutta tosiaan jokainen joka sanoo olevansa idiootti/tyhmä on luultavimmin oikeassa - kunhan uskottelee itselleen tarpeeksi kauan kehittääkseen negatiivisen uskomuksen - tai kerjää huomiota. Vieläkin kehotan sinua korjaamaan itsetunto-ongelmasi vaikka et koe sen haittaavan elämääsi.
En sanonut olevani idiootti. Käsitin kyllä keskustelun aiheen, mutta en nähnyt siinä juurikaan mitään kommentoimisen aihetta.
Mutta juu, lopetan, koska en halua vaikuttaa huomihuoralta.
Kukaan ei voi täysin sulkea tunteita tai järkeä pois.
Täsmälleen samaa mieltä kerrankin.