Olen kiertänyt Haarlemin, Heemsteden, Rotterdamin boutique ´ta. Olen viettänyt muutaman illan netin muotisivustoilla etsimässä sitä jotain. Tiesin suurinpiirtein mitä haluan, muotitalojen kuvien selailu auttoi hahmottamaan toivettani, mutta eivät ne olleet sitä mitä etsin. Tänään nappasi, olimme Leidenissä, mukaani tarttui Mango-putiikista juuri sellainen vaate, jota olin etsinyt. Magnon muotisivustolla vaate ei herättänyt mielenkiintoani, mutta kun puin vaatteen päälleni se oli kuin tehty juuri minulle.
On se niin vaikeaa löytää oikea vaate vai onko?
Voi meitä naisia ; ) no, mutta olen hyvin onnellinen.
On se niin vaikeaa löytää oikea vaate vai onko?
Voi meitä naisia ; ) no, mutta olen hyvin onnellinen.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Joillain sitä onnen tunnetta tarvii etsiä vaivan kanssa. Kiva tunne kyllä. Itse koin saman tuossa puolen kilsan päässä tokmannilla viime viikolla. Kympin varkut ja istuu kuin vaatturin tekemänä. Eikä purista ees palleja.
Sama tääl, ehkä 5 v. Sitten kirppikseltä uudet varkut ei vaatturikaan olisi paremmin tehdy, pidän niitä silloin tällöinn ja vieläkin melkein uuden veroiset, maksoi muistaakseni n. 5 €.
En yleensä käy kirppiksillä, miten lie silloin.
En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista tekstiiliharhailua.
Jo kauan sitten irroittauduin moisesta ja vaimoni saa tehdä hypistelynsä kaltaisensa seurassa.
Aina ei voi täysin välttyä.
Viimeisellä Berliinin reisulla vaimoni lähti etsimään Kudamilta punaista laaseria tai jotain takkia.
Näköpiirissä sattui olemaan erotiikkamuseo joten sovimme, että hän lähtee etsimään sitä laaseriaan ja minä menen museoon.
Itse museossa ei ollut mitään ihmeempää ja kiinnostavalle alueelle pääsy olisi edellyttänyt rahan käyttöä.
Se punainen laaseri oli lopulta löytynyt Mangosta ( nimi sai minut kommentoimaan aloitustasi ) ja aikataulummekin sattumalta osuivat likimain yksiin.
Noin vuosi sitten käväisin Lappeenrannan Prismassa, siinä ruokaosastolle johtavan pääkäytävän varrella oli rekki, jossa alennusfarkkuja.
Kuin onnenpotkuna rekissä olivat yhdet Lee Cooperit juuri minun kokoani. Parhaat farkut mitä koskaan olen pitänyt.
Alle puoleen hintaan, tosi hyvä tuuri.
Aikaa meni ehkä kaksi minuuttia.
mulle kävi just samoin. Prisman käytävällä oli Lee Cooperit 36/32. oliko ne lc 8, mutta kummingin ne korkeampi lantiolta olevat puoleen hintaan.
Heitin ne kärryyn sovittamatta, ja ne olivat just sopivat mulle
Jopas meitä molempia onnisti, tosi kiva. Minun housuni on vähän pienemmät, 29/30,
lc 07, vyötärö tuossa navan kohdalla. Jos löydän niin heti ostan samanlaiset.
Vau, sullahan on matava liirinki, ja hyvät luntioomen, ja taidat olla muutenkin prökevä;)))
Ei ole vaikea päättää!
Fidan kirppikseltä löysin tosi kivan pikkumustan pikkuhintaan, ja tyyliin sopivan punaisen leveähkön nahka/patellavyön. En edes kehtaa hintaa sanoa. Tosi helppo löytää vaatteita kun olen tällainen hoikkanen, nuoriso kasvaa yli ja ohi vaatteidensa ja sittenpä ne miltei käyttämättöminä viedään kirppiksille. Ja minä ostan kun kohdalle sattuu, ei kirppikselle minkään tietyn tavaran perässä (ainakaan vaatteen) kannata mennä.
Harvoin edes käyn "oikean" hinnan kaupoissa. Pillifarkut taisin viimeksi ostaa. Valintahan on helppo; pitää ostaa juuri se mikä sopii itselle. Ja sen kertoo peili.
Sattuipa silloinen tuttavani parisen vuotta sitten löytämään kirppikseltä minulle sopivat käyttämättömän näköiset turvakengät kympillä. Sievin Jalkineen tekemät, joten pohjat poikki parissa vuodessa käytti kenkiä tai ei ja hinta siis kohdallaan (uudet kaupassa yli 100 €). Nyt löysin toiselta kirppikseltä ulkomaalaisen tehtaan tekemät vähän käytetyt turvakengät hintaan 20 euroa (uudet kaupassa 40-50 €). Mielenkiinnolla odotan, osaavatko ulkomailla tehdä yhtä kelvotonta roskaa kuin Suomessa.
Minä en tarvitse tavaroita joita löytää kirppikseltä.
Tarvitsen väri-kasetit kirjoittimeeni.
Nekään eivät ole kirppis-kamaa.
Joskus käyn kirppiksillä, Stadin isoimmilla.
Kamera-laukkuni taitaa olla ainoa ostokseni niiltä.
Myyjä ei tajunnut kuinka kalliita uudet ovat.
Ja siitäkin on jo kauan aikaa kulunut.
Joten pahaksi en pane vaikka joku niitä harrastaakin.
Onhan tosi iso kirppis/ostis aina jonkinlainen elämys.
Mielestäni on outoa että joku haluaa hankkia täi-pakkauksen jonkun toisen
housuissa tai hatussa.
Puserosta kauhean kutinan.
Muinaisessa kirppis-aloituksessa kerroinkin Venäläisestä armeija-ilma-kivääristä.
Se meni muualle, kipaistessani Pankki-automaatilla.
Tarkentaen aloituksen aiheeseen totean että suon mielelläni naisen kiertelyä
shoppailemassa.
Yhtä mielelläni suon hänelle rauhaa, pysyttelemällä sillä aikaa ihan toisaalla.
Vain akka puuttuu.
H.
Oi, kuinka ihanaa on elämä.
En ole koskaan aikaisemmin harrastanut kirppiksiä, mutta nyt on tullut käytyä Lutusen kaa joka tykkää käydä: ostankin silloin tällöin vanhoja huonekaluja jotka sopivat kotimme tyyliin ja joita joskus löytää tosi halvalla kirppiksistä kun myyjä ei ole tajunnut että jalopuusta tehty upea sohvapöytä voikin olla antiikkia eikä mikään romu.
Vaatteita en ole ostanut kirppiksestä, mutta ei minulla periaatteessa ole mitään sitä vastaan. Kaupoilla käyn harvoin koska olen laiska shoppaaja: nettimyynti on minulle kova sana ja sitä ennen kaikki noi kataloogit mitä kotiin tulee. Ellos, Bon Prix, La Redouite, Gudrun Sjödén jne jne...nykysin vielä suoraan netistä, sovitetaan kotona ja lähetetään takasin jos ei passaa tai miellytä. Halpaa ja mukavaa.
Kirjoitan tähän väliin. Kävin tutustumassa Kittilän ystäväsi vaatteisiin. Kaunista värien käyttöä. Lisäksi aitoja malleja. Sieviä kokonaisuuksia. Yksi huomio kuitenkin ne olivat päässääntöisesti isojen tyttöjen vaatteita.
Niissä on tosin pieniäkin kokoja vaikka leikkaus on yleensä runsas. Ostin Lutusen siskontyttärelle jolla on koko varmaan joku tyyppi 32 oranssin topin Millalta ja hyvin kävi.
Huomenta myrskyisestä Heemstedestä. Eilen oli hyvä päivä shoppailla ja huomenna etsin vielä kengät. Ne ovat samanlaiset kuin kolme vuotta sitten ostamani mutta nyt tarvitsen mustat. Haarlemissa ne oli myyty loppuun ja Leidenissä ne olivat poistomyynnissä ja vai liian isoja kokoja oli tarjolla. Huomenna kun matkustamme Nijmegen kaupunkiin lähelle Saksan rajaa, ehkäpä sieltä.
Asukokonaisuuteni tarvitsee vielä jotain katsotaan mitä keksin.
Yllätyin kun niin moni ostaakin asunsa kirpputorita. Aijemmmin sain erilaisen käsityksen aiheesta kirjoittaessani. Itse en osta vaatteita kirpparilta jos on tulossa merkittävä juhla silloin haluan parasta päälle.
Moni mies on kommentoinut, eivätkä tykkää shoppailusta. Minun kumppanini on mukana makutuomarina.
Mutta minua kiinnostaa myös ostatteko vaatteita netistä? Minä en ole uskaltanut tilata. Muistan liiankin hyvin kuinka lapsena tilattiin Anttilan postimyynnistä vaatteita ja ne eivät olleet sitä mitä kuvittelimme ostavamme.
Tuohon viimeiseen kysymykseesi vastasinkin jo: aivan samaan aikaan kuin sitä kysyit. Minä olen ollut vuosikymmeniä ahkera postimyynnin käyttäjä ja nyt viimeiset viisi vuotta tai silleen olen tilannut melkein kaikki vaatteeni netin kautta. Tämä koskee myös ns. parempia hepeneitä. Kaikke perusvaatteet, topit, farkut, villatakit, alusvaatteet, sukat jne. tilaan netin kautta. Melkein kaikilla suosikkikaupoillani (Lindex, KappAhl, Gudrun Sjöden, Hennes, jne.) on nettikauppa joista tilaan jos satun näkemään jotain joka kiinnostaa. Ellosilta olen tilannut tosi kauan ja laatukin on kivasti parantunut vuosien saatossa ja on vaivatonta ja maksutonta palauttaa mitä ei halua väärä koko, leikkaus, materiaali jne. katuu ostostaan, niiden pakkaukset ovat helppoja pakata uudelleen ja palautustarra tulee mukana.
En luota nettiostosten onnistumisiin, vähän samaa kuin tämä nettikirjoittelu. kun kirjoitat kirpputoriostoksista tulee voi kauhistustuksien kanahäkki kommentteja ja jos kirjoitat boutique shoppailusta niin ....on se niin ihanaa.... jne.
Olen pitkä nainen ylävartaloni on hieman eriparia alavartalon kanssa, selkäni pitkä, olen sellainen H-tyyppi. Jos tilaan netistä asukokonaisuuden, pelkään, että osat eivät pelitä toistensa kanssa. Nettikuvissa muumuassa asu, jonka ostin ei, kuten kirjoitin viehättänyt, mutta se oli se mitä etsin kun sen päälleni puin.
Vielä ne kengät ja pieniä virityksiä. Aijemmin ostettu kotelomekko on ollut pohjana asusuunnittelulleni.
Tähän voisin tehdä kysymyksen suunnitteletko asusi vai onko ostot hetken mielijohteita?
En kauheesti suunnittele. Makuni vaatteiden suhteen on ollut niin muuttumaton vuosikymmenien aikana että lapsenikin sanovat että ne näkee jo kaupassa missä lukee "Paloma" ikäänkuin näkymättömillä kirjaimilla kirjoitettuna. Tykkään seurata muotia ja ikäänkuin poimia paloja tai osia jotka käyvät minulle ja muiden vaatteitteni kanssa yhteen, mutta en ole mitenkään orjallinen muodin seuraaja. Pidän etnisistä vaatteista, toistuvista kuvioista ja lämpimistä väreistä. Viimeisin kaupasta ostettu vaate oli batiikkimenetelmällä painettu porokuvionen Milla Magian kesäponcho. (ystävättäreni Milla myy designvaatteitaan kotoaan Kittilästä saa guuglata :)) ja aina kun laitan sen päälleni niin lapseni kutsuvat minua batiikkinoidaksi (batikhäxa on täällä haukkumasana vasemmistolaiskulttuuritantista) :) joka en todellakaan ole.
Mull on ihan nättejä rätei ja roikalii loppuiäksi juhlaan ja arkeen. Shoppailu ei ole harrastukseni.
Sinulla on sama periaate kuin minulla. Yhdistelen vanhoja vaatteitani uusiin. Värit ovat olleet jo vuosia mustaa, valkeaa, ruskeaa ja niiden murrettuja sävyjä.
Tykkään syksyn väreistä ja kaapissani on ruskean punaisia ja ruskean sävyisiä vaatteita ja kenkiä. Nyt kuitenkin keskityn musta valkeaan yhdistelmään. Mietin olisiko lierihattu sopiva marraskuun pakkasiin. Kuninkaallisillahan on aina hatut päässä. Ei silti tietyissä juhlissa asua korostava hattu antaa arvokkuutta.
Ystävättäreni Korvessa on boncojen ystävä. Pitääpä googlata Kittilän tuotteita.
Mustan ystävänä muistan kun pitkät kauhtanat olivat muotia joskus 60-luvun lopulla, esimieheni kutsui minua Louvren kummitukseksi.
Olisitko nyt, Korven kummitus?
Saittko orgasmin?
No en, ei tule noin helpossti!
Tuo uusi asusteesi on näköjään jo laitettu nettiin.
Kun klikkaa "ryhmät", niin se punainen oikein polttaa silmiä.
Helmetkin ovat näköjään ihan sävy sävyyn ja silmälasien pokatkin sointuvat hienosti.
Mutta nuo päässä olevat rullat ovat jo poissa muodista.
Halloweenin aikaan voisi olla kovakin vienti.
Muuten kyllä on Suomi24 pistänyt kuuskymppisiä halvalla sillä kuvalla.
Pitää olla tosi rikas jos shoppilun pistää harrastusten piikkiin. Tarpeseenhan ihminen varsinkin eläkeläinen vaatteensa ostaa.
Monellahan vaatekaapit roikkuu koin syömiä rättejä täynnä. Mutta jos ne ovat vielä käyttökelpoisia niin ei kun parhaammat alta lapsenlapsen kastajaisiin.
Mellevä kuva!
Siinä se on nainen kukkeimmillaan!
On se totta, että vaatteet tekevät naisen.
Ainakin varikset ovat kaikonneet omalta ja naapurien pihoilta.
Vähemmälläkin.
Nuo selfiet ovat tätä päivää.
Onkohan ihan kepin nokasta kuvattu vai pelkällä käsivaralla.
Ehta "Haarlemin-Helmi"!
Puskat on puskia vaikka voissa paistetaisiin. Toisessa ketjussa kehuvat kuinka asiassa aina pysytään eikä henkilökohtaisuuksiin mennä ja toisessa ketjussa lapiovat paskaa nimimerkillisten silmille.
Eikö ole komiat sääret, ei ole muuten selfiekuva ; ))))))
Uhallako tuota pas*a-sanaa viljelet?
Luulet vain.
Tai syytetään että rekatut on taas puskissa, mikä nua puskalaisena tympii sairaasti.
Sääret on komeet.:)
Niinpä teen, toivon, että menisi perille.
Niin minäkin, ei tässä enää hypitä kutetten perässä kaupasta kauppaan kun ei viitsitytä.
Rumat ne vaatteilla koreilee!
Itse käytän aina hillittyä tyyliä vaatteiden värivalinnassa.
Sellainen neutraali pukeutuminen antaa aina ammattimaisen vaikutelman ja luo käyttäjästään huomaamattoman.
Punainen paita, keltaiset housut, kirkkaan oranssin värinen pikkutakki, lilan väriset nilkkasukat ja hopeiset kumisaappaat yhdessä punakeltapilkkuisen solmion kera ovat mun trendi.
Ja Muumi-henkselit yhdessä vanhan kulahtaneen ja keltaisen lippalakin kera ovat näyttävä yhdistelmä.
Se on taattua Huuko Possu-laatua!
Minkä ammatin harjoittajan?
Sirkuspelle varmaan.
-kolme ässää, joita ilman nainen ei oikein pärjää; shoppailu, suklaa, ja seksi...tosin erittäin hyvä ja läheinen naisystikseni huomautti heti et tuon seksin voi kyl pudottaa listasta pois...hmm...joo, voi teitä naisia; vaatteita on helppo löytää....:)
Voi miten lohduttavaa lukea täältä näitä vastauksia. Olen jo kauan miettinyt, mikä sekasikiö minä oikein olen, kun inhoan vaateostoksilla kulkemista, olenko nainen ollenkaan. Kiva, että teitä on muitakin.
Olen huomannut, että nuoremman tyttäreni käytöstä poistetut muodista pois menneet vaatteet sopivat minulle sekä koon että värin ja mallin puolesta. Hänellä nyt on vähän, miten sanoisin, naisellisempia muotoja. Ei se haittaa vaikka vähän väljää jääkin sinne sun tänne.
Viime kesänä hän kauhukseni kyyditti minut väkisin vaatekaupoille. Tyrkkäsi sovituskoppiin ja julisti, että nyt, äiti, ostat itsellesi ihan omia uusia vaatteita. Siellä minä kyyristelin puolialasti, kun hän kantoi sylikaupalla minulle vaatteita soviteltaviksi. Löytyi sieltä kaikenlaista, mutta oli se rasittava iltapäivä pukea ja riisua, pukea ja riisua... Mukavampaakin tekemistä olisin löytänyt.
On vaikea. Oma tyyli hukassa, samoin värit. Musta alkaa kyllästyttää mutta mitä tilalle, sinistäkö? Oma tyyli verkkari-tuulipuku-farkut ja T-paita. Yöpuku ja työpuku. Voisiko olla muutakin, Iso Huokaus.Jos varaisi ajan tyyli-iltaan, jossa joku asinatuntija katsoisi "tyylin" pallukkavartalon mukaan. Stockmann vai Tokamann :)
Olin joskus siitä jo on aikaa tyylikurssilla. Sain tietää vartaloni vaatimukset jos haluan istuvan vaatteen ylleni.
Samalla kurssilla käsiteltiin hiukset ja meikkaus.
No, olen vanhentunut tuosta kurssista yli kymmenen vuotta, mutta uskon perusjutut olevan vielä muistissa.
Hollantilaiset naiset lienevät suurinpia farkkujen kuluttajia jos katselen kaupunkien yleiskuvaa.
Nyt kuitenkin aloituksen aiheena on juhlien asianmukainen pukeutuminen.
Hautajaisiin pukeudumme mustiin, häihin kirjaviin, kumpaankaan juhlaan näin ainakin kuvittelen ei mennä farkuissa, tuulipuvussa, verkkareissa, yöpuvussa tai työpuvussa.
Olen muuten hyvin yllättynyt selaillessani vaatteita ja kenkiä esitteleviä nettisivustoja, kaikkea löytyy kaikenlaisille vartaloille ja varpaille. Sieltä voi etsiä sitä jotain ja mennä sitten kauppaan ja hyödyntää netin kuvastoa valitessa juuri sitä oikeaa.
Aijaa, en ymmärtämyt että juhlavaatetusta. Käyn niin vähän juhlissa että häytyypi sanoa et juhlavaatteita juurikaan ei kaapistani löydy vaan rakkaimoia puhkikulutetut mainitsemani vetimet. Kun sitten pitäisi jonnekin lähteä niin kauhistus. Mahtuuko viime juhliin hankittu vaatetus päälle, vai onko ehtinyt mennä vanhaksi kuosiltaan ja muodiltaan. Ja kun pitäisi mennä ostamaan, voi kauhistus, en osaa enkä oikeastaan raskikaan. Pari kertaa päällä ja sitten kaapissa tyhjänpäiväisesti roikkumassa. Hattutäti en ole ollenkaan, pari puuvillapipoa lenkkeilyyn ja vähän vahvempi muutoin talvikäyttöön.
Siis yhteenveto: Vaatteet eivät ole minulle niin kauhean tärkeä juttu. Riittää kun on puhtaat ja ehjät ja asialliset asialliseen paikkaan. En juokse muodin perässä enkä käy kalliissa muotiliikkeissä, tai jos käyn, muovpussikin on minulle sieltä liian hintava :).
Tyylikurssilla visi silti joskus ihan uteilaisuuttaan piipahtaa. Meikkiä en käytä, joten se osion voisi jättää pois, mutta vaatteet ja hiukset, värianalyysi, net kiinnostasi. Ja väriterapia.
Yleensä on niin, että jos jotain haluan, sitä ei löydy mistään. Yhteen aikaan etsin vihreää bleiseriä, ei löytynyt kotimaasta, ei Milanosta, ei Lontoosta. Nyt syksyllä kotikaupungissa oli ALEssa vihreä kesätakki, ostin. Yhteen aikaan etsin läpällistä, monilokeroista eli erittäin käytännöllistä käsilaukkua. Sellaisen llöysin Huittisista alennusmyynnistä.Laukkuja on pilvin pimein, mutta mulle sopivaa löytyy harvoin.
Juuri noin. Minullakin on aina tietty mielikuva siitä mitä haluan ja jos sitä ei ole en osta mitään. Sitten kun se löytyy, hoksaan heti et tuo se on ja sen ostan hinnalla ei sitten niin kauheasti väliä. Tai noh, tietenkin sen verran et näillä tuloilla pitää kuitenkin vähän miettiä hintaakin. Mutta noin pää-asiassa, köyhällä ei ole vara ostaa huonoa.
Sinähän alat kirjoittamaan aloitukseni siis tavallani, mielikuva vaatteesta on ja jos sitä ei löydy en osta ostamisen halusta vaan jos löytyy, ostan ja hinnalla ei ole silloin väliä.
Juuri näin se menee. En oikein osaa ostaa näitä nykymuodin vaatteita tai sitten voipi käydä niin et löydän mieluisan mut kun katon hintalappua, mielenkiinto lopahtaa siihen. En ala maksamaan satoa euroja kovinkaan monesta vaatteesta etenkään vain sen merkin takia.
Viimeinen ostokseni oli Voglian iki-ihanat stretch-farkut ja myyjä sai ylipuhuttua sellaisen farkunsinisen "ihmehuivin" :). Lisäksi se poiki sen että nyt seuraavaks haen sieltä valkoisen hyvin-istuvan paidan.
Kenkiin olen innostunut tuhlaamaan tänä syksynä, yhdet tö- ja kahdet talvikengät. Työkengät Think:n, talivkengät ihkut Sievin jalkineen mustat mokkaiset jalkaantyönnettävät ja toiset tarjouksessa olleet Riekerin saappaat. Jps noin niin kuin saa mainostaa ;).
Rättien hypistelymatkojen äärimmäisen huono hyötysuhde. Onneksi!
Panos / tulos = rättien hypistelyyn käytetty aika ja vaiva / ostokset suhde on tavattoman huono.
Uskomattoman paljon vaivaa yhden puskan ostamisen vuoksi.
Enemmistö hypistelykeikoista on kaiken lisäksi tuloksettomia.
Onneksi. Tehokkaampi toiminta aiheuttaisi muutoksia perhebudjetissa.
En ole enää pitkiin aikoihin edes yrittänyt ymmärtää tuta harhailua.
Voi, sehän se parasta on kun saa hypistellä ja katsella vaikkei ostaisikaan mitään .
Kiva päästiin asiaan ; ))
Hypistely on sosiaalinen tapahtuma, välillä kun poikeaa kahvikupposelle ne terapiastahan se käy :). Vaikkei mitään ostaisikaan.
Tässä silmät jo lupsahtelee...mutta meistä naisista ja muodista ...shoppailusta puhuen.... en oikein käsitä tuota laukkujen arvostusta...en edes tunnistaisi jokun ..BIRKIN laukkua....maksaa jopa 50000euroa...Kimin rakkaalla...MinttuVirtasella oli Birkin laukku varikolla...noin 10000 euron hintainen.....minusta 100 euroa olisi jo tuhlausta.....
Niin todellakin, 100 euroa on kipuraja käsilaukulle. Olen ostanut eloni aikana yhden laukun jonka hinta oli 130 euroa. Se oli alennuksessa ja maksoin siitä 99 ekua.
Eilinen vaate, jonka ostin maksoi 70 euroa. Ei tuntunut pahalta hinnalta ottaen huomioon tuotteen laadun ja tyylikkyyden.
En minäkään. Mutta olen aivan toivoton merkkien suhteen. Minulle pitäisi se BIRKIN olla kirjotettuna isoilla punasilla kirjaimilla laukun sivuun että edes tietäisin mistä kysymys että tota pitää ihastella, kehua ja kadehtia. Ja jättää hintalappu roikkumaan laukun ulkopuolelle.Noi ei oo mun juttujani, koskaan olletkaan.
Vai niin siellä missä vaikka ulokomailla jo rätit ja lumput lentelöö,
No onhan kiva kun viihdyt mielipuuhassa et oekeen hauskoo jatkoa sinne tuulimyllyjen muaha.
Kiitos, kiitos, nyt myllyt pyörivät jos eivät ole lyöneet kapuloita siipiin. Täällä on tyypillinen syysmyrsky, sataa, ukostaa ja tuulee niin vimmatusti. Sisähommissa ollaan. Ei ole asiaa ulos.
Tuutko jouluksi kottiin
Marraskuun puolenvälin vaiheilla tullaan Suomeen. Vietetään pari päivää Isolla Kirkolla ja sitten Korpeen kärvistelemään.
Ei sattunut talvi vaaatteita mukaan, siksi pitää ostaan uusia. Jätän syys- ja kesävaatteet tänne odottamaan ensi kevättä. Ei tarvii ees taas roudata.
Löysin aika makeat (maistoin) talvisaappaat. Mustat pitkävartiset, nahkaa,
aito turkisvuori, 7sentin korolla. Antaa pakkasen tulla, nyt on turkinkanssa sopivat saappaat. Kyllä ne maksoi, mutta eihän niitä jokatalvi osteta.
Niissä on pieni "timantti" varren yläosassa.
Turkin kanssa. Ei kai nykyaikana enää kukaan viitsi turkkia päälleen laittaa. Minullakin sinikettu turkki roikkunut vuosikymmeniä kaapissa. Johonkin naamiaisiin vois pukea. Toisaalta makuja ja mauttomuuksia on monia.
Miesystäväni sanoi kerran tanssimaan lähdettäessä, että panepa tuo edesmenneen vaimon minkkiturkki päällesi. Sanoin, että linnan juhliin kun mennään, niin sitten kyllä. Siellä se on kaapissa, saisin omakseni, mutta ei ole tarvetta.
Syksyn muotia, lyhyet tekoturkit ja turkisjakut. Aitojakin on myynnissä mutta samanlaiset jäljitelmät ovat lähes kymmenenkertaa halvempia.
Mähän olen vallan muodikas kun mull on FinnFlaren 30 v vanha vihreä lyhyt tekoturkki, mistä pidän suunnattomasti.
Noista edesmenneen vaatteista tuli mieleeni Lutusen talossa kaikki kaapit tursuaa edesmenneen puolison vaatteita joihin en ole ottanut kantaa, kun mies tykkäsi että edesmennyt olisi mielellään varmasti halunnut että hänen seuraajansa saisi jotain iloa hänen suuresta gaarderoobistaan, mutta kun noita omiakin lumppuja on ihan riittävästi, ja siksi toisekseen, eikö ole aika makaaberia laittaa päälleen edesmenneen vaatteita?
Minä pakkasin amerikankirstullisen hänen kauneimpia läninkejään, pukukorujaan, enkelikokoelman ja sen sellaista poikaa varten että vie sitten omaan huusholliinsa, tuleville sukupolville perittäväksi, muistoksi. Loput roikkuu vielä kaapeissa ja joka piirongin laatikko tursuaa hänen ihania virkattuja käsitöitään. Mitä ihmettä teen niille? Poikaa ei kiinnosta, sanoi vain että kultakorut voisi sulattaa harkoiksi ja myydä, Lutunen on pannut sen oven ikäänkuin kiinni ja sanoo että kaikki hyväntekeväisyyteen tai kierrätykseen, minä olen täysin päättämätön, kun ei raaskisi.
Tää olisi ehkä uuden aloituksen arvoinen asia, mutta korppis ainakin käytännön naisena voisi ehkä neuvoa ja kaikki muutkin joilla on asiallisia mielipiteitä vakavasta asiasta, otan mielellään vastaan neuvoja asiasta.
"Paloma.se.co"
Kaikki kunnia lutuselle.
Saat sinäkin ottaa osaa vähän.
Päättämättömyydestä.
Mutta minusta kirjoituksessasi on jotain epä-aitoa?
Eikä kovinkaan vähän.
Et kai vaan sinäkin ole joku turkis-kuoriainen...
H.
Ihan ehtaa tavaraa kaikki, hunksz. Näin on olleet näreet nyt jo kaksi vuotta koska minä en ole tehnyt mitään asian edistämiseksi ja nyt se tulee ajankohtaiseksi koska talo tygjennetään ja menee myyntiin jo ennen joulua jos meillä on vähänkään tuuria eli poika päättää muutaa vapaaseen asuntoon jonka olemme hänelle hommanneet ja siivonneet, sisustaneet ja varustaneet valmiiksi.
Minä olen huono neuvomaan toisia missään privaattiasioissa. Jokaisen on saatava ja osattava tehdä omalla tavallaan ympäristön mielipiteistä piittaamatta.
Sitä vain mietin, että miksi lutusesi ei pysty pääsemään irti edesmenneestään, vaikka hänellä on sinut. Onko hänellä vielä surutyö kesken.
Huomenta@ Myrskyisen yön jälkeen on poutasää ; )
Laita Afrikan kirrätykseen lutusen vaimovainajan vaatteet, sinne meni viime kesänä vaatteitani ja lasten vaatteita sekä eksän hääpuku. Eksäni oli urheilija ja hyvin solakka niin solakka, että esikoinen ei saanut housujen vetoketjua kiinni vaikka on itsekin solakka nuorimies. Valokuvasimme jälkipolville eksän hääpuvun ennen säkkiin sullomista.
Täällä teen inventaarion ennen kotiin paluuta ja heitän menemään tarpeettomat.
Kulta- ja hopeakorut myyntiin ja muut lapsille leluiksi.
"ent. siivoojaparka"
Älä aina matki minua.
Olet kuin Siili-perhe.
H.
Sorry. En ollut vielä lukenut vastaustasi, kun hyökkäsin vastaamaan Palomalle, tyhmää kyllä. Huomasin sitten sinne päästyäni, mutta eikö se ole imartelevaa, jos joku on samaa mieltä l´kanssasi.
Lutunen on jättänyt seon ajan elämästään täysin taakseen. Hänelle tavaroiden symboliikka ei ole merkityksellistä, ne on vain tavaraa. Hänen poikansa ei halua mitään heitettävän pois, mikään ei saisi muuttua. Lutunen on ehdottanut että hän ottaa firman joka tyhjentää koko talon; minä haluan että poika tekisi aktiivin valinnan mitä hän haluaa sieltä ensiksi.
Lutusen surutyö oli valmis silloin kun päätti kirjautua nettideittailuun mukaan josta hänet löysin kuukauden sisällä. Hän sanoi pojalleen että hänen aikansa oli tullut siirtyä eteenpäin elämässä ja haluaisi lapsensa tekevän samoin.
Ei niitä voi minnekään Afrikkaan laittaa ne on paksuja talvitakkeja ja kenkiä etupäässä ja muutenkin Pohjolan ilmastoon sopivia vaatteita. Tarvii varmaan kuljettaa ne Pelastusarmeijalle ne tietää minne sitten eteenpäin.
Mielestäni, ketju saa rönsyillä, mutta jos jätettäisiin kirjoittajien henkilökohtaiset yksityielämän utelut syrjään. Vaikka kuinka yritään ymmärtää kuinka olisi kutittavaa sekaantua toisten ihmisen asioihin, omien virheanalyysien pukatessa pintaan.
Tarkennan vielä sen verran että hän ei ole kauheen kiinnostunut hoitamaan sen sortin asioita luulen että heillä oli aika tarkka työnjako missä vaimo hoiti tällaiset asiat.
Tuttu tilanne, kesti yli kymmenen vuotta kun Petzen poika suostui Suomessa olevan tilan metsien hoitoon ja myyntiin. Syy, äidin tuhkat on ripoteltu tilan keskellä olevaan lampeen.
Tavallaan ymmärrän sitä poikaa. Meidän koti Suomessa on kuin museo ja se on minusta aina niin mukavan ja turvallisen tuntuista kun sinne menee. Äidin patalaput keittiön hellan vieressä, samat kattilat ja pannut uunin reunalla. Isän vanha karvahattu uunin päällä... Ihan niinkuin ennen, isä ja äiti vaan puuttuvat. Tekisi mieli aina huhuilla, että ollaankos täällä kotona.
Minä itse taisin raottaa sen oven , mutta kaipasin lähinnä käytännön neuvoja miten hoitaa tämä asia.
Otanko pois kommenttini ja silloin häipyvät kaikki vastaukset myös? Saamme junan taas raiteelleen?
Niin tosiaan, tämä oli korppiksen ketju. Tässä piti puhua hänen yksityisasioistaan.
Anna olla vain onpahan sekin näkökulma otettu huomioon. Uskon, että täällä on leskiä joiden vaatekaapeissa roikkuu mies- tai vaimovainajan lempivaatteita.
Veljeni ei pystynyt heittämään vaimonsa vaatteita pois kun vaimo kuoli 48-vuotiaana parikytvuotta sitten. En ole vieraillut hänen luonaan joten en tiedä josko nyt olisi jo päässyt niistä eroon.
"Paloma.se.co"
Voi että.
Ihan syömmeen sattuu.
Täällä Suomessa on ohjelma nimeltä "Aamusydämellä".
Ohjelma on jatkunut sekin liian kauan.
Samalla teemalla kun kommenttisi.
Suru-työ valmis, uusi elämä.
Miksi heevetissä ihmiset eivät osaa innostua uudesta elämästään, ilman että he
innokkaasti raahaavat historiaansa mukaan vasta-kohdaksi?
Minun ei tuli mieleenikään, kertoessani uudesta Lohi-reseptistäni, mainita
niitä kertoja jolloin tuli haksahdettua väärään valinta-taloon.
kiukk.
yst.
H.
Olet käsittänyt ketjun väärin niin on jotku muutkin, joten et ole ainoa.
Haluat mollata minua vaikka itse sotkin itsesi uteluun. Kysymys on vaatteiden hankinnasta, jospa pistät itsesi sieväti istumaan samaan junaan ja jatketaan oikealla raiteella eteenpäin.
Kaikilla on historiansa, sinullakin. Sitä et voi ohittaa. Ihminen uudistuu, mutta vanhat tavarat voivat viehättää ja tuoda mieleen vanhoja ihania nuoruuden aikoja silloin joskus 60-luvulla.
Nyt kun lähden etsimään uusia juhlakenkiä ajattelin sittenkin pitäytyä saappaissa jospa löytäisin Palmrothin valkeat polviin ulottuvat nahkasaappaat, sellaiset, jotka ostin aikoinani Tukholmasta ne maksoivat silloin kahden viikon tilin verran, mutta, että olin ylpeä niistä.
Vaatteiden hankinnasta taisin jo kommentoida oman osani. Mutta täytyyhän niistä vaatteista joskus luopuakin tarpeettomana.
En minä halua mollata ketään tieten tahtoen. Se vain joskus tulee itsestään niinkuin vihellyskin.
Hunksz:
minä olen se joka kantaa menneisyyttä mukanaan ei Lutunen: hän laittaa oven kiinni ja kävelee eteenpäin, uuteen elämään onnellisena ja innokkaana kuin nuori poika. Mutta jonkun on siivottava jäljet ja korjattava tavarat pois nurkista, koska uskon että ne jotka muuttavat sitten sisään hänen entiseen taloonsa haluavat varmasti että nurkat ovat tyhjät. Eli kysymys ei ole mistään sentimentaalisista muisteloista, vaan aivan täysin ajankohtaisesta talon siivous-ja tyhjennysasiasta.
Sopii muuten tosi hyvin korppiksenteemaan päättämättömyydestä. Jos jättää asiat aina päättämättä joku toinen tulee ja päättää puolestasi.
Tosta tuli mieleen se Friitalan nahkatakki jonka ostin itse ensimmäisellä palkallani kunolin Juuson firmassa vuoden töissä ennen opiskelujeni aloittamista. Ihania muistoja vanhoista vaatteista. Minnekähän sekin joutui matkojeni varrella?
"korppis"
Peekele!
kiukk. yst. oli Palomalle :)
Minun historiani eivät olleet koskaan hyviä kokkeja.
Minulla ovat kaikki valo-kuvat menneistä ajoistaan.
Paljon oli lihavaa silloin.
Mummostakin on kuva hoikkana likkana.
Kuoli sokeri-tautiin pulleana.
Ehdota sitten tässä tyttärilleni vanhan ajan muotia.
Pah!
Yksi Palmroth oli lahtarina Jämsässä.
yst.
H.
"Paloma.se.co"
Miks te ei sit kerro riesojenne onnellisista ajoista.
"Vaivun kyyneliin, katsoessani lutusen entisen vaimon vanhoja asusteita...
Voi, kuinkahan onnellinen lutuseni oli silloin?
Ollessaan hänen maku-tuomarinaan"
Ennen tätä nykyistä onnen-aikaa :)
Juttunne aloitatte aina keskeltä.
Ryhdistäytykää läyskät.
hym.
H.
Ryhdistäydytty ja uudet kengät hankittu.
Päädyin nilkkapituisiin mustiin Grecelandin kenkiin. Jotain vanhaa pitää olla, kirpparilta löysin ihanan lierihatun, joka on uuden jakun värejä myötäilevä sekä mukaan tuli myös tiukka musta hame. Kokonaisuus alkaa olla kohillaan.
Nyt tämä lady kelpaa coctailpartyihin tai hautajaisiin, ristiäisiin tai häihin. ; )
Varaa pöytä kirppikseltä ja myy. Niin tyttäreni tekevät.
Olimme miesystäväni kanssa leskiä ja surumme surreet. Hän sai minulta mieheni vaatteita, minä häneltä vaimonsa. Kun hän kuoli, vaatteet jäivät taas minulle, ehkä pannaan uuteen kiertoon.
Tähän olin ajatellut kommentoida, mutta se sitten unohtui.
Lutunenkin toivoi että olisin voinut löytää edesmenneen komeroista jotain mikä minulle olisi kelvannut. Minulle aika mahdoton, jo ajatuksena. Voin kyllä pitää vaatteita jotka ovat olleet toisen käytössä, esim mamman kanssa ja siskojen ja tyttären kaa ollaan kierrätetty vaatteita, mutta eikö hänelle olisi tullut liikaa muistoja mieleen jos minä vielä laahustaisin vainajan hemesteissä ympäriinsä?
Onnekseni olen muutamaa numeroa pienempää kokoa eikä ompelukone ole tuttu kapistus eli säästyin pahoittamasta hänen mieltään, ainakaan paljoa.
Laita kuva lierihatustasi (vaikka FB::hen) rakastan hattuja. Ostin crush-top fedoran Viipurista, halpakopio oikeasta, mutta hintakin oli vain 50 ruplaa :))
Nyt olen katsellut mustaa fedoraa http://hatshop.se/populara-hattmodeller/fedorahattar/hattar-crushable-c-crown-fedora-svart/ josko tilaisin hatshopista.
Seuraava hattuni taitaakin olla noidanhattu olemme suunnittelemassa halloween-bileitä lasteni ja lastenlasten kaa seuraavalle viikonlopulle.
Ja tää edellinenoli tarkoitettu korppikselle.
Laitan profiiliin valokuvia uudesta asustani ja hatustani jahka kamera latautuu. ; )
Maksoin siitä hatustani 2,70 ekua.
Nyt keskityn kanapihvien paistoon ja illemmalla palaan areenalle.
Joskus pikkupoikana ulkomailla kulkiessani näin naisia ,hattupäisiä naisia.
Ne oli jollain tavalla arvovaltaisen ja ylhäisen näkösiä, hattu on naisen koristus hyvässä mielessä.
Laitahan kuva esille.
Tää on hieman salainen juttu.
Asua en halua paljastaa sellaisena kuin sitä tulen käyttämään. Haluan nimittäin kohauttaa paikalla olijoita. Kuopuksen toive, ole äiti sitten hyvän näköinen ja minähän yritän kaikkeni ; )) No, totta puhuen ei hyvän näköisenä olo niin työlästä ole kuin vaatteiden etsiminen.
Banaaninutturan tekoa myös harjoittelen, jotta se onnistuisi juhlapäivänä.; )
Hattu voi myös tulla kysymykseen, katsotaan. uudet kengät sekä hamosen näetkin tuosta profiilikuvasta.
Tää on kuin palapelin kokoamista, mutta kivaa.
Tämän päivän kokemus.
Vaimoni oli päätänyt minun tarvitsevan kevyttoppapuvun.
Siis yhteen sekatavarataloon. Ei löytynyt.
Toiseen markettiin. Ei löytynyt.
Kolmanteen hehtaarihalliin. Tässä vaiheessa olin kypsä ja sijoitin itseni pääty- ja kassojen poikkikäytävien risteykseen näkyvälle paikalle.
Vaimoni jäi harhailemaan halliin.
Seista törötin paikallani ikuisuuden. Lopulta hermoni pettivät ja lonnin autolle.
Vaimoni oli siellä odottelemassa kaikessa rauhassa.
Minulla ei ollut puhelinta mukana mutta eivät nämä retket ole mitään herkkua eksymättäkään.
Mielestäni en tarvitse ko. pukua koska rättini riittävät joka säähän mutta en halua rakantaa kinaa mokomasta aiheesta.
Enää en usko koskaan ymmärtäväni tuollaista rättihinkua!
Ja vieläpä toiselle!
Minullakin on joskus tapana esittää Petzelle jotain asua, mutta ei hän ole useinkaan lämminnyt. Ostin hänelle kaulaliinan siitä hän on tykännyt. Kaupassa ehdotin paitaa, jossa oli sisäkaulus ja hiansuut olivat värilliset, ei vielä lämminnyt. Petze tykkää kierrellä kauppoja kanssani, kunhan välillä käymme kahvilla. Täällä on iso monta kirpputoria. Niistä voi löytää hyvää tavaraa. Kun menemme kirpparille Petze istahtaa kirjaosastolle lukemaan. Joskus hän löytää jopa kirjan mukaansa.