Itse olen tällä hetkellä 25v ja odotan kolmatta lastani. Olin 18 ja 19v kun sain ensimmäiset lapseni. Olin juuri ammattikoulun päättänyt, kun huomasin olevani raskaana, mutta sain paljon tukea mieheltäni ja vanhemmiltani. Lasten ollessa pieniä lähdin opiskeleman ammattikorkeakouluun, josta nyt valmistuin. Koulun käynti oli todella raskasta pienten lasten kanssa ja parisuhde kärsi ja meinasimme monta kertaa erota. Mutta nyt asiat on kunnossa ja tahdon kertoa nuorille äideille, että vaikka saatte nuorena lapsenne, niin ei se elämä siihen lopu ja teillä on mahdollisuus jatkaa opiskeluja ym..Itse olen tyytyväinen, että olen saanut lapsia nuorena.
Tsemppiä äideille
Mamma
2310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse saan pikkusta vajaa kakskymppisenä omani, siis tulossa on vielä ensimmäinen... Kuka sitä jaksaa nelikymppisenä yövalvomiset yms? Nuorena se luonto on tarkoittanut lapset tehtävän.
Kun kerran olet tuon kaiken kokenut, voisitko ystävällisesti kertoa, millaisia taloudellisia tai vastaavia ongelmia jouduitte ratkomaan? Itse olen 20-vuotias ylioppilas, joka hakee syksyllä taas kouluun ( nyt kaupassa töissä ). Avopuolisoni opiskelee ja vauvakuumeen oireet ovat kovat. =o) Osaatko sanoa, miten esimerkiksi kaksi opiskelijaa oikeasti hyvinvointiyhteiskunnassa pärjäävät? Uskalluksestahan tämä kiinni on.
Iloista silti kuulla, että jonkun taival lapsien kanssa mennyt kohtuullisen hyvin nuoresta iästä huolimatta. Hyviä jatkoja haluan toivottaa!