Aikuisen rankaiseminen?

voi kuule,hän on täysi-ikäinen,annappa olla vaan!

Hei Mummo-333

Ikävää, että sinulla on noin suuri huoli ja harmi aikuisesta jo perheellisestä pojastasi. Mietit kuinka saisit hänet kuriin. Ajattelen, ettei sinulla taida paljon keinoja olla, onhan hän itsenäinen työssä käyvä mies. Olet ilmeisesti keskustellut hänen kanssaan ja kertonut mikä sinua häiritsee ja huolettaa hänen elämässään. Voit ehkä kertoa hänelle mistä hän voi hakea apua tilanteeseensa, mutta ellei hän koe tarvitsevansa apua, siitä ei taida olla hyötyä. Jokainen meistä tekee elämässään omat valinnat ja on niistä vastuussa itse. Meille vanhemmille on toisinaan vaikea paikka, kun näemme lastemme ratkaisujen, valintojen tai elämäntavan olevan jollain tapaa vahingollinen tai huono, emmekä voi tilannetta muuttaa vaikka kuinka tahtoisimme.

Voimia sinulle,
Pirkko-pappi

Tue hänen perhettään ja jätä poikasi sivuun siitä.
Korosta, että perhe kärsii isän ja aviomiehen toilailuista, ja sinun velvollisuutesi on huolehti lapsenlapsien hyvinvoinnista ja tukea miniäparkaa, jolla on vaikeaa.
Sano se vain tyynesti ja toteavasti, älä moiti äläkä korota ääntäsi.

Mies tuskin miksikään muuttuu, mutta kyllä häneen kolahtaa, kun näkee jääneensä jonon hännille.

Rankaiseminen ei ole oikea tapa auttaa tai ohjailla aikuista, eikä välttämättä lastakaan. Parempi on keskustella hänen ongelmistaan, kuunnella, ohjata ja neuvoa. Ehkä voit tarjota jotain käytännön apua, että hän saisi asiansa hoidetuksi. Voit ehdottaa ratkaisuja ongelmiin, mutta päätöksenteko jää hänelle itselleen. Et voi ottaa vastuuta enää aikuisesta, mutta hänen perhettääb voit auttaa, jos hän ei heistä huolehdi.

Uhkaa jättää hänet vaille perintöä.

Itsenäinen hunsvotti, jolla on työ ja perhe? Eihän tuo nyt pahalta kuulosta, ellet jätä paljon kertomatta.

Oma aikuinen lapseni ryhtyi homoseksuaaliksi. Mitäpä siinä olisi muuta voinut kuin laittaa välit poikki.

Sellaista on elämä. Sitä niittää mitä kylvää, eikö vain? Anna aikuiselle lapsellesi kohtelua, jota hän omalla käyttäytymisellään ansaitsee.

Vähän myöhässä olet tuon kasvatuksesi kanssa Mummo-333. Nyt et voi muuta kuin jättää pojan huomiotta ja rohkaista pojan vaimoa ottamaan eron hunsvotista. Tuskin poikasi vaimo ja lapset ovat onnellisia hunsvotti-isästään.

En ymmärrä millä oikeudella joku katsoo voivansa rankaista jotakuta toista? Miten jonkun mielipide tai näkemys voi olla parempi kuin jonkun toisen, koskien elämänvalintoja yhtälailla, miten se arvioidaan?

Jos joku on heittämässä elämäänsä totaalisesti roskakoriin, niin aikuinen ihminen on vastuussa itse omasta elämästään ja valinnoistaan, ei siinä rankaisut auta.

Jos et pidä jostain ihmisestä älä ole tämän kanssa tekemisissä, jos et pidä siitä miten ihminen kohtelee sinua tai muita, katkaise välit ja valitse elämääsi sellaisia ihmisiä jotka tekevät olosi hyväksi. Murehtiminen tai "rankaiseminen" ei auta minusta yhtään mitään.

Sille mitä et voi muuttaa tai mihin et voi vaikuttaa, et voi mitään. Ja näitä asioita ovat mm. muut aikuiset ihmiset.

Yksi näistä on aikuinen poikasi. Jos elämä hakoteillä, tuki ja kuuntelu on varmaan ymmärtämisen ja empatian lisäksi suurin apu. Ja ainahan voi suoraan sanoa mielipiteensä, toinen joko kuuntelee tai jättää kuuntelematta. Kun olet sen tehnyt, muuta ei voi eikä ole mielestäni oikeudenmukaista tehdä.

Miksi syyllistää itseään aikuisen lapsesi tekemisistä. Lapsuudella on oma suuri painoarvonsa ja vaikuttaa paljon siihen millainen ihmisestä tulee. Mutta sitä on nyt turha enää murehtia, nyt voi vaan korjata välejä tässä hetkessä, sanoisin.

Ei ihmistä auteta rankaisemalla, vaan tukemalla ja ohjaamalla. Ehkä olet kasvattanut pojan rankaisemalla, ja siinä syy tämänhetken ongelmiin. En tiedä, miten asiaa voi korjata enää aikuisena.

Ole kiitollinen että sinulle on suotu poika josta olla huolissaan ja jota rakastaa!

Rankaisemalla toisia kohtelevista ihmisistä kannattaa pysyä kaukana. Pojan pahoinvointi voi johtua siitä että on altistunut tällaisille ihmisille. Hän tervehtyy kun saa omaa tilaa ja vapauden tehdä asioita vapaasti, ilman toisten tuomitsemista, ohjeistusta tai halveksuntaa. Vaikka hän niistä huolimatta valitsisi oman päänsä mukaan, hän voi olla sisältä rikki.

Oman elämän ja oman itsen korjaaminen alkaa kun ensin on vapautunut elämää rajoittavista tai ohjailemaan pyrkivistä ihmisistä ja sen seurauksena sisimpään kertyneestä taakasta, ja sen purkamiseen voi mennä hetki. Poikasi tarvitsee varmaan keskusteluapua tai ainakin tilaa selvitellä ajatuksiaan omassa rauhassa, hänelle sopivimman ja parhaiten auttavimman toimintatavan hän löytää ja päättää itse. Vasta sen jälkeen voi havaita elämän hyvät asiat, joiden vuoksi kannattaa taistella. Nyt hän ei ehkä näe niitä kaikelta rankaisulta ja halveksunnalta, joten miksi yrittäisi?

Avustan muita lapsia avokätisesti rahallisesti, mutta raha-apu on pojalta nyt katkaistu. Tulee kyllä toimeen palkallaan muutenkin.

Ongelma myös pojan vaimo: ei yhtään pojalle sopiva! Miksi ei enää pyydetä naimalupia sun muita? Otetaan vaan joku itselle täysin sopimaton kysymättä vanhemmilta!!!

Aikuisia lapsia ei tarvitse avustaa rahallisesti, vaan jokainen aikuinen vastaa itse taloudestaan. Vaimon valintakaan ei kuulu vanhemmille, ja poika itse arvioi sen, onko vaimo sopiva. Tämän täytyy olla provo, niin käsittämättömiä ovat nämä ongelmat.