Kirjoitanpa nyt sitten tänne purkaakseni ajatuksiani jonnekkin. Vähän jopa hölmistyttää että suomi24 palstalle kirjoitan, mutta kun tänne google toi niin kokeillaanpa vaikka sitten tutkimusmielessä saako täältä ihan asiallisiakin kommentteja, ehkäpä sitä keskusteluakin aikaan ;)
Luin täältäkin paljon työ - masennus yhteyksiä, osa on työttömänä (hox. kovin moni oikeasti tässä taloustilanteessa ihan syyttömänä, moni lähtisi mielellään töihin) mikä masentaa, mutta sitten on myös paljon tätä "oravanpyörämasennusta", eli työ itsessään aiheuttaa masennusta, työ ei ehkä tunnu merkitykselliseltä, sitä tekee vain pakon edessä rahan takia, ei koeta että työn lisäksi elämään jää tarpeeksi sisältöä, mikä nyt on kenenkin syy tähän työssä jaksamattomuuteen.
Noh, kerron hiukan omasta taustastani. Olen oireillut erilaisten masennus- ja ahdistuneisuusoireiden vuoksi jo nuoresta asti, lähinnä vanhempien alkoholiongelman vuoksi. olen kuitenkin aina sisukkaasti käynyt kouluni ja tehnyt töitä jne. Minulla onkin hyvä korkea koulutus ja alalla on jopa tälläkin hetkellä hyvä työtilanne. Töissä olen käynyt ja veroni maksanut. Viime keväänä kuitenkin onnistuin polttamaan itseni loppuun vakavaan masennukseen asti, ja tässä onkin mennyt jo puoli vuotta sairaslomalla.
Koen itse hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, rahatilanne "pakottaisi" palaamaan työelämään, mutta en koe olevani psyykkisesti valmis. Työni on hyvin kuormittavaa psyykkisesti, ja aina on kiire. Vapaa-aikaa ei jää tarpeeksi ja töissäollessani en esim. harrasta liikuntaa ollenkaan mitä olen nyt sairaslomallani tehnyt ja se onkin selkeästi auttanut oloon. Töissäollessa viikonloputkin menevät "palautumiseen", ts. siivoan kodin jota viikolla ei ole ehtinyt/ jaksanut, käyn ruokakaupassa ja makaan sohvalla sekä nukun univelkoja. Mitään varsinaista vapaa-aikaa, tai ainakaan miellyttävää se ei ehdi olemaan kun menee pelkkään siivoamiseen ja lepäämiseen. en ehdi viikonlopun aikana palautua...
Kotona oleminen toisaalta turhauttaa, eikä pelkästään rahatilanteen vuoksi, kaipaan kyllä päivärytmiä jne. En siis koe olevani täysin työkykyinen, mutta haluaisin/ kokisin voivani työskennellä esim. osa-aikaisesti. Tämänhetkinen työni ei tätä mahdollista.
Olenkin paljon pohtinut kuinka tästä oravanpyörästä pääsisi pois, haluan tehdä työtäni ja kantaa korteni kekoon yhteiskunnalle, mutta kuinka. Tuntuu älyttömältä kun tarkastelee työttömyyslukuja ja yhteiskuntaluokkien "uudelleensyntyä", ja samaan aikaan töissä käyvät uuvuttavat itsensä loppuun. Nykytyöelämä vaatii useassa ammatissa yhden hengen tekevän vähintäänkin kahden työt..Tähän on tultu, ja nämä ehdotukset : " lyhennetään työpäivää, lisätään työntekijöitä" olisivat varmasti kansanterveydellisesti hyödyllisiä, mutta nykyisissä poliittisissa ja taloudellisissa puitteissa lähinnä "hippi-ideologiaa"...
Tämä taisi nyt mennä enemmän pohdiskeluksi ja irtautua jopa osittain masennus aiheesta, mutta niin suuri osa kuin työelämä on ihmisen elämää, ja sen yhteydestä stressiin ja masennukseen, ja etenkin kun aihe on itsellekkin hyvin ajankohtainen tulee mietittyä, mikä olisi vaihtoehto.
Uudelleenkouluttautuminen omalta tuntuvalle alalle on hienoa, mutta usein tämäkin voi kaatua rahaan, joko ei olisi rahaa opiskella, tai vielä realistisempaa - sillä unelma-alalla ei olisikaan töitä...puuh.
Tällä hetkellä itse haaveilen etätöistä, en tiedä voisinko niitä ammattiini yhdistää, ja toisaalta kuinka helppo kotona ollessa töistä olisi taas "lipsua".
Kuinka moni ajattelee samaa, pyörittää oravanpyörää, onko joku jopa alkanut tehdä muuta, silläkin uhalla että henkilökohtainen taloustilanne voi "romahtaa"..?
Luin täältäkin paljon työ - masennus yhteyksiä, osa on työttömänä (hox. kovin moni oikeasti tässä taloustilanteessa ihan syyttömänä, moni lähtisi mielellään töihin) mikä masentaa, mutta sitten on myös paljon tätä "oravanpyörämasennusta", eli työ itsessään aiheuttaa masennusta, työ ei ehkä tunnu merkitykselliseltä, sitä tekee vain pakon edessä rahan takia, ei koeta että työn lisäksi elämään jää tarpeeksi sisältöä, mikä nyt on kenenkin syy tähän työssä jaksamattomuuteen.
Noh, kerron hiukan omasta taustastani. Olen oireillut erilaisten masennus- ja ahdistuneisuusoireiden vuoksi jo nuoresta asti, lähinnä vanhempien alkoholiongelman vuoksi. olen kuitenkin aina sisukkaasti käynyt kouluni ja tehnyt töitä jne. Minulla onkin hyvä korkea koulutus ja alalla on jopa tälläkin hetkellä hyvä työtilanne. Töissä olen käynyt ja veroni maksanut. Viime keväänä kuitenkin onnistuin polttamaan itseni loppuun vakavaan masennukseen asti, ja tässä onkin mennyt jo puoli vuotta sairaslomalla.
Koen itse hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, rahatilanne "pakottaisi" palaamaan työelämään, mutta en koe olevani psyykkisesti valmis. Työni on hyvin kuormittavaa psyykkisesti, ja aina on kiire. Vapaa-aikaa ei jää tarpeeksi ja töissäollessani en esim. harrasta liikuntaa ollenkaan mitä olen nyt sairaslomallani tehnyt ja se onkin selkeästi auttanut oloon. Töissäollessa viikonloputkin menevät "palautumiseen", ts. siivoan kodin jota viikolla ei ole ehtinyt/ jaksanut, käyn ruokakaupassa ja makaan sohvalla sekä nukun univelkoja. Mitään varsinaista vapaa-aikaa, tai ainakaan miellyttävää se ei ehdi olemaan kun menee pelkkään siivoamiseen ja lepäämiseen. en ehdi viikonlopun aikana palautua...
Kotona oleminen toisaalta turhauttaa, eikä pelkästään rahatilanteen vuoksi, kaipaan kyllä päivärytmiä jne. En siis koe olevani täysin työkykyinen, mutta haluaisin/ kokisin voivani työskennellä esim. osa-aikaisesti. Tämänhetkinen työni ei tätä mahdollista.
Olenkin paljon pohtinut kuinka tästä oravanpyörästä pääsisi pois, haluan tehdä työtäni ja kantaa korteni kekoon yhteiskunnalle, mutta kuinka. Tuntuu älyttömältä kun tarkastelee työttömyyslukuja ja yhteiskuntaluokkien "uudelleensyntyä", ja samaan aikaan töissä käyvät uuvuttavat itsensä loppuun. Nykytyöelämä vaatii useassa ammatissa yhden hengen tekevän vähintäänkin kahden työt..Tähän on tultu, ja nämä ehdotukset : " lyhennetään työpäivää, lisätään työntekijöitä" olisivat varmasti kansanterveydellisesti hyödyllisiä, mutta nykyisissä poliittisissa ja taloudellisissa puitteissa lähinnä "hippi-ideologiaa"...
Tämä taisi nyt mennä enemmän pohdiskeluksi ja irtautua jopa osittain masennus aiheesta, mutta niin suuri osa kuin työelämä on ihmisen elämää, ja sen yhteydestä stressiin ja masennukseen, ja etenkin kun aihe on itsellekkin hyvin ajankohtainen tulee mietittyä, mikä olisi vaihtoehto.
Uudelleenkouluttautuminen omalta tuntuvalle alalle on hienoa, mutta usein tämäkin voi kaatua rahaan, joko ei olisi rahaa opiskella, tai vielä realistisempaa - sillä unelma-alalla ei olisikaan töitä...puuh.
Tällä hetkellä itse haaveilen etätöistä, en tiedä voisinko niitä ammattiini yhdistää, ja toisaalta kuinka helppo kotona ollessa töistä olisi taas "lipsua".
Kuinka moni ajattelee samaa, pyörittää oravanpyörää, onko joku jopa alkanut tehdä muuta, silläkin uhalla että henkilökohtainen taloustilanne voi "romahtaa"..?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.