Olen jo 25 vuoden ajan yöpynyt aika ajoin enoni talossa Myrskylässä. Jo lapsena muistan oudot huohotukset ja askellukset yöllä, mutta vakuutin itselleni, ettei kyseessä ole muuta kuin tavallinen vanhan talon ääntely.
Nyt viime vuosina olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että talossa on kummitus. Kummittelu etenee aina samalla tavalla. Ensin kuuluu raskasta huohotusta, sitten askellusta (ihmisen askellus ei kuulosta samalta, tiedän sen, koska olen kuullut miltä kuulostaa, kun joku talon asukkaista käy esim. vessassa), sen jälkeen rapinaa seinissä. Joskus tyyppi tulee myös päälle eli "istahtaa" jalkojen päälle: tuntuu kuin jotain todella painavaa tulisi jalkojen päälle eikä tunteesta pääse ellei heiluta jalkojaan toden teolla.
Kun tyttäreni oli vauva, hän alkoi keskellä yötä pyöriä äärimmäisen levottomasti sängyssä ja kohta alkoi tuttu huohotus. Kun mielessäni käskin kummitusta poistumaan välittömästi lapseni läheisyydestä huohotus keskeytyi, mutta kasvoillani kävi ilmavirta ja aivan kuin jokin olisi koskettanut minua.
Minulle on aivan turha tulla selittämään vitsikkäitä kommentteja nettikummituksesta, pikemminkin toivoisin että nämä vitsiniekat itse joutuisivat vastakkain vastaavan kanssa. Minä olen oppinut kummituksen kanssa elämään, mutta en yöviihteestä edelleenkään nauti.
Ja kyllä - tämän saman ovat samassa talossa kokeneet mm. sisareni jonka päälle on myös istuttu ja enoni vaimo, joka kuulee ja kokee nämä samat asiat samoina öinä kuin minäkin.
Nyt viime vuosina olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että talossa on kummitus. Kummittelu etenee aina samalla tavalla. Ensin kuuluu raskasta huohotusta, sitten askellusta (ihmisen askellus ei kuulosta samalta, tiedän sen, koska olen kuullut miltä kuulostaa, kun joku talon asukkaista käy esim. vessassa), sen jälkeen rapinaa seinissä. Joskus tyyppi tulee myös päälle eli "istahtaa" jalkojen päälle: tuntuu kuin jotain todella painavaa tulisi jalkojen päälle eikä tunteesta pääse ellei heiluta jalkojaan toden teolla.
Kun tyttäreni oli vauva, hän alkoi keskellä yötä pyöriä äärimmäisen levottomasti sängyssä ja kohta alkoi tuttu huohotus. Kun mielessäni käskin kummitusta poistumaan välittömästi lapseni läheisyydestä huohotus keskeytyi, mutta kasvoillani kävi ilmavirta ja aivan kuin jokin olisi koskettanut minua.
Minulle on aivan turha tulla selittämään vitsikkäitä kommentteja nettikummituksesta, pikemminkin toivoisin että nämä vitsiniekat itse joutuisivat vastakkain vastaavan kanssa. Minä olen oppinut kummituksen kanssa elämään, mutta en yöviihteestä edelleenkään nauti.
Ja kyllä - tämän saman ovat samassa talossa kokeneet mm. sisareni jonka päälle on myös istuttu ja enoni vaimo, joka kuulee ja kokee nämä samat asiat samoina öinä kuin minäkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En kyllä eläisi hetkeäkään demonin kanssa samassa talossa. Ainut keino on antaa elämä Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalalle ja ajaa henki pois.