onko kukaan miettinyt?

Moi! Voit toki varauta ennalta yksinäisyyteen, esimerkiksi menemällä entisten tuttaviesi seuraan. Voithan myös käydä keskustelemassa sukulaisten kanssa useamminkin, kuin nyt, ja kertoa kohteliaan määrän murheitasi sopivina hetkinä.
Sittenpä uusia kavereita löytyy vaikkapa kansalaisopiston kursseilta tai jumpparyhmistä. Suosittelen.

Mää oon ihmisten seurassa aika harvoin, mutta tykkään niin paljon sitten kun tapaan ihmisiä. Haluan miellyttää heitä.

Tämän kirjoittaja parantui mielenterveyshäiriöistä viime kesänä. Nyt hänen eläminen on jo rauhallisempaa ja mukavaa, vaikkakin yksinäistä. -En aivan vielä viihdy uusien ihmisten seurassa, mutta pian tapaan vanhoja tuttujani enemmän. Etsin myös uusia harrastuksia - ja uutta seuraa.

Jaksamista ja mukavia hetkiä sinulle ystäväpiirissäsi nyt syyspimeillä. Varmasti jaksat pitää tuon ankean kelin ulkona itsestäsi. Muista vielä, että hyvinvointia saa myös helposti liikunnasta, luonnosta, terveellisestä ruuasta ja rutiineista. Onpa myös arkipuuhastelut ja pienet työprojektit vaikkapa naapurin kanssa ilostuttavia asioita.

Minulla ei ole oikeastaan ketään lähisukulaista jos elän yli 80-vuotiaaksi. Ongelma ei ole enää minun, jos kuolen yksin asuntooni. Minua ei huoleta, kuka hautaa, ja onko haudalla hoitajaa.
Kristittynä tiedän että elämä ei pääty kuolemaan ja kyllä Taivaallinen Isä on mukana myös elämäni loppuvaiheissa. On ihan turhaa murehtia tuollaisista asioista. En kanna huolta tippaakaan.

Heippa

Muutama ajatus sulle täysin yksin.

Olet ihan oikeassa, sellaiset hautajaiset, joissa ei ole yhtään saattajaa, ovat jotenkin surulliset. Myös minun mielestäni. Mutta kaikki kirkkoon kuuluvat vainajat siunataan ja tilaisuus on kaunis joka tapauksessa. Tähän ajatukseen että hauta jää hoitamatta yksi vinkki: hautausmailla on muistolehtoja tms. paikkoja, jotka eivät ole henkilökohtaisia hautapaikkoja ja joita ei siis tarvitse omaisten hoitaa.

Kuvasit sitä, miten yksinäisyys on lohdutonta, juuri silloin kun eniten tarvitsisi toista ihmistä, ei ole ketään. Kirjoitat, että puhut itsestäsi. Eikö missään ole ketään ihmistä, johon voisit tai jaksaisit ottaa yhteyttä? On totta, että monen ihmisen kiinnostus on kovin välineellistä ja omaan hyötyyn pyrkivää. Mutta ajattelen, että toivoa ei kannata menettää. On olemassa myös vilpittömiä ja hyviä ihmisiä, jotka aidosti välittävät toisista ihmisistä. Toivon sulle rohkeutta etsiä yhteyttä toisiin ihmisiin.

Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

Itselle ei nyt niin kauheasti ole väliä muistolaisuuksista tai haudan hoidosta mutta ei varmaan kauhean kiva ole kuolla yksin kotonaan, varsinkaan jos se ei käy kauhean nopeasti eikä kivuttomasti.

Tässä vakoilu paskhaurkinta maailmassa, missä ainoastaan sillä on merkitystä, kykenetkö urkkimaan, kyttäämään jatkuvasti toisia niiden koteihin asti kellon ympäri hyödyntäen tätä paskhateknologiaa mikä on nyt sitten jo ujutettu joka paikkaan, ei ole oikeastaan väliä kuoletko yksin vai laumassa, paskhasontakyttäri urkkija on joka tapauksessa kyttäämässä sitäkin tapahtumaa livenä.

Ja mihin hel.vettiin se jäi se paskhanaamakirjan mainostaminen tässä yhteydessä, yksi niistä urkintapaskhan ympärille rakennetuista mätähaarakkeista.