En tiedä mistä löytäisin apua itselleni.. olen niin masentunut, itsemurhaa miettinyt 8 vuotiaasta saakka, kun syytin itseäni vanhempien hyvin väkivaltaisista tappeluista vanhimpana lapsena. 13 vuotiaana sitten tuli tämä kunnon teini vaihe, olin koko ajan kavereiden luona ryypiskelemässä ja jo silloin tapahtui raiskaus. Puoli vuotta kerkesin rellestää ja minut huostaanotettin kiireellisesti. Jouduin kauas perheestäni, joka toinen vklp lomat, kerran päivässä puhelu 10min kotiin, kerran viikossa nettiä 5 min kirjastossa ja kerran viikossa kaupassa ja ainoastaan päästiin ihmisten pariin harrastuksen merkeissä.. olin sielä vähän yli neljä vuotta.. puoli vuotta ennen kuin täytin 18 pääsin ammattiopistoon, jossa minulla tuli oikein kunnon burn out ja koko erityisluokkani kääntyi minua vastaan, opettajakin kehtasi vielä tehdä äänestyksen että kuka haluaisi pitää minut luokassa ja kuka ei.. syy tähän että koko luokka kääntyi minua vastaan oli samalla luokalla oleva eksäni joka oli sabotoinut minua sielä muille. No sitten psykologini ilmoitti että joko lähden pakko hoitoon tai vapaa ehtoisesti, masennuksen vuoksi. kiertelin ja kaartelin päätin lähteä. Olin sielä kaksi yötä, lastenkotini johtaja lupaili kaikenlaista, varmasti vain oman lastenkotinsa maineen vuoksi. Menin sitten takaisin lastenkotiini.. pian tämän jälkeen n. 3 kk ennen täys-ikäistymistäni päätin karata paikasta, eivätkä he oikeen enään välittäneet kun tiesivät että pääsen kuiteskin pian pois. Kun täytin 18, päätin rällästää koko vuoden, kun olinhan minä ollut 4 ja puoli vuotta "vankilassa." Kolmen kk kuluttua kun olin täyttänyt 18, kaksi tyttö kaveriani keksi saada rahaa minun avullani. Pyysivät mukaan baariin, johon saapui kaksi vanhempaa miestä (joista en ollut tietoisia.) Juottivat meille ilmaiseksi alkoholia, kunnes tuli pilkku ja tytöt vaativat minua menemään heidän kanssaan, eikä yksin kotiin.. lähdin mukaan ja nukhdin tyttöjen viereen, kunnes herään kun tämä minua 30 vuotta vanhempi mies on yhdynnässä kanssani, kun avasin silmäni mies vastasi että odota.. tyttöjä ei näkynyt koko huoneessa, menin vessan kautta rappuun tärisemään ja itkemään.. en tiennyt mitä tehdä minne soittaa kuuden aikaan aamulla, soitin vanhaan lastenkotiini ja he soittivat poliisi partion vähän matkan päähän hakemaan minut..mies saatiin kiinni ja sai myös pienen tuomionsa. Nyt olen tässä neljä vuotta "räkinyt kattoon.." ei vaan mikään onnistu, mikään ei ole normaalia, syöminen, ihmisten tapaaminen siis jopa vessassa käyminen.. vielä vähän aikaa sitten jaksoib edes jotenkuten pitää itsestäni huolta, nyt en harjaa hiuksia, välillä edes hampiatakaa suihkussakin huonosti.. siis en tietenkään mene ihmisten ilmoille tämmösenä ällötyksenä.. aikataulutkin niin vaikeita, kaikki on niin vaikeeta.. yritin pitkä aikaiselle poikaystävälleni puhua (joka on ainut ystäväni kahen tyttökacerin lisäks, niidenkin kanssa puhun noin 10 krt kuussa puhelimessa.) Hän kun ei usko masennuksiin, eikä terapioihin..
Auttakaa joku joka tietää mistä voisin hakea apua!! Pakko päästä puhumaan tai joku tukihenkilö..JOTAIN, mitä nyt niitä ikinä onkaan.. olen pääkaupunkiseudulla :)
Auttakaa joku joka tietää mistä voisin hakea apua!! Pakko päästä puhumaan tai joku tukihenkilö..JOTAIN, mitä nyt niitä ikinä onkaan.. olen pääkaupunkiseudulla :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kovia olet kokenut ja olen pahoillani siitä. Et ole ilmeisesti päässyt käsittelemään raiskausta ja muita traumoja missään vaiheessa? Itse kehottaisin sinua varaamaan ihan lääkärin ajan ja sitä kautta pääset mielenterveystoimiston asiakkaaksi ja saat keskustelua apua. Kuulostaa tosiaan siltä että olet masentunut kun et jaksa huolehtia itsestäsi eli hae ihmeessä apua. Itse olen myös melko kovia kokenut elämässäni eli tiedän näistä asioista jonkin verran.