Anorektikon alkoholin kesto.

Aikoinaan kuitenkin aikuisiällä, kävin muutaman kerran treffeillä anorettikon kanssa.

Kun aikanaan koitti hetki lähteä katselemaan kaupunginvaloja, menimme konpleksiravintolaan jossa saa kaiken, ruokaa-juomaa-tanssia.

Ruokailu oli jotenkin naurettavaa, minä söin hyvällä ruokahalulla isosti punaista lihaa, toinen söi vihreän alkupalasalatin.
Ruokaviini olikin aika yllätys, minuun 2/3 pulloa, daamiin 1/3 pullo. Daamin jutut olivat ihan hetkessä mitä villeimmät...

Sitten kohti tanssipuolta, vähän daamilla jalka haparoi, mutta elämä hymyili kaikin ja kumminkin puolin.

Kolme paukkua ja 6 tanssittua biisiä myöhemmin oli daami sitten aivan kantokunnossa.

Eipähän ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa daami reiluun sylipainiotteeseen ja matkata kohti taksia. Taksissa yritin selvitellä mihin daamin toimittaisin, eipähän mitään tolkkua asiaan tullut. Joten matkasimme minun asutukselle.

Daami koiran viltin päälle huoltohuoneen lämmitetylle lattialle kylkiasentoon. Katselin perään koko alkuyön, muutaman kerran oksenteli. Mutta lopulta ei enää ollut mitään oksenettavaa.

Aamullä herättyään oli niin häpeissään ettei ollut mitään rajaa. Eriitäin huono oloisena, ei halunnut syödä mitään, ei juonutkaan mitään, ei kuulma ollut yhtään jano. Tähän ettei olisi ollut jano en usko pätkääkään.

Heitin daamin autolla kotiinsa.

Daamin alkoholin sieto oli käsittämättömän heikko.
Tahto oli taasen hirvitävän vahva, kykeni olemaan juomatta aamulla.

Muutaman kerran viellä ulkoilimme yhdessä, daami oli jotenkin henkisesti varautunut tai peloissaan joka kerta.