Miksi et vastannut mitään tuonne ihmeparantuminen-viestiin, kun sanoin etteipä ole mua auttanut/parantanut...miksi? Kertoisitko ihan suoraan ei "lainauksilla". Eikö meitä kaikkia kuullakkaan...
Noh Mikko!
kissa
7520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymyksesi oli aivan aiheellinen, valitettavasti Mikko ei pysty siihen vastaamaan (kuten ei kukaan muukaan). Asia on vaan niin, että Jeesuksen ja alkuseurakunnan aikaan kuuluneet ihmeet eivät tapahdu SAMALLA TAVALLA tänä aikana, valitettavasti. Silti Jumala parantaa, mutta ketä.... siinäpä kysymys, johon saamme vastauksen vasta iankaikkisuudessa. Kysehän on siitä, että ihmiskuntaa "riipii" sairaudet, vastoinkäymiset, epäonnistumiset jne. jne. kunnes tämä aikakausi päättyy ja alkaa iankaikkisuus.
Kysymys ei ole uskon määrästä, kuten jotkut ihmesaarnaajat julistavat. Sellainen julistus on saanut aikaan tuhansittain pettyneitä ja uskonsa menettäneitä ihmisiä. Siitä nämä ihmemiehet eivät halua ottaa vastuuta, heille riittää riehakkaat kokousmenot, lavashow tanssi- ja musiikkiesityksineen ja mahdollisimman iso kolehti. Näissä kokousmenoissa parantuu joskus ihmisiä, sitä ei kukaan voi kiistää. Aivan samoin parantuu ihmisiä noituudessa, itämaisten pappien käsittelyssä tai kotimaisten ihmeparantajien käsissä. Ihmisen mieli ja sen psyyke saattaa vaikuttaa tällaisia tapahtumia.
Sairauden olemus ja sen lähtökohta lankeemuksen jälkeisessä ihmiskunnassa on asia, johon ei ole ihmismielen tavoittavaa helppoa ja yksinkertaista selitystä. Kysehän ei ole siitä, että sairas ihminen on tehnyt jotain väärää tai syntiä, josta Jumala rankaisee sairaudella. Ihmisruumis (tai -mieli) vaan sairastuu, joskus lapsena, joskus ei koskaan vaan elämä päättyy ns. vanhuuteen.
Oleellista on kuitenkin se, että ihmiskunnan sovituksen kanssa ei sairaudella ole ristiriitaista suhdetta. Vaikka sairautemme on ristillä sovitettu samoin kuin syntimme, liittyy se syntiinlankemuksessa ihmiskunnalle annettuun tuomioon, johon tulee ratkaisu vasta iankaikkisuuudessa.
Taisin selittää vaikeasti, anteeksi... mutta asiakin on kovin vaikea. Ja suoraan kysymykseen.. miksi ei paranna... siihen kukaan ihminen ei voi vastata.
Esko
niin...kukaan ei voi vastata. Minut on pienestä opetettu "uskomaan", ei mitään pakotusta tai yli-uskovaisuutta vaan se vaan on ollut pohjalla että Jumala olisi olemassa, vaikkemme edes kirkossa käyneet kuin joskus jouluna ja tietystä rippijuhlat jne. Eli niinkuin useimmissa suomalaisperheissä. Mutta nyt kun mieheni on ateisti kuten koko suku olenkin alkanut miettiä että kumpikohan se on oikeassa (ollakko vai eikö olla). Enää en tiedä uskonko, sillä tosiasia on että eipä ole minunkaan elämään paljon auttanut (nuoresta lähtien olen saanut paskaa silmilleni, läheisten pettämistä, kuolemaa ja sairautta)...mikä se sellainen jumala on? Vai onko toiset todellakin syntyneet tänne vai kitumaan ja kärsimään vai mikä selittää toisten julmat kohtalot kun kaikki syntymästä asti menee vikaan, niitäkin kun on pilvin pimein...
Niin, kukapa osaisi tuon kaiken selittää..... miksi toiset menee elämän läpi kuin höyhenillä, ja toiset joutuvat kulkemaan kivikkoista polkua....
Mutta ilman käännytyspuheita muista kuitenkin, että todisteet Jeesuksen elämästä ja ristinkuolemasta ovat paljon varmemmat kuin moni muu historiallinen ns. faktatieto. Toisaalta usko on aina sydämen asia, jonka Jumala lahjoittaa sinulle jos niin haluat. Ja että tuo usko kannattaa varmasti ottaa vastaan.... senhän saa ilmaiseksi, kun sitä itsellesi pyydät. Ja tämä ilman mitään käännytyspuheita! Siunausta sinulle!
Valit.3:
1. Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23. se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29. Laskekoon suunsa tomuun -- ehkä on vielä toivoa.
30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
Elämämme ovat usein ja monilla kärsimysteitä tavalla tai toisella, ja minä en osaa sanoa miksi, mutta olen itse vakuuttunut, että usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ei ole turha, mitä enemmän etsii nöyrin mielin ja pitkämielisesti, sen enempi löytää, uskon, rukoile itsellesi Jeesuksen nimessä jotain konkreettista Taivaalliselta Isältäsi vilpittömästi, ja luota Jumalaan, minulle on ainakin Jumala vastannut, ja itse olen vakuuttunut Jumalan olemassaolosta. Muista Jumala ei hylkää iankaikkisesti niitä, jotka panevat toivonsa Häneen.
Onneksi kissa elämääsi on jäljellä, iloa tulet sinäkin saamaan elämääsi, ja hyvän elämän, rukoile vain ja kiitä ainakin hyvistä asioista Jumalaa ! Voi tuntua vaikealta nyt, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa onnistuu. Voimakasta iloa sulle !
Mistä sinä tiedät että edessäni on pitkä ja hyvä elämä (et kai sentään "selvännäkijä" ole)...tässä on nuoresta iästäni huolimatta ollut kymmenisen vuoden tie menetyksien ja sairauteni kanssa ponnistellessa, eikä ole rukoilut auttanut, ei pätkän vertaa. Hyvä jos te kaikki rukoilette puolestani, minä mietin kumpaan "uskontokuntaan" päädyn...
Hei kissa !
Rukouksesi ja etsintäsi ei ole turha, Jumalan suunnitelmia ei kukaan ymmärrä, mutta jos etsit Jumalaa, löydät, niin Raamattu lupaa, ja minäkin niin uskon, suosittelen lukemaan Uutta Testamenttia, siellä on paljon hyvää, ja rukoilemaan Jeesusta omaksi Vapahtajaksi elämään kaikesta sydämestä, mutta muista, olet varmaan kuullut lapsen uskosta, eli Jeesuskin sanoo Raamatun välityksellä: Mark. 10:15: Totisesti:joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Eli kuin lapsi suhtautuu lapsenuskossaan Jumalaan, suhtaudu sinäkin uskossasi/epäuskossasi etsiessäsi Jumalaa, ei Jumalan hyvä huolenpito ole aina ruusuilla tanssimista, mutta turvallisen rauhan se tuo, kun löytää Jumalan, ja usein kirkkaamman mielen, ja todella alkaa kokemaan, että Jumala on suuri rakkaudessaan ja viisaudessaan, Jumalaan suhtaudutaan usein nuivasti ja ihmetellen, koska ei tiedetä miten paljon todellinen usko saa ihmisen 'loistamaan' sisimmässään ja sisimmästään. Niin, jos haluat/aiot/tms. lukea Uutta Testamenttia, kerron että minä olen tykännyt paljon ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä, kyllähän siinäkin on ollut kohtia, jotka ovat piinanneet omaatuntoa, mutta jotenkin siinä on kaunis kirje, suosittelen, ei ole kovin pitkäkään, ja evankeliumit ovat hyviä luettavia vaikka alussa, jos ei vielä ole lukenut,
niistä Johanneksen evankeliumi on vähän erityyppinen, ja kun uskoon tulee, niin kysymyksiä riittää, ja minä olen uskossani päässyt suureen vapauden ja armon tunteeseen Jumalan rakkauden ansiosta, Jumala on vapauttanut monista ahdistuksista, ja ahdistukset ja sairauteni, esim. olen ollut 4 kertaa vakavasti psykoosissa, niin jälkeenpäin kaikki on ollut siunaukseksi ja kasvuksi, vaikka sillä hetkellä kun sairastin, oli vaikeaa, ja vaikka onkin kovaa, niin on tullut minunkin tietooni, että sairauksia on kuolemaksi, jo nuorella iällä, yhden papin lapsi kuoli vakavaan sairauteensa n. 20-vuotiaana, mutta tuo kuollut tyttö oli tullut uskoon, ja lähti ymmärtääkseni lopulta rauha sydämessään ajan rajan tuolle puolen. Eli en ole ennustaja, mutta usko Jeesukseen omana Vapahtajana, on kaikille tärkeä asia, minä uskon niin, ja vaikka tuntuukin tyrkyttämiseltä ehkä, todella haluaisin, että etsisit Jumalaa. Erittäin paljon sinulle hyvää mieltä ja voimia elämääsi toivoo Andreas. Moi !
Rukoiltu on.
Toivottavasti kissa tulet selvästi kuulemaan Herramme äänen ja näkemään Jumalan avun itsesi ja läheistesi elämässä.
Kaikkivaltiaalla on aikansa ja tapansa hoitaa meitä.Ja vaikka et heti parantuisikaan ,niin tiedäthän voivasi uskoa Jumalan lupaukseen:Niinkuin päiväsi ,on voimasi oleva".
Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.Jumalan lämpöä ja läsnäoloa sinulle ja läheisilesi.