En pääse yli äitin ja isän erosta

Mun äiti ja isä eros joskus 4 vuotta sitten. Mä olin sillon 8v. Mulla on ikävä sitä ku oltiin aina siinä sohvalla ja katottiin leffaa ja silleen. Mulla on 3 isosiskoo, mut me kaikki on jo 18-21. Ne ei niin paljoo välitä musta. Ne on aina ollu semmonen "kopla". 2010 meille tuli koira, ja sen jälkeen kaikki jotenkin muuttu. Ei se siitä koirasa siis johdu:D Iskä oli öitä pois kotoo ja sit ihmettelin aina et miks iskä nukkuu patijalla varastohuoneessa. Oltiin matkoilla minä, äiti ja vanhin sisko. Kaks siskoo ja iskä jäi kotiin, mut sit ku äiti soitti siskoille niin iskä oli kuulema menny työ matkalle turkuun. No sillä aikaa meille synty pupun poikasia ja siellä kaks nuorta siskoo hoiti sitten 6 pupuu, koiraa ja kilpikonnaa. Äiti sano mulle kerran että me muutetaan ja että äiti ja isä eroo! Mulle tuli enemmän pahamieli siitä että me muutetaan. Se oli jotenkin tärkee talo mulle ja ikävöin sitä vieläkin. Iskä muutti helsinkiin ja äiti jäi silti espooseen asuu. Asuttiin siis enne espossa:D Asuin eka äitillä ja se oli hirveetä! En tiiä miks mut mul oli hirvee ikävä iskää. Mun äiti muutti saunalahteen ja äiti ei enään halunnu koiraa, joten mun siskon oli otettava se ja muutettava pois! D: Mut mua harmittaa se talo hirveesti ja tekis mieli mennä koputtaa sinne oveen ja sanoo "tää on mun talo että häipykää". En oon nähny mun kaveria 3 vuoteen vaikka oltiin aina yhessä ku vielä asuin siellä. Mut mä niin haluisin että maailma ei muuttuis... Mä haluisin että oisin vielä 7-8v ja asuttais vielä siellä, koira ois viel pentu ja sillee:( no tämmönen "elämäntarina" sitten :/