Tulen kaupungilta kotiin aika paljon aiemmin kuin minun piti. Oikeastaan tarkoituksella. Aavistan tai toivon jotain. Huutelen sinua kun pääsen eteiseen: -Moi kulta, mä tulinkin näin pian! Kuluu hetken aikaa. Ilmestyt oviaukkoon vinosti hymyillen. -Nyt mä taisin jäädä kiinni, sanot. Sinulla on päälläsi sama lateksinen t-paita, jonka olen nähnyt aiemmin, ja jalassasi on pitkät, farkkumalliset lateksihousut. Näen heti kohouman housuissasi. Sinulla seisoo, etkä peittele sitä yhtään. Katseesi haastaa minut. Mitä minä nyt aion tehdä sinun kanssasi? Tiedämme molemmat mistä minä olen jäänyt sinulle kiinni. Annoinko minä sillä sinulle luvan tähän?
Minä katson sinua hiljaa, vaihtoehdot risteilevät päässäni. Lopulta hiljaisuus käy liian raskaaksi ja rikot sen itse: -Kai mun pitäis sit mennä riisumaan nää. Minä olen edelleen hiljaa, monta pitkää sekuntia ennenkuin vastaan: -Tai sit mun pitäis mennä pukeen jotain. Sinä hymyilet. -Voisitsä?, kysyt varovasti. -Ehkä mä voisinkin, sanon ja tunnen kostuvani.
Autat minua pukemaan minun hameeni ja rintaliivini. Katselen hetken sinua. -Mä oon vähän alasti suhun verrattuna, huomaan. -No joo, musta tuntuu hyvältä kun kumi peittää mua joka puolelta, sanot vältellen. -Pitäiskö mullakin olla sit jotain enemmän?, utelen. -Mä en suostu kommentoimaan tota, naurat, -Musta on kyllä ihan käsittämätöntä jo tämäkin, en mä tiedä mitä mä vielä haluaisin. -Entäs jos mä nyt vuorostani laittaisin ne hanskat, ehdotan, -Olisko ne kamalan isot mulle? Sinä katselet minua hetken hiljaa, kuin miettien seuraavaa siirtoa ja sanot sitten: -Ne voi olla isot joo. Mutta mulla on ehkä jotain sopivampaa sulle. Kiellät minua tulemasta mukaan, jään odottamaan kun menet pois ja hetken päästä palaat takaisin tuliaisinesi. -Ihan pian mun on kysyttävä missä sun piilos oikein on ja mitä kaikkea sä siellä pidät, sanon. -Joo, muttei ihan vielä, sanot ja katsot minuun niin että tiedän että tästä ei kannata vinkua. Ei ainakaan tällä kertaa.
Sinulla on mukanasi hanskat, mutta ne ovat toiset, vähän pienemmät ja pitkävartiset. Ojennat ne minulle ja katsot minua reaktiotani punniten. -Nää on jo vähän hankalammat sitten pukea, varoitat heti. -Sun pitää sit varmaan auttaa mua, vastaan. Käärit hansikkaat ranteisiin asti nurinpäin ja autat jokaista sormeani löytämään oman paikkansa. Sitten käärimme vartta varovasti ylemmäs, vähän kerrallaan, niin että varsi seuraa ihoani tiukkana, tasaisena, rypyttömänä. Varsi yltää minua lopulta aivan kainaloon asti. Toinen tuntuu hankalammalta, hansikoidun käteni sormet ovat jotenkin kömpelömmät, eivät löydä niin herkästi oikeaa kohtaa johon tarttua. Sinun otteistasi näkee että olet käsitellyt lateksia minua enemmän. Mutta minusta on ihanaa kun sinä puet minua. Leikit minulla. Niin etten edes tiedä pystynkö riisumaan ilman apua.
Sinä katselet minua hetken enkä voi olla huomaamatta tyytyväisyyttä olemuksessasi. Ja sitten ojennat minulle kätesi. Minä tartun siihen omalla hansikoidulla kädelläni, sinä otat ja tuot sen huulillesi. Suutelet minun kättäni, tunnen kuinka huulesi hipaisevat kämmenselkääni samalla kun imet kumin tuoksua sisääsi. Pysähdymme tähän hetkeksi, minä kumarran sinulle hiukan aivan refleksinomaisesti. Sitten vedät minut itseäsi vasten, annamme sormiemme liukua ristiin toistensa lomaan kun painamme vartalomme vastakkain. Mustat kumisormet ja sinun paljaat kätesi lomittain. Minun paljas vatsasi kiinni sinun kumivaatteissasi. Meidän suudelmassamme on uudenlaista syvyyttä. Tietoa siitä mitä olemme, sen hyväksymistä. Sinä uskalsit näyttää ja minä uskalsin katsoa.
Minä en tiedä kuinka pitkään sinä olit odottanut minua pukeutuneena noin. Mutta sinun suudelmasi muuttuvat pian hyvin nälkäisiksi, hyvin vaativiksi. Me irrotamme käsistämme että pääsemme paremmin tunnustelemaan toisiamme. Sinun kätesi kulkevat minun ihollani, kietoutuvat tiukasti vyötärölleni, varmistavat että kaikki kaareni ovat paikoillaan. Ja yhtaikaa löydämme toistemme kasvot. Minä pitelen sinun kasvojasi käsieni välissä ja sinä minun ja voin melkein nähdä millaisia väreitä minä sinun ihollesi lähetän näillä käsilläni. Sinun kätesi ohjaavat minua, tunnustelevat huulieni liikettä ja eksyvät niiden väliin. Nälkäistä, rajua, työnnän sinut sängyn viereen ja kaadan sinut sinne kaatumalla itsekin päällesi.
Tuntemukset pyyhkäisevät mukanaan. Paljon kiihkeitä, nopeita, vaativia kosketuksia, paljasta ihoa, kumin peittämää ihoa, hansikoitujen käsien kosketuksia. Minä erotan kaikki ne niin hyvin, ne ovat erilaisia, mutta jossain vaiheessa tajuan toivovani että ihoa olisi hiukan vähemmän, että minä olisin enemmän sisällä, että tuo hyväily tuntuisi joka paikassa, jatkuvasti. Sinä olet nostanut minun rintani pois kupeistaan, ne hankautuvat paitaasi vasten kun et muuten hyväile niitä. Minä yritän nostaa hamettani ylös, se estää liikaa, sinä et pääse minun jalkojeni väliin ja minä niin jo tarvitsisin kosketusta sinne!
-Pane mua nyt jo!, huudan kun sinä et näytä ymmärtävän enkä minä pysty itse tekemään mitään kun olen jäänyt allesi. Sinä pysähdyt paikoillesi, hetken tuijotamme toisiamme silmiin ja huohotamme. -Ihan pian kulta, sinä sanot, etkä liikahdakaan. Nostat hitaasti käteni pääni yläpuolelle ja lukitset ne toisella kädelläsi. Suutelemme, ihan hitaasti, valtavalla odotuksella. -Joko sä haluaisit?, sinä kiusaat minua. Kiemurtelen ja vaikeroin hiljaa. Sinun toinen kätesi seikkailee ihollani, kasvoillani, rinnoillani, lähettää sähköisiä väreitä alemmas. -Joko sä olisit valmis?, jatkat, vaikka luulen että kosteuteni litinäkin kuuluu jo, koko jalkojeni väli on pelkkää kuumaa, märkää, liukasta, kumin sisällä, pitkälle reisiä pitkin. -Kulta tuu jo muhun, minä anon, pelkään kohta laukeavani pelkkään tähän odotukseen, sinun läsnäoloosi vaativana minun päälläni.
Sinä nostat minun hameeni, vapautat oman kalusi. Katsot minua silmiin kun yhdellä hitaalla, voimakkaalla työnnöllä työnnyt kerralla syvälle minun sopukoihini, painat sormesi minun klitorikselleni. Minä laukean kun sinä pääset pohjaan, painut vasten minun häpyluutani, annat klitorikselle sen pienen mutta äärettömän tärkeän kosketuksen. Minä laukean ja sinä jatkat. Voimakkaita, helliä, syvälle meneviä työntöjä. Minä tunnen kuinka minä olen kumin sisällä. Kuinka minun käsivarteni lähtevät pääni päältä, sieltä minne ne jätit ja kietoutuvat ympärillesi. Kuulen oman ääneni kuin ulkopuolelta. Tunnen kuinka liukkaaksi hansikkaiden pitkät varret muuttuvat sisältä. Kuinka tiukkana kaikki se mitä vielä päälläni on puristuu minua vasten. Turvallisesti, kiihottavasti. Narinaa, huohotusta, minä melkein unohdan hengittää, elän vain sinun liikettäsi minussa. Uudet orgasmiaallot vievät minut mennessään. Ja kun sinä tulet minä imen sen kaiken itseeni, jokaisen äänen, liikahduksen, sinun olemisesi sillä hetkellä. Ei ole muuta.
Meillä ei ole kiire pois, ei riisumaan. Makaamme sylikkäin, pidämme tunteesta vielä hetken kiinni. Näissä rakasteluissa on enemmän aikaa, enemmän kosketuksia, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea sitä mitä ihminen voi aistia. Ja nyt minä jo osaan ja uskallan kertoa miltä se tuntuu, edes vähän. Senverran että molemmille jää hyvä olo, ei yhtään nolotusta, ei häpeää.
Minä katson sinua hiljaa, vaihtoehdot risteilevät päässäni. Lopulta hiljaisuus käy liian raskaaksi ja rikot sen itse: -Kai mun pitäis sit mennä riisumaan nää. Minä olen edelleen hiljaa, monta pitkää sekuntia ennenkuin vastaan: -Tai sit mun pitäis mennä pukeen jotain. Sinä hymyilet. -Voisitsä?, kysyt varovasti. -Ehkä mä voisinkin, sanon ja tunnen kostuvani.
Autat minua pukemaan minun hameeni ja rintaliivini. Katselen hetken sinua. -Mä oon vähän alasti suhun verrattuna, huomaan. -No joo, musta tuntuu hyvältä kun kumi peittää mua joka puolelta, sanot vältellen. -Pitäiskö mullakin olla sit jotain enemmän?, utelen. -Mä en suostu kommentoimaan tota, naurat, -Musta on kyllä ihan käsittämätöntä jo tämäkin, en mä tiedä mitä mä vielä haluaisin. -Entäs jos mä nyt vuorostani laittaisin ne hanskat, ehdotan, -Olisko ne kamalan isot mulle? Sinä katselet minua hetken hiljaa, kuin miettien seuraavaa siirtoa ja sanot sitten: -Ne voi olla isot joo. Mutta mulla on ehkä jotain sopivampaa sulle. Kiellät minua tulemasta mukaan, jään odottamaan kun menet pois ja hetken päästä palaat takaisin tuliaisinesi. -Ihan pian mun on kysyttävä missä sun piilos oikein on ja mitä kaikkea sä siellä pidät, sanon. -Joo, muttei ihan vielä, sanot ja katsot minuun niin että tiedän että tästä ei kannata vinkua. Ei ainakaan tällä kertaa.
Sinulla on mukanasi hanskat, mutta ne ovat toiset, vähän pienemmät ja pitkävartiset. Ojennat ne minulle ja katsot minua reaktiotani punniten. -Nää on jo vähän hankalammat sitten pukea, varoitat heti. -Sun pitää sit varmaan auttaa mua, vastaan. Käärit hansikkaat ranteisiin asti nurinpäin ja autat jokaista sormeani löytämään oman paikkansa. Sitten käärimme vartta varovasti ylemmäs, vähän kerrallaan, niin että varsi seuraa ihoani tiukkana, tasaisena, rypyttömänä. Varsi yltää minua lopulta aivan kainaloon asti. Toinen tuntuu hankalammalta, hansikoidun käteni sormet ovat jotenkin kömpelömmät, eivät löydä niin herkästi oikeaa kohtaa johon tarttua. Sinun otteistasi näkee että olet käsitellyt lateksia minua enemmän. Mutta minusta on ihanaa kun sinä puet minua. Leikit minulla. Niin etten edes tiedä pystynkö riisumaan ilman apua.
Sinä katselet minua hetken enkä voi olla huomaamatta tyytyväisyyttä olemuksessasi. Ja sitten ojennat minulle kätesi. Minä tartun siihen omalla hansikoidulla kädelläni, sinä otat ja tuot sen huulillesi. Suutelet minun kättäni, tunnen kuinka huulesi hipaisevat kämmenselkääni samalla kun imet kumin tuoksua sisääsi. Pysähdymme tähän hetkeksi, minä kumarran sinulle hiukan aivan refleksinomaisesti. Sitten vedät minut itseäsi vasten, annamme sormiemme liukua ristiin toistensa lomaan kun painamme vartalomme vastakkain. Mustat kumisormet ja sinun paljaat kätesi lomittain. Minun paljas vatsasi kiinni sinun kumivaatteissasi. Meidän suudelmassamme on uudenlaista syvyyttä. Tietoa siitä mitä olemme, sen hyväksymistä. Sinä uskalsit näyttää ja minä uskalsin katsoa.
Minä en tiedä kuinka pitkään sinä olit odottanut minua pukeutuneena noin. Mutta sinun suudelmasi muuttuvat pian hyvin nälkäisiksi, hyvin vaativiksi. Me irrotamme käsistämme että pääsemme paremmin tunnustelemaan toisiamme. Sinun kätesi kulkevat minun ihollani, kietoutuvat tiukasti vyötärölleni, varmistavat että kaikki kaareni ovat paikoillaan. Ja yhtaikaa löydämme toistemme kasvot. Minä pitelen sinun kasvojasi käsieni välissä ja sinä minun ja voin melkein nähdä millaisia väreitä minä sinun ihollesi lähetän näillä käsilläni. Sinun kätesi ohjaavat minua, tunnustelevat huulieni liikettä ja eksyvät niiden väliin. Nälkäistä, rajua, työnnän sinut sängyn viereen ja kaadan sinut sinne kaatumalla itsekin päällesi.
Tuntemukset pyyhkäisevät mukanaan. Paljon kiihkeitä, nopeita, vaativia kosketuksia, paljasta ihoa, kumin peittämää ihoa, hansikoitujen käsien kosketuksia. Minä erotan kaikki ne niin hyvin, ne ovat erilaisia, mutta jossain vaiheessa tajuan toivovani että ihoa olisi hiukan vähemmän, että minä olisin enemmän sisällä, että tuo hyväily tuntuisi joka paikassa, jatkuvasti. Sinä olet nostanut minun rintani pois kupeistaan, ne hankautuvat paitaasi vasten kun et muuten hyväile niitä. Minä yritän nostaa hamettani ylös, se estää liikaa, sinä et pääse minun jalkojeni väliin ja minä niin jo tarvitsisin kosketusta sinne!
-Pane mua nyt jo!, huudan kun sinä et näytä ymmärtävän enkä minä pysty itse tekemään mitään kun olen jäänyt allesi. Sinä pysähdyt paikoillesi, hetken tuijotamme toisiamme silmiin ja huohotamme. -Ihan pian kulta, sinä sanot, etkä liikahdakaan. Nostat hitaasti käteni pääni yläpuolelle ja lukitset ne toisella kädelläsi. Suutelemme, ihan hitaasti, valtavalla odotuksella. -Joko sä haluaisit?, sinä kiusaat minua. Kiemurtelen ja vaikeroin hiljaa. Sinun toinen kätesi seikkailee ihollani, kasvoillani, rinnoillani, lähettää sähköisiä väreitä alemmas. -Joko sä olisit valmis?, jatkat, vaikka luulen että kosteuteni litinäkin kuuluu jo, koko jalkojeni väli on pelkkää kuumaa, märkää, liukasta, kumin sisällä, pitkälle reisiä pitkin. -Kulta tuu jo muhun, minä anon, pelkään kohta laukeavani pelkkään tähän odotukseen, sinun läsnäoloosi vaativana minun päälläni.
Sinä nostat minun hameeni, vapautat oman kalusi. Katsot minua silmiin kun yhdellä hitaalla, voimakkaalla työnnöllä työnnyt kerralla syvälle minun sopukoihini, painat sormesi minun klitorikselleni. Minä laukean kun sinä pääset pohjaan, painut vasten minun häpyluutani, annat klitorikselle sen pienen mutta äärettömän tärkeän kosketuksen. Minä laukean ja sinä jatkat. Voimakkaita, helliä, syvälle meneviä työntöjä. Minä tunnen kuinka minä olen kumin sisällä. Kuinka minun käsivarteni lähtevät pääni päältä, sieltä minne ne jätit ja kietoutuvat ympärillesi. Kuulen oman ääneni kuin ulkopuolelta. Tunnen kuinka liukkaaksi hansikkaiden pitkät varret muuttuvat sisältä. Kuinka tiukkana kaikki se mitä vielä päälläni on puristuu minua vasten. Turvallisesti, kiihottavasti. Narinaa, huohotusta, minä melkein unohdan hengittää, elän vain sinun liikettäsi minussa. Uudet orgasmiaallot vievät minut mennessään. Ja kun sinä tulet minä imen sen kaiken itseeni, jokaisen äänen, liikahduksen, sinun olemisesi sillä hetkellä. Ei ole muuta.
Meillä ei ole kiire pois, ei riisumaan. Makaamme sylikkäin, pidämme tunteesta vielä hetken kiinni. Näissä rakasteluissa on enemmän aikaa, enemmän kosketuksia, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea sitä mitä ihminen voi aistia. Ja nyt minä jo osaan ja uskallan kertoa miltä se tuntuu, edes vähän. Senverran että molemmille jää hyvä olo, ei yhtään nolotusta, ei häpeää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...paranee kerta kerralta kuin viini vanhetessaan...
Terve,
pitää antaa palautetta tästä ja aikaisemmista osista. Tekstisi on parasta mitä pitkään aikaan on tällä palstalla näkynyt, ja odotan aina innolla seuraavaa osaa. Kirjoitathan vielä lisää?
[email protected]
Aivan kertakaikkisen upeita tarinoita nämä kaikki. Olet todella hyvä kirjoittaja, tällaista on ilo lukea. Hienoja vivahteita, huomaan, että olet ihanasti päässyt sisälle kumin maailmaan.
Kaikki tekstisi olivat upeaa luettavaa. Oivaltavaa ja eroottista, näitä lukisi mielellään enemmänkin...