☾☼☽ [suolistotarina]

[Yleiskertoja]
(Kapitalistikerhon kokous Lontoon toimistossa)

Vakavan näköinen mies pitää esitelmää kuulijakunnalle joista kukaan ei hymyile, koska käsillä on vakava asia... Muinainen ase joka pystyisi tuhoamaan kaikki mahdolliset muurit ja sen kantamiseen tarvitsi useita miehiä, jos joku ei ollut perehtynyt sen saloihin hän kuoli pelkästä koskettamisesta.

Tämä ase johti juutalaisen sotapäällikkö Joosuan voittoon Jerikon muurien luona; oppimattomat luulevat että se on pelkkä myytti, mutta Kapitalistikerho oli varma että liitonarkki oli Mooseksen tekemä tuhoase, joka on selviytynyt ajanhampaasta ja kulkenut maailman halki paikkaan jota me emme... Tiedä...

"Jos löydämme sen pystyisimme tutkimaan mikä mahdollistaa moisen tuhovoiman ja sitten saisimme sen hyötykäyttöön", esitelmöitsijä kertoi kuulijoilleen.

"Nimenomaan! Ajattele kuinka alistaisimme kaikki orjiksi tai heidän päänsä poksahtaisivat kuin Jerikon muuri!", väkijoukko puhui toisilleen innostuneena.

"Hetkinen mistä tiedämme että se ei ole satua?", joku kysyi.

"Tekemämme arkeologinen tutkimustyö luultavasti selventäisi sen olinpaikkaa ja varmistaisi sen aitouden; meillä on jo yksi "Messiaan kaiverruksena" tunnettu kirjoitus jossa väitetään että jonkun opetuslapset veivät sen mukanaan... Loppuosa on kulunut emme tiedä mihin!", esitelmöitsijä ilmoitti.

"Onko se messias..."

"Ei ole. Tuona aikana oli melko monta lahkoa julistamassa omia messiaitaan oikeiksi me emme tiedä kenestä se puhuu...", esitelmöitsijä vastaa.

"Sitten meidän on jatkettava niitä kaivauksia... Onko uutisia sieltäpäin?"

"Sir, Israelista soitettiin että saamme luvan jos... Julkistamme kaiken minkä löydämme televisio lähetykseen...", palvelija ilmoitti herroille.

"För helvete! Sano että lähetän luottomieheni murhaamaan hänet ja asianajajani karkottavat hänen perheensä helvettiin koko maailm...", pettynyt mies huusi.

"Ei älkää! Sano että suostumme!", esitelmöitsijä sanoi.

Sitten saliin laskeutui hiljaisuus jonka aikana palvelija vastasi suostumuksen merkiksi, kaivaukset saivat luvanalkaa oitis useat maalaistollojen lapiot iskivät maata päivin ja kaivurit raatoivat yöt, mutta herrojen harmiksi televisio tarkkaili tilannetta kokoajan...

[Hekekee]

Muiden riehuessa katson - lomakassaamme - tai siis sitä mistä tulee lomakassa, nyt se on "Suolistotalon budjetti ruokaa ja muuta tärkeää varten"... En jaksa kylmyyttä ja Huuhaasta tulleita hörhöjä... Olin suunnitellut että matkustaisimme yhdessä ulkomaille lämpimään.

Viereisessä huoneessa televisio on päällä ja uutisista kuuluu juttua 'ponien kasvatuksen suosion kasvusta', "för helvete ketä kiinnostaa?", ajattelen laskiessani rahoja, mutta siirryin olohuoneeseen ainoastaan koska lienee pakko kertoa muille suunnitelmastani.

Olin avaamassa suutani kunnes minut keskeytettiin - TVn katsojien toimesta - sillä televisiosta tuli kuulemma omituisia uutisia, joissa oli väittelyainesta;

"Israelista on löydetty omituinen papyruskäärö tuhoutuneesta rakennelmasta, siinä kerrotaan kertomusta miehestä joka väittää olevansa Jeesuksen opetuslapsi, joka sai tehtäväkseen murhata Johannes Kastajan lienee parempi antaa papyruksen puhua itse puolestaan...", uutistiedottaja ilmoitti.

Papyruksen tarina on rekonstruktoituna seuraavanlainen;

[Papyruskäärö - tuntemattoman kirjoittajan näkökulma]

"Rabbi antoi käskyn murhata siinä oli kaikki minkä tiesin tällä hetkellä. Juoksen polttavalla hietikolla kumppanini kanssa kohti Johannesta, jota kansa kutsui Kastajaksi, hän on rabbimme sukulainen ja täten myös kuninkaamme Daavidin sukujuurta.

Hänen on kuoltava, koska muuten rabbimme ei voisi olla kansansa pelastaja. Johannes kastoi kansaa vedellä, mutta väitti jälkeensä tulevan toisen joka kastaisi tulella, sitä toista ei tule koska rabbimme ei kastanut - vaan me hänen seuraajansa kastoimme hänen asemastaan - ja hän, sekä Johannes olivat ainoat elävät jotka olivat arvolliset messiaan asemaan, joten Kastaja valehteli...

Kansa poistui illalla hänen luotaan jolloin me juoksimme roomalaisilta saamat [varastamat] miekat mukanamme ja löin häneltä kaulan katki usealla iskulla kun kumppani piti hänet paikallaan. Kuoli kuin lammas mestattuna..."

[Hekekee]

Katsoin ohjelman loppuun ja mietin mitä merkitystä sillä oli ainoastaan väittelyainesta... Sitten kerroin suunnitelmani mennä lomailemaan ulkomaille, se sai oitis innostuneen vastaanoton "kyllä sitä vöi lömäillä jös hälyää...", "Saako kivi tulla mukaan?", "Kotko tulee :DDD", "Kuka on Hekekee???" silloin sanoin: "te ette tule! Te jäätte tänne!"

Ja kohdistin sanani suolistolaisille pulinoista, jotka oitis kiinnostuivat ideasta... Päätimme mennä Israeliin, koska Trotski opettelee hepreaa, Nasse oli kiinnostunut lähi-idän maista ja Herre halusi nähdä temppelivuoren sekä saada yksityishuoneen vaimonsa kanssa ja minulle oli luvassa laatuaikaa Alicen kanssa.

(Jatkuu...)

(Eräs jonne, abdullahien maassa ollaan vaan väliaikaisesti, koko tarina ei keskity sinne. Jås olet tottunut lukemaan kuvakirjoja en suosittele että edes vilkaiset kirjoituksiani, koska näissä jauhetaan enemmän kuin muiden teoksissa yhteensä.)

[VeH]

Kun asiasta oli sovittu matkasimme kohti lentokenttää ja sen jälkeen istuimme tunteja koneessa, tosin vihainen Nasse oli tyhjentänyt oitis koneen muusta porukasta joten ei tarvinnut sietää tuntemattomia.

Puhuimme siitä mitä tekisimme perille päästyämme ja Nasse oli päättänyt matkan kunniaksi juoda pelkästään vettä; kyseinen päätös kadutti häntä jo nyt...

Koneen laskeuduttua nostin laukkuni, joka oli joukkomme painavin, koska minulla oli salapoliisitarvikkeet mukana sillä tunsin luissani että nyt joku jää kiinni tuplatunnuksistaan tai muuta jännää joka tekisi tavallisesta lomasta kiinnostavamman.

Ajattelin että menisimme hotelliin, mutta Trotski päätti että oli asetumme teltoilla kohtuullisen lähelle kaivauksia, jotta hän saisi tietää historiasta enemmän ja leiripaikallamme ei ollut sosiaalisia kohtaamisia yhtään... Sen siitä saa kun jokainen matkakumppani on introvertti...

Telttojen noustessa pystyyn (ei sillä tavalla, idiootti!) asetuimme paikalleen rentoutumaan kunnes tuntematon mies tuli kyselemään hepreaksi jotakin, katsoimme Trotskiin joka katsoi Herreen kumpikaan heistä ei vastannut.

Mies vaihtoi kieleksi englannin ja kysyi uudelleen; jolloin Nasse vastasi, että "kaivaukset eivät kiinnosta hittoøakaan ei sitä varten tänne tultu."

Mies kuitenkin kehotti kohteliaasti meitä painumaan vittüün kaivausten läheltä, koska alueella saattaa tapahtua nopeasti onnettomuuksia; kuulemma käärmeet lämmittelisivät leirinuotiomme ääressä ja kuolema korjaisi meistä jokaisen jos emme vapaaehtoisesti poistuisi vakoilemasta.

Kieltäydyimme, koska kaivauslupa ei ulottunut leirimme kohdalle ja meillä oli oikeus majailla siinä... Mies antoi vielä varoituksen ja sen jälkeen hyvästeli meidät.

Miehen poistuttua aloimme keskustelemaan hänestä;

"Mitäköhän se meinas'?", FNFN mietti.

"Mikälie hullu. Ei ollut edes kaivauksen johtajia.", Hekekee totesi.

"Olikohan puheet käärmeistä totta?", Kurpizza kysyi.

"Luultavasti se on ainoastaan pelkkää uhkailua ja pelottelua", Biologi sanoi ja odotti innoissaan mahdollisuutta nähdä käärme ja saada luontokuva siitä...

Trotski ja Herre, jotka halusivat nähdä kaivaukset päättivät olla menemättä äskeisen jälkeen, mutta oma mielenkiintoni heräsi ja menin vakoilemaan paikan päällä ei ollut mitään ihmeellistä ainoastaan iso komentoteltta - johon marssi aina välillä porukkaa sisälle - ja sen ympärillä kaivauskuopat ja kuvaajat.

Katsottuani tarpeeksi palasin illalla takaisin ajatellen siinä olleen turhin reissu ikinä...

[Yleiskertoja - Kapitalistikerhon kaivausryhmä]

Kaivauksien luona mietittiin tarkkaan Itzharin tuomaa tietoa, että leirin lähellä oli mahdollisia urkkijoita.

"Ehkä ne ovat pelkkiä lomailijoita?"

"Heidät tulee karkoittaa varmuuden vuoksi emme voi riskeerata mitään rosvoille. Kuka haluaa hoitaa likaisen työn?"

Silloin eräs paikalla olija nousi ylös ja otti äänivaimennetun pistoolin, jolloin häntä kiellettiin tekemästä sitä sillä onnettomuuden tulisi olla luonnollinen. Tehtävän toteuttajaksi valittiin eräs kanadalainen käärmeisiin erikoistunut asiantuntija, joka päätti ottaa mukaansa pienen kaverinsa aspiskäärmeen.

Hiipiessään leirille hän kuuli laulua ja näki hajonneita pulloja maassa, jolloin kanadalainen jäi odottamaan kunnes mekastus vaikeni; nyt täytyi hiipiä erittäin hiljaa jotta kukaan ei havaitsisi häntä... Käärmeen täytyisi olla luonnollinen...

Päästessään erään teltan taakse kanadalainen kavahtui taaksepäin huomatessaan sisältä paistavan lukuvalon; teltassa olija ei saa nähdä miehen siluettia ja silloin kanadalainen perääntyi toiselle pimeälle teltalle ja asetti käärmeen maahan varovasti; egyptinkobra lähti luikertelemaan telttaan. "Älä huoli tämä ei tapa sinua, se korkeintaan saattaa sinut sairaalaan jos sitäkään", kanadalainen ajatteli katsoessaan käärmettään...

Kanadalainen otti juoksuaskelia poispaikalta, jolloin kuivunut karahka päästä liian äänekkään räsähdyksen kanadalaisen makuun onneksi käärme antaa toista ajateltavaa...

(jatkuu)

[Hekekee]

Kuulen kirkaisun ja nousen ylös, meistä jokainen nousi yöväätteissaan katsomaan kirkaisun lähdettä, jolloin huomaan pelästyneen Santinyn osoittavan telttansa suuntaan. "Siellä on...", hän yritti sopertaa "käärme".

Biologinalku vilkaisi sisälle miettien mitä lajia se on ja totesi "pelkkä Egyptinkobra. Ei se pure ellei sitä kiusaa."

"Onko se myrkyllinen?", Alice kysyi.

Herra X tyytyi nyökkäämään ja vastasi "kyllä, jos se näykkäsee..."

"Mitä se syö", VeH kysyi.

Biologi ja Herra X vastasivat yhteen ääneen sen syövän pelkästään sammakoita ja muita sellaisia: "ei ihmiset sen ravintolistaan kuulu". Käärme oli vielä teltassa ja tuijotti oviaukosta meitä kohti.

"Poltetaan se telttaan", Herre sanoi "vai haluaako Santiny tavaransa ehjinä?"

Santiny ei vastannut jolloin Empty ja minä otimme nuotiosta puuta ja sytytimme ne, jonka jälkeen heitimme liekinnuolemat puumme telttaan kohti käärmettä. Heti kun puut putosivat sen eteen käärme nosti kaulustaan (täss' pitää tietää miltä kobrat näyttää).

Siiliö ja Jokutyyppi juoksivat polttamaan pakoreitin teltan takaa, jotta käärme olisi liekkien piirittämä eikä voisi paeta, katsoimme kuolevaa aspiskäärmettä, joka kuulemma oli Kleopatran tappaneen käärmeen lajitoveri.

Käärme yritti kääntyä mutta ei pystynyt muuhun kuin menemään kerälle ja sihisemään liekkien lähestyessä... Suolistolaiset, jotka eivät olleet nukkuneet kuin korkeintaan kolme tuntia keräsivät oitis tavaransa ja telttansa lukuunottamatta Santinyä jonka kantamukset kevenivät äskeisen välikohtauksen vuoksi.

"Mites palon kanssa toimitaan?", Nasse huusi.

"Antaa palaa!", vastasin "mennään pois. Nukutaan hotellissa."

Vaihdoimme itsellemme oitis sivistyneemmät vaatteet - joissa sopi kävellä kaupungilla - ja matkasimme hotellille, jonka ovet olivat ymmärrettävästi lukossa.

Silloin jäimme keskustelemaan;

"Mitä tuo oli olevinaan?", kysyin "oliko sillä näkemällämme heprealaishullulla osuutta asiaan?"

"Luultavasti, tuo ei ollut sattumaa vaan epäilen kaivausta.", VeH sanoi.

"Eikös se ukko puhunut käärmeistä lämmittelemässä nuotion äärellä?", Trotski kysyi odottamatta vastausta, koska jokainen muisti hänen sanansa yhä. Nyt se ratkesi kaivauksilla oli jotakin tekemistä asian kanssa. Oli aika tehdä suolistointerventio kaivauksille ja selvittää mitä he puuhasivat.

Hankimme oitis pakolentokoneen, jonka kuljettaja muistaen Nassen päätti että saamme tas matkustaa yksin kun tarve vaatii, olihan meitä suuri joukko ja paljon rahaa käytettävissä. Samaan aikaan Fnfn hankki vuokra-auton ja minä, Trotski, Herre ja VeH kävelimme kohti kaivauksia.

Olimme pukeutuneet kuten kaivaustyöläiset ja matkasimme kohti telttaa kantaen lapioita, lopulta teltan edessä vartijat katsoivat meitä hetken mutta eivät välittäneet kun astuimme sisälle.

"Kuinka voin auttaa?", mies kysyi englanniksi toimistopöydän takaa.

Trotski ja VeH asettuivat eri puolille teltan ovia ja Herren kanssa viitoimme johtajaa pitämään turpansa kiinni. Mies nosti pistoolin jolloin juoksi ja löin lapiolla häntä ranteeseen, ase laukesi (ei sillä tavalla, idiootti!) ja ammus meni hukkaan lävistäessään teltan seinän.

Molemmat vartijat juoksivat sisään ja saivat oitis lapion iskut päihinsä, sen jälkeen kaaduttuaan kauloihinsa. Trotski ja VeH nostivat vartijoiden aseet, silloin Herre soitti FNFNlle joka ajoi auton kaivausteltan eteen juoksimme oitis heittämään auton täyteen kansoita ja melkein kaiken mitä teltasta löytyi.

Kaivajat ja kuvaajat kääntyivät katsomaan meitä kohti jolloin ammuimme kameroita ja kaivajien joutuessa pakokauhun valtaan hyppäsimme oitis autoon, joka kiisi kohti yksityislentokenttää.

"Mistä hitøsta saimme rahat tähän?", Fnfn kysyi "yksityiskone ja kaikki..."

"Pikavipeistä. Kommunismissa kaikki raha kuuluu hyvään tarkoitukseen.", Trotski vastasi.

(Jatkuu)

[Yleiskertoja - Kapitalistikerho - ryöstetty työnjohtaja]

Herään kun joukko kaivajia heittää päälleni vettä ja kysyy vointiani. Joku perkelé oli käynyt kimppuuni äskettäin, sitten katson ympärilleni telttaa joka oli tyhjä esineistä, sekä tunnen kädessäni polttavan kivun ja tunnen liipasin sormeni vääntyneen melkein poikki.

Nousen ylös vapisten ja käsken kaivajia jatkamaan työtään, sitten otan puhelimen ja soitan Lontoon loošiin, josta vastataan samantien;

"Tässä kaivausten johtaja..."

"Mitä asiaa, en pidä viivytyksistä."

"Meidät ryöstettiin, ne veivät kaiken..."

"Minkä kaiken? Onko vahinko korvaamaton?"

"Kansiot ja muutama kaivetuista reliikeistä. He eivät ilmeisesti tienneet mitä hakea, koska he ottivat myös tavaraa jotka eivät liity kaivauksiimme mitenkään... Veivät myös minun kilven..."

"Mätäne helvetissä, ystävä! Kuinka voit epäonnistua noin totaalisesti kerro vielä montako ryöstäjää paikalla oli?"

"Kahdeksan aseistautunutta miestä, herra, pyydän anteeksiantoa en pystynyt vastustamaan."

"Niistä kuvaajista saattaa olla hyötyä katson nauhalta pitääkö väitteesi paikkansa ja jos ei pidä olisi sinulle parempi kuolla heti paikalla."

*puhelu katkeaa*

Tietäen valehdelleeni kävelin kaivauksille ja käskin eräässä kuopassa ollutta kaivajaa pitämään tauon, sitten aloin itse kaivamaan hänen lapiollaan syvempää hautakuoppaa kunnes isken lapion voimakkaasti kaulaani ja päätän etten halua kohdata rangaistusta.

[Kapitalistikerho - Englannin looši]

"Kaivaushankkeemme ryöstettiin!", puhelimeen vastannut herrasmies huusi ja katsoi paikalla olijoita. Sen jälkeen hän selitti kaiken minkä kuuli äsken kerrottavan.

"Entäs aseen olinpaikka? Mehän saimme tietää että Johanneksella on merkittävä rooli tämän suhteen..."

"Kyllä Johannes oli etsimämme mies ja kaivauksessa menetetyt tiedot on kopioitu meille talteen valokuvina. Hänen opetuslapsensa veivät arkin johonkin Kreikkaan puhuvaan paikkaan..."

"Kreikkaan, idiootti!"

"Ei... Alkuperäistekstin mukaan Atlantikseen... Tosin näillä tiedoilla se voisi olla myös melkein missä tahansa Turkin länsiosassa..."

"Mitä tiedät Atlantiksesta?"

"Se on lähellä Iberian niemimaata, jossakin päin Espanjaa tai Portugalia."

Silloin saliin laskeutui hiljaisuus... Kunnes vanha mies nousi ylös ja kertoi tilanteen olevan järjetön; "Atlantis oli uponnut jo 9600 vuotta ennen kuin Jeesus ja Kastaja olivat edes syntyneet."

Ikäväkseen paikallaolijat huomasivat edellisen puhujan olevan oikeassa ja soittivat paikalle asiantuntijan, joka alkoi oitis suunnitella mitä Atlantiksella tarkoitettiin. "Kreikka se ei ole, koska kreikkalaiset ovat ainoastaan kirjanneet ensiksi ylös kertomuksen Atlantiksesta... Se sijoitetaan Gibraltarin länsipuolelle Iberian niemimaan viereen...", asiantuntija selitti "tosin onneksemme Espanjassa asuu omituinen kansa, jota opetuslapset mahdollisesti uskoivat atlantilaisten perillisiksi."

"Kerro niin päästään sinne heti."

"Espanjassa on kansa, jonka kieli ei ole sukua millekään kielelle, se on baskien kansa.", asiantuntija sanoi.

"Siis sotapäällikkö Mooses sai liitonarkki nimisen tuhoaseen, joka kulkeutui ruhtinaitten verilinjaa pitkin Kastajalle, joka murhattiin, mutta tämän opetuslapset kuljettivat sen Baskinmaahan?", yksi miehistä hämmästeli.

"Entä jos babylonialaiset tai Egypti varasti arkun?", kiintiöpessimisti mietti.

"Mehän tiedämme että se toi onnettomuutta niille jotka eivät ole perehtyneet asiaan joten tuskin kukaan sitä kelpuutti. Luultavimmin se kulki kuningashuoneen jäseneltä pojalle."

[VeH]

Automme ajoi ylinopeutta lentokentälle, jossa suolistolaiset lastaavat oitis automme tyhjäksi ja Trotski sytytti sen lopulta tuleen pelätessään siitä tulevan meidän vastainen todiste.

Nousemme lentokoneeseen ja käskemme lentäjän lentämään Holsteiniin, koska meillä ei ollut aavistustakaan mihin pitäisi mennä... Lennon aikana tutkimme kansioita yhdessä ja lopulta selvisi että tavoitteena oli liitonarkin löytäminen, joka oli sijoitettu "Atlantikseen"... Siinä oli jonkinnäköinen huijaus...

Tiesimme Atlantiksesta ainoastaan että se oli uponnut kauan sitten jos se edes oli olemassa, joten oliko Kapitalistikerholla tapahtunut käännösvirhe dokumenttien parissa?

Tuskin oli... Mietimme yhdessä missä "Atlantis" voisi olla. Kokeilimme siihen kaikkia mahdollisia keinoja; yritimme pilkkoa nimen Atlantis kirjainarvon ja verrata sitä muiden maiden kirjainarvoihin, sen jälkeen kokeilimme kulttuurillista lähestymistapaa googlettamalla kaikki tiedot Atlantiksesta kunnes löysimme oikean;

Tiedemies Ignatius Donnellyn mukaan baskit olivat atlantiksen perillisiä, sekä heidän maansa kuului Roomaan samaan aikaan kuin Juudea, joten Kastajan seuraajien oli helppoa kulkea Pohjois-Espanjaan meriteitse.

Trotski käveli kuljettajan luokse ja sanoi: "Menemme Baskimaahan, Espanjaan."

"Eihän suuntaa voi noin vaihtaa!", pilotti vastasi.

"Tykkäätkö rahasta vai luodeista", Trotski kysyi ja näytti varastamaansa asetta.

Pilotti valitsi rahat.

(Jatkuu)