olen huomannut että ihmisissä on varsin ärsyttävä piirre, varsinkin silloin kun ne alkavat seurustelemaan
esimerkki: olipa kerran ystävyysporukka: kerttu, pirkko, bertta ja vaikkapa sylvi. no he olivat kulkeneet pienestä saakka yhdessä. no sitten erään kesän aikana pirkko saikin kauankaivatun poikaystävän ja syksyn tultua hengasin vain sen kanssa> joka viikonloppu pirkko meni poikaystin luo tai toisinpäin ja oli sanonut jopa sille pojalle että "ei mulla oo enää muita kamuja kun sä" (vale), ja nyt 1,5n vuoden päästä tilanne on sellainen että Pirkko tulee sitten vasta vanhojen ystävien kanssa kun sen mies ei ehdi olemaan sen kans.ja sitten päätin kysyä pirkolta että miksi et olekaan enää ystävien kanssa niin paljon tai oikeastaan olleenkaan niin sain vastauksen "koska mun mies on niin ihan että se KORVAA 100kaveria" TÖRKEETÄ sanon mä!!
sitten toinen esimerkki: nyt kun pirkko on häipynyt vakiporukasta, tilalle tulee Elli. no ensin he hengaavat yhdessä, käyvät reiveissä etc. sitten kerran Elli, Bertta,kerttu ja Sylvi lähtevät reiveihin. síellä on myös sylvin kaveri Eino ja sen kaverit keijo ja einari. no sitten elli ihastuu päätä pahkaa einoon ja Bertta keijoon. no vähän ajan kuluttua eino on ellin kanssa ja bertta ja keijo ovat vain kavereita koska keijo on varattu. no nykyisin bertta,elli,eino,keijo ja einari hengaavat yhdessä ja sylvi on jätetty yksin kun ensin on hyväksikäyttämällä hankittu sen kautta miehet.
ja kerttu hengaa yksin. kerttu ei voi hengata muutakun pakosta sylvin kanssa.
TYYPILLISTÄ! heti kun löytyy mies niin ollaan sen kanssa kaiket ajat vaikka on ennen vannottu että ollaan kamujen kanssa. mun mielestä mies ei voi korvata kavereita!!!!!! ja mä oon ainakin aina seurustellu niin että mies ei oo vieny kavereiden paikkaa, meen kamujen kans pilettään sillon kun haluttaa enkä raahaa miestäni joka paikkaan eikä se myöskään häiritse miestäni! suhteessa pitää mun mielestä olla vapautta ja kavereita ei pidä unohtaa koska ei koskaan voi tietää että jos suhde loppuukin, mitäs sitten? palataan kavereiden luo.
enkä ole mikn katkeroitunut sinkku, elän hyvässä suhteessa. olen vain katsonut sivusta erään porukan toimintaa ja yleensäkin nykyajan suhteet tuntuvat olevan sellaisia että, mies tulee ensin ja siltä pitää kysyä lupa että mitä saa tehdä. ja pahimpia ovat sellaiset joissa pari näkee joka päivä ja joka asia tehdään yhdessä, jos toine ei lähde johkin niin ei sitten toinenkaan... minun mielestä sopiva vapaus tarkoittaa MYÖS LUOTTAMUSTA!
esimerkki: olipa kerran ystävyysporukka: kerttu, pirkko, bertta ja vaikkapa sylvi. no he olivat kulkeneet pienestä saakka yhdessä. no sitten erään kesän aikana pirkko saikin kauankaivatun poikaystävän ja syksyn tultua hengasin vain sen kanssa> joka viikonloppu pirkko meni poikaystin luo tai toisinpäin ja oli sanonut jopa sille pojalle että "ei mulla oo enää muita kamuja kun sä" (vale), ja nyt 1,5n vuoden päästä tilanne on sellainen että Pirkko tulee sitten vasta vanhojen ystävien kanssa kun sen mies ei ehdi olemaan sen kans.ja sitten päätin kysyä pirkolta että miksi et olekaan enää ystävien kanssa niin paljon tai oikeastaan olleenkaan niin sain vastauksen "koska mun mies on niin ihan että se KORVAA 100kaveria" TÖRKEETÄ sanon mä!!
sitten toinen esimerkki: nyt kun pirkko on häipynyt vakiporukasta, tilalle tulee Elli. no ensin he hengaavat yhdessä, käyvät reiveissä etc. sitten kerran Elli, Bertta,kerttu ja Sylvi lähtevät reiveihin. síellä on myös sylvin kaveri Eino ja sen kaverit keijo ja einari. no sitten elli ihastuu päätä pahkaa einoon ja Bertta keijoon. no vähän ajan kuluttua eino on ellin kanssa ja bertta ja keijo ovat vain kavereita koska keijo on varattu. no nykyisin bertta,elli,eino,keijo ja einari hengaavat yhdessä ja sylvi on jätetty yksin kun ensin on hyväksikäyttämällä hankittu sen kautta miehet.
ja kerttu hengaa yksin. kerttu ei voi hengata muutakun pakosta sylvin kanssa.
TYYPILLISTÄ! heti kun löytyy mies niin ollaan sen kanssa kaiket ajat vaikka on ennen vannottu että ollaan kamujen kanssa. mun mielestä mies ei voi korvata kavereita!!!!!! ja mä oon ainakin aina seurustellu niin että mies ei oo vieny kavereiden paikkaa, meen kamujen kans pilettään sillon kun haluttaa enkä raahaa miestäni joka paikkaan eikä se myöskään häiritse miestäni! suhteessa pitää mun mielestä olla vapautta ja kavereita ei pidä unohtaa koska ei koskaan voi tietää että jos suhde loppuukin, mitäs sitten? palataan kavereiden luo.
enkä ole mikn katkeroitunut sinkku, elän hyvässä suhteessa. olen vain katsonut sivusta erään porukan toimintaa ja yleensäkin nykyajan suhteet tuntuvat olevan sellaisia että, mies tulee ensin ja siltä pitää kysyä lupa että mitä saa tehdä. ja pahimpia ovat sellaiset joissa pari näkee joka päivä ja joka asia tehdään yhdessä, jos toine ei lähde johkin niin ei sitten toinenkaan... minun mielestä sopiva vapaus tarkoittaa MYÖS LUOTTAMUSTA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaveriporukas joskus juteltii(silloin kun kaikki oli vielä sinkkuja), et jos joskus alkaa seurustelee niin kaverit pysyy aina. Mutta toisin kävi kun eräs meistä löysi elämänsä naisen. Siitä lähtien kun he alkoivat seurustella ei miestä enää näkynyt eikä kuulunut. Mitä nyt silloin tällöin kaupungilla siihen törmää ja silloinkin se kysyy, miksi teist ei oo kuulunnu mitää! Voi jumalauta... ihan kuin se ois meidän velvollisuus soitella joka päivä, kun taas herral itsellä ei oo aikomustakaan pitää yhteyttä!
Siis kyllähän sen ymmärtää, et pari viettää paljon aikaa kahdestaan, mutta ottaa se aika mukavasti päähän, että vanhat kamut sai jäädä saman tien.
Ollaan täs kavereittenkaa mietitty, et mitäs sit kun niillä menee poikki... mitäs sitten, kyllä sit alkaa taas känny soida ja herra on messis viikonloppusin.
Nooh, pitää toivoa että mä en tee samaa virhettä, jos joskus alan seurustelee sillä kaverit on parasta elämässä.
No joo... Mulla itelläni on poikakaveri, enkä kyllä ihan koko aikaa luuhaa sen kanssa, vaikka siitä paljon tykkäänkin. Mutta ehkäpä jotku vaan tykkää toisistaan niin paljo, etteivät voi olla erossa?
Ehkäpä kannattais ottaa asia niitten kavereitten kanssa ihan KUNNOLLA puheeksi. Siis sillain, että sanotaan sille kaverille, joka viettää kaiken aikansa sen poikakaverinsa kanssa, että "meki haluttais olla sun kanssa joskus, ku tykätään susta", eikä "miksi sää oot aina sen ukkos kanssa, ottaa päästä tollanen!" Pieni ero siitä omasta kullasta tekee joskus terää, osaa arvostaa sitä enemmän...
Jotain tollasta mäkin oisin toivonut kavereiltani. Että olisivat sanoneet asian myönteisellä tavalla...
meilläki oli neljänporukka jonka kaa yhdessä hilluttiin ja pidettiin hauskaa. Sit yks "jäsen" löys kauan etsimänsä poikakaverin, eikä miedän kaa enää suuremmalti hengaa. Ei se viel oikeestaan haittaa, mut sit kerran tää kaveri soitti et lähetäänkö johonkin? Oli viikonloppu ja olin silleen rennosti yökkäri päällä kotona telkkaa kattomassa. Sanoin et voin lähtee, ja kävin suihkussa ja valmistuin lähtöön. Sitten yllättäen kaveri soittaa ja kertoo et sen poikakaveri tuleeki käymään, et ei voida lähtee minnekkään. Kyllä suututti! Sit vielä kysyy et haittaako? Totta helvetissä sellanen haittaa! Sit on tosi rasittavaa ku kaveri kertoo siitä jätkästä koko ajan kaikkee ja ku sitä ei ite tunne, se rasittaa, vasinki ku aatukset siitä kaiken tollasen jälkeen on pääasiassa negatiivisiä! Että tällästä ystävyyttä