Kirjoitin jokin aika sitten entiselle tutulle hyväntahtoisen viestin.. Koin sen viestin olevan tarpeellinen, koska tiemme erosi epämääräisissä merkeissä.
En koskaan saanut vastausta viestiini. En tosin suurilta osin odottanutkaan minkäänlaista vastausta. Optimisti sisälläni kuitenkin uskoo ihmisten hyvyyteen ja kykyyn kohdata ihmissuhteiden haasteet varsinkin silloin, kun toinen nöyrästi lähestyy.
Tilanne oli hyvin haastava minulle, koska en ollut milloinkaan aikaisemmin kohdannut vastaavaa. Minulla ei koskaan kukaan ole jäänyt taakse elämästäni sen sorttisissa merkeissä. En halunnut jättää itsestäni sellaista kuvaa mikä oli hänen sanojensa mukaan syntynyt. Kukaan kenelle sanoista mainitsin, ei tunnistanut minua niistä.
Otin askeleen hänen suuntaansa ystävällismielisen viestin muodossa. En saanut vastausta. Nyt "pikkulinnut" liversivät ettei henkilö ole ottanut viestiä ollenkaan positiivisesti, vaan hän puhuu minusta loukkaavan.
On hyvin harmillista etteivät kaikki pysty käsittelemään hyväntahtoista rauhanelettä, silloinkaan kun on itse ollut suurimman loukkauksen laukoja. Uskon sanontaan "kohtele muita kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan". Joskus toivoisin, tällaisten ihmisen saavan samanlaista kohtelua osakseen. Ehkä se herättäisi jollakin tavalla tai ehkä heillä ei tunnu missään tuollainen.
En koskaan saanut vastausta viestiini. En tosin suurilta osin odottanutkaan minkäänlaista vastausta. Optimisti sisälläni kuitenkin uskoo ihmisten hyvyyteen ja kykyyn kohdata ihmissuhteiden haasteet varsinkin silloin, kun toinen nöyrästi lähestyy.
Tilanne oli hyvin haastava minulle, koska en ollut milloinkaan aikaisemmin kohdannut vastaavaa. Minulla ei koskaan kukaan ole jäänyt taakse elämästäni sen sorttisissa merkeissä. En halunnut jättää itsestäni sellaista kuvaa mikä oli hänen sanojensa mukaan syntynyt. Kukaan kenelle sanoista mainitsin, ei tunnistanut minua niistä.
Otin askeleen hänen suuntaansa ystävällismielisen viestin muodossa. En saanut vastausta. Nyt "pikkulinnut" liversivät ettei henkilö ole ottanut viestiä ollenkaan positiivisesti, vaan hän puhuu minusta loukkaavan.
On hyvin harmillista etteivät kaikki pysty käsittelemään hyväntahtoista rauhanelettä, silloinkaan kun on itse ollut suurimman loukkauksen laukoja. Uskon sanontaan "kohtele muita kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan". Joskus toivoisin, tällaisten ihmisen saavan samanlaista kohtelua osakseen. Ehkä se herättäisi jollakin tavalla tai ehkä heillä ei tunnu missään tuollainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä sinuna ottaisin häneen uudestaan yhteyttä. Kuulostaa, että hänellä itsellään on vaikeuksia asian tiimoilta.
otti loukkaavana, niin ei se kyllä sitten ollut hyvän tahtoinen, kuin omasta mielestäsi.
on tyhmä ja ennakkoluuloinen, joten se ei ole fiksu kuin omasta mielestäsi.
Pikkulinnut nyt voivat laulaa mitä vain.
Yritä selvittää tilanne, jos kyseessä vaikka jokin väärinymmärrys.
Älä pikkulintuihin luota. Tai palstoihin.
En luota palstoihin. Tämä on vain tällainen ajoittainen ajatustenpurkupaikka....
"Nyt "pikkulinnut" liversivät ettei henkilö ole ottanut viestiä ollenkaan positiivisesti, vaan hän puhuu minusta loukkaavan." Tuon loput piti jatkua "loukkaavaan sävyyn" eikä vain "loukkaavan".
Kiitos kommenteista. Viestini ei ollut millään tavalla loukkaava. Ennemminkin omaa osuuttani pahoitteleva ja muutoin hyväntahtoinen.
En taida uskaltaa selvittää tilannetta enää kuulemani perusteella. Olen tehnyt kaikkeni. Joskus pitää laittaa hanskat tiskiin ja nostaa kädet ylös. Minunkin on siihen opeteltava.
millaisesta asiasta kysymys`?
Millä tavoin tämä toinen sinua loukkasi? Täsmennä.
Sanoin, joita ei edes perustellut millään tavalla. Perustelu oli tämän tyylinen: "Koska minusta siltä tuntuu." kun kysyin. En saanut minkäänlaista perustelua siitä miksi hänestä tuntui siltä. Mielestäni haukkuja tai syytöksiä ei voi sanoa ilman perusteluita, jos niissä on jotakin perää.
Hän sanoi pitävänsä minusta, mutta yhtäkkiä kaikki muuttui. Haluaisin uskoa hänestä hyvää, mutta kokonaisuus millaiseksi meidän yhteys muodostui hänen tekojen ja sanojen puolesta, en oikein voi nähdä hänessä kuin keskenkasvuisen aikuisen. Toki minulla on oma osuuteni tapahtumaketjussa. Tunnistan ja tunnustan kehityskohteeni. Opettelen kävelemään sellaisista tilanteista vastaisuudessa pois. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlaisia käyttäytymisen normeja. "Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään." Taidettiin olla hyvin erilaisia, koska en ikimaailmassa voisi toimia hänen tavallaan toista ihmistä kohtaan. Selkeitä läpinäkyviä ymmärrettäviä lauseita käyttämällä pääsee pitkälle.
Ei toisilla ihmisillä tule leikkiä kuin leluilla, joilla ei ole tunteita. Ei voi sanoa ja tehdä ihan mitä vaan odottamatta, ettei sillä olisi jonkinlaisia seurauksia. Ei voi sanoa pitävänsä jostakin henkilöstä ja paljon muuta syvempää ja seuraavana hetkellä sanoa etteivät ne sanat tarkoittaneet mitään ja että oikeasti ajattelee toisen olevan päästään vialla.
Ei ihmissuhdetta saisi mielestäni lopettaa tuollaiseen haukkuun. Siksi hetken hiljaisuuden jälkeen lähestyin. Asia olisi päättynyt kauniisti, jos hän olisi vastannut jollakin tavalla ja pyytänyt ehkä anteeksi edes sen kerran. Tai en olisi oikeastaan kaivannut enää edes anteeksipyyntöä, vaan kuittausta viestiin ja ehkä hyvän jatkon toivotuksen.
Tämän jälkeen mahdollinen kohtaaminen kaupungilla helpottuisi. Voisi hymyillä ja nyökätä ja jatkaa matkaa kevyin mielin.
Ei aloittajan auta muuta kuin antaa asian olla, eli let it be.
Ehkä joskus se toinen ymmärtää asiat oikeassa valossa ja tapaatte vielä.
Mukavaa perjantaita aloittajalle.
http://youtu.be/9VoRAZdc85I