Heipä hei. Noin vuosi sitten tyttöystäväni jätti minut sanomatta mitään. Kaikki meni niin, että itse olin juuri valmistumassa aikuispuolen ammattitutkinnosta. Olin aloittamassa työharjoitteluani tässä ammatissa. Yöt oli pitkiä ja päivät valuivat työssä. Pidin työstäni, se oli uutta ja kiinnostavaa. Samaan aikaan ikävöin 300 km päässä asuvaa tyttöystävääni jatkuvasti. Meillä oli tapana laittaa tietenkin viestiä pitkin päivää ja myöhemmin jutskailla aina netissä skypessä.
Noh, meille oli mahtunut monenlaista riitaa matkaan ja välillä yhteinen ymmärrys joko oli vaikeaa tai päädyin lukemaan millaista on narsistin kanssa parisuhde -skeidaa netistä, joka ikävä kyllä kuullosti tyttöystävältäni hälyttävän paljon. En tosin tästä huolimatta halunnut hänestä eroon, ikinä.
No pahoitteluni, että tekstini nyt pomppii näin, mutta työharjoitteluni aikana laitoin viestiä tyttöystävälleni normaaliin tapaan, mutta hän oli jotenkin kuin kyllästynyt minuun tai ei enään kiinnostunut? Viestit lyhenivät ja vastaaminen kesti pidempään...
En ymmärtänyt, että tämä tässä nyt olisi lopun alku. Yhtäkkiä tyttöystäväni lopetti viestittämisen sekä yhteydenpidon muutenkin minuun.
Olin joo onneton ja tyytymätön tilanteeseen, enkä saanut selkeitä vastauksia viesteihini myöhemmin vaikka yritin. Vedin jopa suoraan kysymyksen, että olemmeko me enään yhdessä vai emme? Eikä tähänkään kysymykseen tullut kieltävää, eikä myöntävää vaan syyllistävä vastaus.
Nyt kun tässä vähän yli vuoden olen yksinäni ollut, niin olen huomannut olevani onnellinen vapaudesta, mutta en onnellisempi siitä etten tiedä mitä hänelle kuuluu. Joskus tulee sellainen olo, että haluaisin muuten vain kuulla mitä hänelle kuuluu, miten hän voi. En tästä huolimatta "kykene" soittamaan hänelle, koska ylpeyteni? ei halua alistua kysymään häneltä, joka minut jätti kuin tiskirätin sanomatta sanaakaan...
Ottaisitteko itse yhteyttä eksäänne muuten vain jos teille kävisi näin?
Noh, meille oli mahtunut monenlaista riitaa matkaan ja välillä yhteinen ymmärrys joko oli vaikeaa tai päädyin lukemaan millaista on narsistin kanssa parisuhde -skeidaa netistä, joka ikävä kyllä kuullosti tyttöystävältäni hälyttävän paljon. En tosin tästä huolimatta halunnut hänestä eroon, ikinä.
No pahoitteluni, että tekstini nyt pomppii näin, mutta työharjoitteluni aikana laitoin viestiä tyttöystävälleni normaaliin tapaan, mutta hän oli jotenkin kuin kyllästynyt minuun tai ei enään kiinnostunut? Viestit lyhenivät ja vastaaminen kesti pidempään...
En ymmärtänyt, että tämä tässä nyt olisi lopun alku. Yhtäkkiä tyttöystäväni lopetti viestittämisen sekä yhteydenpidon muutenkin minuun.
Olin joo onneton ja tyytymätön tilanteeseen, enkä saanut selkeitä vastauksia viesteihini myöhemmin vaikka yritin. Vedin jopa suoraan kysymyksen, että olemmeko me enään yhdessä vai emme? Eikä tähänkään kysymykseen tullut kieltävää, eikä myöntävää vaan syyllistävä vastaus.
Nyt kun tässä vähän yli vuoden olen yksinäni ollut, niin olen huomannut olevani onnellinen vapaudesta, mutta en onnellisempi siitä etten tiedä mitä hänelle kuuluu. Joskus tulee sellainen olo, että haluaisin muuten vain kuulla mitä hänelle kuuluu, miten hän voi. En tästä huolimatta "kykene" soittamaan hänelle, koska ylpeyteni? ei halua alistua kysymään häneltä, joka minut jätti kuin tiskirätin sanomatta sanaakaan...
Ottaisitteko itse yhteyttä eksäänne muuten vain jos teille kävisi näin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sä siis haluat kysyä sen kuulumisia? Et mistään muusta syystä halua ottaa häneen yhteyttä? Vain siksi kun sua kiinnostaa miten hän voi. Sanoisin että joko sä valehtelet itsellesi tai meille.
Mun neuvo on että unohda koko muija, se on unohtanut sut jo ennen kuin edes viestittely loppui.
Sulla on vain romantiikan/rakkauden nälkä ja eksien kuulumiset alkaa kiinnostaa aina kummasti.
Keksi jotain muuta kiinnostavaa tunne-elämäsi puolelle, älä palaa paskaan mistään syystä. Hänelle kuuluu ihan sitä samaa kuin sunkin kanssa, nyt vain jonkun toisen kanssa samat kuviot. Se on elämää. Sun elämää se ei kosketa eikä pidäkkään tuollaisen eron jälkeen. Se ei kaipaa sua, se ei tule antamaan vastauksia erosta nyt sen enempää kuin silloinkaan. Eteenpäin siis, katse pois menneestä.