tämän ikäisellä melkein viiskymppisellä naisella sais olla enää unelmia rakkaudesta ja rakastumisesta, mutta kun on. Karu totuus on vaan unelmia todellisempaa.
Eihän
peli menetetty
8286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Höpö höpö..
Kyllä se vaan niin on Risto. Aika näkymättömäksi muuttunut.
Älä nyt menetä toivoasi, haaveet voi toteutua! Mulla on yksi ystävä, joka täyttää 50 ensi keväänä, ja arvaas mitä: hän löysi uuden rakkauden (ehti olla leskenä välissä) viime kesänä. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan. Voi tapahtua kuule sullekin vielä vaikka mitä odottamatonta :)
Kyllä sua paljon vanhempikin voi vielä löytää rakkauden, se on pitkälti ihan itsestä kiinni.
Ensiksikin pitää USKOA, että niin voi tapahtua.
Toiseksi pitää ELÄÄ ja TOIMIA niin, että se voi tapahtua.
Kolmanneksi pitää olla ROHKEA.
Tuttavani löysi hiljattain uuden rakkauden reilusti yli 5-kymppisenä ja heillä menee nyt todella hyvin...
Hei. Tässä iässä kaikki hauska vasta alkaa! Katsele elämää avoimin , kokeneen naisen silmin ja saatat löytää helmen.
Juuri niin. Nappaa rikas, kokematon ja lapsellisena säilynyt peräkammarin poika ja kasvata hänestä orjasi ;)!
Tuota, mun täytyy hieman olla yhtä mieltä aloittajan kanssa. Minusta on alkanu 50:n jälkeen tuntua siltä , että olen näkymätön. En tiedä , näkyykö ihmisen yksinäisyys jotenkin päältä, mutta siitä alkaa olla pitkä aika, kun joku nainen on osittanut kiinnostustaan minua kohti. Älkää käsittäkö väärin minua, en suinkaan tarkoita itserakkaasti herättäneeni KAIKKIEN naisten himoa aikaisemminkaan, mutta olen kuitenkin saanut ainakin pientä kiinnostusta osakseni, onhan minulla sentään omia lapsiakin, ja takana kolme pitempää suhdetta. Mutta nyt, on alkanut tuntua siltä, että vaikka menisin ulos kadulle alasti, ei kukaan huomaisikaan minua. Tämä se on yksi harmittava oire vanhenemisessa, kaikkien muiden vaivojen lisäksi. Se tuntuu vaikealta käsittää, en mielestäni ole edes vanhan näköinen, enkä mitenkään "vaarimainen", tai ukkoontunut. En tiedä, ehkä kysymys on jostain psykologisesta efektistä, eli lievästi masentunut ihminen luo epävarmaa ja masentunutta ilmapiiriä ympärilleen . Joten ehkä pitäisi harrastaa positiivistä ajattelua , ja muuttaa ulkoista olemustaan, olla enemmän kiinnostunut muista ihmisistä ynm., sillä eihän ihminen voi muuttaa ketään muuta kuin itseään. Turha syyttää muita ihmisiä kaikesta surkeudesta elämässään. Vai olenko väärässä?
Jokainen tekee päätöksen omista mieliteoistaan ,omista tavoitteistaan jne