Vuosien terapia ei toiminut. Monta lääkettä yritetty, ei auttanut. Vanhemmat eivät kykeneet auttamaan. Kavereilla on omat ongelmat. Mistään ei saa kavereita. Olen jo vuosia ollut lukossa, mieli sumussa ja olen jo siinä kunnossa että en voi ulos enää mennä. Osastolle en voi mennä, koska suljettuna olemisesta on trauma. Kuolen mielummin, mutta en uskalla ikinä tehdä itsemurhaa. Edes rakastamani asiat ei kiinnosta, eikä auta, ne ei tuo enää hyvää oloa. Olen koittanut jo vuosia pienillä askeleilla lähteä, mutta aina palataan lähtöruutuun, ei toimi, en saa mihinkään rytmiä, koska voimaa ei ole. Ei ole voimaa uskoa Jumaliin, koska olen vain semmoinen, että kun ei ole todisteita, se ei kiinnosta. En jaksa kokeilla sähköhoitoja, ruokavalioita, liikuntaa, pieniä askelia, en jaksa enää mitään, en ole vuosiin jaksanut, enkä tule jaksamaan, vaikka kuinka hoetaan.
En tiedä mitä tehdä
Millon se loppuu?
59307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Mitä sinä sitten teet?
Makaan sängyssä, käytän vähäisiä voimiani nettiin, koska muuta en kykene ja kärsin suuresti.
Siinä on varmaan monen asian summasta kyse. Muuta johonkin asumisyksikköön? Siellä tapaa ainakin ihmisiä ja voi jaksamisensa mukaan myös harrastaa.
En voi, semmosessa paikassa olin, semmosesta paikasta masennuin ja menin lukkoon. Se oli sulettu paikka, mutta en voi mennä enää paikkaan joka muistuttaa sitä. Kuolen mielummin. En vain uskalla kuolla. Olen jumissa.
Ei ne käsittääkseni suljettuja ole. On oma huone ja voi käydä kaupassa ja ulkoilla jos huvittaa. Tiedätkin varmaan, tai sitten omasi oli jotenkin muista poikkeava.
Se oli ja sanoin, että en voi mennä paikkaan joka muistuttaa siitä, vaikkei ole suljettu. Mua hakattiin ja syrjittiin siellä vuosia.
No mitähän sä sitten voisit tehdä? Rajasit melko lahjakkaasti kaikki mahdollisuudet pois. Miten sua omasta mielestäs voitaisiin auttaa?
Tuota minulta on kysytty jo vuosia. En tiedä. Eikä muutkaan tiedä. Muut käskee vain odottaa. En jaksa odottaa tyhjää, apua ja toivoa, josta ei näy pilkahdustakaan. Ei kukaan jaksa, joka kärsii yhtä paljon henkisesti. Kuolema on ainoa selkeä tie. En vain uskalla.
Ehkä kyse on jostain tämän kaltaiseseta: http://tinyurl.com/km7k4yg
http://www.youtube.com/watch?v=nbZEkFLXh9Y
Juuri noin minua kohdeltiin, siitä masennuin.
Kyllä, olen yksinäinen, ei auta runo, en kykene etsimään ihmisiä.
No jaa, osta sit vaikka hyvää viskiä ja juo sitä jazzia kuunnellen.
Huono ohje. Pulassa oleva alkoholisoituu helposti ja tuhoaa elämänsä kokonaan, kaivautuu vain syvemmälle kuoppaan. En juo alkoholia, en pidä ajatuksesta olla sekaisin. Luulin sinua asialliseksi. Toki, moni luulee tuota oikeaksi konstiksi.
Kirjoitin, että juo sitä, ei se. Viskiä ei juoda humalan takia! Voi mennä 2cl:n kanssa monta tuntia.
Se on parempi, kun ei edes tiedä sitä makua. Kun sen tietää, huonoimpana päivänä siihen turvautuu ja lopulta jää koukkuun.
Ei ole varaa jäädä koukkuun, kun maksaa about 100 euroa per pullo. Viikonloppusin vähän maistelee.
Jazz on kuitenkin edullista.
En pidä jazz musiikista, minulla on eri musiikkimaku, jota todella rakastan, mutta ei sekään auta. Jazz on tylsää, joten en tule siitä pitämään.
Nojaa, itsekkin ajattelin niin, mutta sitten yks kaveri teki kandityönsä John Coltranen Love Supremesta, jonka sitten lainasin siltä ja innostuin, kun se osas vähän avata sitä. Ostin vähän aikaa sitten oman kopion siitä.
Tuossa alkaa kuitenkin olla se, mitä itse osaisin neuvoa. Voit tietenkin kokeilla paikallista mielenterveysyhdistystä.
Aloitusviestissä sanoin, että kaikki kokeiltu. Kuolema. Mutta en uskalla.
ja meidän pitäisi sitten yllyttää, että uskaltaisit?
Vedät liikaa tai liian vähän piriä.
Ei pidä yllyttää. Sanoin vain, ettei ole pilkahdustakaan muusta toivosta.
Nii, ehkä tää tällänen ongelman joukkoistaminen auttaa... Vaikea sanoa. Ehkä joku keksii jotain.
Ei ole keksinyt. Ei edes ammattilaiset. Ei kukaan muukaan. Vuosia ollaan mietitty.
Mites sen pirin kanssa? Ja sit et miettisit ihan yksin?
Haluan pois...
Itse hain eläkkeelle. Olin vuosien hoitojen jälkeen samassa tilanteessa. Mikään ei auttanut. Viimeisin psykiatrini vastusti viimeiseen saakka ideaani ja toteutusta, No, tein silti eläkehakupaperit, vaikka lekurini haukkui minut pystyyn ja yritti viimeisenä lääkkeenä syöttää minulle ketipinoria. En suostunut. Pääsin välittömästi eläkkeelle sairasloman jälkeen. Kela ja vakuutusyhtiö katsoivat sairashistoriaani. Se on pitkä luettelo. Kaikki lääkärit eivät tosiaankaan halua sinun parastasi.
Saan eläkkeen tapaista rahaa. En halua kuitenkaan olla paikoillaan, haluan takaisin normaaliin elämään, olen normaalisti energinen ihminen, tämä nykyinen tilanne on ollut ristiriidassa kanssani jo vuosia. Eikä kukaan pakottanut enää täysi-iän ylitettyä minnekään.
Hae eläkkeelle ja tee niitä asioita mistä nautit.
Kerää voimia ajan kanssa hiljalleen.
Uskon, että sinä pärjäät.
Rahan kanssa ei ole ongelmia. Olen odottanut ja levännyt jo 3 vuotta, asiat menee vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Ei kukaan näin pahasti kärsivä jaksa odottaa tyhjää, parannusta, jota ei näy. Niinhän ne kaikki sanoo, että pärjään. Katotaan mitä sitten sanoo, kun saan rohkeuden itsemurhaan.
Ei se lopu...
Hei! Onko sulla varmasti kaikki vitamiinit, mineraalit, suolat jne kunnossa? Ne nimittäin vaikuttavat aivan järjettömästi mielialaasi. T kokemusta on
Otan multivitamiinia. Enempään en kykene enää, en pysty valvomaan mitä syön, kun mikään ei maistu enää.
Helpottaako, kun asioista voi kirjoittaa?
Osaatko kertoa mistä paha olosi olisi voinut saada alkunsa?
Olet vuosia käynyt terapiassa, miksi?
Kun asioita kelaa tarpeeksi edestakaisin, voi alkaa löytämään vastauksia.
Olen puhunut ongelmastani ammattilaisten kanssa ja netissä jo vuosia, ei auta. Inhottavimpia on ihmiset, jotka pakottaa kertomaan menneisyydestä ja sen kerrottuani ne sanoo, että ei voi auttaa/pitää vain odottaa/kyllä se siitä.
Milloin?
Sinua luettuani kaikki nämä kirjoituksesi ....on ihme ettei "ammattilaiset"..kaan
ole huomannut mistä huono olosi johtuu.............
Olet sen aivan selkeästi täällä jo kertonut 100 % sti
olosi on helppo muuttaa...parantaa...ja se aivan ilman lääkkeitä....
On selvääkin selvenpää....että jos lääkärit parantaisivat ihmisen....
mistä heille löytyisi asiakkaita?????
Käyttävät ihmistä VUOSIA ......Jonka kerralla voisivat paranta.. melkein kaikki
Heistä
Siitä heidän Lempilauseensa......"Se on vuosien työ"
Olet niitä ihmisiä, jotka vähättelee masennusta. Vastasit minulle yhteen viestiin, että olen typerä, kun pyöritän ajatuksia päässäni vuosia. Sitä se masennus on, negatiivisia asioita mielessä. Jos lääkärit ja terapia ei pysty parantamaan, mikä sitten, kun en kykene itse itseäni auttamaan, vaikka ihmiset hokisi kuinka paljon, että minun pitää itseäni auttaa?
Pyörität negatiivisia asioita mielessä, johon aivot on jumiutuneet. Jos lukisit Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima, voisit ymmärtää enemmän.
En kykene lukemaan kirjoja, ei keskittyminen riitä syvän masennuksen kanssa. Jos voisin valita, olisin jo takaisin normaalissa elämässä ja koulua käymässä. Et selvästi tiedä masennuksesta ja jo se sinun vähettelyviestisi kertoi siitä tarpeeksi.
Kaikille ihan vain referenceksi, näin tyhmä tämä ihminen on:
elämä.on
26.10.2014 20:18
Et ole mikään viisas, vaan hel... tyhmä, jos kerran viitsit jauhaa vuositolkulla päässäsi jotain masennusta.
Siitä pääsee yhtä helpolla eroon kuin autokaupassa, ostanko mersun, volvon vai bemarin. Jos tajusit, olet 5 minuutissa terve.
Yksi trolli lisää.
Hei, ketjun aloittaja. Olen hyvin samanlaisessa tilassa. Sairastanut masennusta vuosikausia, mistään lääkkeistä tai keskusteluista ei ole apua. Olen käynyt psykoterapian vuosia sitten, ja tänä keväänä TMS-hoidon (magneetti). Mikään ei auta. Sähköhoito on vielä kokeilematta, mutta pelottaa. En usko, että tilanteeni voisi parantua millään tavalla, vaan alan jo toivoa ennemmin kuolemaa. Mutta minäkään en sitä uskalla tehdä. Enkä halua järkyttää äitiä/siskoa, muita ihmisiä minulla ei olekaan. Parisuhteenikin kariutui sairauteni takia, enkä halua elää ilman häntä. Olen epätoivoinen.
Osanotto siitä mitä sinulle on tehty. Ennen kuin suostut uusiin toimenpiteisiin katsothan ainakin oheisen video sähköshokittamisesta, jotta et satuta itseäsi lisää, ainakaan tietämättäsi. Kaikkea hyvää.
http://www.youtube.com/watch?v=Boxqj18OVQQ
Ostin todella vahvoja d-vitamiineja. Niissä lukee, että yksi pilleri sisältää yli 1000% päivän saantiosuuden. En uskalla syödä niitä usein, mutta liekö lumevaikutus vai mikä. Tuntuu, että toimii mieleen.
Olen tosin jättänyt ruokavaliostani sokerin ja pullamössöt pois ja lisännyt muitakin vitamiineja ja rautaa helposti imeytyvässä muodossa.
Jos haluat voin laittaa linkin d-vitskuihin... en laita nyt heti kun en halua mainostaa. Enkä ole varma johtuuko piristyminen tosiaan niistä..
Todella hyviä vastauksia. En ole itsekään sähköhoitoa koittanut. Ehkä sitä pitää jossain vaiheessa. Olen lukenut siitä liikaa negatiivisia asioita, mutta ehkä se voisikin auttaa.
Sama juttu, ite jätin vihdoin viikko sitten kaikki herkut pois, se jotenkin onnistui, kun kärsin niin pahasti, että lisä kärsimys ei tuntunut missään. Linkkaa vain siitä vitamiinista.
http://www.iherb.com/healthy-origins-vitamin-d3-5-000-iu-360-softgels/18335?rcode=eme166
Tuossa tuo linkki. Lisäksi olen syönyt ajoittain kalanmaksaöljy kuureja. Olen ottanut illalla 2 geeli tabua. Tuntuu, että silloin näkee paljon hyviä unia, kun niitä syö.
Joku lääkärihän oli parannuttanut todella masentuneen pojan joskus kalanmaksaöljyllä. Oli kuulemma alkuun syönyt melko isoja annoksia. Mutta kaikilla eivät ole hyvät rasvat epätasapanossa, joten ei auta kaikkia.
Itse kävin ottamassa verestäni erilaisten vitamiinien, mineraalien ja verenosien arvot, jotta sain tietää mitä kehostani puuttuu. En käynyt edes lääkärillä, vaan menin suoraan labraan pyytämään haluamani kokeet. Lääkäristä olisi tullut yksityisellä turhaa lisälaskua...
Aloittajan kirjoitus on kuin käsialaani, ja moni varmasti samaistuu siihen. Jos en saa asetta, tulen yrittämään itsemurhaa nälkälakolla. Kokemuksestani tiedän, että onnistun siinä. Olen entinen anorektikko.
Onnistuisipa multakin syömättömyys, mutta syöminen (nukkumisen ohella) on mun lempipuuha... Muuhun ei oikein ole kiinnostusta eikä energiaa.
Ei ole mitään järkeä elää tässä maailmassa, kun sängystä ei pääse ylös, että voi etsiä lisää sitä parannusta ja jokainen sekuntti on ja pysyy tuskaisena.
En jaksanu tutustua tuohon linkkiin enkä jaksa vieläkään. En jaksa parantua, joten eikö se ole päivän selvää, että kuolema on ainoa vaihtoehto?
Niin hirveä olo, kokoajan..
Oletko kokeillut puhua ja purkaa itseäsi Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimessa? Sinne voi soittaa nimettömänä ja puhua asioista ilman vaaraa tai pelkoa, että sinut vangitaan tai muutoin rangaistaan psykiatrisilla interventioilla. Alla yhteystiedot.
Kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202
arkisin klo 9.00– 07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
"Apua Kriisipuhelimesta
Oletko sinä tai onko läheisesi kokenut järkyttävän tapahtuman tai vaikean elämäntilanteen? Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville.
Kriisipuhelin pyrkii helpottamaan kriisissä olevan henkistä hätää puhumisen ja keskustelun kautta. Päivystäjän tuella voit pohtia keinoja tilanteen helpottamiseksi ja miettiä tarvitsetko Kriisipuhelimen lisäksi muuta apua.
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt 24 paikkakunnalla ympäri Suomea. Joka kuukausi Kriisipuhelimessa käydään yli 3200 puhelinkeskustelua."
Sivustosta BeyondMeds (www.beyondmeds.com) voisi olla sinulle jotakin apua ajatusten herättelyn kautta. On hyvin mahdollista, että vointisi yksi merkittävimmistä tekijöistä on aikaisempi lääkekäyttö. Kauanko olet ollut ilman aineita?
Jos ei vielä tullut selväksi, olen avoimesti puhunut joka paikassa asioista jo vuosia, eikä ole auttanut. Joka ikinen asia on käyty läpi ja sekin oli turhaa, koska kaikki oli minulle jo selkeää.
Kiitos sinun en todennäköisesti tule koittamaan viimeistä vaihtoehtoa, sähköhoitoa, vaan tapan itseni heti kun saan siihen rohkeuden.
Hei!
Nyt on sinun aika nousta ylös ja alkaa päättämään mitä asioillesi teet!
Joko jätät elämättä,tai harkitset itsetuhoisuutta, se on valinta.
Lähdet kohti muutosta, se on valinta.
Vain SINÄ voit valita oman tiesi, ei kukaan ammattiauttaja, ystävä, tai läheinen. Sinulla on mahdollisuus tutustua itseesi, löytää asioita joista pidät. Aina on mahdollisuus.
Sinun on hyväksyttävä elämäsi ja olosi ja alettava rakentamaan mieleistä elämää.
"Mikään ei ole auttanut/Mikään ei auta"- toteamukset ovat totta vain, jos niin itse itsellesi sanot.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Suosittelen lukemaan myös Dialektisesta käyttäytymisterapiasta. Itselleni siitä on ollut hurja hyöty.
Olen pahoillani, että minusta ei ole sinulle avuksi. :(
Saat tietenkin mennä sähkökäsittelyyn, en minä eikä kukaan muukaan voi sinua estää. Toivottavasti vain otat selvää siitä mistä sähköshokittamisessa kyse ennen kuin annat johtaa sähkövirtaa pääsi läpi. Siitä saat aina satavarmuudella aivovaurion, jonka toivoisi jokaisen ymmärtävän. En haluaisi, että vahingoitat itseäsi tietämättäsi. Mutta loppujen lopuksi jokainen päättää omasta elämästään itse.
Ei auta tuommoisten "elämä on rankkaa, ota itseä niskasta kiinni" -asioiden hokeminen. Tekee vain entistä masentuneeksi ja haluan vain kadota yhä enemmän. Ihan sama kuinka paljon sitä hokee, en kykene itseäni enää auttamaan. Se vaan ei mene joillakin ihmisillä niin, jonka takia siihen pitää keksiä jotain muuta. En vain tiedä mitä. Mutta turhaa jankkausta. Kun ihmisen mieli on sumussa ja lukossa, silloin se on niin, eikä se pääse hokemisilla eteenpäin. Kuoleminen olisi helpointa, mutta ihmiset haluaa selkeästi auttaa. Niiden vaan on tajuttava se, että päivän selvien asioiden hokeminen ei auta.
Jos voisin "ottaa itse niskasta kiinni ja päättää asioista", olisin tehnyt sen jo aikoja sitten, koska ei kukaan jaksa kantaa näin suurta kärsimystä.
no miten sähköpostikirjekaveri?
Yks Neuvo joka auttaa on Bentsot isolla annoksella ja Lyrica. Jäät toki niihin huomaamattomaan koukkuun mutta mitä veen väliä ainakin pystyt elämämään suhkot normi elämää vaikka koukussa olisitkin lääkkeisiin.
Ai, tämä on vielä täällä. Ei auta netissä jutteleminen. Vuosia jo täällä tullu juteltua, se on vain uuvuttavaa. Ei onnistu varsinkaan sähköpostikavereiden kanssa. Kuka masentunut semmosta jaksaa? Ei masentuneella ole mitään sanottavaa. Lopulta se ei-masentunutkin siihen kyllästyy, kun masentuneelta ei tule kunnon vastauksia ja se loppuu siihen. Masentuneiden keskeinen viestintä loppuu jo ennen kuin alkaa, koska ei me sitä jakseta.