Anno Domini 165?
Kemp's Bayn satama, Bahama
Will katsahtaa Ninaan tämän vakuuttaessa tottelevaisuuttaan. Hetken empimisen jälkeen Will astuu lähimmän talon ovelle ja avaa sen. Ovelta aukeaa näkymä hämärään baariin, jossa tuntuu olevan asiakkaina lähinnä epämiellyttävän näköisiä miehiä ja joitakin epäsiveellisesti puettuja naisia.
Nina katsoo näkymää silmät suurina, mutta innokkaana ja valmiina menemään sisälle Williamin käsipuolessa. Naisellisella katseellaan hän arvioi vaivatta olevansa paikan nuorin ja puoleensavetävin nainen, minkä Nina toivoo olevan kunniaksi Willille jonka käsipuolessa hän on. Sitä, onko siitä faktasta haittaa, Nina ei ole yhtä hyvä arvioimaan.
Will skannaa kapakkaa arvioivasti ovensuusta. Havaittuaan sopivan vapaan pöydän seinän viereltä hän astuu sisään pitäen Ninaa suojelevasti takanaan. Määrätietoisesti Will marssii kohti valitsemaansa pöytää ja perille päästyään tarjoaa sanaakaan sanomatta Ninalle tuolin.
Nina istuutuu ja koittaa vilkuilla muita asiakkaita ilman, että pyörittäisi päätään liian näkyvästi. "Täällä kuuluu varmaan juoda jotain?"
Edelleen hiljaisena Will istuu Ninaa vastapäätä ja istuutuessaan huitoo baarimikolle. "Niin kuuluu, katsotaan ensiksi mitä täällä ylipäänsä on tarjolla".
"Selvä, sinä tiedät. Minä vain katselen", Nina myöntyy ja tarkastelee ympäristöä silmäripsiensä lomasta.
Kyyppari huomaa lopulta Willin huitomiset ja saapuu hetkisen kuluttua pöydän luo. "Mitäs sais herrasväelle olla?", mies kysyy kuivaten samalla käsiään likaiseen esiliinaansa.
Will katsahtaa Ninaa ja kysyy sitten tarkoituksella ja hieman kiusatakseen ensin Ninalta:"Noh, mitäs sinä nyt sitten haluaisit?"
Katsellessaan ympärilleen Nina havaitsee, että joku käy ovella, katselee hetken kapakkaan ja katoaa sitten uudestaan kadulle, mutta kuullessaan Willin kysymyksen Ninette siirtää ajatuksensa ovella käyneen hahmon puuhista siihen mitä hän oikein joisi. "Kai täältä saa rommia?"
Kevyt virne nousee Williamin kasvoille ja hän kääntyy baarimikon puoleen:"Onko teillä rommia?"
"Tietenkin meillä on", kyyppari vastaa välittömästi ja jatkaa sitten hieman kummeksuen:"neidillekö sitä pitäisi tuoda?"
Will katsahtaa jälleen Ninaan. "Miten on? Tuodaanko?"
"No en kai minä tälläisessä paikassa vettäkään juo", Nina vastaa haastavasti.
"Ihan miten vaan", Will vastaa pienen hymynkareen saattelemana ja tilaa:"neidille lasillinen rommia ja minulle olut". Kyyppari nyökkää lyhyesti tilaukselle ja poistuu baaritiskinsä taakse juomia hakemaan.
Ninan mielessä on päällimmäisenä ajatus siitä, että tälläisessä läävässä vesi tuskin on turvallista ja toisaaltahan olisi myös aika noloa kertoa käyneensä oikeassa pahamaineisessa kapakassa vettä juomassa. Nopeasti Nina kuitenkin karistaa juoma-ajatukset mielestään ja alkaa jälleen katsella ympärilleen innokkaasti ja havaitsee olevansa vähintään yhtä innokkaan tuijotuksen kohteena itsekin.
Baarimikko palaa juomat käsisään ja kalauttaa lasit Williamin ja Ninan eteen. "Se tekee sit viis pencee", mies murahtaa.
Will kaivaa 10 pencen kolikon taskustaan ja ojentaa sen kyypparille. "Pidä loput". Baarimikko väläyttää pikaisen likaisen hymyn, "kiitos, sir", ja poistuu tiskinsä taakse.
"No niin. Tälläistäkö tämä pahamainen alue nyt sitten on? Aivan niinkuin muuallakin, paitsi likaisempaa, hämärämpää ja miehillä roikkuu kielet ulkona?", Nina kommentoi retorisesti Willille hieman kyllästyneenä. Hän oli odottanut jotain näyttävämpää.
Samassa kuitenkin jotakin kevyesti kiinnostavaa tapahtuu. Ovesta puikahtaa sisään nainen, joka puristaa kookasta huiviin käärittyä myttyä sylissään. Nainen tuntuu etsivän jotain tahyillesään kapakan hämäryyteen kadun auringonpaisteen jälkeen.
"Tänään tuntuu olevan tavallista hiljaisempaa", Will vastaa Ninan kyllästyneeseen heittoon, siemaisee oluttaan ja tarkkailee samalla ympäristöä. Huomattuaan noppapelin parin pöydän päässä hän seuraa sitä hetken ja nyökkää sitten siihen suuntaan ja sanoo Ninalle:"katso tuota noppapelia, parin kierroksen jälkeen täällä on varmasti tappelu".
Will jää katselemaan noppapelia tarkemmin, eikä siten huomaa sisään puikahtanutta naista. Nina sen sijaan jakaa huomiotaan oven ja pelin välille, ja päättää pian, että tuntematon nainen vie voiton kiinnostavuudessa:"Mitä ihmettä se täältä hakee?", Nina pohtii mielessään.
Lopulta nainen näyttää saaneen silmänsä toimimaan kapakan hämärässä ja suuntaa suoraan kohti Ninan ja Willin pöytää. Nina katsoo naisen lähestymistä yllättyneenä ja nykäisee Williamin hihasta.
Nykäisyn tuntiessaan Will irrottaa huomionsa noppapelistä ja katsahtaa uteliaana Ninaan "Mitä nyt?"
Nina viittaa kädellään penkkien välissä taiteilevaan naiseen joka on selvästi tulossa heidän luokseen. Will katsahtaa Ninan osoittamaan suuntaan, ja hänen silmissään välähtää yllätys ja tunnistaminen. Nainen on näyttävä, ja kapakan miesten katseet seuraavat häntä yhtä nälkäisesti kuin vielä hetki sitten Ninaa. Will ei oikein tiedä mitä tekisi, ja niinpä hän ottaa pitkän siemauksen olutta. Osittain saadakseen miettimisaikaa, ja osittain piiloutuakseen tuopin taakse.
Nainen pääsee lopulta Ninan ja Willin pöydän luo ja toteaa ykskantaan Willille:"Sulla on näköjään niin kiirus ryypätä, ettet joutanut mua moikkaamaan. Ja huoranki oot kerenny hankkia ryyppykaveriks. Tuliko pannessa jano?"
Hitaasti Will laskee tuopin pöydälle. Matalalla äänellä Will vastaa naiselle:"En minä ole sinulle tilivelvollinen".
"Ehkä et mulle, mutta pojallesi voisit ollakin", nainen jatkaa ja raottaa nyyttiä, jossa kapakan hämärässäkin näkyy nukkuva pikkulapsi. "Odotin, että oisit tullu kattoon ku kuulin, että Buccaneer on satamassa. Mutta ei, sulla on näemmä liika kiire muissa tärkeissä asioissa".
Will hieman kalpenee yllätyksestä ja sen aiheuttamasta järkytyksestä, eikä saa kuin tyhmän kysymyksen suustaan:"Mikä ihmeen poika? Ei mulla ole poikaa".
"Siitä kun viimeks olit täällä puoltoista vuotta sitten on tapahtunut paljon. Kuten se, että sulla on poika... Tässä on Jack", nainen selittää.
"Niin, mut... tai siis... mehän oltiin varovaisia", Will änkkää tyrmistyneenä.
Nina on seurannut tapahtumia huuli pyöreänä. Nyt hänkin tajuaa mistä on kyse. "Onko tuo nainen sinun vaimosi?", Nina tarkistaa Williltä yllättyneenä.
Ninan kysymys saa Willin muistamaan että Ninakin on paikalla. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Will saa vastattua:"Ei, hän ei ole minun vaimoni. Nina, tämä tässä on Jane".
"My pleasure", Nina toteaa koneellisesti hyvän kasvatuksensa ansiosta ennen kuin tajuaa tilanteen outouden.
"Älä sinä hutsu puutu tähän", Jane kivahtaa, "Tule Will, lähdetään kotiin".
"Äläs nyt Jane", Will yrittää rauhoitella, "Istu nyt alas ja anna mun vähän sulatella tätä uutista. Siis sillon kun mä viimeks olin täällä niin... seuraus on tuossa vai?"
Ninaa alkaa Janen asenne himpun verran kyrsiä. Jo se, että Will edes tuntee noin rahvaanomaisesti käyttäytyvän naisen, laskee Willin osakkeita Ninan silmissä. Muusta touhusta puhumattakaan. Nina päättää kuitenkin katsoa tilanteen, ja vetäytyy hiljaiseen tarkkaavaisuuteen.
"Niinkuin sanoin, tässä on Jack, sun poikas. Arvaat varmaan, että mulla ei oo ollu helppoo viime aikoina. Sun rahas on syöty aikoja sitten ja lapsikin tarvii kaikkee", Jane koittaa selittää vastaukseksi Williamin kysymykseen ja saadakseen myötätuntoa mieheltä. "Mutta ois mulla silti kotona muhennosta sullekin, tuu sinne niin saadaan lapsi kehtoon ja voidaan paremmin puhua".
Hiljalleen Willin aivot alkavat toipua järkytyksestä, ja hän saa ajatuksensa järjestykseen. Sikäli kun Will tietää, hän on ollut Janen ainoa "sponsori", mutta ihan varmahan ei koskaan voi olla. "Äläs hötkyile, ootko sä nyt ihan varma, että toi on mun?"
"Tietenkin olen varma. Kenen sitten se olis? Vuokraemännän vai?", Jane kysyy pilkallisesti.
"Niin, kenenpäs muun...", Will mutisee hieman alistuneena ja häpeissään suhteellisen tyhmästä kysymyksestä. "No kun tilanne on kerran tämä, niin minkäs sille voi. Luonnollisestikin minä kustannan pojan elatuksen ja aikanaan sitten koulutuksen".
Nina seuraa keskustelua kevyen pöyristyneenä. "Jaahas, muhennosta syömään ei taidettu kutsua mua. Sitä ollaan siis perheidylliä perustamassa...", Nina tuumii myrkyllisesti ja avaa suunsa:"Vai että oikein luonnollisesti. Niinkö sä aina teet kun joku sun naisistas saa lapsen", Nina kivahtaa ja kulauttaa rommilasinsa kurkkuunsa.
Will katsahtaa Ninaa älä nyt sinäkin aloita-katseella. "Jos kerta lapsi joka tapauksessa on, niin pitäähän siitä huolta pitää".
"Mä tästä lähdenkin häiritsemästä teidän onnea", Nina jatkaa piikikkäällä äänellä, "Osaan kyllä takaisin Buccaneerille, älä huoli". Nina nousee ylväästi tuolistaan ja kävelee reippaasti ovelle vain hieman horjuen rommin ja maalla olon voimasta.
Will hypähtää pystyyn ja ryntää Ninan perään ja tarttuu tämän käsivarteen. "Etkä lähde. Mä en päästä sua yksin kadulle harhailemaan".
"Ai et päästä? Sulla taitaa olla nyt vähän muita huolia ja huomaan kyllä, että toi Jane ei mua kaipaa, ja tuskin säkään. Sullahan on perhekin nytte, niin että kiitos ja hyvästi", Nina toteaa jäätävästi ja ravistaa itsensä irti ja samalla liikkeellä niska ylpeästi pystyssä purjehtii pihalle. Ninalle on kiire päästä pois sillä hän ei halua Willin näkevän kyyneliään, koska jostain syystä, ilmeisesti raivosta, jotain märkää valuu Ninan poskille. Hän tuntee jääneensä kakkoseksi, monessakin mielessä. Jane on kaunis, uhkea, tuntenut Willin Ninaa kauemmin, Willin lapsen äiti, ja kaiken lisäksi todennäköisesti erittäin kokenut miehen miellyttämisessä. Ja mitä Ninalla sitten on? Rikas isä ja hiukset, jotka olisivat kivat, elleivät olisi taakse jääneen laivan hytin lattialla. Niinpä Nina harppoo eteenpäin lähes sokeana. Miksi sen Janen piti pilata muuten niin loistava päivä?
Will on lähtemässä Ninan perään, mutta juuri kun hän on pinkaisemassa juoksuun Jane tarraa Williin kiinni ja samassa Nina onkin jo kadonnut kulman taakse.
Ninan harppoessa kyyneleistä lähes sokaistuneena eteenpäin väkijoukossa, hänen etenemistään seuraa kapeiden kujien varjoista muutama tarkkaavainen silmäpari...
"Anna sen hutsun mennä, kyllä se valitettavasti varmaan löytää Buccaneerin. Mennään me keskusteleen sun poikas ylläpidosta", Jane ehdottaa rauhoittuneena Nina kadottua näköpiiristä.
Will kääntyy Janen puoleen. "Toivoisin, että et kutsuisi Ninaa tuolla sanalla. Hän on sentään oikea lady".
"Ai niinkö? Oikeen ladyn puet tuollai ja tuot tänne kittaan rommia. Pitäsköhän uskoa?", Jane irvistää, "mutta ei sillä väliä, tärkeintä on nyt se, että jos sä halusit osallistua poikas ylläpitoon, niin olen iloinen. Mutta tämä ei ole oikea paikka pikkulapselle, voitaisiin mennä minun luokseni puhumaan asioista".
"Niin", Will huokaa, "ehkä on tosiaan parempi, että menemme luoksesi puhumaan". Myöntyessään Janen ehdotukseen Will antaa katseensa edelleen kiertää väkijoukossa Ninaa etsimässä, mutta turhaan.
Jane johdattaa Williä mukanaan, mutta kohdatessaan erään miehen väkijoukossa, Jane ottaa tähän katsekontaktin ja nostaa kasvoilleen kysyvän ilmeen. Mies vastaa ilmeeseen sanattomasti nyökkäämällä, jolloin Jane hymyilee ja tekee nopean liikkeen kaulansa poikki juuri kun Will tähyilee Ninaa vastakkaiselta suunnalta. Mies nyökkää uudestaan Janen eleen nähtyään ja sulautuu väkijoukkoon.
Will seuraa Janea tungoksen läpi tutun talon yläkertaan ja vaiteliaana seuraa naista tämän pieneen asuntoon. Jane koputtaa viereisen huoneen ovea, ja sille ilmestyykin pian nainen. "Susan, Will tuli käymään, ottaisitko Jackin siksi aikaa, meillä on puhuttavaa", Jane kysäisee naiselta.
Susaniksi kutsuttu nainen vastaa auliisti:"No mutta tottakai", ja ottaa nyytin vastaan.
Will katsoo Janea hieman kummissaan:"Miksi ihmeessä poika piti toimittaa pois?"
"Pikkulapsilla on taipumusta häiritä aina silloin kun ei haluaisi häiriötä", Jane selittää, "ja halusin että voisimme puhua rauhassa".
"Niin no, kait sinä sen paremmin tiedät", Will murahtaa.
Jane tarjoaa Willille ruokaa ja viittoo tätä istumaan pöytään. "Kerroppa nyt sitten, miten ajattelit hoitaa pojasta huolehtimisen?"
"Asetan hänelle vuotuisen määrärahan, jonka saat hallintaasi kunnes poika täyttää 21. Siitä voit ostaa pojalle vaatteita, leluja ja muuta tarpeellista. Lisäksi varaan rahaa hänen koulutustaan varten. Jos asiat kehittyvät suotuisasti, niin hänet voidaan kenties lähettää Englantiin kouluun", Will selittää suunnitelmaansa närkkien samalla Janen tarjoamaa muhennosta haluttomasti.
"Kuulostaa hyvältä. Olinkin jo huolissani, että palaatko enää. Kun edellisestä käynnistäsi on niin kauan", Jane tunnustaa.
"Tokihan minä aina palaan, mutta...", Will on hetken hiljaa ennen kuin saa koottua itsensä sanoakseen sanottavansa:"Minusta meidän on aika lopettaa tämä meidän pikkuinen... järjestely. Tietenkin huolehdin sinusta ja pojasta, mutta muilta osin olisi parempi jos lopettaisimme".
"Niinkö sinusta?", Jane kysyy hämmästyneenä. "Olenko käynyt liian vanhaksi? Vai pelkäätkö, että kohta lapsia olisi liikaa?"
"Ei se ollenkaan sinusta johdu. Lapsesta tietenkin osittain. Ymmärräthän, etten voi mennä kanssasi naimisiin?", Will selittää kiusaantuneena.
"Niin, sen olen tiennyt aina, minä kun olen tälläinen ja sinä olet sir ja kaikkea... Mutta silti toivoisin, että voisimme yhä nauttia toisistamme. Minulla on ollut ikävä sinua", Jane toteaa surullisesti ja istuutuu aivan Willin viereen.
"Kyllä minäkin olen aina välillä kaivannut luoksesi, mutta tilanne on nyt lapsen myötä muuttunut. Ei olisi oikein lasta kohtaan jos sinua pidettäisiin kaupungilla edelleen... no... huonona naisena. Teen sinusta niin kunniallisen kuin tilanne vain sallii", Will koittaa selittää asiaa parhain päin.
Jane on tavallaan tyytyväinen Willin vastaukseen, mutta varsinaisesti hän oli toivonut, että Will voisi sittenkin harkita virallista suhdetta. Hän päätteli jo aikaisemmin, että syynä Willin unohdukseen käydä hänen luonaan oli Nina, ja lapsi on Williamille nyt vain tekosyy jolla peitellä sitä, että on vaihtanut suosionsa kohdetta.
Will on kiusaantunut tilanteesa, hän välittää Janesta, eikä haluaisi tarpeettomasti loukata tätä, mutta Ninassa vain kerta kaikkiaan on jotakin erityistä. Jane oli aiemmin Willin suosikki kaikista, mutta nyt Nina on jotakin enemmän kuin vain suosikki, mutta mitä? Sitä Will ei vielä tiedä.
Huoneessa vallitsee kiusaantunut hiljaisuus, jonka Will lopulta rikkoo. "Tiedätkö, sinä olet kyllä vieläkin Karibian kaunein nainen. Olen ollut todellinen onnenpoika kun olen saanut tuntea sinut".
Willin kohteliaisuuden kuullessaan Jane päättää, että ei päästä miestä niin helpolla pois elämästään. Nina on jo tavallaan hoidettu, eräs samassa talossa asuva tyyppi on luvannut järjestää niin, että Nina ei palaisi Buccaneerille. Yksityiskohtia Jane ei kaipaa, hän haluaa viettää ajan mukavammin Willin seurassa. "Ja sinä olet Karibian komein merirosvo", Jane vastaa Willille ja liu'uttaa kätensä Willin paidan alle.
Will hätkähtää Janen kosketuksesta, mutta ei puutu siihen. Jane puolestaan huomaa, että Will suhtautuu kosketukseen poissaolevasti, mutta kun tämä ei estelekään, niin Jane alkaa vanhasta tottumuksesta availla Willin puseroa ja hivellä paljastuvaa ihoa. "Sulla on taas pari uutta arpeakin. Koita olla varovainen, en halua, että poika jää ilman isää".
Will ikään kuin havahtuu ajatuksistaan. "No tuleehan niitä välillä uusia. Ja taitaa niitä nykyään sullakin olla, sikäli kun mä mitään synnyttämisestä ymmärrän".
Määrätietoisesto Jane johdattaa Willin makuualkoviin ja sängylle, ja alkaa hellästi, kuin rauhoittelisi hevosta, kuoria Williä vaatteista ja silitellä tätä. "Ei mulla sen pahempia arpia ole, ihan oon kunnossa ja entisenlainen, usko pois". Todistaakseen sanansa, Jane kuoriutuu hameestaan ja puserostaan, ja on hetkessä täysin alasti auttamassa Willin tiukkoja housuja pois.
Hieman kuin unessa Will antaa Janen johdattaa itsensä sängylle. Hän on hieman kahden vaiheilla mitä tekisi, mutta Janen riisuduttua Will tuojottaa upeasti muodostuneita rintoja ja pakaroiden kaarta ja unohtaa kaiken muun ja muistaa jälleen miksi aikoinaan Janeen lankesi.
Jane tietää rintojen olevan paras osansa, varsinkin nyt kun ne ovat imetyksen vuoksi valtavina ja esiintyöntyvinä entistäkin hekumallisemmat. Niinpä Jane alkaakin hieroa niitä Williä vasten kiusoitellen:"Eiköhän me keksitä jotain muutakin tekemistä kuin puhuminen".
Pientä innostumista osoittava Will kupittaa janen rinnat kämmeniinsä siinä määrin kuin ne niihin mahtuvat ja kumartuu suutelemaan nännejä. "Mmmhhh", Will mumisee nänni suussaan.
Saatuaan ensimmäisen vihjeen, että Will ei pane vastaan, Jane päättää muistuttaa Willille, että rahvaan naisessa on jotain etuja ladyihin verrattuna. Niin Jane ainakin luulee, ja kumartuu ottamaan Willin vehkeen tukevasti imutukseen.
Will huokaisee syvään Janen imaistessa kalun suuhunsa. Pienellä viiveellä kalu alkaa paisua kohti täyttä mittaansa.
Jane laskee, että on tarpeen viivyttää Williä ainakin tunti, jotta Nina varmasti saadaan pois kadulta, joten hän päättää viedä Willistä ryntäilyhalut heti ja kertaheitolla ja alkaa imutella tomerasti,
Will on nyt unohtanut koko ulkopuolisen maailman ja nojautuu taaksepäin sängyllä ja nauttii Janen kosteasta suusta.
Saatuaan Willin kalun mieleiseensä kovuuteen Jane kiipeää aisan päälle muitta mutkitta. "Mullon ollu niin ikävä sua ja sun kyrpääs", hän toteaa silmät puoliummessa.
Will on passiivisena nautiskelijana Janen alla ja antaa tämän hoitaa hommat. Hieman yllättyneenä Will panee merkille kalunsa painuvan helposti Janen sisuksiin. "Ohhoh, sähän olet märkä. Ja ilman mitään alustusta", hän toteaa käheästi.
Ratsastaessaan Willin kalulla Jane laittaa sormensa miehen sormien lomaan ja osuessaan sinettisormukseen saa idean. "Anna mulle toi sormus, niin voin näyttää sitä pojalle vaikka joskus jäisit palaamattakin. Sillä tavalla mä pystyn kanssa todistamaan meidän sopimuksesta, jos sä sovit pankkiirin kanssa jostain järjestelystä pojan elättämiseks", Jane pyytää heti kun idea tulee mieleen, sillä koko ajan häntä vaivaa ajatus, että lähdettyään Will unohtaa kaikki lupauksensa. Se on niin päällimmäisenä Janen mielessä, että seksistä nauttiminenkin jää toiseksi.
Janen pyyntö saa Willin ajatukset pois kalustaan ja nauttimisesta. "Mikäs kiire tässä nyt on? Ehtiihän sen myöhemminkin".
"No kyllä kai", Jane myöntää. Samalla seksistä on jotenkin tullut toimitus, jonka Jane haluaa hoidettavaksi, että päästään liikeasioihin aivot sopivasti pehmenneinä.
"No hyvä", Will murahtaa takaisin ja tarttuu Janen pakaroihin ja alkaa pökkiä kunnolla Janen ratsastusliikkeitä vastaan. Jotenkin nainti ei kuitenkaan Willin mielestä tunnu samalta kuin ennen. Se on jotenkin väljähtyneen oloista.
Jane tajuaa, että ellei hän pian ala esittää jotain, Will huomaa mistä on kyse. Niinpä hän aloittaa kiihkeän kiemurtelun Willin yllä. "Sä oot niin ihana ja paksu, sä saat mut ihan hulluksi. Pane mua lujaa", Jane kähisee ja uskoo saaneensa aikaan uskottavan esityksen kiihkeästä naisesta, joka hän aikaisemmin olikin. Ennen kuin Nina astui näyttämölle pilaamaan hänen fiiliksensä ja uhkaamaan olemassaolollaan asioiden jatkuvuutta. Samalla Jane miettii, joko hänen tuttavansa keräämä miesjoukko on saanut hoideltua Ninan, ja mahtavatko he käyttää tilaisuutta hyväkseen ja nauttia siitä nartusta ennen kuin tappavat sen ja huikkaavat haille.
Will panee tyytyväisenä merkille Janen kiihkeät kähinät, mutta jotenkin ne kuitenkin vaikuttavat teennäisiltä. Siksi Will kiristää panon tahtia ja alkaa lipsutella sormella Janen klitorista, vaikka koko homma edelleenkin vaikuttaa hänestä teennäiseltä.
Ajatus Ninasta miesjoukon kynsissä saa lopultakin halutun vaikutuksen aikaan, Jane kiihottuu oikeasti ja lisää vauhtiaan. Kuvitellessaan Ninan ilmettä kun tämä tajuaa, että neljä miestä aikoo käyttää hänen ladypilluaan, Jane lopultaa tulee hurjasti voihkien, ja päättää orgasminsa pyörteissä hiipiä paikalle tekemään Ninan kohtalosta vielä ilkeämmän jos vain saa Willin sormuksen.
Janen orgasmin tuntiessaan Will jatkaa kalunsa takomista tämän pilluun. Hän työntyy naiseen konemaisesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin saa väkinäisen orkun ja laukaisee lastinsa Janen sisuksiin. Orgasmin saatuaan Will irrottaa kätensä Janen pakaroilta ja jää makaamaan sängylle silmät kiinni kädet levällään.
Jane asettuu Willin kainaloon mukavasti, ja käyttäen hyväkseen miehen velttoa olemusta näpertää sormuksen Willin sormesta kouraansa muina naisina ja piilottaa sen saman tien vaatekasansa alle.
Will avaa silmänsä Janen käperryttyä hänen kainaloonsa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Will toteaa hiljaisella äänellä:"Mun pitäis varmaan nyt lähteä".
"Mikäs kiire sulla on?", Jane kysyy pettymyksen kuultaessa hänen äänessään.
Noustessaan sängyn reunalle istumaan Will vastaa:"No on vähän kaikenlaista hommaa. Pankissakin pitäisi käydä".
"No sitten mun pitää päästää sut. Kiitos että suhtaudut asiaan niin kuin herrasmies ja kannat vastuusi pojasta. Olen siitä kiitollinen ja kasvatan hänen niin kuin englantilaisen herrasmiehen. Siinä määrin kuin se täällä on suinkin mahdollista. Ja aina kun käyt täällä, me odotamme sinua", Jane lörpöttää sovittelevaan sävyyn.
Will hymyilee helpottuneesti Janelle pukeutuessaan. Saatuaan vaatteet päällensä, Will harppoo ovelle. Ennen kuin astuu ulos, hän kääntyy katsomaan Janea. Will katsoo naista suoraan silmiin. "Näkemiin". Päästyään talosta ulos Will marssii suoraan kohti baarikorttelia yrittäen löytää Ninan.
Elikkä näin tällä kertaa. Nyt mukaan mahtui sentään pikkasen väljähtynyttä seksiä, joten saatan ehkä pelastua sapelikutitukselta ja kölin ali vetämiseltä... =) Ensi kerralla sitten selviää pääsikö Nina baarista Buccaneerille vai tuliko mutkia matkaan. Ja kävi miten kävi, ensi kerralla liikutaan tähän astista enemmän navan alla ;) Eli please bear with me, the sex is coming... =)
Kemp's Bayn satama, Bahama
Will katsahtaa Ninaan tämän vakuuttaessa tottelevaisuuttaan. Hetken empimisen jälkeen Will astuu lähimmän talon ovelle ja avaa sen. Ovelta aukeaa näkymä hämärään baariin, jossa tuntuu olevan asiakkaina lähinnä epämiellyttävän näköisiä miehiä ja joitakin epäsiveellisesti puettuja naisia.
Nina katsoo näkymää silmät suurina, mutta innokkaana ja valmiina menemään sisälle Williamin käsipuolessa. Naisellisella katseellaan hän arvioi vaivatta olevansa paikan nuorin ja puoleensavetävin nainen, minkä Nina toivoo olevan kunniaksi Willille jonka käsipuolessa hän on. Sitä, onko siitä faktasta haittaa, Nina ei ole yhtä hyvä arvioimaan.
Will skannaa kapakkaa arvioivasti ovensuusta. Havaittuaan sopivan vapaan pöydän seinän viereltä hän astuu sisään pitäen Ninaa suojelevasti takanaan. Määrätietoisesti Will marssii kohti valitsemaansa pöytää ja perille päästyään tarjoaa sanaakaan sanomatta Ninalle tuolin.
Nina istuutuu ja koittaa vilkuilla muita asiakkaita ilman, että pyörittäisi päätään liian näkyvästi. "Täällä kuuluu varmaan juoda jotain?"
Edelleen hiljaisena Will istuu Ninaa vastapäätä ja istuutuessaan huitoo baarimikolle. "Niin kuuluu, katsotaan ensiksi mitä täällä ylipäänsä on tarjolla".
"Selvä, sinä tiedät. Minä vain katselen", Nina myöntyy ja tarkastelee ympäristöä silmäripsiensä lomasta.
Kyyppari huomaa lopulta Willin huitomiset ja saapuu hetkisen kuluttua pöydän luo. "Mitäs sais herrasväelle olla?", mies kysyy kuivaten samalla käsiään likaiseen esiliinaansa.
Will katsahtaa Ninaa ja kysyy sitten tarkoituksella ja hieman kiusatakseen ensin Ninalta:"Noh, mitäs sinä nyt sitten haluaisit?"
Katsellessaan ympärilleen Nina havaitsee, että joku käy ovella, katselee hetken kapakkaan ja katoaa sitten uudestaan kadulle, mutta kuullessaan Willin kysymyksen Ninette siirtää ajatuksensa ovella käyneen hahmon puuhista siihen mitä hän oikein joisi. "Kai täältä saa rommia?"
Kevyt virne nousee Williamin kasvoille ja hän kääntyy baarimikon puoleen:"Onko teillä rommia?"
"Tietenkin meillä on", kyyppari vastaa välittömästi ja jatkaa sitten hieman kummeksuen:"neidillekö sitä pitäisi tuoda?"
Will katsahtaa jälleen Ninaan. "Miten on? Tuodaanko?"
"No en kai minä tälläisessä paikassa vettäkään juo", Nina vastaa haastavasti.
"Ihan miten vaan", Will vastaa pienen hymynkareen saattelemana ja tilaa:"neidille lasillinen rommia ja minulle olut". Kyyppari nyökkää lyhyesti tilaukselle ja poistuu baaritiskinsä taakse juomia hakemaan.
Ninan mielessä on päällimmäisenä ajatus siitä, että tälläisessä läävässä vesi tuskin on turvallista ja toisaaltahan olisi myös aika noloa kertoa käyneensä oikeassa pahamaineisessa kapakassa vettä juomassa. Nopeasti Nina kuitenkin karistaa juoma-ajatukset mielestään ja alkaa jälleen katsella ympärilleen innokkaasti ja havaitsee olevansa vähintään yhtä innokkaan tuijotuksen kohteena itsekin.
Baarimikko palaa juomat käsisään ja kalauttaa lasit Williamin ja Ninan eteen. "Se tekee sit viis pencee", mies murahtaa.
Will kaivaa 10 pencen kolikon taskustaan ja ojentaa sen kyypparille. "Pidä loput". Baarimikko väläyttää pikaisen likaisen hymyn, "kiitos, sir", ja poistuu tiskinsä taakse.
"No niin. Tälläistäkö tämä pahamainen alue nyt sitten on? Aivan niinkuin muuallakin, paitsi likaisempaa, hämärämpää ja miehillä roikkuu kielet ulkona?", Nina kommentoi retorisesti Willille hieman kyllästyneenä. Hän oli odottanut jotain näyttävämpää.
Samassa kuitenkin jotakin kevyesti kiinnostavaa tapahtuu. Ovesta puikahtaa sisään nainen, joka puristaa kookasta huiviin käärittyä myttyä sylissään. Nainen tuntuu etsivän jotain tahyillesään kapakan hämäryyteen kadun auringonpaisteen jälkeen.
"Tänään tuntuu olevan tavallista hiljaisempaa", Will vastaa Ninan kyllästyneeseen heittoon, siemaisee oluttaan ja tarkkailee samalla ympäristöä. Huomattuaan noppapelin parin pöydän päässä hän seuraa sitä hetken ja nyökkää sitten siihen suuntaan ja sanoo Ninalle:"katso tuota noppapelia, parin kierroksen jälkeen täällä on varmasti tappelu".
Will jää katselemaan noppapelia tarkemmin, eikä siten huomaa sisään puikahtanutta naista. Nina sen sijaan jakaa huomiotaan oven ja pelin välille, ja päättää pian, että tuntematon nainen vie voiton kiinnostavuudessa:"Mitä ihmettä se täältä hakee?", Nina pohtii mielessään.
Lopulta nainen näyttää saaneen silmänsä toimimaan kapakan hämärässä ja suuntaa suoraan kohti Ninan ja Willin pöytää. Nina katsoo naisen lähestymistä yllättyneenä ja nykäisee Williamin hihasta.
Nykäisyn tuntiessaan Will irrottaa huomionsa noppapelistä ja katsahtaa uteliaana Ninaan "Mitä nyt?"
Nina viittaa kädellään penkkien välissä taiteilevaan naiseen joka on selvästi tulossa heidän luokseen. Will katsahtaa Ninan osoittamaan suuntaan, ja hänen silmissään välähtää yllätys ja tunnistaminen. Nainen on näyttävä, ja kapakan miesten katseet seuraavat häntä yhtä nälkäisesti kuin vielä hetki sitten Ninaa. Will ei oikein tiedä mitä tekisi, ja niinpä hän ottaa pitkän siemauksen olutta. Osittain saadakseen miettimisaikaa, ja osittain piiloutuakseen tuopin taakse.
Nainen pääsee lopulta Ninan ja Willin pöydän luo ja toteaa ykskantaan Willille:"Sulla on näköjään niin kiirus ryypätä, ettet joutanut mua moikkaamaan. Ja huoranki oot kerenny hankkia ryyppykaveriks. Tuliko pannessa jano?"
Hitaasti Will laskee tuopin pöydälle. Matalalla äänellä Will vastaa naiselle:"En minä ole sinulle tilivelvollinen".
"Ehkä et mulle, mutta pojallesi voisit ollakin", nainen jatkaa ja raottaa nyyttiä, jossa kapakan hämärässäkin näkyy nukkuva pikkulapsi. "Odotin, että oisit tullu kattoon ku kuulin, että Buccaneer on satamassa. Mutta ei, sulla on näemmä liika kiire muissa tärkeissä asioissa".
Will hieman kalpenee yllätyksestä ja sen aiheuttamasta järkytyksestä, eikä saa kuin tyhmän kysymyksen suustaan:"Mikä ihmeen poika? Ei mulla ole poikaa".
"Siitä kun viimeks olit täällä puoltoista vuotta sitten on tapahtunut paljon. Kuten se, että sulla on poika... Tässä on Jack", nainen selittää.
"Niin, mut... tai siis... mehän oltiin varovaisia", Will änkkää tyrmistyneenä.
Nina on seurannut tapahtumia huuli pyöreänä. Nyt hänkin tajuaa mistä on kyse. "Onko tuo nainen sinun vaimosi?", Nina tarkistaa Williltä yllättyneenä.
Ninan kysymys saa Willin muistamaan että Ninakin on paikalla. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Will saa vastattua:"Ei, hän ei ole minun vaimoni. Nina, tämä tässä on Jane".
"My pleasure", Nina toteaa koneellisesti hyvän kasvatuksensa ansiosta ennen kuin tajuaa tilanteen outouden.
"Älä sinä hutsu puutu tähän", Jane kivahtaa, "Tule Will, lähdetään kotiin".
"Äläs nyt Jane", Will yrittää rauhoitella, "Istu nyt alas ja anna mun vähän sulatella tätä uutista. Siis sillon kun mä viimeks olin täällä niin... seuraus on tuossa vai?"
Ninaa alkaa Janen asenne himpun verran kyrsiä. Jo se, että Will edes tuntee noin rahvaanomaisesti käyttäytyvän naisen, laskee Willin osakkeita Ninan silmissä. Muusta touhusta puhumattakaan. Nina päättää kuitenkin katsoa tilanteen, ja vetäytyy hiljaiseen tarkkaavaisuuteen.
"Niinkuin sanoin, tässä on Jack, sun poikas. Arvaat varmaan, että mulla ei oo ollu helppoo viime aikoina. Sun rahas on syöty aikoja sitten ja lapsikin tarvii kaikkee", Jane koittaa selittää vastaukseksi Williamin kysymykseen ja saadakseen myötätuntoa mieheltä. "Mutta ois mulla silti kotona muhennosta sullekin, tuu sinne niin saadaan lapsi kehtoon ja voidaan paremmin puhua".
Hiljalleen Willin aivot alkavat toipua järkytyksestä, ja hän saa ajatuksensa järjestykseen. Sikäli kun Will tietää, hän on ollut Janen ainoa "sponsori", mutta ihan varmahan ei koskaan voi olla. "Äläs hötkyile, ootko sä nyt ihan varma, että toi on mun?"
"Tietenkin olen varma. Kenen sitten se olis? Vuokraemännän vai?", Jane kysyy pilkallisesti.
"Niin, kenenpäs muun...", Will mutisee hieman alistuneena ja häpeissään suhteellisen tyhmästä kysymyksestä. "No kun tilanne on kerran tämä, niin minkäs sille voi. Luonnollisestikin minä kustannan pojan elatuksen ja aikanaan sitten koulutuksen".
Nina seuraa keskustelua kevyen pöyristyneenä. "Jaahas, muhennosta syömään ei taidettu kutsua mua. Sitä ollaan siis perheidylliä perustamassa...", Nina tuumii myrkyllisesti ja avaa suunsa:"Vai että oikein luonnollisesti. Niinkö sä aina teet kun joku sun naisistas saa lapsen", Nina kivahtaa ja kulauttaa rommilasinsa kurkkuunsa.
Will katsahtaa Ninaa älä nyt sinäkin aloita-katseella. "Jos kerta lapsi joka tapauksessa on, niin pitäähän siitä huolta pitää".
"Mä tästä lähdenkin häiritsemästä teidän onnea", Nina jatkaa piikikkäällä äänellä, "Osaan kyllä takaisin Buccaneerille, älä huoli". Nina nousee ylväästi tuolistaan ja kävelee reippaasti ovelle vain hieman horjuen rommin ja maalla olon voimasta.
Will hypähtää pystyyn ja ryntää Ninan perään ja tarttuu tämän käsivarteen. "Etkä lähde. Mä en päästä sua yksin kadulle harhailemaan".
"Ai et päästä? Sulla taitaa olla nyt vähän muita huolia ja huomaan kyllä, että toi Jane ei mua kaipaa, ja tuskin säkään. Sullahan on perhekin nytte, niin että kiitos ja hyvästi", Nina toteaa jäätävästi ja ravistaa itsensä irti ja samalla liikkeellä niska ylpeästi pystyssä purjehtii pihalle. Ninalle on kiire päästä pois sillä hän ei halua Willin näkevän kyyneliään, koska jostain syystä, ilmeisesti raivosta, jotain märkää valuu Ninan poskille. Hän tuntee jääneensä kakkoseksi, monessakin mielessä. Jane on kaunis, uhkea, tuntenut Willin Ninaa kauemmin, Willin lapsen äiti, ja kaiken lisäksi todennäköisesti erittäin kokenut miehen miellyttämisessä. Ja mitä Ninalla sitten on? Rikas isä ja hiukset, jotka olisivat kivat, elleivät olisi taakse jääneen laivan hytin lattialla. Niinpä Nina harppoo eteenpäin lähes sokeana. Miksi sen Janen piti pilata muuten niin loistava päivä?
Will on lähtemässä Ninan perään, mutta juuri kun hän on pinkaisemassa juoksuun Jane tarraa Williin kiinni ja samassa Nina onkin jo kadonnut kulman taakse.
Ninan harppoessa kyyneleistä lähes sokaistuneena eteenpäin väkijoukossa, hänen etenemistään seuraa kapeiden kujien varjoista muutama tarkkaavainen silmäpari...
"Anna sen hutsun mennä, kyllä se valitettavasti varmaan löytää Buccaneerin. Mennään me keskusteleen sun poikas ylläpidosta", Jane ehdottaa rauhoittuneena Nina kadottua näköpiiristä.
Will kääntyy Janen puoleen. "Toivoisin, että et kutsuisi Ninaa tuolla sanalla. Hän on sentään oikea lady".
"Ai niinkö? Oikeen ladyn puet tuollai ja tuot tänne kittaan rommia. Pitäsköhän uskoa?", Jane irvistää, "mutta ei sillä väliä, tärkeintä on nyt se, että jos sä halusit osallistua poikas ylläpitoon, niin olen iloinen. Mutta tämä ei ole oikea paikka pikkulapselle, voitaisiin mennä minun luokseni puhumaan asioista".
"Niin", Will huokaa, "ehkä on tosiaan parempi, että menemme luoksesi puhumaan". Myöntyessään Janen ehdotukseen Will antaa katseensa edelleen kiertää väkijoukossa Ninaa etsimässä, mutta turhaan.
Jane johdattaa Williä mukanaan, mutta kohdatessaan erään miehen väkijoukossa, Jane ottaa tähän katsekontaktin ja nostaa kasvoilleen kysyvän ilmeen. Mies vastaa ilmeeseen sanattomasti nyökkäämällä, jolloin Jane hymyilee ja tekee nopean liikkeen kaulansa poikki juuri kun Will tähyilee Ninaa vastakkaiselta suunnalta. Mies nyökkää uudestaan Janen eleen nähtyään ja sulautuu väkijoukkoon.
Will seuraa Janea tungoksen läpi tutun talon yläkertaan ja vaiteliaana seuraa naista tämän pieneen asuntoon. Jane koputtaa viereisen huoneen ovea, ja sille ilmestyykin pian nainen. "Susan, Will tuli käymään, ottaisitko Jackin siksi aikaa, meillä on puhuttavaa", Jane kysäisee naiselta.
Susaniksi kutsuttu nainen vastaa auliisti:"No mutta tottakai", ja ottaa nyytin vastaan.
Will katsoo Janea hieman kummissaan:"Miksi ihmeessä poika piti toimittaa pois?"
"Pikkulapsilla on taipumusta häiritä aina silloin kun ei haluaisi häiriötä", Jane selittää, "ja halusin että voisimme puhua rauhassa".
"Niin no, kait sinä sen paremmin tiedät", Will murahtaa.
Jane tarjoaa Willille ruokaa ja viittoo tätä istumaan pöytään. "Kerroppa nyt sitten, miten ajattelit hoitaa pojasta huolehtimisen?"
"Asetan hänelle vuotuisen määrärahan, jonka saat hallintaasi kunnes poika täyttää 21. Siitä voit ostaa pojalle vaatteita, leluja ja muuta tarpeellista. Lisäksi varaan rahaa hänen koulutustaan varten. Jos asiat kehittyvät suotuisasti, niin hänet voidaan kenties lähettää Englantiin kouluun", Will selittää suunnitelmaansa närkkien samalla Janen tarjoamaa muhennosta haluttomasti.
"Kuulostaa hyvältä. Olinkin jo huolissani, että palaatko enää. Kun edellisestä käynnistäsi on niin kauan", Jane tunnustaa.
"Tokihan minä aina palaan, mutta...", Will on hetken hiljaa ennen kuin saa koottua itsensä sanoakseen sanottavansa:"Minusta meidän on aika lopettaa tämä meidän pikkuinen... järjestely. Tietenkin huolehdin sinusta ja pojasta, mutta muilta osin olisi parempi jos lopettaisimme".
"Niinkö sinusta?", Jane kysyy hämmästyneenä. "Olenko käynyt liian vanhaksi? Vai pelkäätkö, että kohta lapsia olisi liikaa?"
"Ei se ollenkaan sinusta johdu. Lapsesta tietenkin osittain. Ymmärräthän, etten voi mennä kanssasi naimisiin?", Will selittää kiusaantuneena.
"Niin, sen olen tiennyt aina, minä kun olen tälläinen ja sinä olet sir ja kaikkea... Mutta silti toivoisin, että voisimme yhä nauttia toisistamme. Minulla on ollut ikävä sinua", Jane toteaa surullisesti ja istuutuu aivan Willin viereen.
"Kyllä minäkin olen aina välillä kaivannut luoksesi, mutta tilanne on nyt lapsen myötä muuttunut. Ei olisi oikein lasta kohtaan jos sinua pidettäisiin kaupungilla edelleen... no... huonona naisena. Teen sinusta niin kunniallisen kuin tilanne vain sallii", Will koittaa selittää asiaa parhain päin.
Jane on tavallaan tyytyväinen Willin vastaukseen, mutta varsinaisesti hän oli toivonut, että Will voisi sittenkin harkita virallista suhdetta. Hän päätteli jo aikaisemmin, että syynä Willin unohdukseen käydä hänen luonaan oli Nina, ja lapsi on Williamille nyt vain tekosyy jolla peitellä sitä, että on vaihtanut suosionsa kohdetta.
Will on kiusaantunut tilanteesa, hän välittää Janesta, eikä haluaisi tarpeettomasti loukata tätä, mutta Ninassa vain kerta kaikkiaan on jotakin erityistä. Jane oli aiemmin Willin suosikki kaikista, mutta nyt Nina on jotakin enemmän kuin vain suosikki, mutta mitä? Sitä Will ei vielä tiedä.
Huoneessa vallitsee kiusaantunut hiljaisuus, jonka Will lopulta rikkoo. "Tiedätkö, sinä olet kyllä vieläkin Karibian kaunein nainen. Olen ollut todellinen onnenpoika kun olen saanut tuntea sinut".
Willin kohteliaisuuden kuullessaan Jane päättää, että ei päästä miestä niin helpolla pois elämästään. Nina on jo tavallaan hoidettu, eräs samassa talossa asuva tyyppi on luvannut järjestää niin, että Nina ei palaisi Buccaneerille. Yksityiskohtia Jane ei kaipaa, hän haluaa viettää ajan mukavammin Willin seurassa. "Ja sinä olet Karibian komein merirosvo", Jane vastaa Willille ja liu'uttaa kätensä Willin paidan alle.
Will hätkähtää Janen kosketuksesta, mutta ei puutu siihen. Jane puolestaan huomaa, että Will suhtautuu kosketukseen poissaolevasti, mutta kun tämä ei estelekään, niin Jane alkaa vanhasta tottumuksesta availla Willin puseroa ja hivellä paljastuvaa ihoa. "Sulla on taas pari uutta arpeakin. Koita olla varovainen, en halua, että poika jää ilman isää".
Will ikään kuin havahtuu ajatuksistaan. "No tuleehan niitä välillä uusia. Ja taitaa niitä nykyään sullakin olla, sikäli kun mä mitään synnyttämisestä ymmärrän".
Määrätietoisesto Jane johdattaa Willin makuualkoviin ja sängylle, ja alkaa hellästi, kuin rauhoittelisi hevosta, kuoria Williä vaatteista ja silitellä tätä. "Ei mulla sen pahempia arpia ole, ihan oon kunnossa ja entisenlainen, usko pois". Todistaakseen sanansa, Jane kuoriutuu hameestaan ja puserostaan, ja on hetkessä täysin alasti auttamassa Willin tiukkoja housuja pois.
Hieman kuin unessa Will antaa Janen johdattaa itsensä sängylle. Hän on hieman kahden vaiheilla mitä tekisi, mutta Janen riisuduttua Will tuojottaa upeasti muodostuneita rintoja ja pakaroiden kaarta ja unohtaa kaiken muun ja muistaa jälleen miksi aikoinaan Janeen lankesi.
Jane tietää rintojen olevan paras osansa, varsinkin nyt kun ne ovat imetyksen vuoksi valtavina ja esiintyöntyvinä entistäkin hekumallisemmat. Niinpä Jane alkaakin hieroa niitä Williä vasten kiusoitellen:"Eiköhän me keksitä jotain muutakin tekemistä kuin puhuminen".
Pientä innostumista osoittava Will kupittaa janen rinnat kämmeniinsä siinä määrin kuin ne niihin mahtuvat ja kumartuu suutelemaan nännejä. "Mmmhhh", Will mumisee nänni suussaan.
Saatuaan ensimmäisen vihjeen, että Will ei pane vastaan, Jane päättää muistuttaa Willille, että rahvaan naisessa on jotain etuja ladyihin verrattuna. Niin Jane ainakin luulee, ja kumartuu ottamaan Willin vehkeen tukevasti imutukseen.
Will huokaisee syvään Janen imaistessa kalun suuhunsa. Pienellä viiveellä kalu alkaa paisua kohti täyttä mittaansa.
Jane laskee, että on tarpeen viivyttää Williä ainakin tunti, jotta Nina varmasti saadaan pois kadulta, joten hän päättää viedä Willistä ryntäilyhalut heti ja kertaheitolla ja alkaa imutella tomerasti,
Will on nyt unohtanut koko ulkopuolisen maailman ja nojautuu taaksepäin sängyllä ja nauttii Janen kosteasta suusta.
Saatuaan Willin kalun mieleiseensä kovuuteen Jane kiipeää aisan päälle muitta mutkitta. "Mullon ollu niin ikävä sua ja sun kyrpääs", hän toteaa silmät puoliummessa.
Will on passiivisena nautiskelijana Janen alla ja antaa tämän hoitaa hommat. Hieman yllättyneenä Will panee merkille kalunsa painuvan helposti Janen sisuksiin. "Ohhoh, sähän olet märkä. Ja ilman mitään alustusta", hän toteaa käheästi.
Ratsastaessaan Willin kalulla Jane laittaa sormensa miehen sormien lomaan ja osuessaan sinettisormukseen saa idean. "Anna mulle toi sormus, niin voin näyttää sitä pojalle vaikka joskus jäisit palaamattakin. Sillä tavalla mä pystyn kanssa todistamaan meidän sopimuksesta, jos sä sovit pankkiirin kanssa jostain järjestelystä pojan elättämiseks", Jane pyytää heti kun idea tulee mieleen, sillä koko ajan häntä vaivaa ajatus, että lähdettyään Will unohtaa kaikki lupauksensa. Se on niin päällimmäisenä Janen mielessä, että seksistä nauttiminenkin jää toiseksi.
Janen pyyntö saa Willin ajatukset pois kalustaan ja nauttimisesta. "Mikäs kiire tässä nyt on? Ehtiihän sen myöhemminkin".
"No kyllä kai", Jane myöntää. Samalla seksistä on jotenkin tullut toimitus, jonka Jane haluaa hoidettavaksi, että päästään liikeasioihin aivot sopivasti pehmenneinä.
"No hyvä", Will murahtaa takaisin ja tarttuu Janen pakaroihin ja alkaa pökkiä kunnolla Janen ratsastusliikkeitä vastaan. Jotenkin nainti ei kuitenkaan Willin mielestä tunnu samalta kuin ennen. Se on jotenkin väljähtyneen oloista.
Jane tajuaa, että ellei hän pian ala esittää jotain, Will huomaa mistä on kyse. Niinpä hän aloittaa kiihkeän kiemurtelun Willin yllä. "Sä oot niin ihana ja paksu, sä saat mut ihan hulluksi. Pane mua lujaa", Jane kähisee ja uskoo saaneensa aikaan uskottavan esityksen kiihkeästä naisesta, joka hän aikaisemmin olikin. Ennen kuin Nina astui näyttämölle pilaamaan hänen fiiliksensä ja uhkaamaan olemassaolollaan asioiden jatkuvuutta. Samalla Jane miettii, joko hänen tuttavansa keräämä miesjoukko on saanut hoideltua Ninan, ja mahtavatko he käyttää tilaisuutta hyväkseen ja nauttia siitä nartusta ennen kuin tappavat sen ja huikkaavat haille.
Will panee tyytyväisenä merkille Janen kiihkeät kähinät, mutta jotenkin ne kuitenkin vaikuttavat teennäisiltä. Siksi Will kiristää panon tahtia ja alkaa lipsutella sormella Janen klitorista, vaikka koko homma edelleenkin vaikuttaa hänestä teennäiseltä.
Ajatus Ninasta miesjoukon kynsissä saa lopultakin halutun vaikutuksen aikaan, Jane kiihottuu oikeasti ja lisää vauhtiaan. Kuvitellessaan Ninan ilmettä kun tämä tajuaa, että neljä miestä aikoo käyttää hänen ladypilluaan, Jane lopultaa tulee hurjasti voihkien, ja päättää orgasminsa pyörteissä hiipiä paikalle tekemään Ninan kohtalosta vielä ilkeämmän jos vain saa Willin sormuksen.
Janen orgasmin tuntiessaan Will jatkaa kalunsa takomista tämän pilluun. Hän työntyy naiseen konemaisesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin saa väkinäisen orkun ja laukaisee lastinsa Janen sisuksiin. Orgasmin saatuaan Will irrottaa kätensä Janen pakaroilta ja jää makaamaan sängylle silmät kiinni kädet levällään.
Jane asettuu Willin kainaloon mukavasti, ja käyttäen hyväkseen miehen velttoa olemusta näpertää sormuksen Willin sormesta kouraansa muina naisina ja piilottaa sen saman tien vaatekasansa alle.
Will avaa silmänsä Janen käperryttyä hänen kainaloonsa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Will toteaa hiljaisella äänellä:"Mun pitäis varmaan nyt lähteä".
"Mikäs kiire sulla on?", Jane kysyy pettymyksen kuultaessa hänen äänessään.
Noustessaan sängyn reunalle istumaan Will vastaa:"No on vähän kaikenlaista hommaa. Pankissakin pitäisi käydä".
"No sitten mun pitää päästää sut. Kiitos että suhtaudut asiaan niin kuin herrasmies ja kannat vastuusi pojasta. Olen siitä kiitollinen ja kasvatan hänen niin kuin englantilaisen herrasmiehen. Siinä määrin kuin se täällä on suinkin mahdollista. Ja aina kun käyt täällä, me odotamme sinua", Jane lörpöttää sovittelevaan sävyyn.
Will hymyilee helpottuneesti Janelle pukeutuessaan. Saatuaan vaatteet päällensä, Will harppoo ovelle. Ennen kuin astuu ulos, hän kääntyy katsomaan Janea. Will katsoo naista suoraan silmiin. "Näkemiin". Päästyään talosta ulos Will marssii suoraan kohti baarikorttelia yrittäen löytää Ninan.
Elikkä näin tällä kertaa. Nyt mukaan mahtui sentään pikkasen väljähtynyttä seksiä, joten saatan ehkä pelastua sapelikutitukselta ja kölin ali vetämiseltä... =) Ensi kerralla sitten selviää pääsikö Nina baarista Buccaneerille vai tuliko mutkia matkaan. Ja kävi miten kävi, ensi kerralla liikutaan tähän astista enemmän navan alla ;) Eli please bear with me, the sex is coming... =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toiset saattaa pitääkkin.
Jatka hyviä juttujasi. Kiitos.
Lisää ja nopeasti!
Missä jatko viipyy? Kauhea ikävä jo Ninaa.