Voi että mua risoo, yhä vaan, tämä nykyinen emäntä- ja isäntä"kulttuuri"!
Parikymmentä vuotta sitten ruvettiin perheissä äitä nimittämään emännäksi, isää isännäksi.Vaimo sanoo miestään isäännäksi, mies vaimoaan emännäksi.
On liian hempeää puhuttaa äitiään äidiksi, isää isäksi. Liian pehmoista puhua vaimosta tai miehestä. Nykyajalle ominaista tämäkin koveneminen, kalskahtaahan emäntä ja isäntä jotenkin etäämmältä ja suuremmalta.
Maalaistalossa on emäntä ja isäntä. Mutta perheen sisällä myös maatalossa äitiä sanottiin äidiksi, isää isäksi.
Parikymmentä vuotta sitten ruvettiin perheissä äitä nimittämään emännäksi, isää isännäksi.Vaimo sanoo miestään isäännäksi, mies vaimoaan emännäksi.
On liian hempeää puhuttaa äitiään äidiksi, isää isäksi. Liian pehmoista puhua vaimosta tai miehestä. Nykyajalle ominaista tämäkin koveneminen, kalskahtaahan emäntä ja isäntä jotenkin etäämmältä ja suuremmalta.
Maalaistalossa on emäntä ja isäntä. Mutta perheen sisällä myös maatalossa äitiä sanottiin äidiksi, isää isäksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myöskin vaimo, en emäntä puolisollenikaan.
Et myöskään äiti. Joku iso ja lihava . lapsen tasolle jäänyt isäntämies, vaikka on jo vanhus, haluu äidin hoitamaan itseään.
Ukko, ukkeli, isäntä, puoliso, (avio)mies, jopa herra, minä miestäni puhuttelen, ja hänestä puhun.
Minusta mikään noista ei ole epäkunnioittava nimike, jos sitä ei siksi ole tarkoitettu.
Sävy on tärkeä.
Lapset eivät nykyisin puhu perheestä, vaan porukoista.