Mistähän tuo mahtaa johtua että aina meitä miespuolisia henkilöitä haukutaan sydänten särkijöiksi?! Voisin väittää (...kaikki neitokaiset, ei millään pahalla...), että kyllä tytöt/naiset sen homman osaa yhtä hyvin ku miehetkin. Mun sydän särjettiin tossa neljä kk sitten niin hajalle ku ikinä vaan voi kukaan tyttö särkeä. Rakastin, ja rakastan yhä edelleenkin, mutta sitä mitä se tyttö teki mulle niin en tiedä voinko koskaan antaa sitä anteeks.
Myönnän toki, että en itsekkään ole mikään maailman helpoin ihminen, mutta...=( Pelottaa. Voinko enää koskaan uskaltaa rakastaa ketään niin paljon ku rakastin?!
Myönnän toki, että en itsekkään ole mikään maailman helpoin ihminen, mutta...=( Pelottaa. Voinko enää koskaan uskaltaa rakastaa ketään niin paljon ku rakastin?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan samanlaista peliä me kaikki pelataan, petollista ja sydäntäsärkevää. Mut ota liimatuubi kätees, liimaa palaset yhteen ja ei ku menoks. Heitä pelko ojaan ja rakasta koko sydämestäs eihän elämässä muuten mitään itua oo.
Kunpa se oliski niin helppoo että kaiken vois vaan tosta unohtaa. Ei tietenkään sitä mikä joskus oli onnellista ja ihanaa...mut ne virheet mitä kummatkin teki molemmin puolin. Eihän se seurustelu, ja ero varsinkaan KOSKAAN ole helppo. Aina jotakin sattuu...mua varsinkin nyt. Tuntuu niin pahalta ku ajattelee että kaikki hävis silmiä räpäyttämällä, sekunnin murto-osassa... ajattelee että tätäkö varten vuodet elin vain sitä yhtä varten? Kaikesta kai maksetaan... jostain syystä. Tuntuu vaan että mua sakotetaan ja rangaistaan ihan yllin kyllin ja liikaa päälle...
Aika parantaa haavat ja muuten kyllä se onni sullekin hymyilee. Älä enää sure menneitä, vaikka menneisyys heijastuukin tulevaisuudesaa. Äläkä edes yritä unohtaa vaan älä ajattele koko juttua, mitä sulle on sitte tapahtunutki... Ajattele iloisia asioita (tai ainakin yritä) ja elämä hymyilee. Jos elämä ei jaksa hymyillä sinulle, hymyile sinä elämälle!
"Aika parantaa haavat." Oon kuullu sen niin surullisen monta kertaa,oon sitä monesti joutunu sanomaan, ja nyt kun pitäis ite joutua kohtaamaan se asia niin se on niin vaikeeta. Aina yöllä tulee hetkiä ku tuntuu siltä että ei vaan jaksa. (...Kuten kellosta huomaakin...) Kunpa niiitä iloisia asioita jaksais tulla munkin eteeni...ja jaksais hymyillä niinku aina ennenkin,ehkäpä viel joku päivä?!
"Kuvittelen yön vierelläsi,
kuvitellen syön sua silmilläni.
Kuvittelen myös sen sanovani,
mut miten voin näin hauraan tunteen paljastaa.
Opettelen yön sanojani,
opetellen syön heikkouttani.
Opettelen myös sun tapojasi,
ja miten voin näin hauraan tunteen paljastaa.
Mitä mä teen?
miten pelko lähtee?
Mitä mä teen?
kunnes pelko lähtee.
Odottelen yön rohkeuttani,
odotellen syön elämääni.
Odottelen myös sun vihjettäsi
et voisin näinkin hauraan tunteen paljastaa."
Toi laulu on oikeesti ihan tyhmä mut sopii aika hyvin tähän tilanteeseen. Toivottavasti pääset pian yli, vaikkei se helppoa olekkaan. Usko pois mutta olen kokenut saman jutun. Miten niin ekä joku päivä?! Ku väännä se suu hymyyn heti tänään tai huomenna. Kannattais lukee Karvista tai vitsejä, auttaa kummasti...
kokemusta ku vaan jätkistä/miehistä mut oon niin paljon lukenu kaikkii näit kirjotuksii..et oli sit tyttö/nainen tai jätkä/mies ni kaikki ne osaa pettää,rikkoo lupaukset ja jättää! kaikki,ei oo missään sanottu et vain jätkät/miehet sen tekee!!