Haluaisin kertoa oman tarinani vaikka olen vasta 16 olen elämässäni olut paljon ylä- ja alamäkiä kaikki alkoi siitä kun olin 11 ja sairastuin munuaisten vajaatoimintaan ja kun pikkukaupungista olen on se aika harvinaista täällä päin ja siitä sitten alkoi se mun alamäki kun pääsin sairaalasta tottakai ihmiset vierastivat minua alkusi mutta en olisi kuvitellut että se vierastaminen jatkuu seuraavat 4 vuotta. Minulla oli se 5-6 ne 4 parasta kaveria mutta jotenkin erkaannuin heistä eivätkä hekään minun kanssa oikein haluneet enään olla tuli seiska ja sen alku oli mukavaa sainkin vähäksi aikaa pari kaveria kunnes elämä meni vielä alemmas minua ruvetiin jostain syystä pitämään outona olin aina yksin ja kapinoin lääkkeiden otossa. Tuli 7 kesä tarpoilin sen yksin mutta innoissani koska syksyllä odottaisi rooli kaupunginteatterissa ( rakastan näyttelemistä voisin elää pelkällä teatterilla olen nyt harrastanut sitä aktiivisesti 6 vuotta :) ) Kesä loppui ja kasi alkoi se oli yhtä he"vettiä en halunnut mennä ruokalaan syömään koska olisin istunut yksi, itkin välitunnit vessasaa ja ajattelin kuinka kauheaa tämä on ja sain itkun loppumaan kun ajattelin esim keskiviikkona treenit keskiviikkona treeni. Näin mentiin pari viikkoa ja sain kuulla että saan elin siirron syksyllä ja tämän takia en päässyt jatkamaan näytelmässä masennuin aivan täysin koska pitkäaikainen unelmani oli jäänyt puolitiehen suosta noustuani olin myös onnelinen koska ei tarvinnut käydä helvetti koulua. Siirto tehtiin ja olin sairaalassa 7 viikkoa palasin kotiin ja no pääsin sitten ihan sattumalta toiseen kaupungin teatterin näytelmään olin onnelinen ja palasin myös kouluun josta en ollut niin onnelinen oltiin minulle vähän aikaa mukavempia kunnes taas alettiin syrjimään tuli kesä ja alkoi ripari josta sain pari hyvänpäiväntuttua ja aloitin nuorten seurakunta jutut mutta muuten se oli aika karmea kokemus. Koulu alkoi ehdin sitä käydä 2 viikkoa kunnes minulla todettiin rajuhyljintä siinä siirto munuaisesaa ja jouduin sairaalaan dialyysihoitoihin tällä hetkellä munuaisesta toimii 6% oli sairaalassa koko alkusyksyn kunnes palasin kouluun takaisin tarposin sen teatterin ja yhden kaverin voimin jonka sain teatterista hän on minua vuoden vanhempi joten emme olleet samassa koulussa. Hain lukioon ja pääsin olen ihan onnelinen että pääsin myös tämä kesä oli ehkä elämäni yksi parhaimista koska sain paljon uusia kavereita ja olin todella iloinen. Lukiostakin on tullut paljon kavereita vaikka välillä tuntuu siltä että oon yksin ja mut on jätetty koska vanhat muistit kolkuttaa takaraivos. On elämä silti parempaan suunta mennyt :)
Anteeks kirjoitusvirheet koska kirjoitin puhelimella ja oon tosi huono äidinkielessä.
Anteeks kirjoitusvirheet koska kirjoitin puhelimella ja oon tosi huono äidinkielessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi hyvä että jaoit kirjoituksesi, joka on 16-vuotiaan tekemäksi aika hyvä.
Lohduttavaa kulla että kaikki voi kääntyä jossain vaiheessa parempaan päin ja toivon että käännös myös kestää muutamaa kuukautta pitempään.
Nyt itse 24-vuotiaana näen että 16-vuotiaana oli vielä kaikki mahdollisuudet käyttämättä. Joku voisi varmaan sanoa samaa 24-vuotiaasta, mutta nuorempana on aina helpompi päästä alkuun missä tahansa.
Siksi olen iloinen puolestasi että elämäsi suunta kääntyi jo lukioaikana.