Miten voi jaksaa yksinäisyyttä

Ei kanneta tehdä itsemurhaa koska tuon puoleiessa/kuoleman jälkeisessä elämässäkään ei ole kaikki nyt tasapainossa aavistan että sielläkin joutuu kokemaan ikäviä asioita

mutta ne kestää paremmin jos elää tämän elämän luonnollisesti valitettavasti pahuutta ja kurjuutta on myös tuonpuoleisessa mutta ei ole viel varma minkä laista

todennnäköisesti erillaista kuin täällä mutta kuitenkin ps en ole kristitty mutta tuonpuoleinen on totta eikä sinne kanneta kiirehtiä koska ongelmasi seuraavat sinua myös sinne

"enhän minä voi tarjota kumppanille mitään kun sosiaallista elämää ei ole.. vapaa-aika menee tietokoneella ja nukkuessa.."

Mutta jos naisen saisit niin hänen kanssaan voisi alkaa tehdä asioita, siitähän se sosiaalinen elämä alkaisi, eikö?

Minulla kaksi poikaa löysi tyttönsä tietokoneen avulla. Satuivat samoille chateille ja vähitellen kiinnostuivat toisistaan siinä chattiin ja foorumeihin kirjoittaessaan. Sitten tapasivat livenä ja hyvin sujui ja sujuu.

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olin täysin sinun tilanteessasi muutama vuosi sitten, ei kaveripiirejä, ei kumppania, ei juurikaan mitään harrastuksia. Yksinhuoltajavanhempani muuttaminen paikkakunnalta toisella töiden perässä parin vuoden välein vei voimat. Ei vaan enää jaksanut tai kyennyt luomaan uusia sosiaalisia kontakteja jatkuvalla syötöllä. Sitten sitä vaan jäi yksin. Pari vuotta olen asioita kelannut päässäni ja tehnyt rauhan itseni kanssa. Asepalvelukseen lähtö ja sen jälkeen omilleen muutto ja töihin meno on tuonut jonkinlaista henkistä helpotusta. Nyt 22 vuoden iässä, sosiaalisilta taidoiltani vajavaisena, on vaikea kuvitella seurustelusuhdetta tai toisen ihmisen läheisyyttä. Ilman kavereita pärjään kyllä mainiosti, mutta haluaisin jonkun, jonka kanssa tehdä asioita ja jakaa tämä elämä. Nettideittailua kokeilen parhaillaan. Tuntuu vain siltä, että siellä näkyvät ja kuuluvat vain nämä "tempperamenttiset, spontaanit ja pirtsakat" ihmiset. Suosittelen ainakin kokeilemaan, ehkä parempi onni sinulla.

Lohdutuksen sanana voin kertoa, että elämä turruttaa pahimmat tunteet vuosien myötä, ainakin joillain, jos sitä nyt voi edes pitää positiivisena.

Rupea käymään baareissa sieltä löytyy kyllä naisia tai sitten toinen vaihtoehto, että etsi netistä.

Paljon ehtii vielä tapahtua ennen kuin olet 30-vuotias! Yksinäisyys on ahdistava tunne, tiedän. Koita kuitenkin sinnitellä ja nähdä elämässä niitä positiivisia puolia. Vaikka ihan pienissä asioissa. Itselläni yksinäisyys johti itsesääliin ja eristyneisyyteen. Noin kymmenen vuotta olin masentunut. Sitten eräs matka muutti kaiken. Ulkomailla olin kuin toinen ihminen. Itsetuntoni kohosi ja kun olin itse positiivisempi, ystäviäkin löytyi helposti. Älää anna periksi, toivon sinulle kaikkea hyvää!

Miten voi jaksaa yksinäisyyttä.. No ite jaksan sitä niin että ajattelen asiaa mahdollisimman vähän ja yritän elää parhaani mukaan normaalia elämää vaikka muita ihmisiä ei siihen oikein kuulukkaan. Odottaminen ei auta, se että odottaa että ehkä tänään joku tulee jutteleen tai päättää tutustua juuri muhun tai törmää johonkuhun joka näkee mussa jotain tai jostain vaan tupsahtais elämään se joku joka välittää ja haluaa olla just sun kanssa. Sillä odottamisella saa vaan päänsä ihan sekasin. Ja sillä että miettii että miksei mulle voi tapahtua niin ja hakee syitä. Toki se pelottaa että entä jos sitä ei koskaan tapahdukaan ja täyttää 30 ja täyttää 40.. En tiedä voiko sellasta koskaan hyväksyä että olis aina yksin mutta pitää koittaa olla masentumatta siitä ja antamatta sen pilata kaikkia muitakin elämän osa-alueita.
Ja täytyy sanoa että toiselle voi tarjota jotain olematta supersosiaalinen. Ihmisiä voi kaivata ihan muuhunkin tarkotukseen kun siihen että voi viettää vapaa-ajan hyppimällä paikasta toiseen ja juhlimalla jne. Itsemurhan voi nähdä kätevänä ratkasuna mutta en usko että kannattaa päättää sellasta etukäteen, se ei oo kovin lohdullinen tulevaisuudenkuva ja varmasti heijastuu siihen miten tän hetken kokee. Täytyy myöntää et on itelläkin käyny mielessä viimenen varasuunnitelma jos ei kolmekymppisenä mikään oo muuttunu, et sillon meen sit nettipalstalle ja otan sieltä jonkun, kenet vaan siedettävän, kyl sitä aina jollekkin kelpais jossen nyt yhtäkkiä järkyttävän rumaks muutu. Joku fiksu tietty miettii et miksei menis vaa saman tien nettiin mut ei se oo aina niin yksinkertasta.

Ps jos helpottaa niin 20v, en oo seurustellut, en käynyt treffeillä, en edes oikein flirttaillut enkä mitään muutakaan, että on meitä muitakin.

Tule takaisin kun olet sen 30v!. Itselleni sanottiin tällä palstalla näin kun olin 20v nuori.

Olet niin nuori vielä. Tuntui itsestäkin tuossa iässä että elämä on ohi kun olen niin vanha. Ekan kerran seurustelin vasta 25 vuotiaana ja nyt 42 vuotiaana olen ollut jo 10 naimisissa. Malttia.