Esikoisuus on yksi luterilaisen kirkon herätysliikkeistä. Vaan esikoisuus on ainoita, jotka eivät ole pitäneet huolta siitä, että kasvattaisivat papistoa äitikirkkoomme, toisin kuin muut herätysliikkeet, jotka aktiivisesti tukevat pappiskoulutuksessa olevia nuoriaan ja myös osaavat opetuksessaan käyttää hyväkseen pappien saamaa teologista koulutusta.
Esikoisuuden opillisena painopisteenä vaikuttaa olevan asuvainen Pyhä Henki, joka on erityisen asuvainen esikoisissa saarnaajissa, jotka nimityksen myötä saavat sellaisen Pyhän Hengen, joka heille kertoo kaiken tarvittavan tiedon. Minkäänlaista teologian opiskelua ja turhaa vaivannäköä ei tarvita, se osoittaisi liikaa innokkuutta saarnavirkaa kohtaan, joka taas on merkki siitä, ettei ole Pyhä Henki oikealla tavalla asuvainen.
Tällä taustalla ei ole ihme, että on syntynyt melkoinen kuilu luterilaisen opin ja esikoisten "opin" välillä ja näyttää myös käyneen niin, että iso osa esikoisista ei ymmärrä höykäsen pöläystä kirkon merkityksestä ja herätysliikkeen asemasta kirkossa.
Moni esikoinen näyttää kaipaavan lopullista lahkoutumista, jolloin voi täysillä antautua hengelliseen laiskuuteen, johon ei tule mitään vaikutteita ulkopuolelta. Omassa joukossa on mukavaa kahvitella ja tuntea olonsa kotoisaksi.
Uskomattomilta tuntuvat puheet ja kirjoitukset kirkosta ja sen heittämisestä romukoppaan. Aivan kuin ei olisi mitään käsitystä Kristuksen kirkon historiasta 2000 vuoden ajalta!
Tilanne olisi varmastikin vielä pahempi, ellei olisi tottelemattomia esikoisia, jotka perustavat raamattu- ja rukouspiirejä, käyvät niissä säännöllisesti, osallistuvat kirkon toimintaan niin sanankuulioina kuin messun tekijöinä (kuoroissa, lukijoina, avustajina) ja luottamustehtävissä.
Esikoisuuden opillisena painopisteenä vaikuttaa olevan asuvainen Pyhä Henki, joka on erityisen asuvainen esikoisissa saarnaajissa, jotka nimityksen myötä saavat sellaisen Pyhän Hengen, joka heille kertoo kaiken tarvittavan tiedon. Minkäänlaista teologian opiskelua ja turhaa vaivannäköä ei tarvita, se osoittaisi liikaa innokkuutta saarnavirkaa kohtaan, joka taas on merkki siitä, ettei ole Pyhä Henki oikealla tavalla asuvainen.
Tällä taustalla ei ole ihme, että on syntynyt melkoinen kuilu luterilaisen opin ja esikoisten "opin" välillä ja näyttää myös käyneen niin, että iso osa esikoisista ei ymmärrä höykäsen pöläystä kirkon merkityksestä ja herätysliikkeen asemasta kirkossa.
Moni esikoinen näyttää kaipaavan lopullista lahkoutumista, jolloin voi täysillä antautua hengelliseen laiskuuteen, johon ei tule mitään vaikutteita ulkopuolelta. Omassa joukossa on mukavaa kahvitella ja tuntea olonsa kotoisaksi.
Uskomattomilta tuntuvat puheet ja kirjoitukset kirkosta ja sen heittämisestä romukoppaan. Aivan kuin ei olisi mitään käsitystä Kristuksen kirkon historiasta 2000 vuoden ajalta!
Tilanne olisi varmastikin vielä pahempi, ellei olisi tottelemattomia esikoisia, jotka perustavat raamattu- ja rukouspiirejä, käyvät niissä säännöllisesti, osallistuvat kirkon toimintaan niin sanankuulioina kuin messun tekijöinä (kuoroissa, lukijoina, avustajina) ja luottamustehtävissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Herra ei kirkkoaan hylkää, vaikka esikoiset sen tekisivätkin.
Ajasta aikaan varjellut
Herra on kirkkoamme,
sanallaan meitä ohjannut
kaikissa vaiheissamme,
vieläkin tahtoo siunata
kansaansa köyhää armolla,
tarjota taivahan rauhaa.
Taivasten yltää taivaisiin
kunnia kuninkaamme,
kuitenkin halpaan temppeliin
luoksemme Herran saamme.
Siunaten armolahjoillaan
Herra on seurakunnassaan
kansansa keskellä täällä.
Kaste ja usko yhteen näin
kirkoksi meidät liittää.
Kristusta täällä vierekkäin
elävät kivet kiittää.
Joskus vain kaksi yhdessä
on koolla Herran nimessä,
silloinkin Kristus on läsnä.
Tänne kuin äidin armaan luo
johdata, Herra, meitä.
Henkesi lahja meille suo,
suojaasi meidät peitä.
Lähetä kirkko maailmaan
kutsua suurta kantamaan
keskellä aikojen pauhun.
Kirkkoon kun kellot kutsuvat,
suo sinne tiemme johtaa,
niin että kasvos armahat
kansasi siellä kohtaa.
Sinua, Herra, kiitämme!
Ristisi voitto kaikille
tuonut on autuuden toivon.
Virsi 197. Nicolai Frederik Severin Grundtvig 1837. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.
voi herrankengät tätä sokeutta.
ei uskois että lukutaito on tässä maassa jo reilusti sata prosenttia kun näitä luulemisen kyhäyksiä lukee.
Siis ei mitään tietoa Raamatun opista pelastuksen suhteen.
Jeesusko perusti kansankirkon hoohhoijaa... teidän juttujanne.
Voi huutoja sinnekin päin!! Kuka on sinun seurakuntasi Herra ja perustaja? Pyydän vastausta, viestistäsi päätellen joku lapinherra, ettei vain joulupukki itse!
"voi huutoja", Jeesusko perusti sinun joukkiosi, mikä se lieneekään?
hohhoijjaa sinun juttujasi!
Herra Jeesus on säilyttänyt sanaansa ja sakramenttejaan meidän saatavillamme jo parisen tuhatta vuotta, nimenomaan kirkossa.
Alkuun oli katolinen, eli "yleinen", "yksi", "yhtenäinen" kirkko. Se sittemmin jakaantui ortodoksiseen, eli oikeauskoiseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon. Josta roomalaiskatolisesta kirkosta luterilainen kirkkomme on yksi haara.
Jos olet yhtään tutkinut kirkkohistoriaa, voit varsin helposti löytää ymmärrystä sille, miksi Jumala käyttää nimenomaan kirkkoa ja valtaapitäviä sanansa säilyttäjänä.
Ennenkuin kristinuskosta tuli Konstantinuksen aikaan lailliseksi, oli kristityt tämän tästä vainottuina uskonsa tähden valtion taholta. Samoin on nykyisinkin monissa maissa, joissa kristinusko on vasta pienenä siemenenä.,
Meidän tehtävämme on nimenomaan taistella kirkkomme puolesta, eikä ehdoin tahdoin vaikuttaa siihen, että Suomen kansasta tulee jälleen pakanakansa.
"Siis ei mitään tietoa Raamatun opista pelastuksen suhteen".
Tämä tuli niin itsevarmasti ja kokemuksen äänellä, että vastaus löytyy saman tien. Saammeko kuulla oikean tiedon?
varpunen..
26.10.2014 13:23
"Siis ei mitään tietoa Raamatun opista pelastuksen suhteen".
Tämä tuli niin itsevarmasti ja kokemuksen äänellä, että vastaus löytyy saman tien. Saammeko kuulla oikean tiedon?
Tämä itsevarma henkilö ei ole luterilainen, hän on jo kauan kirjoitellut pilkkaviestejään täällä.
Joten tuskimpa hän kertoo mikä on hänen seurakuntansa ja "oikea" oppinsa.
Donatolaisuuden uusi haaraosasto:
Pyhien seurakunta on yksi, siihen ei kuulu muita kuin vain esikoislestadiolaisia.
Sakramentit jaetaan "puhtain" käsin.
Siionin muurit niin korkeiksi ja vahvoiksi, että mikään ei sitä läpäise eikä pääse ylitse.
Muurin harjalta on kiva katsella noita epäuskoisia ja vääräoppisia (ja vähän heitellä kiviä sieltä).
Annetaan noiden epäuskoisten pärjätä yksin (mihinkäs se lähetyskäsky hävisi).
No nyt saatiin kuulla uusi lähetyskirje Lapista.
Sakramenttiasia on päätetty kesällä ja piste. Terveisiä Tampereelta seuroista.
Kuka valehtelee lapin vanhimmat vai suomen saarnamiehet. Kirjeestä päätellen molemmat.
Mihin on hävinnyt rehellisyys?
Tämä kirje on jatkoa nilivaaran hajoituskirjeelle ja ehkä päätepiste esikoislestadiolaiselle herätysliikkeelle. Herätysliike loppuu ja lahkous alkaa.
Miten nyt käy lähetystyön mm Inkeriin. Taisi tulla loppu
voitteko laittaa sen tänne, jostakin syystä kuuntelupalvelu ei toimi. Mikä on Treen kuuntelunumero=
Nilivaaran tuoksua siinä paimenkirjeessä on.